Onko teillä lapsuuden maisemaa tai paikkaa, johon haluaisitte palata, mutta ette voi?

Sukulaisten maatila, oli lehmiä, kanoja ja pari lemmikkivuohta.

Mentiin sinne aina kesälomilla ja talvilomilla kun olin lapsi.

Nyt en enää voi koska eivät enää omista sitä maatilaa, se meni pakkohuutokauppaan monta vuotta sitten.

Ei ole enää mummolaa. Onneksi on ystäväpariskunta, jolla on parikin paikkaa, joissa on voinut välillä vetää henkeä. Yhdessä on ihan hervottoman iso telkkarikin.

Saaressa mökki, sinne pääsee kyllä vielä, mutta ei tule käytyä enää. Mutta naapurisaaren hiekkarannalle ei voi mennä enää uimaan, siinä on muiden mökkejä nyt. Sihen aikaan siellä oli yksi mökki, joka oli vähän eri puolella saarta ja se oli vanhempieni ystäväperheen mökki, joten voitiin soutaa siihen viereiseen saareen uimaan huoletta. saarien välissä oli vain pieni lahdeke, josta pääsi yli vaikka kumiveneellä. Siihen uimassakäymiseen oli myös maanomistajan lupa sen perhetutun lisäksi. Puolukat poimittiin siitä samasta saaresta, mutta sinnekään ei voi enää mennä. Nämä on vuokratontteja kaikki. Meidän saaressa ei ollut sellaista hiekkarantaa, kun rannat olivat äkkijyrkkiä. Vaikea sanoa, vieläkö sellaista hiekkarantaa enää aikuisena kaipaisi oikeasti, mutta haikeaa ettei voi mennä edes katsomaan. 

Kerrostalokaksio, jossa asuin äitini kanssa ikävuodet 1-12. Kaupungin keskustassa, funkistyyliä ja valtavan leveät ikkunalaudat/syvennykset, joiden päällä pystyi istumaan. Meillä oli keltainen keittiö ja lankkulattiat. Kaipaan sitä lankkujen narinaa askeleen alla. Koti oli korkealla, joten ikkunoista näkyi kauas.

Kyllä, Sievissä. Kaunis jokilaaksojen välinen selännealue on peittymässä jättimäisten tuulivoimaloiden alle. Poissa ovat myös kauniit jäkäläpeitteiset kalliot, hieno polkuverkosto, läheisten kylien kauniit maisemat. Sievin kunnan virka- ja luottamushenkilöt eivät vähääkään piitanneet luonnosta ja lähiasukkaiden kielteisestä kannasta tuulivoimarakentamiseen salliessaan tuulivoimarakentamisen. Hyi hyi, kaikki tämä häikäilemättömyys ja epäinhimillisyys.

Voi, kunpa pääsisin vielä käymään kotitilallani joka nykyisin on muuttunut jonkun muun omistaman hevostilaksi. Siitä on jo toistakymmentä vuotta kun viimeksi siellä olin marjoja poimimassa rakkaitteni kanssa. Nyt on vaan kauniit muistot jäljellä.

Mulla ei ole lapsuudesta jäljellä enää mitään kiinnekohtaa mihinkään, eikä kehenkään. Kaipaan kotikaupunkiin ja lapsuuden kesiä.

Koko pieni alue jossa asuin lapsena on kadonnut, niin kotitalot, urheilukenttä, metsä, vanhat varastot, kaikki

:(

Kuusamon kiutaköngäs .....ehkä sinne pääsee vielä . Sallassa hiihtämässä onkohan enää hiihtolatuja .

Käytiin katsomassa samoin koko alue purettu puutalot poistettu . Tampereen amurissa oli ulkovessat pihoilla ....hyi. kakkaa menee kyllä maahan ja vesistöön miljoonia litroja ...

Lapsuuteni ja nuoruuteni kotitalo kauniilla paikalla. Se ei kuulu enää perheelleni, enkä siis sinne mene. Myös talon viereinen metsikkö oli ihana, ehkä siellä voisin käydä.

Lapsuuden maa

Ja se metsä oli maailman sinisin

Ja vehrein se nurmikkorinne.

Ja usein vielä unissani vaellan

Ma kauas, kauas sinne.

Ja siellä oli maailman kauneimmat

Ne sinipunakukkaiset pellot.

Ja niin heliästi helise ei kirkonkellot

Kuin siellä ne sinikellot.

Ja ma muistan ne koivut ritvaiset

Siellä viheriäisessä haassa.

Ei missään niin valkeita koivuja kasva

Kuin kaukana lapsuuden maassa.

Ja koivujen läpi ei milloinkaan

Niin taivas loistele seessä.

Sen alla yhä unissani vaellan

Ja mulla on silmät veessä.

Lauri Pohjanpää

Isovanhemmillani oli ylimmän kerroksen asunto Helsingin keskustassa. Asunto oli kiehtova, sokkeloinen ja siellä oli kirjastohuone takalla. Asunnossa oli myös kaksi parveketta.

Kun isoisäni ulkoilutti koiraansa, autojen tööttäys ja koiran haukunta kuului kadulta asuntoon. Se nauratti.

Hauskoja muistoja :)

Haluaisin vielä keinua lapsuudenkodin taloyhtiön keinussa. Keinut ovat vielä olemassa vanhalla paikallaan, mutta ei tällainen yli 30 v. kehtaa mennä keinumaan sinne vaikka olisikin huippuhauskaa (lapsiakaan minulla ei ole, että kehtaisin mennä heidän mukana). :D

Minulla on onni ollut asua jo siinä kohta 30 vuotta, minun sielunmaisema ja sydämeni on aina täällä ja olen kiitollinen tästä upeasta paikasta ja saan vielä asua rakkaimman oman puolison kanssa täällä🌲🌳❤️❤️

Lapsuuden kotitalo - myyty

Päiväkoti jossa olin lapsena. Tätä ei enää ole. Ja ala-asteen koululla haluaisin myös käydä. Se on kyllä edelleen olemassa mutta meneppä sinne pällistelemään niin varmaan tulee lähdöt. Vaikka eikö koulut ole avoimia paikkoja? Ei silti vaan kehtais mennä.

Jos heistä tulee enemmistö, niin meistä tulee vähemmistö. Lait säädetään heidän arvojensa mukaan.

Tampereella Kalevan ja Tammelan seutu sellaisina kuin ne olivat 2000-luvun alussa kun asuin siellä seudulla yksin ensimmäisessä omassa asunnossani. Ne olivat elämäni onnellisimmat vuodet. Tietysti voin palata Tammelaan ja Kalevaan takaisin tai jopa muuttaa sinne takaisin mutta ei se olisi sama asia koska en voin siirtyä ajassa taaksepäin että ne olisivat sellaisia kuin ne olivat silloin kun asuin siellä. Kumpikin kaupunginosa on muuttunut sen jälkeen kun muutin sieltä pois. Asuin elämästäni ensimmäiset reilut 20 vuotta Tampereella mutta jostain syystä nuo edellä mainitut kaupunginosat ovat Tampereesta minulle ne rakkaimmat ja tuovat parhaiten mieleen kodin. Edes se kaupunginosa missä asuin syntymästäni sinne omaan asuntoon muuttoon asti ei ole Tampereessa minulle yhtä rakas kuin Kaleva ja Tammela olivat minulle. Minä siis asuin samassa talossa koko lapsuuteni ja nuoruuteni Tampereella kunnes muutin Tammelaan ensimmäiseen omaan asuntooni. Jo lapsuudesta näistä Kalevasta ja Tammelasta jäi hyviä muistoja mieleen koska parhaat kaverini asuivat siellä ja vietin usein niillä seuruilla aikaa heidän kanssaan. Ne olivat minulle ennestään tuttuja seutuja ja siksi olinkin niin onnellinen, että pääsin juuri sinne asumaan kun muutin pois vanhempien luota. Mutta sitten ajan kuluessa minun piti muuttaa sieltä pois monien eri syiden tähden.

...Syyllisyys kultaa muistot...ja sotajoukot rainioittavat kaipauksen kentät...