Koetteko olevanne seksuaalisesti hyväksyttyjä?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, täysin hyväksytty. Puhumme avoimesti seksistä, iloitsemme seksuaalisuudestamme ja rohkaisemme molemmat toisiamme kohti suurempia nautintoja. Tiedän, että kumppanini himoitsee minua, ja hän tietää minun tuntevan samoin. Harrastamme seksiä useita kertoja viikossa ja koskettelemme jatkuvasti.

En suoraan sanoen muunlaista suhdetta kelpuuttaisikaan. Seksi on minulle tärkein asia parisuhteessa.

Olette ilmeisesti iältänne aika nuoria. 

Mutta jos suhteenne perustuu vain ja ainoastaan seksiin ja sen harrastamiseen, se tulee todennäköisesti loppumaan ja kaatumaan muista syistä sitten. 

Yksi ainut asia, ja tekijä elämässä ja parisuhteessa ei koskaan riitä pitämään yksistään suhdetta koossa ja teitä kumppaneina yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

puolison suhteen tunnen olevani hyväksytty, mutta muiden ihmisten keskuudessa olen: liian lyhyt, lihava omenavartalo, ruma nenä, rumat silmät, rumat huulet, rumat rinnat, ruma perse, ruma tyyli. Ikinä ei kehuta. Elämäni aikana mua on kehunut mun äitini sekä miehet, jotka on olleet muhun ihastuneita. Muuten pelkää negaa.

Älä välitä muiden mielipiteistä, niillä ei ole mitään merkitystä.

Hienosti sanottu!

Vierailija kirjoitti:

En. Olen aseksuaali, ja suurimman osan mielestä pitäisi käydä lääkärissä tutkimuksissa, kun ei ole koskaan haluttanut, tai pitäisi silti harrastaa seksiä. Moni myös väittää, ettei se ole mikään parisuhde, jos ei seksiä harrasteta.

Ärsyttää suunnattomasti ihmisten Kyselyt siitä, miksi en hanki miesystävää vaikka olen niin sitä tätä ja tuota. Samoin ärsyttää suhteellisen usein saadut treffikutsut, kun pakko sanoa ei koska seksiähän ne miehet odottaa jossain vaiheessa saavansa. Ja ei, en huutele seksuaalisuudestani kenellekään edellä mainituista syistä.

Olen ollut joskus elämäni aikana samanlainen. Eli aseksuaali. Vaikka kovinkaan moni ei tunnu lainkaan ymmärtävän sitä. Mutta seksuaalisuuteni on vaihdellut ja muuttunut elämäni aikana tavattoman paljon. Alussa sitä harrasti. Sitten joutui pari kertaa hyväksikäytetyksi. Eteen on tullut pari törkeää sadomasokistia. Eli laidasta laitaan.

Sanoisin sinulle, että sinussa ei ole mitään vikaa. Elämä ei ole sen köyhempää, etkä ole kummajainen, tai outo, jos sinua ei seksi, tai sen harrastaminen kiinnosta. Meitä on paljon sellaisia, jotka käyttävät sekstailun sijaan aikansa johonkin muuhun, kuten työntekoon, harrastuksiin, lukemiseen; ja itsensä kehittämiseen.

Me emme olla kaikki samanlaisia. Eikä tarvitse olla.

Toivon, että löydät vielä elämässäsi samanlaiset arvot ja ajatukset omaavan kumppanin. Jos sellaisen haluat elämääsi.

Onnea matkaan!

Kokemuksen rintaäänellä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, täysin hyväksytty. Puhumme avoimesti seksistä, iloitsemme seksuaalisuudestamme ja rohkaisemme molemmat toisiamme kohti suurempia nautintoja. Tiedän, että kumppanini himoitsee minua, ja hän tietää minun tuntevan samoin. Harrastamme seksiä useita kertoja viikossa ja koskettelemme jatkuvasti.

En suoraan sanoen muunlaista suhdetta kelpuuttaisikaan. Seksi on minulle tärkein asia parisuhteessa.

Olette ilmeisesti iältänne aika nuoria. 

Mutta jos suhteenne perustuu vain ja ainoastaan seksiin ja sen harrastamiseen, se tulee todennäköisesti loppumaan ja kaatumaan muista syistä sitten. 

Yksi ainut asia, ja tekijä elämässä ja parisuhteessa ei koskaan riitä pitämään yksistään suhdetta koossa ja teitä kumppaneina yhdessä.

Katkeraa on...

Kokemuksen rintaäänellä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, täysin hyväksytty. Puhumme avoimesti seksistä, iloitsemme seksuaalisuudestamme ja rohkaisemme molemmat toisiamme kohti suurempia nautintoja. Tiedän, että kumppanini himoitsee minua, ja hän tietää minun tuntevan samoin. Harrastamme seksiä useita kertoja viikossa ja koskettelemme jatkuvasti.

En suoraan sanoen muunlaista suhdetta kelpuuttaisikaan. Seksi on minulle tärkein asia parisuhteessa.

Olette ilmeisesti iältänne aika nuoria. 

Mutta jos suhteenne perustuu vain ja ainoastaan seksiin ja sen harrastamiseen, se tulee todennäköisesti loppumaan ja kaatumaan muista syistä sitten. 

Yksi ainut asia, ja tekijä elämässä ja parisuhteessa ei koskaan riitä pitämään yksistään suhdetta koossa ja teitä kumppaneina yhdessä.

En tiedä, oletko äidinkielinen suomen käyttäjä, mutta se, että jokin osa-alue on tärkein asia parisuhteessa, ei tarkoita, että se on ainut merkitsevä asia.

Kokemuksen rintaäänellä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, täysin hyväksytty. Puhumme avoimesti seksistä, iloitsemme seksuaalisuudestamme ja rohkaisemme molemmat toisiamme kohti suurempia nautintoja. Tiedän, että kumppanini himoitsee minua, ja hän tietää minun tuntevan samoin. Harrastamme seksiä useita kertoja viikossa ja koskettelemme jatkuvasti.

En suoraan sanoen muunlaista suhdetta kelpuuttaisikaan. Seksi on minulle tärkein asia parisuhteessa.

Olette ilmeisesti iältänne aika nuoria. 

Mutta jos suhteenne perustuu vain ja ainoastaan seksiin ja sen harrastamiseen, se tulee todennäköisesti loppumaan ja kaatumaan muista syistä sitten. 

Yksi ainut asia, ja tekijä elämässä ja parisuhteessa ei koskaan riitä pitämään yksistään suhdetta koossa ja teitä kumppaneina yhdessä.

Omituinen kommentti. Kaikki suhteet tulevat päättymään ennemmin tai myöhemmin.

En oikein tiedä. Meillä on mieheni kanssa huono vaihe. Seksiä on todella vähän. Vielä epänormaalimpaa on kuitenkin se, että emme puhu juuri mistään. Ongelma on siis muualla kuin seksissä. Kun seksiä on, on se aika hyvää kuitenkin. Tunnen olevani haluttu kodin ulkopuolella, mm. töissä. Tiedän, että on olemassa muutamakin mies, jotka haluaisivat minua ja haaveilevat ehkä suhteestakin.

Vierailija kirjoitti:

Kilttikselle tämä lienee utopiaa 😔

Haista nyt jo.

Kokemuksen rintaäänellä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, täysin hyväksytty. Puhumme avoimesti seksistä, iloitsemme seksuaalisuudestamme ja rohkaisemme molemmat toisiamme kohti suurempia nautintoja. Tiedän, että kumppanini himoitsee minua, ja hän tietää minun tuntevan samoin. Harrastamme seksiä useita kertoja viikossa ja koskettelemme jatkuvasti.

En suoraan sanoen muunlaista suhdetta kelpuuttaisikaan. Seksi on minulle tärkein asia parisuhteessa.

Olette ilmeisesti iältänne aika nuoria. 

Mutta jos suhteenne perustuu vain ja ainoastaan seksiin ja sen harrastamiseen, se tulee todennäköisesti loppumaan ja kaatumaan muista syistä sitten. 

Yksi ainut asia, ja tekijä elämässä ja parisuhteessa ei koskaan riitä pitämään yksistään suhdetta koossa ja teitä kumppaneina yhdessä.

Kuinka huonosti voi lukea viestin... Vai onko ymmärryksessä vikaa?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, täysin hyväksytty. Puhumme avoimesti seksistä, iloitsemme seksuaalisuudestamme ja rohkaisemme molemmat toisiamme kohti suurempia nautintoja. Tiedän, että kumppanini himoitsee minua, ja hän tietää minun tuntevan samoin. Harrastamme seksiä useita kertoja viikossa ja koskettelemme jatkuvasti.

En suoraan sanoen muunlaista suhdetta kelpuuttaisikaan. Seksi on minulle tärkein asia parisuhteessa.

Kuulostaa ihanalta. Tämä varmaan edellyttää sitä että sekijutut ovat molemmille prioriteettilistan kärkipäässä.

Juuri näin. Sellaisen suhteen saa, mitä priorisoi. Meille nautinto, läheisyys, keskinäinen yhteys ja aistillisuus ovat todella tärkeitä. Arjen jakaminen, perhe, turvallisuus jne. eivät niinkään.

Arjen jakaminen, perhe ja turvallisuus eivät ole tärkeitä?

Eivät ole kovin tärkeitä. Emme asu yhdessä, emme halua lapsia, ja koemme olomme turvalliseksi ilman suhdettakin. Jonkin asian täytyy aina olla prioriteettilistassa kärjessä, ja nämä asiat eivät ole.

Parisuhde ei voi olla kovin kattavasti läheinen, aistillinen ja keskinäinen yhteys ilmiömäinen, jos yhdessäoloa ja yhteisiä kokemuksia täytyy merkittävästi rajoittaa. Suhteenne on varmasti kiva. Se ei kuulosta sellaiselta, joka löisi vertoja monenkaan rakkaussuhteille. Kuulostaa, että teillä on juuri ja juuri kivaa keskenänne kun ette tee mitään yhdessä paitsi helppoja asioita.

Ihan uteliaisuudesta, mutta millä tavalla suhde mielestäsi paranee sillä, että kinastelee tiskaamatta jääneistä puurokattiloista tai kuskaa lapsia hoitoon? Onko suhde sinusta jollakin tavalla syvällisempi tai rakastavampi, jos siihen kuuluu lapsia ja yhteinen asuntolaina?

En sanonut niin. Sanoin "Parisuhde ei voi olla kovin kattavasti läheinen, aistillinen ja keskinäinen yhteys ilmiömäinen, jos yhdessäoloa ja yhteisiä kokemuksia täytyy merkittävästi rajoittaa." Olisi kiva jos tätä ei yritettäisi tarkoituksella lukea väärin. Mielestäni vastauksesi kertoo epäluovasta ajattelusta. Myös se, että elämässä voi toteuttaa vain yhtä asiaa, "prioriteettilistansa kärjestä" kuulostaa siltä, ettei mielikuvitusta juuri ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, täysin hyväksytty. Puhumme avoimesti seksistä, iloitsemme seksuaalisuudestamme ja rohkaisemme molemmat toisiamme kohti suurempia nautintoja. Tiedän, että kumppanini himoitsee minua, ja hän tietää minun tuntevan samoin. Harrastamme seksiä useita kertoja viikossa ja koskettelemme jatkuvasti.

En suoraan sanoen muunlaista suhdetta kelpuuttaisikaan. Seksi on minulle tärkein asia parisuhteessa.

Kuulostaa ihanalta. Tämä varmaan edellyttää sitä että sekijutut ovat molemmille prioriteettilistan kärkipäässä.

Juuri näin. Sellaisen suhteen saa, mitä priorisoi. Meille nautinto, läheisyys, keskinäinen yhteys ja aistillisuus ovat todella tärkeitä. Arjen jakaminen, perhe, turvallisuus jne. eivät niinkään.

Onkohan tämä aina sama henkilö, joka hehkuttaa oman parisuhteensa täydellisyyttä? Yleensä juuri seksiasioissa. Sori, mutta en vain ymmärrä, miksi oman parisuhteensa onnistumista pitää jatkuvasti julistaa. En tosin ymmärrä, miten toiset myös jatkuvasti omaansa dissaa.

Vierailija kirjoitti:

En oikein tiedä. Meillä on mieheni kanssa huono vaihe. Seksiä on todella vähän. Vielä epänormaalimpaa on kuitenkin se, että emme puhu juuri mistään. Ongelma on siis muualla kuin seksissä. Kun seksiä on, on se aika hyvää kuitenkin. Tunnen olevani haluttu kodin ulkopuolella, mm. töissä. Tiedän, että on olemassa muutamakin mies, jotka haluaisivat minua ja haaveilevat ehkä suhteestakin.

Sinä opetat nyt koko ajan toiselle, miten sinua voi kohdella. Sellaisen suhteen saat, mihin tyydyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, täysin hyväksytty. Puhumme avoimesti seksistä, iloitsemme seksuaalisuudestamme ja rohkaisemme molemmat toisiamme kohti suurempia nautintoja. Tiedän, että kumppanini himoitsee minua, ja hän tietää minun tuntevan samoin. Harrastamme seksiä useita kertoja viikossa ja koskettelemme jatkuvasti.

En suoraan sanoen muunlaista suhdetta kelpuuttaisikaan. Seksi on minulle tärkein asia parisuhteessa.

Kuulostaa ihanalta. Tämä varmaan edellyttää sitä että sekijutut ovat molemmille prioriteettilistan kärkipäässä.

Juuri näin. Sellaisen suhteen saa, mitä priorisoi. Meille nautinto, läheisyys, keskinäinen yhteys ja aistillisuus ovat todella tärkeitä. Arjen jakaminen, perhe, turvallisuus jne. eivät niinkään.

Arjen jakaminen, perhe ja turvallisuus eivät ole tärkeitä?

Eivät ole kovin tärkeitä. Emme asu yhdessä, emme halua lapsia, ja koemme olomme turvalliseksi ilman suhdettakin. Jonkin asian täytyy aina olla prioriteettilistassa kärjessä, ja nämä asiat eivät ole.

Parisuhde ei voi olla kovin kattavasti läheinen, aistillinen ja keskinäinen yhteys ilmiömäinen, jos yhdessäoloa ja yhteisiä kokemuksia täytyy merkittävästi rajoittaa. Suhteenne on varmasti kiva. Se ei kuulosta sellaiselta, joka löisi vertoja monenkaan rakkaussuhteille. Kuulostaa, että teillä on juuri ja juuri kivaa keskenänne kun ette tee mitään yhdessä paitsi helppoja asioita.

Ihan uteliaisuudesta, mutta millä tavalla suhde mielestäsi paranee sillä, että kinastelee tiskaamatta jääneistä puurokattiloista tai kuskaa lapsia hoitoon? Onko suhde sinusta jollakin tavalla syvällisempi tai rakastavampi, jos siihen kuuluu lapsia ja yhteinen asuntolaina?

En sanonut niin. Sanoin "Parisuhde ei voi olla kovin kattavasti läheinen, aistillinen ja keskinäinen yhteys ilmiömäinen, jos yhdessäoloa ja yhteisiä kokemuksia täytyy merkittävästi rajoittaa." Olisi kiva jos tätä ei yritettäisi tarkoituksella lukea väärin. Mielestäni vastauksesi kertoo epäluovasta ajattelusta. Myös se, että elämässä voi toteuttaa vain yhtä asiaa, "prioriteettilistansa kärjestä" kuulostaa siltä, ettei mielikuvitusta juuri ole.

Ehkä ehkäisystä huolehtiminen on sitten sitä yhteisten kokemusten "merkittävästi rajoittamista"? Muuten jää kyllä hyvin epäselväksi, miten kommenttisi liittyy viestiini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein tiedä. Meillä on mieheni kanssa huono vaihe. Seksiä on todella vähän. Vielä epänormaalimpaa on kuitenkin se, että emme puhu juuri mistään. Ongelma on siis muualla kuin seksissä. Kun seksiä on, on se aika hyvää kuitenkin. Tunnen olevani haluttu kodin ulkopuolella, mm. töissä. Tiedän, että on olemassa muutamakin mies, jotka haluaisivat minua ja haaveilevat ehkä suhteestakin.

Sinä opetat nyt koko ajan toiselle, miten sinua voi kohdella. Sellaisen suhteen saat, mihin tyydyt.

Juu, sama on. Tää viimeinen virke toistuu. Kovin olet provosoiva ja kärkäs kommenteissasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein tiedä. Meillä on mieheni kanssa huono vaihe. Seksiä on todella vähän. Vielä epänormaalimpaa on kuitenkin se, että emme puhu juuri mistään. Ongelma on siis muualla kuin seksissä. Kun seksiä on, on se aika hyvää kuitenkin. Tunnen olevani haluttu kodin ulkopuolella, mm. töissä. Tiedän, että on olemassa muutamakin mies, jotka haluaisivat minua ja haaveilevat ehkä suhteestakin.

Sinä opetat nyt koko ajan toiselle, miten sinua voi kohdella. Sellaisen suhteen saat, mihin tyydyt.

Juu, sama on. Tää viimeinen virke toistuu. Kovin olet provosoiva ja kärkäs kommenteissasi.

Oletko eri mieltä tästä kommentista?

No siinä mielessä kyllä hyväksytyksi, että mies jaksaa olla erittäin kiinnostunut aina vain, 30 vuoden kuluttuakin. Toisaalta hän toivoo, että kokeilisin joitain eriskummallisuuksia, mutta niihin en suostu. Muutamaa olen kokeillut, enkä tykännyt yhtään. Enää en suostu mihinkään, mitä en itse halua. En tiedä, miltä tuntuisi, jos kukaan ei olisi kiinnostunut. Tuskinpa piittaisin pätkääkään, koska itseltäni on vaihdevuosien myötä hävinnyt halut lähes kokonaan.

En tunne olevani hyväksytty parisuhteessani tällä saralla. Välillä tuntuu että ällötän tai ärsytän miestä, jos haluan seksiä. Hän ei itse tee aloitteita ja jos päädymme harrastamaan seksiä, hän käytännössä vaan makaa paikallaan. Hän ei ole koskenut minuun kuukausiin eikä koske vaikka pyydän. En tiedä mistä tuulee, kuulemma ulkonäössäni ei ole vikaa ja parisuhteessamme on muuten kaikki niin hyvin kun voi tämän ongelman kanssa olla, mutta silti seksielämä nuupahtanut täysin. Kyllähän tämä itsetuntoon vaikuttaa negatiivisesti ja ihan vihastuttaakin välillä. Eihän tällaista loputtomiin vaan jaksa, ei parisuhde voi olla kaverisuhde.

Mielenkiintoinen ja meitä tavallisia ihmisiä yhteen sitova kysymys.

Ei, en tunne olevani haluttu. Olen normaalipainon ylärajan ja lievän ylipainon alarajan väliä jatkuvasti kutitteleva tapaus, ja jotenkin vaan menneisyyden hyvätkin kokemukset värjäytyvät mielessäni huonoiksi. Jopa se kun näin ensi kertaa moneen kuukauteen vanhan ystävän ja hän kuiskasi (siis todella kuiskasi) halatessamme että näytän hyvältä.

Sukupuoltani en halua paljastaa, muualta oppimani perusteella kokemani voisi olla kenen tahansa kokemus.

Kyllä, olen seksuaalisesti hyväksytty. Tämäkin ”vaatinut” hurjasti kommunikaatiota ja ajattelen samoin kuin tuo aiempi tässä ketjussa - seksi ja seksuaalisuus on parisuhteen ylläpitävä voima. Ei sitä silti joka päivä tarvitse olla, eikä aina kiinnosta kumpaakaan, se on vain elämää. Puhutaan paljon toisistamme, toiveista, haluista, arjesta jne. Onneksi menee halut ja arki hyvin yksiin. Vaikka onkin lähes 20v suhde ja pikkulapsiarki talsittu läpi, seksi on toiminut aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, täysin hyväksytty. Puhumme avoimesti seksistä, iloitsemme seksuaalisuudestamme ja rohkaisemme molemmat toisiamme kohti suurempia nautintoja. Tiedän, että kumppanini himoitsee minua, ja hän tietää minun tuntevan samoin. Harrastamme seksiä useita kertoja viikossa ja koskettelemme jatkuvasti.

En suoraan sanoen muunlaista suhdetta kelpuuttaisikaan. Seksi on minulle tärkein asia parisuhteessa.

Kuulostaa ihanalta. Tämä varmaan edellyttää sitä että sekijutut ovat molemmille prioriteettilistan kärkipäässä.

Juuri näin. Sellaisen suhteen saa, mitä priorisoi. Meille nautinto, läheisyys, keskinäinen yhteys ja aistillisuus ovat todella tärkeitä. Arjen jakaminen, perhe, turvallisuus jne. eivät niinkään.

Arjen jakaminen, perhe ja turvallisuus eivät ole tärkeitä?

Eivät ole kovin tärkeitä. Emme asu yhdessä, emme halua lapsia, ja koemme olomme turvalliseksi ilman suhdettakin. Jonkin asian täytyy aina olla prioriteettilistassa kärjessä, ja nämä asiat eivät ole.

Parisuhde ei voi olla kovin kattavasti läheinen, aistillinen ja keskinäinen yhteys ilmiömäinen, jos yhdessäoloa ja yhteisiä kokemuksia täytyy merkittävästi rajoittaa. Suhteenne on varmasti kiva. Se ei kuulosta sellaiselta, joka löisi vertoja monenkaan rakkaussuhteille. Kuulostaa, että teillä on juuri ja juuri kivaa keskenänne kun ette tee mitään yhdessä paitsi helppoja asioita.

Ihan uteliaisuudesta, mutta millä tavalla suhde mielestäsi paranee sillä, että kinastelee tiskaamatta jääneistä puurokattiloista tai kuskaa lapsia hoitoon? Onko suhde sinusta jollakin tavalla syvällisempi tai rakastavampi, jos siihen kuuluu lapsia ja yhteinen asuntolaina?

En sanonut niin. Sanoin "Parisuhde ei voi olla kovin kattavasti läheinen, aistillinen ja keskinäinen yhteys ilmiömäinen, jos yhdessäoloa ja yhteisiä kokemuksia täytyy merkittävästi rajoittaa." Olisi kiva jos tätä ei yritettäisi tarkoituksella lukea väärin. Mielestäni vastauksesi kertoo epäluovasta ajattelusta. Myös se, että elämässä voi toteuttaa vain yhtä asiaa, "prioriteettilistansa kärjestä" kuulostaa siltä, ettei mielikuvitusta juuri ole.

Ehkä ehkäisystä huolehtiminen on sitten sitä yhteisten kokemusten "merkittävästi rajoittamista"? Muuten jää kyllä hyvin epäselväksi, miten kommenttisi liittyy viestiini.

Voisit yrittää ajatella itse sen sijaan, että kommentoitte jokaiseen väliin miten ette voi ymmärtää.

Kaikki rakastumiset ovat ihania. Useimmat ihmiset kokevat sen elämässä useitakin kertoja. Rakastunut ihminen rakastaa mielikuvaa toisesta. Mitä vähemmän toisen todellista minää näkee, sitä helpompi on vaalia mielikuvaa ja rakastumista. Rakastunut ei kuitenkaan ole hyväksynyt rakastettuaan omana itsenään, ei myöskään tässä monesti mainitun seksin saralla, aito hyväksyntä on tämän ketjun aihe sitäpaitsi. Vasta kun rakastuminen väistyy voi ihminen joko hyväksyä tai olla hyväksymättä toisen, mm. seksuaalisuuden, kokonaan omana itsenään. Vasta silloin voi tulla rakastetuksi sellaisena kuin on, ei enää euforiahuurujen sokaiseman rakastuneen taholta. Useimmat eivät hyväksu eivätkä rakastakaan toisessa aivan kaikkea, eivät kaikkea heidän seksuaalisuudessaankaan. Ja toki se rakastuminenkin on ihanan huumaavaa ja voit rakastua vielä uudestaan samaan ihmiseen taas laput silmillä.

Ihmisiä on erilaisia ja he elävät elämäänsä ja kokevat elämänsä huippuhetket eri tavoin. Nyt on muotia olla nuori ja jäädä lapsettomaksi, mutta harvempi ihminen tekee sellaisia valintoja, jotka tekevät heidät onnellisiksi. Varsinkaan ne, jotka elävät matkiakseen muotia.

On av-tason ajattelua, että vain tietynlaisessa on elämäntavassa seksuaalisuus on prioriteettina. Seksuaalisuus on sentään hyvin vaihtelevaa ja useimmille ihmisille suurin kriteeri, jonka perusteella esimerkiksi avioidutaan. Osalle tietysti muut asiat ja tavoitteet korostuneemmin.. avioon ja seksisuhteeseenkinhan voi ryhtyä joskus vaikka siksi, että olisi juttuseuraa...

Osa ihmisistä on sellaisia, ettei heidän seksuaalisuutensa, aistillisuutensa, kemiansa ja kipinänsä ja rakkautensa täysin tukahdu puurokattilaan tai murheisiin. Niitä murheitahan tulee lapsettomillekin pareille. Silloinko teidän seksi ja elämänilo kuolee? Siltä se ainakin kuulosti, että juuri tämän hehkutetun suhteen salaisuus on se, ettei yhdessä koeta muuta kuin helpot ajat.

Kun puhe on toisen hyväksymisestä, luulisi, etteivät rajat olisi niin tiukat sen suhteen mitä voidaan yhdessä kokea ja nähdä. Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta jos toisen seksuaalisuuden hyväksyy vain hänen asuessa muualla, ollessa helposti tavoitettavissa, onnellinen ja lapseton, voisi sanoa, on että vain pieni osa ihmisestä ja hänen seksuaalisuudestankaan hyväksyttyjä saati rakastettuja.