Lue keskustelun säännöt.
Lapseton, oletko koskaan kateellinen lapaiperheille?
Kommentit (58)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tahattomasti lapseton, lasta yritetty jo aika pitkään. Silti, hassua kyllä, en ole kovinkaan kateellinen lapsiperheille, päinvastoin. On mukava käydä kylässä ja nähdä ja leikittää kavereiden lapsia, mutta on ihanaa tulla myös omaan rauhalliseen ja hiljaiseen kotiin. Oma lapsi tietysti muuttaisi tilanteen, mutta toistaiseksi olen pystynyt aika hyvin näkemään molempien vaihtoehtojen hyvät puolet.
En sanoisi olevani kateellinen, mutta kyllä lapsiperheitä nähdessäni ja ollessani lasten kanssa tekemisissä tunnen kaipuuta omaan lapseen ja lapsiperheeseen. Tiedän samalla, että nyt ei ole vielä sen aika, mutta aina sitä tuntee pienen pistoksen, kun joku tutuista ilmoittaa esikoisen olevan tuloillaan.
Miksi pitäisi olla kateellinen, silloinhan ei ole tyytyväinen omaan elämäänsä. Kumpikin elämä kivaa, sain esikoisen 33 vuoden iässä, joten kummastakin kokemusta. Nyt ikää 49-vuotta ja 2 lasta (16 ja 12v).
Miksi pitäisi olla kateellinen, silloinhan ei ole tyytyväinen omaan elämäänsä. Kumpikin elämä kivaa, sain esikoisen 33 vuoden iässä, joten kummastakin kokemusta. Nyt ikää 49-vuotta ja 2 lasta (16 ja 12v).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas joku kateellinen mamma yrittää kerjätä jotain. Uskokaa jo äidit, emme me ole teille kateellisia. Te sen sijaan olette, muuten ette näitä aloituksia tehtailisi. Ottaahan se päähän kun on vääntänyt niitä kersoja, ja sitten tajuaakin missä suossa on.
vela
Täytyy kyllä sanoa että en ole kateellinen mistään. Minulla on nyt elämässäni kaikki mitä tahdon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kateellinen ainoastaan niille lapsille. Minustakin olisi ihanaa, jos joku huolehtisi, asettaisi rajat jne, kuten noiden perheiden vanhemmat lapsilleen. En ainakaan tällä hetkellä tahdo itse lapsia.
En ole kateellinen, olen onnellinen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en ole. Useimmiten lauantaisen kauppakäynnin jälkeen, jossa kakarat juoksee pitkin käytäviä ja parkuu kassajonossa tunnen vain helpotusta lapsettomuudestani. Oi kun on ihana päästä omaan, hiljaiseen kotiin nauttimaan muutama lasi viiniä ja juustolautanen puolison vierellä. En ole vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestäni, joka on erittäin helpottavaa.
Rakastan elämää ilman lapsia ja koen, että elämäni on ns. täysi ja olen onnellisimmillani. En ole kateellinen lapsiperheille, en todellakaan.
En. Hankin niitä kyllä sitten kun haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kukaan olisi kateellinen? Eiköhän sellainen alkaisi pykäämään omaa. Pl. tietysti tahattomasti lapsettomat, sieltä kateellisia ja katkeria varmasti löytyy. Itse onnellinen lapseton.
Miksi lapsiperheet aina automaattisesti olettaa että heidän tilanteensa olisi jotenkin kadehdittava???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua lapsia, mutta täytyy myöntää, joistain asioista olen kateellinen, esim. työpaikoilla lapselliset työntekijät saavat automaattisesti talvilomaviikon samalle viikolle lastensa hiihtoloman kanssa. Meiltä lapsettomilta ei edes kysytä. Kiva olisi edes joskus olla juuri se viikko talvilomalla, koska mieheni työpaikalla kaikki ovat juuri sen viikon lomalla.
Muutenkin työpaikoilla otetaan enempi lapselliset huomioon ja suostutaan heidän kanssaan vaikka millaisiin erikoisjärjestelyihin.
Sen lisäksi, että työpaikalla minusta usein tuntuu, että lapselliset ihmiset ovat minua ja muita lapsettomia tärkeämpiä, tunnen niin usein myös vapaa-ajallani. Esim. ystäväni kanssa kerran lentokoneessa ollessamme mietimme, että mitä jos kone tippuisikin maahan. Hän sanoi suoraan, että hänen kuolemansa olisi pahempi juttu, onhan hän sentään usean lapsen äiti. No entä minä sitten, olenko jotenkin vähemmän tärkeä, eikö minua jäisi läheiset kaipaamaan..? Siitä tuli paha mieli.
Välillisesti joo. Silloin kun lusmuilevat töistä "lapsi sairaana"-nimikkeellä.
Kuka katkera mamma näitä ei-kateellisten kommentteja oikein alapeukuttaa? Ei, en ole teille lapsellisille tippaakaan kateellinen. Vituttaako?
Kyllä mäkin "kade" niille kenen lapset "sairastaa" aina pe ja/tai ma. Tuppaa koettelevan tiettyjä perheitä.
Oho, ihmeen asiallisia vastauksia :D Mutta silti taas, niin kuin aina, joudun korjaamaan tämän ikivanhan vastakkainasettelun, ei yhtään lapsia tai äänekäs lapsilauma. On olemassa myös meitä, joilla on yksi lapsi, joka ei kilju eikä huuda eikä metelöi. Hän on ihan tavallinen (ihana) ihminen, kenen kanssa voi keskustella ja tehdä kaikkea kivaa. Myös minä voin illalla juoda lasin viiniä ja syödä juustoja mieheni vieressä hiljaisessa kodissa vaikka minulla on lapsi. :D
Joskus säälin lapsia hankkineita, niin onnettomilta ja rasittuneilta he välillä vaikuttavat. Olen nähnyt monen älykkään ja luovan ihmisen käytännössä tuhoutuvan, kun kohdalle onkin sattunut neljän seinän sisälle sitova erityislapsi.