Kun erityislapsi ei halua kouluun.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 17:30"]

Meille vanhemmille tarjotaan apua, niinkuin saa soittaa jos tulee jotain. Mutta hyvin usein selitetään ongelmia ikään kuuluviksi. Ja tilanteeseen kuuluviksi. Murrosikään liittyviksi jne. Meidän vastuulla on hyvin paljon. Sosiaalisten tilanteiden harjoittelu, läksyjen vääntö, tsemppaus, selvittely. Kun voisi olla vain äiti ja keskittyä siihen. Yritän olla positiivinen, mutta eihän se aina onnistu.-ap

[/quote]

Eikvätkö nuo selvittelyt juuri kuulukin vanhemmille?

Meillä on vasta neljässluokkalainen, hyvin koulukielteinen lapsi. Ihan tavislapsi kylläkin, mutta ei vain siedä koulunkäyntiä.

Arki on raskasta, kun toinen on aina negatiivinen ja inhoa koulua. Ihan hyvin menestyy kyllä.

Minsuta koulukielteisyyteen ei mitään viisastenkiveä ole. On vain kestettävä oman lapsen käytös ja tuettava.

Teillä kun on vielä muitakin vaikeuksia niin on varmasti raskasta. Kun tälläisen tavallisenkin kanssa ottaa koville.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 17:30"]Meille vanhemmille tarjotaan apua, niinkuin saa soittaa jos tulee jotain. Mutta hyvin usein selitetään ongelmia ikään kuuluviksi. Ja tilanteeseen kuuluviksi. Murrosikään liittyviksi jne. Meidän vastuulla on hyvin paljon. Sosiaalisten tilanteiden harjoittelu, läksyjen vääntö, tsemppaus, selvittely. Kun voisi olla vain äiti ja keskittyä siihen. Yritän olla positiivinen, mutta eihän se aina onnistu.-ap

[/quote]

Meille ei apuja. Kaikki pitää hoitaa itse, kukasn ei ota vetovastuun /päävastuun asioista. Itse haluaisin kans vaan olla normaalin lapsen äiti, en opettaja, asioiden hoitaja jne. Kannustettu on hyvistä suorituksista. Ei vaadittu liikoja, kunhan läpi pääsee kokeista, viis arvosanoista. Yritän kans ylläpitää positiivista ilmapiiriä, mutta aina ei jaksa. Itse vihaan kouluviikkoja ja odotan vaan lomia ja viikonloppuja.

Olen tullut siihen tulokseen, että hakeudun itse terapiaan. Pakko vaan saada oksentaa tätä pahaa oloaan jollekin.

Nro 4, ja 8

mulla nelosluokkalainen as- lapsi, joka joutui pienluokalle, koska haastoi systeemin ja opettajan, eikä opettaja jaksanut. 

jos ennen oli koulukielteisyyttä, niin nyt on kouluvihaa. kiukkuaa aivan kuten ap kirjoitit.  pieni ryhmä, jossa ei ole omanikäisiä on auttanut siihen, että tekee tehtävät. ei esim. voi enää piirrellä suttuja paperiin vaan on pakko tehdä, koska aikuinen hengittää niskaan. mutta kolikon toinen puoli: se on lapsesta ahdistavaa plus se, että ei ole luokkakavereita eli kaikki sellainen pieni yhteisöllinen kiva, johon oli juuri pääsemässä entisenä erakkona käsiksi, loppuivat. 

kyllä minäkin olen miettinyt, että kunpa voisi keskittyä niihin vanhempien normaalirooleihin, mutta kun eniten pitää leikkiä osaavaa kuntouttajaa, psykiatria ja lääkäriä, joihin minunkään ei ole koulutusta. 

viimeksi uskonnon läksy, jossa käsiteltiin luomiskertomusta, oli lapselle niin tunteita herättävä, että kahteen normaalilapsella n. 2 min ottavaan kysymykseen väännettiin puoliväkisin vastaukset 2 tunnissa. sitten vielä koulun vihaaminen siihen päälle ja ne kaikki muut tehtävät, jotka jumittaa.

sori, tuli tällainen vuodatus. keinoa en ole siis keksinyt, yritän lähinnä tsempata, kertoa toisaalta koulupakosta eli turha on valittaa kun ei muuta voi jne. yritän kannustaa oppimiseen, mutta oikeasti: lapsi on selvittänyt itse jo kaikki asiat ja tietää vaikka mitä. ei vaan sitten keskity siihen, mitä pitäisi koulussa tehdä kun miettii muuta ja sitten oman toiminnan ohjaus on hukassa.

ei meilläkään päästäisi kouluun, jos se jäisi lapsen vastuulle. toisaalta sopeutumisvalmennuksessa sanottiin, että se pitää jättää lapsen vastuulle. alkuun voi mennä pitkään pieleen, mutta lopputulema parempi?

Ikävä lukea lastenne ongelmista, silti toi pientä lohdutusta itselleni, sillä meillä on samanlaista. Jo pitkään, mutta nyt tilanne on oikeasti haastava, kun en saa lasta kouluun, en millään. Koulun kuraattorista ei ole ollut mitään hyötyä, koulupsykalla on käynyt, mutta ei hänellä ole aikaa tälle lapselle, kun ajat ovat jo täynnä, hänen kanssaan olisi EHKÄ voinut päästä eteenpäin, mutta meilläkin on ongelmana tuo, ettei puhu kenellekään...

Psyikiatrinen osasto lienee meillä se seuraava osoite, kunhan lähete saadaan...

Voimia vaan kaikille!

Lahjo iPadilla, anna netissä oloaikaa vaikka tunnin jaksoissa.

Jotenkin kärjistyi tämä taas tänään kun lasta ei kuulunut koulusta. Lähdin etsimään ja kaverit sanoi että oli tullut riitaa ja paha mieli ja lapsemme oli jäänyt matkalle. Pelkään joskus en löydäkkään häntä. Meillä on muitakin lapsia ja joutuvat joskus olemaan iltapäivällä keskenään kun olemme töissä. On siinä rajoilla, uskallanko jättää edes pariksi tunniksi. Agressiivisuutta ei ole ollut kuin verbaalista vähän, mutta en ole turvallisin mielin töissä.

On helpottavaa purkaa. Voimia muillekin. -ap

minunkin lapsi saattaa lähteä ihan minne tahansa ja missä varusteissa tahansa, jos hermostuu.  nyt isommaksi kasvettuaan hän ei oikein tiedä, mikä on hauskaa ryhmässä ja mikä ei eli saattaa kiusata tai olla ilkeä tajuamattaan. lisäksi hermostuessaan on alkanut lyödä minua ja entistäkin rajummin särkeä tavaroita. 

en ole ollut töissä vuosiin, koska olen jonkinlainen hoitotäti ilman korvausta tietenkin. meilläkin on muita lapsia, ja lapsi purkaa kiukkunsa yleensä pikkuveljeensä ja hänen puolestaan olen surullinen. 

mikään ei saa häntä lopettamaan tätä. 

olen myös jossain määrin kädetön, koska mitään samanlaista kasvatusta ei voi tehdä kuin normaalisti, koska lapsi toimii niin eri tavoin kuin muut. 

toivottavasti sairaalakoulu ei ole se ratkaisu. olen ainakin ajatellut, että lapsi traumatisoituisi tällaisesta kovasti. vaikka olen hänen kanssaan siitä puhunut, että vakavimmissa tapauksissa siihen on mentävä. esim. silloin kun hän uhkaa olevansa koulussa kamala, tekevänsä kamalia asioita jne. vain siksi, koska hänet pakotetaan kamalaan kouluun.

voimia ap. ihana purkaa!!  olen ihan loppu tämän asian kanssa.

15 vastas et iPadilla voi lahjoa. Meillä on "valikoiva puhumattomuus" lapsi ja asiat parani paljon kun sai oman ipadin, ja voi viettää siellä aikaansa, ja ystäviäkin on tullut pelifoorumeilta. Laitteen saa kun on syönyt ja tehnyt läksyt. Iltaisin laite pannaan kiinni klo 21. 

Meillä myös sama tilanne,viidesluokkalainen tyttäreni on väsynyt koulunkäyntiin.Kuvailee itse että joskus olisi kiva tehdä jotain hauskaakin koulussa,mutta aina vaan samaa ja samaa.Välitunnille ja portaat ylös ja alas,kirjat esille ja taas tehdään jotain.Kun oikein mietin niin peruskoulu ei ole pystynyt muuttumaan vuosien saatossa.Nykyajan  lapset kun ovat aika fiksuja ja kyseenalaistavat asioita.Olen myös huolissani siitä vaatiiko opetussuunnitelmat ym.liikaa lapsilta,ovatko he jotain suorittavia kohteita ja toteuttavat väsymykseen asti jotain mitä näkymätön taho vaatii.Mielestäni ei ole oikein että jo lapset uuvutetaan suorituskeskeisessä yhteiskunnassamme.Olen itse alkanut miettimään vaihtoehtoja oman lapseni kohdalla.

Enpä osaa auttaa. Meillä kehitysvammainen lapsi ja sama homma, mutta ajoittain. Lahjontaan menee paljon rahaa. Koulutaksi odottaa korkeintaan 5 minuuttia poikaa. Aina en ole saanut poikaa kouluun. Ennen joulua oli paha aika ja nyt taas menee hyvin, mutta kyllä se huono aika taas tulee. Pelottaa vietävästi että viedään pois kotoota, jos homma vielä jatkuu. Tuo liikaa jännitystä arkeen.  Yritetään lahjonnalla vielä käydä 4 vuotta koulua.

Minulla on 12-vuotias, viidesluokkalainen as-poika, ja meillä on ongelmana, että hän ei kerro mitään koulun tapahtumista. Viime vuonna, kun isosiskonsa vielä oli samassa alakoulussa, sisko välillä todisti aika koviakin kiusaamistilanteita, ja niistäkään ei poika halunnut kertoa mitään. Kuulunee ns. taudin kuvaan siis tuo, että lapsi ei halua kertoa negatiivisista tapahtumista eikä tunteista.

Joten nyt epäilen, että häntä aina ajoittain kiusataan yhä. Itsetunto on huono, eikä hänellä ole lainkaan kavereita. Tosi inhottavaa, koska kun en tiedä tarkemmin, mitä tapahtuu, eikä poika opettajallekaan kerro mitään, on hiton vaikea auttaa.

Onneksi itse oppiminen sujuu ja poika on kielissä ja matematiikassa jopa lahjakas. On niiden tunnit yleisluokassa, muutoin erityisluokassa. 

Tulee eittämättä mieleen, että jotain on ap pojallasi vialla koulussa. Häikkää muiden luokkalaisten kanssa, kenties kiusaamistakin. Ei synkkaa opettajan kanssa. Jotenkin syy pitäisi saada selville, jutteleeko poikasi avoimesti tuollaisista ikävistäkin asioista sinun kanssasi, ap (kun ei siis vieraalle kerro)?

Jos hän ei halua ääneen sanoa, voisiko hän kirjoittaa paperille, mikä häntä koulussa ärsyttää, kuka ärsyttää. Mitä hän haluaisi muutettavaksi? 

Monasti olo isossa ryhmässä stressaa asseja pahasti. Ääniä on liikaa ja lapsen on vaikea keskittyyä siihen olennaiseen. Tuo on normaali-ihmisellekin monasti vaikeaa, mutta varsinkin asseille.

Mitä tulee opetusryhmien valintaan, niin juuri noinhan se on, että assit hyväpäisinä usein tungetaan normaaliluokkaan tajuamatta, että he tarvitsisivat tukea ERILAISISSA asioissa kuin perinteisesti erityisluokkiin pannut oppimishäiriöiset. Oman toiminnan ohjauksessa, ohjeiden omaksumisessa, motorisissataidoissa, sosiaalisessa tekemisessä... Meidänkin pojan luokalla oikeastaan kaikkimuut ovat oppimishäiriöisiä ja heillä on yksilöllistetyt oppimäärät, ei meidän vesselillä... Mutta kun stadissa ei ole asseille erityisluokkia (Espoossa on, ei Helsingissä), ja pienluokka on em. tarpeiden takia tärkeä, hän on sitten tuossa luokassa.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 18:28"]

15 vastas et iPadilla voi lahjoa. Meillä on "valikoiva puhumattomuus" lapsi ja asiat parani paljon kun sai oman ipadin, ja voi viettää siellä aikaansa, ja ystäviäkin on tullut pelifoorumeilta. Laitteen saa kun on syönyt ja tehnyt läksyt. Iltaisin laite pannaan kiinni klo 21. 

[/quote]

Voi tosiaan toimia teillä, ei tosiaan kaikilla, pahentaa vielä monella...

Onneksi sulla lapsi siis ilmeisen hyvin tottelee, hyväksyy porkkanat. Silloin on kaikki vielä melkoisen hyvin!

Meillä poika kävi ala-asteen pienluokassa, vaikka taidollisesti olisi pärjännyt loistavasti normiryhmässä. Tultiin vain siihen tulokseen, että sosiaaliset taidot ja metelin sietokyky ei riitä normikouluun. Yläasteella ei enää ollut vaihtoehtoja, oli liian hyvätasoinen erityisyläasteelle. Kyllä se jotenkin sujui ja toisen asteen tutkinto menikin sitten hyvin, kun luokassa oli vain 18 oppilasta ja tuurilla sattui suht. rauhallinen luokka. Mutta nyt lähti vielä jatkamaan, omasta halustaan ja nyt ei enää suju mitenkään. Haluaa opiskella, mutta ei halua mennä tunneille. Ryhmä on ollut hyvä ja rauhallinen, mutta vaikeinta on opettajat, jotka eivät esim. suostu antamaan ohjeita kirjallisena. 

voih, tsemiä kaikille vanhemmille ja teidän lapsille!!!

Sitä on mietitty kovasti, mikä on suurin syy siihen että ei viihdy. On ollut kavereita, mutta nyt on riitaa yhden kanssa joka on luultavasti väsynyt "erityisiin mielenkiinnon kohteisiin". Toisaalta on monta lasta, joilla on samat intressit ja se on pelastanyt lapsemme yksinäisyydeltä tähän asti.

Se on selvinnyt että vain välitunnit ovat mukavia.

Matematiikka on tylsää kun samoja laskuja on koko sivu.

Reaaliaineet samoin kun hän on lukenut oppikirjan jo kauan sitten. Ja on asioita joita hän kieltäytyy lukemasta. esim. kroppaan liittyvät asiat.

Hänellä on korkeat tavoitteet. Jokaiseen luottamustehtävään ja esim. joulunäytelmärooliin valitsemattomuus on pettymys ja kateuden aihe sille joka valitaan. Hän ymmärtää myös oman erityisyytensä. Suree sitä että ei pysty samoihin urheilusuorituksiin kuin muut, ei pysty puhumaan kaikille luokan lapsille luontevasti. Hän on älykäs monella tapaa, mutta hidas, prosessointinopeus (?) on testatusti alhainen.

Meilläkään ei ole pienluokkia.

Muistelen lastamme ekaluokkalaisena, tokaluokkaisena, taaperona ja tulee paha mieli miten sille ihanalle aurinkoiselle pikkunörtillemme näin on käymässä. Paineet jo tuonikäiselle ovat kovat, ns. normilapsellekin. - ap

Onpa teillä todella vaikeaa. Olen päässyt helpolla, pojan kanssa ei ole ollut koskaan ongelmaa eikö kouluun lähtisi. Olen joutunut välillä tosin lahjomaan kun on kokeet ja ei tahdo lukea kun vähän. Varsinkin peruskoulun yläasteella. Huonoin numero oli lukuaineissa 9. Melkein aina pelkäsin että nyt tulee huono numero. Lukiossa taas on enemmän motivaatiota opiskella.

35 ei oo selkeesti as-lasta koskaan nähnytkään...

Meilläkin yksi as ja kaksi normaalia lasta. Me kutsumme sitä offline-tilaksi, kun poikaan ei enää saa minkäänlaista kontaktia :p Siinä kohtaa ei paljon uhkailu-kiristys-lahjonta enää auta... 

Meillä aurinkoinen innokas lapsi kävi koulua ekanluokan puoliväliin ja jo muuttui. Tosin, hän ei edes ole lahjakas missään, häntä kiusattiin aika pian kaikesta mahdollisesta. Muutto muualle auttoi vähäksi aikaa, kunnes rysähti. Mikään ei auta tätä lasta nyt koulumyönteiseksi. Kukaan ei ole siellä auttanut, pari kaveria, mutta opettajat, jotka vaiihtuvat tiuhaan, eivät saa käsiinsä tätä lasta, ei ihme.

Tuli muuten mieleen, että olisko aloittajan lapsen kohdalla mahdollista esim. rukata lukujärjestykset siten, että koulu alkaisi aina samaan aikaan? Meillä oli päiväkodissa hankaluuksia, kun itse oli vuorotöissä ja vein muksut hoitoon omien työvuorojen mukaan (kun menin iltavuoroon, päivä oli siis paljon lyhyempi) Mutta kun sitten eskari alkoi ja eskari alkoi ja päättyi prikulleen samaan aikaan joka ikinen päivä, ongelmat vähenivät radikaalisti (+ sekin auttoi, että eskariope oli aina se sama ihminen, ainakin kasvosokealle aika tärkeää. Päiväkodin puolella oli vastassa milloin kukakin) 

Koulu alkoi ihan ok, mutta nyt alkaa taas näkyä vaikeuksia kun välillä pitää mennä kasilta, välillä vasta kymmeneksi. Ainakin meillä hommaa helpottaisi huomattavasti, jos aina mentäs vaikka sitten kasiin. Ihan vielä en sentään ole joutunut kirkuvaa ja huutavaa lasta kantamaan kouluun - onneksi. Jotenkin muuten on luovittu... Poika on onneksi hyvin auktoriteettiuskollinen ja jos sanotaan, että lain mukaan sinne kouluun on mentävä, niin sinne mennään. Tosin vaikka miten kiirus olisi, niin hoputtamaan ei pidä ruveta. "Uhkaus" siitä, että myöhästyy, saa pojan ihan totaalisen lukkoon, eikä pysty enää tekemään mitään, koska myöhästyminen ei ole sallittua ja niinhän ei siis voi tehdä... 

25, voisiko opettajan kanssa sopia, että reaaliaineissa lukisi ja tekisi jotain ekstraa. Turhauttaahan se, jos muut laahaavat opeltuksessa hitaasti perässä.

On tuossa mukana ihan varmasti myös murrosiän juttuja, ei ole pelkästään aspergeriin liittyvää kaikki asseillakaan ;-)

Olethan ap muuten mukana aspalsta.net -keskusteluissa, siellä voisit kysyä vinkkejä myös as-ihmisiltä?

21