Onko teillä lapsuuden maisemaa tai paikkaa, johon haluaisitte palata, mutta ette voi?

Metsä mikä on hakattu lapsuuden kotini ympäriltä melkein kokonaan pois :((

Lapsuuteni kesämökki järvenrannalla. Isot niityt ja metsä leikkiä. Aina harmittanut se että piti myydä pois. Monet ihanat lomat siellä vietettiin.

Vierailija kirjoitti:

Eräs järvi ja kylä sen lähellä. En tunne sieltä enää ketään, en voi vain mennä sinne järvelle tai siihen kylään, se on niin pieni. Olen käynyt siellä ehkä 30 vuotta sitten.

Lisäksi eräs lapsuudenkodeistani. Siellä asuu tietenkin joku muu nyt. Kävelin kerran sen ohi, parvekkeella oli joku ja katsoi vihaisesti, että mitä minä hidastelen ja katson. Kunpa olisin voinut huikata, että asuin tässä ja saisinko tulla katsomaan taloa.

Mikä sua estää menemästä pieneen kylään, eikö sinne mahdu vieraita kasvoja?

Vierailija kirjoitti:

Tampereella Kalevan ja Tammelan seutu sellaisina kuin ne olivat 2000-luvun alussa kun asuin siellä seudulla yksin ensimmäisessä omassa asunnossani. Ne olivat elämäni onnellisimmat vuodet. Tietysti voin palata Tammelaan ja Kalevaan takaisin tai jopa muuttaa sinne takaisin mutta ei se olisi sama asia koska en voin siirtyä ajassa taaksepäin että ne olisivat sellaisia kuin ne olivat silloin kun asuin siellä. Kumpikin kaupunginosa on muuttunut sen jälkeen kun muutin sieltä pois. Asuin elämästäni ensimmäiset reilut 20 vuotta Tampereella mutta jostain syystä nuo edellä mainitut kaupunginosat ovat Tampereesta minulle ne rakkaimmat ja tuovat parhaiten mieleen kodin. Edes se kaupunginosa missä asuin syntymästäni sinne omaan asuntoon muuttoon asti ei ole Tampereessa minulle yhtä rakas kuin Kaleva ja Tammela olivat minulle. Minä siis asuin samassa talossa koko lapsuuteni ja nuoruuteni Tampereella kunnes muutin Tammelaan ensimmäiseen omaan asuntooni. Jo lapsuudesta näistä Kalevasta ja Tammelasta jäi hyviä muistoja mieleen koska parhaat kaverini asuivat siellä ja vietin usein niillä seuruilla aikaa heidän kanssaan. Ne olivat minulle ennestään tuttuja seutuja ja siksi olinkin niin onnellinen, että pääsin juuri sinne asumaan kun muutin pois vanhempien luota. Mutta sitten ajan kuluessa minun piti muuttaa sieltä pois monien eri syiden tähden.

Eivät ne seudut nyt niin hirveästi ole muuttuneet. Kun aloin lukea sun viestiä, ajattelin että kerrot miten paljon Kaleva on muuttunut siitä, kun se oli pelkkä Tammelan takamaa.

Vanhat asuinrakennukset ovat siellä kaikki entisillä paikoillaan, vaikka uutta on tullut tilalle. 

Silmät veessä kirjoitti:

Lapsuuden maa

Ja se metsä oli maailman sinisin

Ja vehrein se nurmikkorinne.

Ja usein vielä unissani vaellan

Ma kauas, kauas sinne.

Ja siellä oli maailman kauneimmat

Ne sinipunakukkaiset pellot.

Ja niin heliästi helise ei kirkonkellot

Kuin siellä ne sinikellot.

Ja ma muistan ne koivut ritvaiset

Siellä viheriäisessä haassa.

Ei missään niin valkeita koivuja kasva

Kuin kaukana lapsuuden maassa.

Ja koivujen läpi ei milloinkaan

Niin taivas loistele seessä.

Sen alla yhä unissani vaellan

Ja mulla on silmät veessä.

Lauri Pohjanpää

 Kirjoitin ja kiitin alotuksesta, juuri tätä minä tarkoitin, kun kirjoitin kyynelissä.

Kiiros kun sain jakaa.

Lapsuudenkodin piha. Perheemme muutti aikoja sitten pois ja uusi omistaja on laittanut pihan aivan erilaiseksi kuin se oli minun lapsuudessani.

Oikeastaan lähinnä se mielentila missä oli lapsena ja teininä niissä tietyissä paikoissa. Nykyään maailma tuntuu vain raa'alta ja kylmältä.

Turun Kupitraankadun asunto jossa asuin yksinhuoltajaäitini kanssa ja kuuntelin radiokuunnelmaa Hautasi on Odessassa.

Turun Hirvensalon omakotitalo, mummon koti jonka isäni serkku huijasi isältäni.

Mökki, joka myytin pari vuotta sitten.

Syntymäkotini ja sen ympärillä oleva metsä.

Niittykummussa 60-luvulla ja isä vielä elossa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs järvi ja kylä sen lähellä. En tunne sieltä enää ketään, en voi vain mennä sinne järvelle tai siihen kylään, se on niin pieni. Olen käynyt siellä ehkä 30 vuotta sitten.

Lisäksi eräs lapsuudenkodeistani. Siellä asuu tietenkin joku muu nyt. Kävelin kerran sen ohi, parvekkeella oli joku ja katsoi vihaisesti, että mitä minä hidastelen ja katson. Kunpa olisin voinut huikata, että asuin tässä ja saisinko tulla katsomaan taloa.

Mikä sua estää menemästä pieneen kylään, eikö sinne mahdu vieraita kasvoja?

En ole tuo jolta kysyit mutta vastaan kuitenkin. Suomea ei ole luotu autottomalle. Haluaisin itse mennä kotiseudulleni mutta julkista liikennettä ei ole.

Minulla on noin 14 ystävää nykyisessä asunnollansako. Autoa ei ole juuri kellään. Autolliset ystäväni asuvat muualla Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs järvi ja kylä sen lähellä. En tunne sieltä enää ketään, en voi vain mennä sinne järvelle tai siihen kylään, se on niin pieni. Olen käynyt siellä ehkä 30 vuotta sitten.

Lisäksi eräs lapsuudenkodeistani. Siellä asuu tietenkin joku muu nyt. Kävelin kerran sen ohi, parvekkeella oli joku ja katsoi vihaisesti, että mitä minä hidastelen ja katson. Kunpa olisin voinut huikata, että asuin tässä ja saisinko tulla katsomaan taloa.

Mikä sua estää menemästä pieneen kylään, eikö sinne mahdu vieraita kasvoja?

En ole tuo jolta kysyit mutta vastaan kuitenkin. Suomea ei ole luotu autottomalle. Haluaisin itse mennä kotiseudulleni mutta julkista liikennettä ei ole.

Minulla on noin 14 ystävää nykyisessä asunnollansako. Autoa ei ole juuri kellään. Autolliset ystäväni asuvat muualla Suomessa.

Siis nykyisessä asuinpaikassani.

Isovanhempieni koti veden äärellä. Se vietiin meiltä huijauksella ja ahneudella. Kuinka monta vuotta menee, ettei siitä näe enää joka toinen yö unta?

Eräs tie isomummolani lähellä. Näen siitä välillä untakin. En tarkkaan muista mihin se johti ja se tuntuu mielessäni jotenkin erityisen mystiseltä. Jotain peltoa sen molemmin puolin kai oli. 

Kumpaankaan mummolaan ei ole enää mitään asiaa.

Vanhemmatkin asuvat nykyään ihan eri paikassa, kuin ollessani lapsi.

Lapsuuden ajan pulkkamäet on rakennettu täyteen taloja.

Asuin aikoinaan minigolfradan lähellä. Sitäkään ei enää ole olemassa.

Koulut, joita kävin ala-asteen 3. luokalta lukion 3. luokalle ovat purku-uhan alla.

Mummolat, jotka nyt isän/äidin veljeen perheen koteja. Maatiloja siis ja molemmat veljet lopettivat tilanpidon. Serkut siis käärivät rahat ilman maanviljelijän työtaakkaa (isoja tiloja molemmat, paljon metsää).

Vierailija kirjoitti:

Kumpaankaan mummolaan ei ole enää mitään asiaa.

Vanhemmatkin asuvat nykyään ihan eri paikassa, kuin ollessani lapsi.

Lapsuuden ajan pulkkamäet on rakennettu täyteen taloja.

Asuin aikoinaan minigolfradan lähellä. Sitäkään ei enää ole olemassa.

Koulut, joita kävin ala-asteen 3. luokalta lukion 3. luokalle ovat purku-uhan alla.

Että olen pahoillani, tovottavasti olet löytänyt kaikkea, josta voit elämässäsi ponnistaa eteenpäin. Olet selvästi, koska tähänkin osallistut. Tsemppiä perhana' T.eräs äiti.

On. Kaksi pienmetsää lapsuudenkotini läheisyydessä Helsingissä. Toisessa oli meidän pulkkamäkemme, toisesta tunsin muuten vain jokaisen kiven ja kannon. Paikalla on nyt kerrostaloyhtiö parkkialueineen. Tiivistysrakentamista, jota pidän itsekin fiksuna toimintana.

Jokin vastaava on varmasti tuttua valtavalle joukolle pk-seudun ihmisiä. Ihmetyttää tämän vuoksi Vuotoksen allas. Se tuottaisi rakentamisen jälkeen lähes ilmaista ja puhdasta vesivoimaa. Mutta aluella asuu ehkä 15 ihmistä ja kolme poroa. Tietysti muitakin lajeja, mutta se kuuluu samaan valtavaan taigavyöhykkeeseen, joka alkaa syvältä Venäjältä. Eikö sitä pientä maaplänttiä voitaisi uhrata, ihan huoltovarmuudenkin vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs järvi ja kylä sen lähellä. En tunne sieltä enää ketään, en voi vain mennä sinne järvelle tai siihen kylään, se on niin pieni. Olen käynyt siellä ehkä 30 vuotta sitten.

Lisäksi eräs lapsuudenkodeistani. Siellä asuu tietenkin joku muu nyt. Kävelin kerran sen ohi, parvekkeella oli joku ja katsoi vihaisesti, että mitä minä hidastelen ja katson. Kunpa olisin voinut huikata, että asuin tässä ja saisinko tulla katsomaan taloa.

Mikä sua estää menemästä pieneen kylään, eikö sinne mahdu vieraita kasvoja?

En ole tuo jolta kysyit mutta vastaan kuitenkin. Suomea ei ole luotu autottomalle. Haluaisin itse mennä kotiseudulleni mutta julkista liikennettä ei ole.

Minulla on noin 14 ystävää nykyisessä asunnollansako. Autoa ei ole juuri kellään. Autolliset ystäväni asuvat muualla Suomessa.

Nykyisessä Suomessa pitää olla talouspuoli tosi hyvällä mallilla, jotta voi olla varaa omaan autoon. Auton ylläpito on syntisen kallista, ja jossain pitää asuakin. Rahaa tarvii moneen asiaan, joten auton omistaminen ei voi viedä tuloista suurinta osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs järvi ja kylä sen lähellä. En tunne sieltä enää ketään, en voi vain mennä sinne järvelle tai siihen kylään, se on niin pieni. Olen käynyt siellä ehkä 30 vuotta sitten.

Lisäksi eräs lapsuudenkodeistani. Siellä asuu tietenkin joku muu nyt. Kävelin kerran sen ohi, parvekkeella oli joku ja katsoi vihaisesti, että mitä minä hidastelen ja katson. Kunpa olisin voinut huikata, että asuin tässä ja saisinko tulla katsomaan taloa.

Mikä sua estää menemästä pieneen kylään, eikö sinne mahdu vieraita kasvoja?

En ole tuo jolta kysyit mutta vastaan kuitenkin. Suomea ei ole luotu autottomalle. Haluaisin itse mennä kotiseudulleni mutta julkista liikennettä ei ole.

Minulla on noin 14 ystävää nykyisessä asunnollansako. Autoa ei ole juuri kellään. Autolliset ystäväni asuvat muualla Suomessa.

Nykyisessä Suomessa pitää olla talouspuoli tosi hyvällä mallilla, jotta voi olla varaa omaan autoon. Auton ylläpito on syntisen kallista, ja jossain pitää asuakin. Rahaa tarvii moneen asiaan, joten auton omistaminen ei voi viedä tuloista suurinta osaa.

y

Tonnilla saa ihan toimivan auton, jolla ajaa helposti vuoden tai jopa useita. Halpoja kilometrejä. Jos menee niin rikki, että ei kannata korjausta, niin paaliin vaan ja uutta tulille.

Ei ole.