Ladten muumu kuoli, pitääkö minun ottaa johonkin yhteyttä että lapset saavat perintöä?
Kuilemasta on nyt kaksi viikkoa ja mitään tietoa mistään ei ole tullut.
Lapset ovat vielä pieniä (alle kouluikäisiä) ja heidän isänsä kuoli kaksi vuotta sitten.
En tiedä kuuluuko minun tehdä asian suhteen jotain?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta on ihan hyvä, että kysellään perukirjoituksen perään. Aika monesta tapauksesta olen kuullut, kun ihan rintaperilliset on jätetty täysin pimentoon. Perunkirjoitus pidetty ja rahatkin jaettu ja osa perillisistä ei edes tiennyt, että omainen on kuollut.
Ahneus ja tietämättömyys rehottavat aina näissä jutuissa.
Miten rintaperilliset voidaan jättää pimentoon tai ilman lakiosaa? Eikö sukuselvitys ole jo ihan itsessään lähtökohta perunkirjoitusta tehtäessä?
Mikään instanssi ei valvo tätä asiaa. Kuka tahansa voi tehdä perunkirjoituksen ja hyvin voi "vahingossa" jättää pari perillistä ulos...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta on ihan hyvä, että kysellään perukirjoituksen perään. Aika monesta tapauksesta olen kuullut, kun ihan rintaperilliset on jätetty täysin pimentoon. Perunkirjoitus pidetty ja rahatkin jaettu ja osa perillisistä ei edes tiennyt, että omainen on kuollut.
Ahneus ja tietämättömyys rehottavat aina näissä jutuissa.
Miten rintaperilliset voidaan jättää pimentoon tai ilman lakiosaa? Eikö sukuselvitys ole jo ihan itsessään lähtökohta perunkirjoitusta tehtäessä?
Mikään instanssi ei valvo tätä asiaa. Kuka tahansa voi tehdä perunkirjoituksen ja hyvin voi "vahingossa" jättää pari perillistä ulos...
Syyllistyen samalla petokseen. Sukuselvitys on pakollinen joten ketään ei voi "vahingossa" jättää pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta on ihan hyvä, että kysellään perukirjoituksen perään. Aika monesta tapauksesta olen kuullut, kun ihan rintaperilliset on jätetty täysin pimentoon. Perunkirjoitus pidetty ja rahatkin jaettu ja osa perillisistä ei edes tiennyt, että omainen on kuollut.
Ahneus ja tietämättömyys rehottavat aina näissä jutuissa.
Miten rintaperilliset voidaan jättää pimentoon tai ilman lakiosaa? Eikö sukuselvitys ole jo ihan itsessään lähtökohta perunkirjoitusta tehtäessä?
Joo. Lue laki sukuselvityksestä
Sinun ei tarvitse tehdä mitään. Jos saat kutsun perunkirjoitukseen, voit joko mennä tai olla menemättä perunkirjoitukseen paikan päälle.
Jos vainajalta jää perintöä jaettavaksi, niin perintö jaetaan perintökaaren perimysjärjestyksen mukaan.
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040
https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/omaisuus/perinto/perunkirjoitus_ja…
ja
https://www.suomi.fi/kansalaiselle/parisuhde-ja-perhe/laheisen-kuolema/…
Perunkirjoitus on järjestettävä kolmen 3 kuukauden kuluessa edesmenneen kuolemasta. "Perunkirjoituksen järjestää tilanteesta riippuen joko se kuolinpesän osakas, jonka hoidettavana pesän omaisuus on, pesänselvittäjä, vainajan määräämä testamentin toimeenpanija tai muu henkilö, jolle se olosuhteisiin katsoen lähinnä kuuluu."
Vierailija kirjoitti:
Mut jos ei jäänyt leskeä tai rintaperillisiä ap.n lasten lisäksi, kuka perunkirjoituksen järjestää?
Ehkä sieltä puolen löytyy jotain muuta sukua sitten. Sisaruksia, sisarusten lapsia jne.
Sitten, jos tämä lasten isoäiti oli sukunsa viimeinen edustaja (toki näitä lapsenlapsia lukuunottamatta), niin sehän saattaa kaatua AP:n niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta on ihan hyvä, että kysellään perukirjoituksen perään. Aika monesta tapauksesta olen kuullut, kun ihan rintaperilliset on jätetty täysin pimentoon. Perunkirjoitus pidetty ja rahatkin jaettu ja osa perillisistä ei edes tiennyt, että omainen on kuollut.
Ahneus ja tietämättömyys rehottavat aina näissä jutuissa.
Miten rintaperilliset voidaan jättää pimentoon tai ilman lakiosaa? Eikö sukuselvitys ole jo ihan itsessään lähtökohta perunkirjoitusta tehtäessä?
Mikään instanssi ei valvo tätä asiaa. Kuka tahansa voi tehdä perunkirjoituksen ja hyvin voi "vahingossa" jättää pari perillistä ulos...
Syyllistyen samalla petokseen. Sukuselvitys on pakollinen joten ketään ei voi "vahingossa" jättää pois.
Ilmeisesti aina ei ole ollut niin tarkkaa. Itse sain ihan yllättäen pienen perinnön, kun joskus aikoinaan on "unohdettu" eräs sukulainen perinnöstä. Tämä oli tapahtunut jo ennen syntymääni enkä ollut näistä sukulaisista ollenkaan tietoinen.
Vierailija kirjoitti:
Sinun ei tarvitse tehdä mitään. Jos saat kutsun perunkirjoitukseen, voit joko mennä tai olla menemättä perunkirjoitukseen paikan päälle.
Jos vainajalta jää perintöä jaettavaksi, niin perintö jaetaan perintökaaren perimysjärjestyksen mukaan.
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040
https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/omaisuus/perinto/perunkirjoitus_ja…
ja
https://www.suomi.fi/kansalaiselle/parisuhde-ja-perhe/laheisen-kuolema/…
Perunkirjoitus on järjestettävä kolmen 3 kuukauden kuluessa edesmenneen kuolemasta. "Perunkirjoituksen järjestää tilanteesta riippuen joko se kuolinpesän osakas, jonka hoidettavana pesän omaisuus on, pesänselvittäjä, vainajan määräämä testamentin toimeenpanija tai muu henkilö, jolle se olosuhteisiin katsoen lähinnä kuuluu."
Niin kyllä mutta ap varmaan on eniten kiinnostunut siitä miten asia etenee sen jälkeen. Perinnönjako on asia erikseen. Jos ap:n lapset perii jotain, on mahdollista että saavat perintöveroja maksettavaksi vaikka perintö olisikin kiinni esim asunnossa joka on kuolinpesän hallussa. Mielestäni ap:n huoli on ihan aiheutettua vaikka pässit täällä muuta määkyy.
Jos mummulla on sukulaisia elossa ap:n lasten lisäksi, olisi varsin korrektia ottaa yhteyttä ja esittää surunvalittelut. Samalla varmasti selviää, kuka hoitaa kuolinpesän asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vastaukset ovat näin ilkeitä? Ilmeisesti vastaajille ei ole herumassa minkäänlaisia perintöjä, niin katkerina suuttuvat jollekulle, jolla on se tilanne, että lapset saavat perintöä.
Minusta ap toimii hyvin ja oikein, kun haluaa varmistaa sen, ettei perintöä jaeta ohi lasten suun. Mitä pahaa siinä on? Siis teitä vastaajia kohtaan? Ettehän te ole noita omaisia, vaan neuvonantajia. Ei tarvitse suhtautua asiaan tunteikkaasti.
t.kristallikissaWau, sinulla on nyt lääkitykset kohdallaan, annoin yläpeukun.
Hyvä että voit paremmin koska teksti on positiivista.Ja onpa tosi ”positiivista” tekstiä. Tuskinpa on niiden mielestä, jotka saavat tekstissä osumaa katkeruudestaan tai perinnöttömyydestään :)
t.kristallikissa
Jaa, ei taida tiikeri päästä raidoistaan... no, ajattelin että paremmin olisit saanut pään kuntoon, eipä sittenkään.
Olethan sinä jostain tiedon saanut, koska olet tietoinen kuolemasta? Eiköhän tässä vaiheessa lähimmät omaiset (jos lasten isällä oli sisaruksia) järjestä hautajaisia ja käytännön asioita; hautajaispäivää voit toki tiedustella. Perunkirjoituskutsu tulee toki, mutta tämäkin voi olla ihan puhelinsoitto; pakkohan sinne ei ole mennä. Aliisa pitää vaatia, jos sitä rikkova testamentti on olemassa: ilman testamenttia omaisuus jaetaan suoraan kaaren mukaan. Siihen voit toki ottaa kantaa mitä omaisuutta jakokirjan mukaan lapsille tulisi.
Itsekin näen tämän niin, että Ap haluaa vain tietää kuinka toimia... Välttämättä mitään perintöa ei ole tulossa, jos ei ole omaisuutta. Perunkirjoitus on tehtävä silti vaikka vainaja olisi varaton. Perinnön jaossa on älytön määrä lakisääteisiä asioita hoitevana. Tärkein asia on kuitenkin tuo katkeamaton sukuselvitys ja testamentti. Niistä nähdään kuka on kuolinpesän osakas. Yleensä kukaan ei hoida perunkirjoitusta itse, vaan palkataan lakimies. Lakimieheltä tulee sitten kutsu perunkirjoitukseen kaikille osallisille.
Perunkirjoituksen ei ole pakko mennä, mutta sitten pitää jollakin muulla pesän osakkaalla olla valtakirja, mikä antaa hänelle oikeuden toimia poissaolevan henkilön nimissä. Tai tässä tapauksessa voi olla lasten edunvalvoja paikalla. Tai lasten äiti, joka hoitaa asian alaikäisten lastensa puolesta. Suosittelisin ihan asianajajan palkkaamista tähän, hän osaisi kysyä oikeat kysymykset ja puuttua, jos jokin ei täsmäisi. Tämä tietysti vain silloin, jos tietää, että edes jonkin arvosta sitä perintöä olisi mahdollista tulla.
Tiedän tapauksen, eikä niin kovin kauaakaan sitten, että varakkaan vainajan omaisuus oli ennen kuolemaa taitavasti siirrelty muiden nimiin ja saatu näyttämään siltä, että mitään jaettavaa ei ole. Kaikki vain sen takia, ettei se yksi suvun mustan lampaan lapsi saisi yhtään mitään. Niin meni taas rahat rahan luo. Serkut siellä mukavasti sitten elelee vainajan omaisuuden turvin.
Huh huijas mitä tarinaa täällä on taas keksitty tietämättä mistään mitään.
Kuten jo etusivulla sanoin minun puolestani emme tarvitse sieltä suunnalta mitään mutta en voi tätä asiaa lasteni puolesta päättää.
Tiedon kuolemasta olen saanut muuta kautta. Mutta turha tässä enempää asioita avata. Yritän löytää tietoa muuta kautta kun tämä menee täällä tähän ahne kärkkyjä valitukseen, mikä ei nyt tähän kuulu.
Ap
Näin eri lailla me luetaan sama teksti.
Minun käsitykseni mukaan ap ei ole "rahan kiilto silmissä vaatimassa mahdollisimman paljon, vaikkei anopista sen eläissä mitään välittänyt' - minä luin, että ap lle oli erittäin raskas koettelemus kun lasten isä menehtyi (jolloin apn äiti lupautui edunvalvojaksi lapsille tuohon perunkirjoitukseen ym papereiden hoitoon) - nyt, kun anoppi, mihin miehen eläessä eikä sen jälkeen ole ollut kontaktia, on kuollut, ap tiedostaa, että hänen 'kuuluu' valvoa lapsiensa edun toteutuminen. Ja hän vain kysyy, onko niin, että hän voi jäädä odottelemaan, kun eivät kerran ole olleet vainajan elämässä mukana, vai onko PAKKO aktivoitua, jotta myöhemmin kukaan ei voi syyttää häntä siitä, ettei huolehtinut alaikäisten edusta.