Rahariita! Mies haluaa yhteiset rahat!

Maksamme vuokran yhdessä, mutta omat ruuat ostamme jääkaappiin.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 12:22"]

Kyllä me perheenä eletään yhteisessä taloudessa. Ei puolitella kauppalaskuja, se maksaa joka käy kaupassa. On ihan sama, onko mulla 500 ja miehellä 500 vai mulla tonni ja miehellä ei yhtään - kummassakin tapauksessa perheellä on tonni.

Onko teillä lapsia suunnitteilla? Jos on, niin kannattaa miettiä, miten eläminen järjestettäisiin omilla rahoilla siinä tapauksessa, että toinen jää hoitovapaalle. Hoitorahasta voi olla vaikea pamksella puolta kaikista menoista.

Entä jos toinen jäisi työttömäksi tai tulisi työkyvyttömäksi tms. ja ei pystyisi maksamaan osuuttaa asumisesta tai menoista? Mitä silloin tehtäisiin?

Saman katon alla täytyy minusta kummallakin olla sama elintaso. Jos toinen on työtön ja toinen saa ylennyksen ja merkittävän palkankorotuksen, niin nouseeko toisen elintaso ja toisen ei?

Kannattaa myös huomioida, että pitkässä liitossa todnnäköisesti tulee tulojen vaihtelua, välillä toinen tienaa enemmän ja välillä osat vaihtuu. Olisiko selkeämpää, että puhuttaisiin perheen tuloista ja elettäisiin niiden mukaan omien tulojen ja menojen sijaan?

[/quote] Olet 100% oikeassa.  Tama rahojen jako omiin ja yhteisiin takaa sen etta rikkaita naista jakajista ei tule ja sitten valitetaan ja kadehditaan kun joku muu on tehnyt parempia ratkaisuja.

ei ole mitään yhteisiä tilejä, eikä tule. tai jos tulee, on se tili josta menee vuokra ym laskut ja molemmat laittaa sinne osansa.

mutta en mä omille rahoillani aio esim miehen röökaamista maksaa

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 13:28"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 13:23"]

Yhteinen taloustili, johon molemmat laittaa SAMAN %-MÄÄRÄN tuloistaan. Sitten kun on hoitovapaalla tms, on reilu peli edelleen. Oma tili täytyy ihmisellä olla.

[/quote]

Jos on isot tuloerot, niin kyllä tämäkin on outo asetelma. Jos se %-osuus olisi vaikkapa 70 % ja tulot toisella 4000 ja toisella hoitovapaalla 200, niin toiselle jäisi omaan käyttöön 1200 ja toisella 60. Jos sillä hoitovapaalla olevalla on lääkärikuluja, lääkemenoja yms. niin ei tuo riitä edes pakollisiin juttuihin.

[/quote]

hoitovapaalla 200eur, en voi oikein uskoa tuota. Minkalaista tulotasoa tuo 200EUR hoitovapaa tulo vastaa?

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 13:16"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 13:02"]

Se on kuitenkin huonoin vaihtoehto, että olisi vain yksi yhteinen tili eikä kummallakaan mitään omaa.

[/quote]

Miten sä voit sanoa noin yleistäen. Tuo on sun mielipiteesi, mutta ei mikään absoluuttinen totuus. Meillä on yksi yhteinen tili, ja se on meille ehdottomasti paras vaihtoehto.

Joten kuten aiemminkin on sanottu, niin tähän ei ole yhtä totuutta, vaan nämä asiat pitää miettiä tapauskohtaisesti.

[/quote]

Perusteletko hieman, eli millä tavalla tuo on parempi kuin omien nettotulojen suhteessa yhteiselle tilille siirto ja sieltä yhteiset menot maksuun, omalle tilille jäävät omaan vapaaseen harkintaan

Tietenkin kummallakin oma tili ja Yhtiövastike/vuokra puolitetaan, kuka tekee ruokaa niin maksaa vähemmän ruokamenoista, omat laskut asia erikseen. Itse tekisin avioehdon hyvissä ajoin.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 17:29"]

Jos mies pistää maitopurkitkin kummallekin omiin lokeroihi hän kokee olevansa maksumiehen roolissa. Näin se vaan on. Naisilla on miljoona eri syytä miksi skippaavat maksamisen siellä ja täällä, milloin lompakko on jäänyt kotiin milloin mitäkin. Mä olen itse nainen mutten oikein ole tajunnut näiden "omat rahat"-naisten ajatuksen kulkua. Muka yhdessä maksavat juttuja mutta jossain vaiheessa vahingossa puheissa paljastuu se että mies periaatteessa maksaa kaikki yhteiset kulut ja nainen shoppailee.

Mun mies halusi laittaa rahat yhteen juuri ennen naimisiin menoa ja niin tehtiin. Hän haluaa toki tietää mihin perheen rahat menevät ja kuinka paljon sitä kuluu, samoin minä. En muista milloin hän olisi nostanut tililtä rahaa monen vuoden aikana, tili ja laskut ovat jääneet mun huolehdittaviksi, teen sen mielelläni.

[/quote]Mulla ei ole ollut niin tyhmää miestä että maksaa kaikki

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 18:24"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 13:41"]

Tää on ikuisuuskeskustelu, ja monta oikeaa tapaa hoitaa asia. Mutta lain mukaan puolisot ovat elatusvelvollisia toisistaan.

Tuli vain mieleeni eräs ystäväpariskunta, joilla oli täysin omat rahat (olivat siis naimisissa ja lapsiakin oli siunaantunut). Vaimo tuskaili kotihoidontuella, kuinka tylsää on pyytää mieheltä rahaa ruokakaupassa käyntiin. Eipä hän sitten pitkään voinutkaa olla lasten kanssa kotona, kun hänen osuutensa lainastakin oli jollain maksettava. Ja valitti, kun mies ei maksa lasten vaatteita vaan ne menevät aina hänen palkastaan.

MOnen syyn vuoksi sitten erosivat. Taloudellisesti tämä oli hänelle lottovoitto. Nainen onnistui eroriidoissa vaatimaan miehen suvun maatilaa, josta sitten appiukko lunasti hänet ulos. Näin hän sai ostettua itselleen oman velattoman uuden asunnon. Lisäksi mies, jolla on hyvät tulot, maksaa suuret elarit joka kuukausi.

Ero olikin sitten aika paha ja katkera.

[/quote]

Kyllähän nainen aina osaakin vaatia itselleen kuulumatonta omaisuutta itselleen. Miettikää kuinka törkeä Mies olisi, jos vaatisi vaimon kotipaikkaa itselleen?

[/quote]Täytyy ottaa huomioon vaimo kenties olljut kotiäitinä viisikin vuotta ja muutenkin tehnyt ruoat, siivonnut , huolehtinut lapsista niin jos ei avioehtoa niin lain mukaan saa puolet. Kohtuullista.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 18:34"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 13:41"]

Tää on ikuisuuskeskustelu, ja monta oikeaa tapaa hoitaa asia. Mutta lain mukaan puolisot ovat elatusvelvollisia toisistaan.

Tuli vain mieleeni eräs ystäväpariskunta, joilla oli täysin omat rahat (olivat siis naimisissa ja lapsiakin oli siunaantunut). Vaimo tuskaili kotihoidontuella, kuinka tylsää on pyytää mieheltä rahaa ruokakaupassa käyntiin. Eipä hän sitten pitkään voinutkaa olla lasten kanssa kotona, kun hänen osuutensa lainastakin oli jollain maksettava. Ja valitti, kun mies ei maksa lasten vaatteita vaan ne menevät aina hänen palkastaan.

MOnen syyn vuoksi sitten erosivat. Taloudellisesti tämä oli hänelle lottovoitto. Nainen onnistui eroriidoissa vaatimaan miehen suvun maatilaa, josta sitten appiukko lunasti hänet ulos. Näin hän sai ostettua itselleen oman velattoman uuden asunnon. Lisäksi mies, jolla on hyvät tulot, maksaa suuret elarit joka kuukausi.

Ero olikin sitten aika paha ja katkera.

[/quote]

Mutta elatusvelvollisuus ei kata mitään muuta kuin minimin. Ei siis tarvitse maksaa puolison liikuntasalikorttia, kosmetologia, uusia kenkiä tai kivaa naamarasvaa. Riittää, että puolisolla on katto pään päällä ja perusruokaa. Elatusvelvollisuus ei tarkoita, että rikas tarjoaa puolisolle sen elintason, mihin rahansa riittävät vaan sen, millä tulee toimeen.

Vaikka mies reissaisi 5-10 kertaa vuodessa lomalla ulomailla, ei vaimolla ole mitään oikeutta vaatia itselleen samaa miehen rahoilla.

[/quote]Tuollainenhan ei toimi käytännössä. Erohan se tulee kun ukko reissaa ja kauniimpi sukupuoli ei pääse reissaamaan koska ei ole varaa.

Sitten hyvä on pitää kirjaa menoista erikseen että ei satu maksamaan enempää mitä mieskään. tse olen tullut siihen tulokseen että oma tili ja ei tarvitse olla velvollinen selittämään mihin raha menee. Puoleksi ruoat, yhtiövastike/vuokra, kenties bensakin jos yhteisiä matkoja kuljetaan. Sitten kumpikin hoitaa omat puhelinmaksut, laajakaista yhteinen. Ei tule riitaa silloin kun kaikki menee puoleksi ja kumpikin maksaa omat menot.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 18:24"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 13:41"]

Tää on ikuisuuskeskustelu, ja monta oikeaa tapaa hoitaa asia. Mutta lain mukaan puolisot ovat elatusvelvollisia toisistaan.

Tuli vain mieleeni eräs ystäväpariskunta, joilla oli täysin omat rahat (olivat siis naimisissa ja lapsiakin oli siunaantunut). Vaimo tuskaili kotihoidontuella, kuinka tylsää on pyytää mieheltä rahaa ruokakaupassa käyntiin. Eipä hän sitten pitkään voinutkaa olla lasten kanssa kotona, kun hänen osuutensa lainastakin oli jollain maksettava. Ja valitti, kun mies ei maksa lasten vaatteita vaan ne menevät aina hänen palkastaan.

MOnen syyn vuoksi sitten erosivat. Taloudellisesti tämä oli hänelle lottovoitto. Nainen onnistui eroriidoissa vaatimaan miehen suvun maatilaa, josta sitten appiukko lunasti hänet ulos. Näin hän sai ostettua itselleen oman velattoman uuden asunnon. Lisäksi mies, jolla on hyvät tulot, maksaa suuret elarit joka kuukausi.

Ero olikin sitten aika paha ja katkera.

[/quote]

Kyllähän nainen aina osaakin vaatia itselleen kuulumatonta omaisuutta itselleen. Miettikää kuinka törkeä Mies olisi, jos vaatisi vaimon kotipaikkaa itselleen?

[/quote]Vaimo oli kotiäiti niin tottakai erotessa pitikin netota. Hänhän oli pois palkallisesta työelämästä, teki tärkeää työtä kotona kun hoiti omia lapsiaan.

Minulla oli paljon omaisuutta kun tapasimme. Menimme hyvin nopeasti naimisiin ja ilman avioehtoa. Heti alusta saakka kaikki oli yhteistä, hommasin luottokortin ja miehelle rinnakkaiskortin, maksoin laskun. Naimisiin mentyämme laitettiin palkka tulemaan samalle tilille ja sieltä meni kaikki laskut.

Mies on saanut ylennyksiä, minä olen ollut mammiksella, opintovapaalla, yt-neuvotteluiden jälkeen osa-aikatyössä, edelleen 1 perhe, 1 elintaso.

Hyvä ystäväni on aina ollut kova tuhlailemaan, tilipäivänä on tili tyhjä. Hän on hyväpalkkaisessa työssä, mutta maksaa aina kaikki laskut ajallaan, on sinut asian kanssa. Mies taas tykkää pitää rahaa jemmassa ja heillä toimii se, että kumpikin laittaa 50% palkasta taloustilille, josta mies maksaa kaikki laskut ja loput kumpikin saa tuhlata, tosin mies säästää nekin.

Ymmärrän täysin miehen puolta ja yritän ymmärtää ap.ta.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 20:07"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 20:05"]Täysin yhteiset meillä. Melkein koko tili laitetaan yhteiselle ja jätetään vain ruokakauppa rahat. Yhteisestä maksetaan sitten kaikki laskut. Vaikka mies sai veronpalautuksia lähemmäs 1500 ja minä 400,meni ne kaikki koko perheen käyttöön.

[/quote]

Meidän perheessä ollaan Me,eikä sä,mä ja lapset.

[/quote] Haluan oman tilin ja haluan että miehellä oma tili. Kumpikin maksaa puolet tietyistä asioista ja täysin omat menot. Toinen saattaa olla holtiton rahankäyttäjä ja toinen taas katsoo myös tulevaisuuteen.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 20:41"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 13:28"]

Jos on isot tuloerot, niin kyllä tämäkin on outo asetelma. Jos se %-osuus olisi vaikkapa 70 % ja tulot toisella 4000 ja toisella hoitovapaalla 200, niin toiselle jäisi omaan käyttöön 1200 ja toisella 60. Jos sillä hoitovapaalla olevalla on lääkärikuluja, lääkemenoja yms. niin ei tuo riitä edes pakollisiin juttuihin.

[/quote]

hoitovapaalla 200eur, en voi oikein uskoa tuota. Minkalaista tulotasoa tuo 200EUR hoitovapaa tulo vastaa?

[/quote]

Hoitovapaa tarkoittaa kodinhoitotuella olemista. Se ei ole tuloista riippuvainen (tosin hyvin pienituloisissa perheissä siihen tulee päälle pieni hoitolisä).

Tietysti jos on tulona naisella kodinhoitotuki ja mitä niitä tukia onkaan. Niin elämä on vähän miehen varassa. Ei ihme jos naiset vie aika pian käärönsä päiväkotiin, toki vaikuttaa koulutus jne ja halu olla työssä ja ansaita omaa rahaa..

Oman perheeni tapauksessa kätevin ratkaisu on molemmilla omat tilit, ja yhteinen tili, jonne molemmat siirtävät kuukausittain sovitun summan ja tällä sitten maksetaan ruoka- ja muut laskut. Tietenkin jos toinen olisi työttömänä tai taloudellisessa ahdingossa niin rahat jaettaisiin erilailla.

Yhteiset rahat -mentaliteetti ei valitettavasti sovi kaikenlaisille ihmisille. Vanhempieni kohdalla tämä meni siihen pisteeseen, että enemmän tienaava isäni osti yhteisen tilin rahoilla surutta aina sitä uusinta tekniikkaa: piti olla stereot, televisiot ja tietokoneet viimeisen päälle vaikka siihen ei perheellä olisikaan ollut varaa. Riitelivät tästä usein ja lupauksien jälkeen alkoi kuitenkin ostaa tavaroita salaa äidiltä.

Olen huomannut, että köyhän lapsuuden eläneelle isälleni tavaroiden uutuudenviehätys on kova: pakko ostaa tavara X koska se on niin hienon näköinen uutena tai antaa luksusimagon. Tämän jälkeen tavara pian unohtuu ja jää nurkkiin. Nykyään hänellä on kolmikerroksisen talon lisäksi kaksi vuokrattua varastotilaa tavaraa täynnä. Ja joku päivä on perikunnan sekin romumäärä käytävä läpi... 

Jos mies vaatii yhteisiä rahoja niin miettisin kyllä hetken millä pohjalla suhde on, oletko miehelle viihdyke ja kulujentasaaja. Sehän nyt taas on ihan normaalia ja perinteistä että nainen tyhjentää miehen tilin säännöllisesti edustuskuluihin.

Meillä on omat tilit ja omat rahat. Näin oli silloin kun tienasin miestä enemmän, nyt mies tienaa mua enemmän ja silti tilit ja rahat on omat. Enkä ikinä suostuisi yhteiseen käyttötiliin koska se jossain vaiheessa olisi liian helppo vetää pienimpäänkin riitaan se "rahakysymys". "Kumpi on mitäkin maksanut enemmän." Lainat on yhteiset ja yhteiset kulut. Ne jaetaan tasan aina puoliksi niin että ensitilassa lyhenee asuntolaina. Sitten sähkölasku, vakuutukset ja päivähoitomaksut. Sitten sen jälkeen muut laskut menee yleensä niin että kuka tilaa/käyttää se maksaa. Mies halusi kaapelikanavat, minä en=mies maksaa. Minä haluun että kotona on verhot astiastot tip top. Minä maksan. Ensisijaisesti aina toki maksetaan laskut pois, jos toiselta loppuu rahat tililtä niin toinen jeesaa eikä mitään koskaan eritellä pennilleen paitsi asuntolaina. Tulotaso on jotakuin sellainen että aina jommalla kummalla on vara maksaa laskujen loput. Se yleensä on isäntä ja korvaan tätä kirjoittamattomin säännöin niin että kun hän on se joka tienaa enemmän ja tekee töitä enemmän/pitkää päivää, minä hoidan kotia ja lasta ja kokkaan luontevasti enemmän. Käyn varsinkin arkisin kaupassa enemmän. Riitaakin joskus on mutta vain kerran siihen vedettiin mukaan raha ja "kuka maksaa" mutta loppui lyhyeen kun luettelin mitä tässä kukakin likoon yhteiseen elämään laittaa. Onko riidan arvoista. Yhteiseloa takana nyt reilu 6v. En edelleenkään/ikinä haluaisi yhteistä käyttötiliä ja rahoja, musta ihan ok että omillaan voi ostaa mitä haluaa kunhan ensisijaisesti perhe-elämisen kulut on maksettu. Ne on tärkeimmät. 

Asuntolainan lyhennys on mulle kovempi pala kuukausittain kun isännän tulotasolle mutta olen alusta asti pitänyt kiinni siitä että koti on yhteinen ja jos kattilat menee jakoon niin kotikin menee jakoon tasan puoliksi. Irtaimisto on asia erikseen. Toisella ei tällöin ole riitatilanteessa sitä korttia hihassa että toisella olisi enemmän oikeus kotitaloon kun toisella. Jos toinen lähtee talosta, lähtee toinenkin. Ja lapsilta koti alta. Kohtuullisen motivoivaa jokaiselle että koti ja katto päällä on numero 1. Materia siinä ympärillä on ihan eri asia. Ruokakulut ei varmaan mene koskaan tasan mutta mies on kaks kertaa isompi kun minä ja syö ehkä sen edestä mitä minä ja lapset yhteensä niin olishan tuo aika älytöntä eritellä mitä kukakin maksaa pennilleen?! Ei ole tullut mieleenkään vilkuilla kuitteja sillä silmällä. Pitäkää vaan raha ja parisuhde erillään toisistaan, eiköhän pääasia ole että tuette toistenne hyvinvointia "yhtenä yksikkönä", jos mukana on yhteiset lapset niin sitä suuremmalla syyllä. 

Oon ehkä pienen ikäni ollu omistani niin tarkka, rahoistanikin että mulle ois outoa hankkia yhteinen tili. Missä muka vetäisin sen rajan millon mies törsää mun tienaamaa ja millon minä hänen. En eläissäni oo elänyt velaksi saati kenenkään toisen kustannuksella tieten tahtoen, sen jälkeen kun omilleni 17 vuotiaana läksin. Omastani olen antanut sitä tarvitseville pyyteettä jos on ollut mistä antaa. Oon rahastani tarkka mutta valmis sijoittamaan sen asioihin joilla on mulle merkitystä. Koti, perhe, ystävät. Emmä laske niin kauan kun plussan puolella ollaan. Kädestä suuhun mennään, harvoin säästöön mitään jää mutta hyvin on menny kun päällä on katto, perhe on kasassa ja nälkää ei oo tarttenu nähdä.

hommahan on niin että asiat voi tehdä niin tai näin tai noin. ja me voidaan täällä kertoa mikä toimii ja mikän on reilua. mutta loppupeleissä se joko toimii tai ei. jos ei se toimi, niin lusikathan siinä menee jakoon.  voimme siis vain toivoa että tämä ap tajuaa sen. raha ja seksi, joko tomii tai sitten eri teille. muuten jompikumpi huijaa itseään ja meillä on vain yksi elämä.

Kompromissi:

Yhteinen tili, jonne molemmat laittaa xx summan

Tämän lisäksi molemmilla omat tilit

Aikuisen ihmisen täytyisi kyetä tekemään myönnytyksiä, eikä vaatimalla vaatia ehdottomuuksia.

Toimisiko tämä? :-)