Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Nyt tiedän, miksi sanotaan "älä luovu toivosta"

Vierailija
10.02.2014 |

Minä nimittäin luovuin, aikalailla kaiken suhteen.

 

Ja nyt haluan vain kuolla, olotilani on niin sietämätön toista kuukautta.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
10.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen mielenterveysongelmainen enkä ole onnistunut pääsemään mukaan normaaliin elämään vaikka kuinka saisin apua ja tukea. En löydä töitä, en pääse edes siivoomaan. Mikään opiskelupaikka ei ota minua. Vaikka työharjoittelut/kokeilut menevät aina erinomaisesti, ei kukaan palkkaa asemassani olevaa ihmistä tietenkään. Jne.

 

Yksi päivä sitten totesin, että nyt riittää, annan olla. Ja kaikki pimeys, ahdistus potenssiin sata ja halu kuolla iski heti päälle. Oloni on aivan hirveä jatkuvasti, lääkkeet eivät auta. Sairaalaan eivät ota, kun en ole psykoottinen.

 

Eli älkää tosiaan luopuko toivosta, se on ilmeisesti jotenkin sisäänrakennettu juttu ihmisellä että se toivo pitää säilyttää tai käy huonosti.

Vierailija
2/5 |
10.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oma lapseni on myös luopunut ajattelusta, että vielä jonain päivänä asiat ovat hyvin :( Ei luota enää mihinkään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
10.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toivon voi löytää uudelleen. Mulle kävi niin, sairastin vakavaa masennusta, menetin toivon, löysin sen uudelleen ja paranin. Eli älä luovuta! Aina on toivoa. Eikä työ tai koulutus määritä ihmistä, ihminen on arvokas vaikkei tekisi koskaan töitä tai opiskelisi. Jos kuitenkin tahdot opiskella, niin miten esim. avoin AMK tai kansanopisto? tietty masennus pitää hoitaa ensin, kannattaa ottaa hoitavaan tahoon yhteyttä ja pyytää keskusteluapua tai psykoterapiaa, mihin olet oikeutettu (lääkityksen lisäksi).

Vierailija
4/5 |
10.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä luovu toivosta, rukoile Jeesusta. Hän antaa sinulle toivon ja iankaikkisen elämän.

Vierailija
5/5 |
10.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Elämäni pahimpina aikoina olin itse niin masentunut että yritin kaksi kertaa itsemurhaa ja olin hoidossa psykiatrisessa saiiraalassa seitsemän kuukautta yhteen menoon.  Ja vei kauan vielä senkin jälkeen ennenkuin  paranin. Nyt kun tuosta ajasta on kulunut noin 15 vuotta, on minulla uusi aivan ihana puoliso, työ-raha-asiat mallillaan, kaunis koti j a nyt sokerina pohjalla pieni lapsenlapsi, joka on minulle suunnattoman rakas. Ajattelen aika usein mistä kaikesta olisin jäänyt paitsi jos olisin tuolloin synkkinä aikoina onnistunut itsemurhassani. Joten älä luovu toivosta, elämä voi vielä yllättää.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme neljä yksi