Lue keskustelun säännöt.
Riita (taas) äidin kanssa - olenko tyly ja kohtuuton?
10.02.2014 |
Eläkkeellä oleva äitini hakee pikkukoululaisemme koulusta ja on meillä, kunnes tulen kotiin ja olen tästä kovasti kiitollinen (äiti tämän tietää), on lapselle rakas ja tulemme muuten hyvn toimeen.
Mutta tänään taas paloi pinna. Olen useaan otteeseen sanonut äidilleni, etten toivo hänen "puuhastelevan" täällä mitään - siis kotitöitä, kunhan lapselle välipalan antaa niin sillä hyvä. En pidä siitä, että tavarat vaihtavat paikkaa eli en löydä asioita ja ennen kaikkea tökkii se, että koen yksityisyyttäni loukattavan kun vessan kaapit on "järjestetty", yöpöydän laatikot pengottu tai lasku- yms. paperipinot kahlattu läpi (tämän syynäämisen hän järjestelmällisesti kiistää, mutta enhän minä sokeakaan ole). En myöskään pidä siitä, että esim. verhot vaihdetaan "omatoimisesti".
Otimme jo aiemmin syksyllä yhteen, kun vaatekomeroni oli järjestetty uuteen uskoon - vaikka tämä oli nimenomaisesti "kielletty" ihan suusanallisesti ja olen sanonut, että jos jotain nyt haluaa välttämättä tehdä, niin lapsen huonetta saa järkätä ja keittötä hinkata. Mutta kun ei se näemmä riitä.
Tänään sitten taas hermostuin, kun eräässä huoneessa oleva valoasetelma oli purettu ("kun eihän kukaan enää helmikuussa noita pidä"). No, minä olisin halunnut pitää - nautin hiljaisista illoista ko. valojen kanssa kyseisessä huoneessa.
Sanoin sitten, että nyt alkaa oikeasti riittämään tuo touhu ja että tässä varmaan pitää jotain muita lastenhoitoratkaisuja tosissaan etsimään kun ei aikuiselle ihmiselle tunnu menevän jakeluun että toisten juttuihin ei kosketa. No, äitini siitä sitten itkemään ja märssyämään, kuinka MITÄÄN ei arvosteta. Totesin rauhallisesti, että arvostan kovasti sitä, että tulee tänne lapsenlapsensa seuraksi, mutta en edelleenkään toivo tavaroihini koskettavan ja että mielestäni moinen marttyyriasenne on turha. Mutta ei, en arvosta MITÄÄN hänen tekemisiään ja hän ei kuulemma mitään "säädä" tai pengo. Kysyin äidiltä, miltä hänestä tuntuisi jos minä menisin mylläämään hänen kaappinsa ja tavaransa niin ettei hän löytäisi mitään mutta hän pysyi tiukasti kannassaan, että hän ei mitään ole tehnyt. Vaikka olen talven mittaan lukuisia kertoja joutunut soittamaan hänelle, kun en ole löytänyt vaikkapa tiettyä paitaani tai joku lapsen juttu on hukassa. Sanoin myös, että tämä on MINUN kotini ja en pidä siitä, että näin toimitaan.
No, tuosta äiti sitten suutuspäissään lähti, nyyhkyttäen ja marttyyrina. Aargh.
Olen joo varmasti itsekin lapsellinen, mutta olen tarkka omasta yksityisyydestäni - ja varmastikin osin siksi, että lapsuudenkodissani tuota ei ollut vaan kaikki kamani on aina pengottu, päiväkirjani luettu yms. yms. joten toivoisin, että omassa kodissani toiveitani kuunneltaisiin ja kunnioitettaisiin.
Kommentit (117)
ei helevetti, oma äiti kyseessä hei. antaa äidin siivota niin paljon kuin lystää, mikä sinuun on mennyt, onko kunnioituksesi hävinnyt kokonaan saatanan ämmä, ottaa päähän kun tuommoiset lehmät avautuu netissä omasta äitistä, eihän äitisi varmaankaan valittanut kun oleskelit hänen vatsassa 9kk vai valittiko? ei? , ei saatanaa mikä ämmä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei helevetti, oma äiti kyseessä hei. antaa äidin siivota niin paljon kuin lystää, mikä sinuun on mennyt, onko kunnioituksesi hävinnyt kokonaan saatanan ämmä, ottaa päähän kun tuommoiset lehmät avautuu netissä omasta äitistä, eihän äitisi varmaankaan valittanut kun oleskelit hänen vatsassa 9kk vai valittiko? ei? , ei saatanaa mikä ämmä
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 10:57"]ei helevetti, oma äiti kyseessä hei. antaa äidin siivota niin paljon kuin lystää, mikä sinuun on mennyt, onko kunnioituksesi hävinnyt kokonaan saatanan ämmä, ottaa päähän kun tuommoiset lehmät avautuu netissä omasta äitistä, eihän äitisi varmaankaan valittanut kun oleskelit hänen vatsassa 9kk vai valittiko? ei? , ei saatanaa mikä ämmä
[/quote]
Onkohan sinulla ihan kaikki kotona?
Kipaisepa sinne kaupungin vuokra-asuntosi partsille vetämään vähän röökiä niin hermot palautuu. Kyllä ne kelan korvaukset tilille kohta taas ropsahtaa, älä huoli. Harmi, ettet saanut sitä Siwan siivoojan paikkaa tälläkään kertaa, ehkä ensi kerralla tärppää ja pääset koulutustasoasi / älyäsi vastaavaan työhön! Älä menetä toivorikkauttasi!
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 10:57"]
ei helevetti, oma äiti kyseessä hei. antaa äidin siivota niin paljon kuin lystää, mikä sinuun on mennyt, onko kunnioituksesi hävinnyt kokonaan saatanan ämmä, ottaa päähän kun tuommoiset lehmät avautuu netissä omasta äitistä, eihän äitisi varmaankaan valittanut kun oleskelit hänen vatsassa 9kk vai valittiko? ei? , ei saatanaa mikä ämmä
[/quote]
En ole ap, mutta minun äitini käyttäytyisi kuten ap:n äiti, jos päästäisin hänet meille kaksin lapsen kanssa. Vaan enpä päästä.
Mutta joo, koko elämäni ajan olen saanut kuulla kuinka minusta on ollut hänelle vain työtä, harmia ja huolta. Kuinka minusta ei sitten tullutkaan mitään aivan kuten hän arveli, kuinka hänen rintansa ovat ämpärin kokoiset koska en vauvana huolinut tissiä, kuinka kivaa olisi jos osaisin olla edes vähän kiitollinen erinomaisesta lapsuudestani, kuinka hän lapselleni jouluna 10 euroa antaessaan antaa sen hyvästä sydämestään...
Ap, tunnen tyypin ja suosittelen että järkkäät lapselle muuta turvallista seuraa iltapäiväksi kuin äitisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi täällä niin monet kokevat tavaroiden/kaappien nuuskimisen ja mielivaltaisen järjestelyn (yleensä tähän liittyy myös puuttumista tyttären elämänvalintoihin muutenkin) eräänlaiseksi mummin oikeutetuksi palkkioksi siitä, että tämä on tullut hoitamaan lapsenlapsia..?! Siis täh? Millä logiikalla? Kärjistetysti ilmaistuna hyväksyisin jollakin tapaa "palkkioksi" vaikkapa mummin lähtiessään mukaansa nappaaman aaltovaasin tai servettipaketin - joo, outo esimerkki, mutta paljon loogisempi, jos ajatellaan asetelmaa puhtaasti siltä pohjalta, että molemmat hyötyvät.
Te jotka huudatte siivousavun kelpaavan anytime, ette omista äitiä joka kyttää ja kyseenalaistaa kaikki tekemisenne todella henkisesti raskaalla tavalla. Tällainen äiti hoitaa mielellään lapsenlapsiaan, hän ei yleensä koe sitä taakaksi, päin vastoin. Taakaksi hän kokee sen, ettei pystykään enempää päättämään ja elämään lapsensa elämää tämän puolesta. Yleensä mukana on roima annos vainoharhaisuutta; lapsenlapset eivät saa riittävästi terveellistä ruokaa (jääkapissa oli eilisiä makarooneja, eikä terveellistä perunaa, lihaa syövät liian vähän ja maitokin on rasvatonta), lapsenlapsilla on liian vähän vaatteita päällä pakkasella (sairastavat aina, yksi aivastikin, miksi ei ole täydet lämpötamineet käytössä joulukuussa, se on talvi nyt vaikka mittari onkin plus-asteilla), tyttären taloudessa taidetaan käyttää liikaa alkoholia (roskakaapissa oli tyhjä viinipullo), tyttären mies pettää (ostanut taas uuden puvun ja taskussa oli PostIt- lappu, jossa puhelinnumero, siis selvä tapaus), lapsia ei huomioida tarpeeksi (laturissa on iPad, joten taitavat vanhemmat kaiket illat vain sitä käyttää), tyttärellä on vissiin hiivaa (likapyykissä alushousuissa paljon valkovuotoa), onko vävy uhkaillut erolla ja lähdöllä (vai onko tuo matkalaukku aina ollut tuossa kaapissa säilytyksessä muka, ja kun se pettääkin selvästi, niin aika selvä homma).
Ei tällainen mummi tarvitse jatkuvasti toistuvia hoitopestejä tekemisilleen - kuulkaa se yksi kerta vuodessakin voi riittää tähän lapsen elämään puuttumisen äärimuotoon. Tavallisilla vierailuillakin (ei siis mitään lastenhoitoa tms mukana) tällainen mummi kurkistelee, pyyhkii, järjestelee, asettelee toisin, kommentoi, kritisoi, paheksuu, moittii, syyllistää, vihjailee. Puhelimitsekin hän kuuntelee taustaääniä "Mikä tuo oli?! Aivastiko joku? Yskähtikö? Kai sä olet laittanut niille ne mun tuomat villa-asut joka päivä, vaikka onkin ollut +7 astetta ulkona! Ei lapset tajua! Ne sanoo vaan, että on kuuma ja hiki, mutta kyllä ne vilustuu silti ilman niitä asuja!! Ai ei muka ollut aivastus?! Kuinka mä nyt muka niin väärin kuulen.. No, onks niillä ollut kuitenkin jotain köhää? Vuotaako nenät?"
Ap:lle tsemppiä tilanteeseen ihan koko sydämestä. Tiedän todellakin tunteen! Minun mielestäni se että on äiti, että on ikääntynyt äiti, että auttaa lastenhoidossa, että luulee tekevänsä oikein, ei oikeuta käyttäytymään noin, varsinkin kun pyydetään olemaan tekemättä niin. Ihanan kärsivällisesti ja rauhallisesti olet selvästikin jaksanut tästä äidillesi sanoa. Pyydä äitiäsi miettimään asiaa siltä kantilta, että olisikin hoitamassa lapsia vaikkapa jossakin sinun tuttavaperheessä. Mitä siellä olisi "normaalia" tehdä. Pyydä äitiä keskittymään lapsiin, pelkästään heihin, koska sitähän lapsetkin eniten haluavat.
Joiltakin vastaajilta on tainnut mennä ohi muutama "pikkuasia": Ap:n lapsi on koululainen. Hänen ikäisestään ei paljoa vaivaa ole, mutta juttelykaveria jo löytyy. Ne "valtavat" ip-kerhomaksut ovat muutaman kympin kuussa ja sisältävät välipalan. Onhan lapselle varmasti mukava (ja äidille suuri etu), että mummo viettää päivittäin aikaa lapsenlapsensa kanssa, mutta ei tuossa suuria määriä rahaa säästetä. Täysin eri asia olisi jos mummo hoitaisi päivähoitoikäiset lapset kokopäiväisesti tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini oli lapsuudessani samanlainen ja on edelleen. Minunkin päiväkirjani ja kirjeeni luettiin ja tavarat nuuskittiin ja äiti pompotti koko perhettä parhaimmillaan parinkin viikon mykkäkouluillaan ja marttyyrintempuillaan. Minusta sanoit ihan asiasta ja säilytit ihailtavasti hermosi. Äitisi kuitenkin tuskin mihinkään tuosta muuttuu.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 11:40"]
Tällainen äiti hoitaa mielellään lapsenlapsiaan, hän ei yleensä koe sitä taakaksi, päin vastoin. Taakaksi hän kokee sen, ettei pystykään enempää päättämään ja elämään lapsensa elämää tämän puolesta. Yleensä mukana on roima annos vainoharhaisuutta; lapsenlapset eivät saa riittävästi terveellistä ruokaa (jääkapissa oli eilisiä makarooneja, eikä terveellistä perunaa, lihaa syövät liian vähän ja maitokin on rasvatonta), lapsenlapsilla on liian vähän vaatteita päällä pakkasella (sairastavat aina, yksi aivastikin, miksi ei ole täydet lämpötamineet käytössä joulukuussa, se on talvi nyt vaikka mittari onkin plus-asteilla), tyttären taloudessa taidetaan käyttää liikaa alkoholia (roskakaapissa oli tyhjä viinipullo), tyttären mies pettää (ostanut taas uuden puvun ja taskussa oli PostIt- lappu, jossa puhelinnumero, siis selvä tapaus), lapsia ei huomioida tarpeeksi (laturissa on iPad, joten taitavat vanhemmat kaiket illat vain sitä käyttää), tyttärellä on vissiin hiivaa (likapyykissä alushousuissa paljon valkovuotoa), onko vävy uhkaillut erolla ja lähdöllä (vai onko tuo matkalaukku aina ollut tuossa kaapissa säilytyksessä muka, ja kun se pettääkin selvästi, niin aika selvä homma).
Ei tällainen mummi tarvitse jatkuvasti toistuvia hoitopestejä tekemisilleen - kuulkaa se yksi kerta vuodessakin voi riittää tähän lapsen elämään puuttumisen äärimuotoon. Tavallisilla vierailuillakin (ei siis mitään lastenhoitoa tms mukana) tällainen mummi kurkistelee, pyyhkii, järjestelee, asettelee toisin, kommentoi, kritisoi, paheksuu, moittii, syyllistää, vihjailee. Puhelimitsekin hän kuuntelee taustaääniä "Mikä tuo oli?! Aivastiko joku? Yskähtikö? Kai sä olet laittanut niille ne mun tuomat villa-asut joka päivä, vaikka onkin ollut +7 astetta ulkona! Ei lapset tajua! Ne sanoo vaan, että on kuuma ja hiki, mutta kyllä ne vilustuu silti ilman niitä asuja!! Ai ei muka ollut aivastus?! Kuinka mä nyt muka niin väärin kuulen.. No, onks niillä ollut kuitenkin jotain köhää? Vuotaako nenät?"
[/quote]
Kuvailit pelottavan tarkasti äitini. Ihan vainoharhaisuutta, huolestumisia ja puhelinkeskusteluita myöten.
Hän on ottanut elämäntehtäväkseen hakemalla hakea asioita, jotka voisivat olla jotenkin vialla tai huonosti. Ja jos ei niitä löydä niin sitten keksii omasta päästään.
Hän jopa näkee 'enneunia'. "Puettako te sille Mikolle tarpeeksi vaatetta, kun minä näin semmoista unta että Mikkoa paleli?" kysyy minulta. Sitten soittelee ympäriinsä ja valittaa kuinka minä palellutan Mikon.
Ehkä sitä olisi helpompi sietää jos sen voisi kuvitella olevan vanhuudenhöperyyttä. Mutta äitini on ollut tuommoinen niin kauan kuin jaksan muistaa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti kyse on siitä, että 60-luvulle asti naiset ehdollistettiin siihen, että heidän tärkein ominaisuutensa on kyky hoitaa kotia. He eivät koe saavansa valtaa ja arvostusta millään muilla keinoilla. Kun tällainen ihminen heittäytyy marttyyriksi tai haluaa käyttää valtaa, hän ottaa tietenkin kodinhoidon aseekseen.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 10:57"]
ei helevetti, oma äiti kyseessä hei. antaa äidin siivota niin paljon kuin lystää, mikä sinuun on mennyt, onko kunnioituksesi hävinnyt kokonaan saatanan ämmä, ottaa päähän kun tuommoiset lehmät avautuu netissä omasta äitistä, eihän äitisi varmaankaan valittanut kun oleskelit hänen vatsassa 9kk vai valittiko? ei? , ei saatanaa mikä ämmä
[/quote]
Tunnistitko itsesi, sinä lasten asioihin sekaantuva äiti? Vai muutenko vain kalikka kalahti niin kipeästi?
Osa meistä ei ollenkaan ymmrää, ettei ongelma suinkaan ole siivoaminen. Ongelma on kyttääminen, paikkojen penkominen ja tavaroiden siirtely paikasta toiseen niin, että itsellä voi mennä tunti jos toinenkin ennen kuin ne taas löytää. Siitä tulee sitten vaan pahaa mieltä jos erehtyy kysymään, että mihin on laittanut. Ei hän ole niihin koskenut, varkaaksiko syytetään. Tämä vaihe on aloittajalla vielä edessä, jos touhuun ei tule loppua ennen sitä.
61:n neuvo on hyvä, eli laitapa hänelle syötiksi jotain mukavaa pikkupuuhaa. Jätä ihan tarkoituksella siivoamatta joku sellainen paikka, jota ei voi olla huomaamatta. Kierrätykseen menossa oleva vaatesäkki eteisessä voi olla myös hyvä virike (älä unohda lukita sitä ennen vaatekaappeja, jotta ei kanna sieltä kaikkea takaisin.
Ei, minun äitini ei ollut tuollainen, mutta kokemusta on eräästä sukulaisnaisesta.
Äitisi ei muutu kuin ehkä pahemmaksi. Siihen malliin järjestä asiasi, että pysyy erossa kodistasi. Senkin voin oman kokemuksen perusteella kertoa, että kovin mitättömät lukot eivät pidättele. Sitä paitsi niistäkin hän suuresti loukkaantuu. Mutta mistä hän tietää, jos jossakin vaatekaapissa on sisäpuolella joku ovela salpa tai että olette ryhtyneet pitämään pöytälaatikkonne lukossa ... kysypä sitä häneltä.
Oikeasti on hyvin helppo virittää kaappiin joku hälytin, jolloin summeri soi enemmän tai vähemmän karmealla äänellä heti kun ovi avautuu. Ehkä se vähän hillitsisi kaapinsiivousvimmaa, jos joku hälytin huutaisi 120 desibelin voimalla kun ovi olisi auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kontrolloimisestahan tuossa on kyse.
Ei mistään pyyteettömästä auttamisesta.
Tuskinpa nämä 'siivousavun toivojatkaan' oikeasti ilahtuisivat jos saisivat 'avukseen' tämmöisen kontrolloivan hämmentäjän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sentään sinulle tarpeettomaksi kokemiaan tavaroita lahjoittele sukulsisille kuten omaäitini?
Olet ihan oikeassa, kenenkään kotona ei saa myllätä ja järjestää ilman lupaa. Vaikka olisi kuinka äiti niin jokin raja on oltava ihmisellä.
Jos otat äitisi uudelleen lasta hoitamaan, pistä vaikka valvonta kameroita joihinkin paikkoihin, ne voi asentaa langattomasti ja lähettävät materiaalia sähköpostiin.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:19"]
Mielestäni vanhuus ei ole mikään tekosyy käyttäytyä huonosti. Mutta jos hän on ollut aina tuollainen en jaksaisi uskoa, että käyttäytyminen tulee muuttumaan sanoaa asiasta hyvästi tai pahasti. Itse järjestäisin lapsen hoidon uusilla järjestelyillä ja tapaisitte sitten mummoa muissa merkeissä. Äitiys edes vanhalla ihmisellä ei ole mikään pyhä lehmä, jonka verukkeella saa tehdä mitä vaan.
[/quote]
Voisiko tuota mummon käyttäytymistä ymmärtää siltä kannalta, että hän pelkää päästää irti aikuisesta tyttärestään? Minusta ap:n kannattaisi kuitenkin edelleen käydä äidin kanssa rauhallisesti läpi sitä, mitä tytär ei toivo, että äiti tekee tyttären kotona. Kuulostaahan tuollainen laatikoille meno ja henkilökohtaisten tavaroiden järjestely melkoiselta rajojen rikkomiselta.
Itse mummona ja lastenlapsiani usein hoitavana, yritän ottaa tästä ketjusta vinkkejä. Näin isovanhemman näkökulmasta on välillä epävarma olo siitä, onko ne omat aikuiset lapset saaneet riittävästi valmiuksia selviytyä kovassa maailmassa. Itsekin järjestelen välillä lasteni huusholleissa, mutta pysyttelen kyllä lastenhuoneessa ja keittiössä, en mene koskaan vaatekomeroita penkomaan. Tyhjennän ja täytän tiskikoneen, eikä noista tekemisistäni kukaan minulle ole tullut huutamaan. Tiedä sitten kirjoittavatko raivoaan tänne vauva-palstalle : )
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 15:57"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:19"]
Mielestäni vanhuus ei ole mikään tekosyy käyttäytyä huonosti. Mutta jos hän on ollut aina tuollainen en jaksaisi uskoa, että käyttäytyminen tulee muuttumaan sanoaa asiasta hyvästi tai pahasti. Itse järjestäisin lapsen hoidon uusilla järjestelyillä ja tapaisitte sitten mummoa muissa merkeissä. Äitiys edes vanhalla ihmisellä ei ole mikään pyhä lehmä, jonka verukkeella saa tehdä mitä vaan.
[/quote]
Voisiko tuota mummon käyttäytymistä ymmärtää siltä kannalta, että hän pelkää päästää irti aikuisesta tyttärestään? Minusta ap:n kannattaisi kuitenkin edelleen käydä äidin kanssa rauhallisesti läpi sitä, mitä tytär ei toivo, että äiti tekee tyttären kotona. Kuulostaahan tuollainen laatikoille meno ja henkilökohtaisten tavaroiden järjestely melkoiselta rajojen rikkomiselta.
Itse mummona ja lastenlapsiani usein hoitavana, yritän ottaa tästä ketjusta vinkkejä. Näin isovanhemman näkökulmasta on välillä epävarma olo siitä, onko ne omat aikuiset lapset saaneet riittävästi valmiuksia selviytyä kovassa maailmassa. Itsekin järjestelen välillä lasteni huusholleissa, mutta pysyttelen kyllä lastenhuoneessa ja keittiössä, en mene koskaan vaatekomeroita penkomaan. Tyhjennän ja täytän tiskikoneen, eikä noista tekemisistäni kukaan minulle ole tullut huutamaan. Tiedä sitten kirjoittavatko raivoaan tänne vauva-palstalle : )
[/quote]
No, etköhän sinä ihan itse tiedä jakeletko neuvoja ja pyritkö kontrolloimaan aikuisten lastesi elämää.
Tässä ketjussa esiin tulleet tapaukset ovat mieleltään sairaita. Heidän toiminnassaan ei ole kyse auttamisesta, vaan siitä että he kuvittelevat lastensa olevan marionetteja joiden toimintaa voi mielinmäärin ohjailla.
En puutu siihen, miten lapsensa hoitavat. Neuvoja annan jos kysytään. Suuri riippuvuushan tuossa on molemmin puolin, osoittaahan sekin jotain, jos suuttumatta ei saa asioita perille. Tämän ap:n on itse pantava rajat äitinsä toiminnalle.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:55"]
En puutu siihen, miten lapsensa hoitavat. Neuvoja annan jos kysytään. Suuri riippuvuushan tuossa on molemmin puolin, osoittaahan sekin jotain, jos suuttumatta ei saa asioita perille. Tämän ap:n on itse pantava rajat äitinsä toiminnalle.
[/quote]
Sinähän voitkin antaa hyviä neuvoja kuinka tuommoisen äidin toiminnalle pannaan rajat :)
Älä kuitenkaan ehdota semmoisia keinoja joita ap kertoo jo käyttävänsä, vaan kerro jotain uusia konsteja.
Niistä olisi kovasti apua myös muille samassa tilanteessa kamppaleville.
Hei AP, osta lankaa ja sukkapuikot! Räpellät siihen jonkun sukan tai lapasen alun, ja ensi kerralla kun mummo tulee hoitamaan lasta niin tattadaa! Sulla onkin pari uusia villasukkia lapselle, kun herranpieksut eihän sitä nyt noin neulota ja pitäähän sillä lapsella nyt talvella villasukat olla! :)