Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koetteko olevanne seksuaalisesti hyväksyttyjä?
29.10.2020 |
Toivon ettette poistata ketjua vain, koska siinä mainitaan s-sana. Tarkoitukseni on kysyä enemmän itsetuntoon ja omakuvaan liittyen, että tunnetteko olevanne hyväksyttyjä sillä saralla esim puolisonne taholta. Vai onko sellainen tunne, ettette kelpaa, tai olette vääränlaisia tms? Tämä on tarkoitettu ihan molemmille (tai kaikille) sukupuolille.
Mulla on sellainen kokemus, että en ole hyväksytty, erityisesti että puoliso pitää vääränlaisena. Se vaikuttaa todella masentavasti itsetuntoon.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, täysin hyväksytty. Puhumme avoimesti seksistä, iloitsemme seksuaalisuudestamme ja rohkaisemme molemmat toisiamme kohti suurempia nautintoja. Tiedän, että kumppanini himoitsee minua, ja hän tietää minun tuntevan samoin. Harrastamme seksiä useita kertoja viikossa ja koskettelemme jatkuvasti.
En suoraan sanoen muunlaista suhdetta kelpuuttaisikaan. Seksi on minulle tärkein asia parisuhteessa.
Kuulostaa ihanalta. Tämä varmaan edellyttää sitä että sekijutut ovat molemmille prioriteettilistan kärkipäässä.
Juuri näin. Sellaisen suhteen saa, mitä priorisoi. Meille nautinto, läheisyys, keskinäinen yhteys ja aistillisuus ovat todella tärkeitä. Arjen jakaminen, perhe, turvallisuus jne. eivät niinkään.
Arjen jakaminen, perhe ja turvallisuus eivät ole tärkeitä?
Eivät ole kovin tärkeitä. Emme asu yhdessä, emme halua lapsia, ja koemme olomme turvalliseksi ilman suhdettakin. Jonkin asian täytyy aina olla prioriteettilistassa kärjessä, ja nämä asiat eivät ole.
Parisuhde ei voi olla kovin kattavasti läheinen, aistillinen ja keskinäinen yhteys ilmiömäinen, jos yhdessäoloa ja yhteisiä kokemuksia täytyy merkittävästi rajoittaa. Suhteenne on varmasti kiva. Se ei kuulosta sellaiselta, joka löisi vertoja monenkaan rakkaussuhteille. Kuulostaa, että teillä on juuri ja juuri kivaa keskenänne kun ette tee mitään yhdessä paitsi helppoja asioita.
Ihan uteliaisuudesta, mutta millä tavalla suhde mielestäsi paranee sillä, että kinastelee tiskaamatta jääneistä puurokattiloista tai kuskaa lapsia hoitoon? Onko suhde sinusta jollakin tavalla syvällisempi tai rakastavampi, jos siihen kuuluu lapsia ja yhteinen asuntolaina?
En sanonut niin. Sanoin "Parisuhde ei voi olla kovin kattavasti läheinen, aistillinen ja keskinäinen yhteys ilmiömäinen, jos yhdessäoloa ja yhteisiä kokemuksia täytyy merkittävästi rajoittaa." Olisi kiva jos tätä ei yritettäisi tarkoituksella lukea väärin. Mielestäni vastauksesi kertoo epäluovasta ajattelusta. Myös se, että elämässä voi toteuttaa vain yhtä asiaa, "prioriteettilistansa kärjestä" kuulostaa siltä, ettei mielikuvitusta juuri ole.
Ehkä ehkäisystä huolehtiminen on sitten sitä yhteisten kokemusten "merkittävästi rajoittamista"? Muuten jää kyllä hyvin epäselväksi, miten kommenttisi liittyy viestiini.
Voisit yrittää ajatella itse sen sijaan, että kommentoitte jokaiseen väliin miten ette voi ymmärtää.
Kaikki rakastumiset ovat ihania. Useimmat ihmiset kokevat sen elämässä useitakin kertoja. Rakastunut ihminen rakastaa mielikuvaa toisesta. Mitä vähemmän toisen todellista minää näkee, sitä helpompi on vaalia mielikuvaa ja rakastumista. Rakastunut ei kuitenkaan ole hyväksynyt rakastettuaan omana itsenään, ei myöskään tässä monesti mainitun seksin saralla, aito hyväksyntä on tämän ketjun aihe sitäpaitsi. Vasta kun rakastuminen väistyy voi ihminen joko hyväksyä tai olla hyväksymättä toisen, mm. seksuaalisuuden, kokonaan omana itsenään. Vasta silloin voi tulla rakastetuksi sellaisena kuin on, ei enää euforiahuurujen sokaiseman rakastuneen taholta. Useimmat eivät hyväksu eivätkä rakastakaan toisessa aivan kaikkea, eivät kaikkea heidän seksuaalisuudessaankaan. Ja toki se rakastuminenkin on ihanan huumaavaa ja voit rakastua vielä uudestaan samaan ihmiseen taas laput silmillä.
Ihmisiä on erilaisia ja he elävät elämäänsä ja kokevat elämänsä huippuhetket eri tavoin. Nyt on muotia olla nuori ja jäädä lapsettomaksi, mutta harvempi ihminen tekee sellaisia valintoja, jotka tekevät heidät onnellisiksi. Varsinkaan ne, jotka elävät matkiakseen muotia.
On av-tason ajattelua, että vain tietynlaisessa on elämäntavassa seksuaalisuus on prioriteettina. Seksuaalisuus on sentään hyvin vaihtelevaa ja useimmille ihmisille suurin kriteeri, jonka perusteella esimerkiksi avioidutaan. Osalle tietysti muut asiat ja tavoitteet korostuneemmin.. avioon ja seksisuhteeseenkinhan voi ryhtyä joskus vaikka siksi, että olisi juttuseuraa...
Osa ihmisistä on sellaisia, ettei heidän seksuaalisuutensa, aistillisuutensa, kemiansa ja kipinänsä ja rakkautensa täysin tukahdu puurokattilaan tai murheisiin. Niitä murheitahan tulee lapsettomillekin pareille. Silloinko teidän seksi ja elämänilo kuolee? Siltä se ainakin kuulosti, että juuri tämän hehkutetun suhteen salaisuus on se, ettei yhdessä koeta muuta kuin helpot ajat.
Kun puhe on toisen hyväksymisestä, luulisi, etteivät rajat olisi niin tiukat sen suhteen mitä voidaan yhdessä kokea ja nähdä. Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta jos toisen seksuaalisuuden hyväksyy vain hänen asuessa muualla, ollessa helposti tavoitettavissa, onnellinen ja lapseton, voisi sanoa, on että vain pieni osa ihmisestä ja hänen seksuaalisuudestankaan hyväksyttyjä saati rakastettuja.
Vapaaehtoisesti lapsettomina joudumme ilmeisesti ikuisesti tyytymään siihen, ettei suhteessamme tule olemaan sellaista rakkautta ja hyväksyntää kuin teillä lisääntyjillä. Hyvin ikävästi kun olemme tällä lailla rajanneet suhteemme ulkopuolelle asioita, joita emme elämältä halua.
Oikeasti, luetko itsekään omia viestejäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on monia hyviä kommentteja, jotka saivat ajattelemaan, että on tärkeintä, että itse hyväksyy itsensä. Se on ollut mulra hakusessa pitkään, koska saan mieheltä jatkuvasti viestiä, että olen vääränlainen. Mutta pitäisikin keskittyä ajattelemaan, että itse hyväksyn itseni ja pidän itsestäni. Kiitos teille, olette auttaneet tosi paljon!
Olen ikisinkku joten ei minulla ole ollut ikinä mitenkään syvällisempää seksuaalista suhdetta kehenkään.
Hyväksyn kehoni ja sitä kautta seksuaalisuuteni ulkonäköni kautta, joten en osaa samaistua mihinkään ihon alle menevään hyväksyntään tai kahden ihmisen väliseen rakkauteen.
En tiedä sellaisista tunteista tai kokemuksista mitään.
Ei ole. Olen parisuhteessa, jossa mies haluaa seksiä todella harvoin. Halut eivät osu ollenkaan yhteen ja tuntuu, että seksuaalisuus on melkeinpä riistetty minulta. Aiemminkaan en ole ollut kovin sinut sen kanssa, koska olen aina ollut hyvin seksuaalinen, mutta epähaluttu. Aloitin seksielämän melko myöhään.
Lisäksi en ole hetero, joten sen vuoksi välillä tuntuu että olen jotenkin viallinen, vaikka siis monogamisessa heterosuhteessa elänkin. Koen tilanteita, joissa minut automaattisesti nähdään heterona, jollainen en kuitenkaan ole enkä tunne olevani. Se ärsyttää välillä, tuntuu etten uskalla vaikka mainita että eksäni ei muuten ollut mies.
Koko seksuaalisuuttani leimaa kieltämisen ja väheksymisen tunteet, joten kyllähän se minäkuvaan vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, täysin hyväksytty. Puhumme avoimesti seksistä, iloitsemme seksuaalisuudestamme ja rohkaisemme molemmat toisiamme kohti suurempia nautintoja. Tiedän, että kumppanini himoitsee minua, ja hän tietää minun tuntevan samoin. Harrastamme seksiä useita kertoja viikossa ja koskettelemme jatkuvasti.
En suoraan sanoen muunlaista suhdetta kelpuuttaisikaan. Seksi on minulle tärkein asia parisuhteessa.
Kuulostaa ihanalta. Tämä varmaan edellyttää sitä että sekijutut ovat molemmille prioriteettilistan kärkipäässä.
Juuri näin. Sellaisen suhteen saa, mitä priorisoi. Meille nautinto, läheisyys, keskinäinen yhteys ja aistillisuus ovat todella tärkeitä. Arjen jakaminen, perhe, turvallisuus jne. eivät niinkään.
Arjen jakaminen, perhe ja turvallisuus eivät ole tärkeitä?
Eivät ole kovin tärkeitä. Emme asu yhdessä, emme halua lapsia, ja koemme olomme turvalliseksi ilman suhdettakin. Jonkin asian täytyy aina olla prioriteettilistassa kärjessä, ja nämä asiat eivät ole.
Parisuhde ei voi olla kovin kattavasti läheinen, aistillinen ja keskinäinen yhteys ilmiömäinen, jos yhdessäoloa ja yhteisiä kokemuksia täytyy merkittävästi rajoittaa. Suhteenne on varmasti kiva. Se ei kuulosta sellaiselta, joka löisi vertoja monenkaan rakkaussuhteille. Kuulostaa, että teillä on juuri ja juuri kivaa keskenänne kun ette tee mitään yhdessä paitsi helppoja asioita.
Ihan uteliaisuudesta, mutta millä tavalla suhde mielestäsi paranee sillä, että kinastelee tiskaamatta jääneistä puurokattiloista tai kuskaa lapsia hoitoon? Onko suhde sinusta jollakin tavalla syvällisempi tai rakastavampi, jos siihen kuuluu lapsia ja yhteinen asuntolaina?
En sanonut niin. Sanoin "Parisuhde ei voi olla kovin kattavasti läheinen, aistillinen ja keskinäinen yhteys ilmiömäinen, jos yhdessäoloa ja yhteisiä kokemuksia täytyy merkittävästi rajoittaa." Olisi kiva jos tätä ei yritettäisi tarkoituksella lukea väärin. Mielestäni vastauksesi kertoo epäluovasta ajattelusta. Myös se, että elämässä voi toteuttaa vain yhtä asiaa, "prioriteettilistansa kärjestä" kuulostaa siltä, ettei mielikuvitusta juuri ole.
Ehkä ehkäisystä huolehtiminen on sitten sitä yhteisten kokemusten "merkittävästi rajoittamista"? Muuten jää kyllä hyvin epäselväksi, miten kommenttisi liittyy viestiini.
Voisit yrittää ajatella itse sen sijaan, että kommentoitte jokaiseen väliin miten ette voi ymmärtää.
Kaikki rakastumiset ovat ihania. Useimmat ihmiset kokevat sen elämässä useitakin kertoja. Rakastunut ihminen rakastaa mielikuvaa toisesta. Mitä vähemmän toisen todellista minää näkee, sitä helpompi on vaalia mielikuvaa ja rakastumista. Rakastunut ei kuitenkaan ole hyväksynyt rakastettuaan omana itsenään, ei myöskään tässä monesti mainitun seksin saralla, aito hyväksyntä on tämän ketjun aihe sitäpaitsi. Vasta kun rakastuminen väistyy voi ihminen joko hyväksyä tai olla hyväksymättä toisen, mm. seksuaalisuuden, kokonaan omana itsenään. Vasta silloin voi tulla rakastetuksi sellaisena kuin on, ei enää euforiahuurujen sokaiseman rakastuneen taholta. Useimmat eivät hyväksu eivätkä rakastakaan toisessa aivan kaikkea, eivät kaikkea heidän seksuaalisuudessaankaan. Ja toki se rakastuminenkin on ihanan huumaavaa ja voit rakastua vielä uudestaan samaan ihmiseen taas laput silmillä.
Ihmisiä on erilaisia ja he elävät elämäänsä ja kokevat elämänsä huippuhetket eri tavoin. Nyt on muotia olla nuori ja jäädä lapsettomaksi, mutta harvempi ihminen tekee sellaisia valintoja, jotka tekevät heidät onnellisiksi. Varsinkaan ne, jotka elävät matkiakseen muotia.
On av-tason ajattelua, että vain tietynlaisessa on elämäntavassa seksuaalisuus on prioriteettina. Seksuaalisuus on sentään hyvin vaihtelevaa ja useimmille ihmisille suurin kriteeri, jonka perusteella esimerkiksi avioidutaan. Osalle tietysti muut asiat ja tavoitteet korostuneemmin.. avioon ja seksisuhteeseenkinhan voi ryhtyä joskus vaikka siksi, että olisi juttuseuraa...
Osa ihmisistä on sellaisia, ettei heidän seksuaalisuutensa, aistillisuutensa, kemiansa ja kipinänsä ja rakkautensa täysin tukahdu puurokattilaan tai murheisiin. Niitä murheitahan tulee lapsettomillekin pareille. Silloinko teidän seksi ja elämänilo kuolee? Siltä se ainakin kuulosti, että juuri tämän hehkutetun suhteen salaisuus on se, ettei yhdessä koeta muuta kuin helpot ajat.
Kun puhe on toisen hyväksymisestä, luulisi, etteivät rajat olisi niin tiukat sen suhteen mitä voidaan yhdessä kokea ja nähdä. Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta jos toisen seksuaalisuuden hyväksyy vain hänen asuessa muualla, ollessa helposti tavoitettavissa, onnellinen ja lapseton, voisi sanoa, on että vain pieni osa ihmisestä ja hänen seksuaalisuudestankaan hyväksyttyjä saati rakastettuja.
Vapaaehtoisesti lapsettomina joudumme ilmeisesti ikuisesti tyytymään siihen, ettei suhteessamme tule olemaan sellaista rakkautta ja hyväksyntää kuin teillä lisääntyjillä. Hyvin ikävästi kun olemme tällä lailla rajanneet suhteemme ulkopuolelle asioita, joita emme elämältä halua.
Oikeasti, luetko itsekään omia viestejäsi?
Ei kirjoitukseni pointti ollut lapsissa. Teidän elämämme pointti on siinä, ettei ole lapsia? Sehän noissa viesteissä toistuu.
Ei seksuaalisuus ja sen toteuttaminen ja vaaliminen näy elämän prioriteettina vain niillä, joilla ei suhteessa jaeta muuta koskaan. "Jonkin täytyy aina olla prioriteettilistan kärjessä." Ihmisellä, jolla on vaikka perhe, turvallisuus (vakaa elämäntilanne? ei väkivaltaista puolisoa? ei sotia?) tai ihmisellä, jolla ei ole mitään, on tottakai seksuaalisuutensa. Sen pitäminen tärkeänä ja halu toteuttaa sitä, voi näkyä muutenkin kuin valitsemalla olla vela.
Kertoo teistäkin, että kaikki selitykset käännetään lisääntymiseen tai lisääntymättömyyteen. Voivat velatkin elää ja hyväksyä toisensa suhteessa, joka ei nojaa siihen että aina on helppoa. "En muuta kelpuuttaisikaan". Parisuhde loppuu jos seksiin tulee mutka vaikka olisi lapseton? Sellaisessa suhteessa nimenomainen hyväksyntä on tarkasti rajattua ja toisesta (ja toisen seksuaalisuudesta) tykätään, ei edes rakasteta. Kumppanihan ei mahdu sinne prioriteettilistan kärkeen vaan vain yksi asia eli seksi? Vai mahduutko jossain tapauksessa? Onko teillä omat prioriteetit nyt selvillä? Tosin on ihan hyväkin asia, että tärkeitä asioita voi priorisoida eri tavalla eri aikaan, se mahdollistaa varmaan paremman seksielämänkin loppupeleissä. Jos toisen pistää heti vaihtoon kun tulee mutka matkaan, saa elämässä pärjäillä myös vähemmällä keskenäisellä yhteydellä ja vähemmällä toimivalla seksillä.
Ja ihmisiä on erilaisia, joillekin ns. prioriteettilistan kärjessä voi olla rakkaus ja vaikka lapset. Ei se mitenkään automaationa vähennä ja poista ihmisistä seksuaalisuutta, aistilisuutta, mitä näitä nyt oli. Toisilla ihmisillä on useitakin prioriteetteja listan kärjessä eikä mistään tärkeimmistä ole täytynyt luopua. Elämä esimerkiksi lasten kanssa ei ole yhtä kuin avio, iso velka, lapset, farmanivolvo, kultainennoutaja ja väistämätön seksittömyys. Jotkut haaveilevat siitä, mutta teillä ei ole sitten yhtään mielikuvitusta.
Ja saa kysyä pitääkö teidän nyt alkaa puuro keittoon lapsille? Onko porsiminen elämän tarkoitus? Eikö vela voi rakastaa toista ihmistä? Niinhän juuri sanoinkin... Utelias kannattaa olla, mutta itsekin voi yrittää ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen.
Minulla on vaimoni kanssa ihan toimiva sukupuolielämä.
En koska homoseksuaalisuus ei ole minun asemassani, yhteiskuntaluokassani ja tulotasossani hyväksyttävää. Toivon kyllä että pääsisin vielä vähäosaisesta hyvätuloiseksi niin saan tehdä mitä haluan ja olla vapaasti mitä haluan niin ei tarvitse hävetä ja peitellä omaa seksuaalista suuntautumista paremman työpaikan, hyväksynnän ja elintason toivossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, täysin hyväksytty. Puhumme avoimesti seksistä, iloitsemme seksuaalisuudestamme ja rohkaisemme molemmat toisiamme kohti suurempia nautintoja. Tiedän, että kumppanini himoitsee minua, ja hän tietää minun tuntevan samoin. Harrastamme seksiä useita kertoja viikossa ja koskettelemme jatkuvasti.
En suoraan sanoen muunlaista suhdetta kelpuuttaisikaan. Seksi on minulle tärkein asia parisuhteessa.
Kuulostaa ihanalta. Tämä varmaan edellyttää sitä että sekijutut ovat molemmille prioriteettilistan kärkipäässä.
Juuri näin. Sellaisen suhteen saa, mitä priorisoi. Meille nautinto, läheisyys, keskinäinen yhteys ja aistillisuus ovat todella tärkeitä. Arjen jakaminen, perhe, turvallisuus jne. eivät niinkään.
Arjen jakaminen, perhe ja turvallisuus eivät ole tärkeitä?
Eivät ole kovin tärkeitä. Emme asu yhdessä, emme halua lapsia, ja koemme olomme turvalliseksi ilman suhdettakin. Jonkin asian täytyy aina olla prioriteettilistassa kärjessä, ja nämä asiat eivät ole.
Parisuhde ei voi olla kovin kattavasti läheinen, aistillinen ja keskinäinen yhteys ilmiömäinen, jos yhdessäoloa ja yhteisiä kokemuksia täytyy merkittävästi rajoittaa. Suhteenne on varmasti kiva. Se ei kuulosta sellaiselta, joka löisi vertoja monenkaan rakkaussuhteille. Kuulostaa, että teillä on juuri ja juuri kivaa keskenänne kun ette tee mitään yhdessä paitsi helppoja asioita.
Ihan uteliaisuudesta, mutta millä tavalla suhde mielestäsi paranee sillä, että kinastelee tiskaamatta jääneistä puurokattiloista tai kuskaa lapsia hoitoon? Onko suhde sinusta jollakin tavalla syvällisempi tai rakastavampi, jos siihen kuuluu lapsia ja yhteinen asuntolaina?
En sanonut niin. Sanoin "Parisuhde ei voi olla kovin kattavasti läheinen, aistillinen ja keskinäinen yhteys ilmiömäinen, jos yhdessäoloa ja yhteisiä kokemuksia täytyy merkittävästi rajoittaa." Olisi kiva jos tätä ei yritettäisi tarkoituksella lukea väärin. Mielestäni vastauksesi kertoo epäluovasta ajattelusta. Myös se, että elämässä voi toteuttaa vain yhtä asiaa, "prioriteettilistansa kärjestä" kuulostaa siltä, ettei mielikuvitusta juuri ole.
Ehkä ehkäisystä huolehtiminen on sitten sitä yhteisten kokemusten "merkittävästi rajoittamista"? Muuten jää kyllä hyvin epäselväksi, miten kommenttisi liittyy viestiini.
Voisit yrittää ajatella itse sen sijaan, että kommentoitte jokaiseen väliin miten ette voi ymmärtää.
Kaikki rakastumiset ovat ihania. Useimmat ihmiset kokevat sen elämässä useitakin kertoja. Rakastunut ihminen rakastaa mielikuvaa toisesta. Mitä vähemmän toisen todellista minää näkee, sitä helpompi on vaalia mielikuvaa ja rakastumista. Rakastunut ei kuitenkaan ole hyväksynyt rakastettuaan omana itsenään, ei myöskään tässä monesti mainitun seksin saralla, aito hyväksyntä on tämän ketjun aihe sitäpaitsi. Vasta kun rakastuminen väistyy voi ihminen joko hyväksyä tai olla hyväksymättä toisen, mm. seksuaalisuuden, kokonaan omana itsenään. Vasta silloin voi tulla rakastetuksi sellaisena kuin on, ei enää euforiahuurujen sokaiseman rakastuneen taholta. Useimmat eivät hyväksu eivätkä rakastakaan toisessa aivan kaikkea, eivät kaikkea heidän seksuaalisuudessaankaan. Ja toki se rakastuminenkin on ihanan huumaavaa ja voit rakastua vielä uudestaan samaan ihmiseen taas laput silmillä.
Ihmisiä on erilaisia ja he elävät elämäänsä ja kokevat elämänsä huippuhetket eri tavoin. Nyt on muotia olla nuori ja jäädä lapsettomaksi, mutta harvempi ihminen tekee sellaisia valintoja, jotka tekevät heidät onnellisiksi. Varsinkaan ne, jotka elävät matkiakseen muotia.
On av-tason ajattelua, että vain tietynlaisessa on elämäntavassa seksuaalisuus on prioriteettina. Seksuaalisuus on sentään hyvin vaihtelevaa ja useimmille ihmisille suurin kriteeri, jonka perusteella esimerkiksi avioidutaan. Osalle tietysti muut asiat ja tavoitteet korostuneemmin.. avioon ja seksisuhteeseenkinhan voi ryhtyä joskus vaikka siksi, että olisi juttuseuraa...
Osa ihmisistä on sellaisia, ettei heidän seksuaalisuutensa, aistillisuutensa, kemiansa ja kipinänsä ja rakkautensa täysin tukahdu puurokattilaan tai murheisiin. Niitä murheitahan tulee lapsettomillekin pareille. Silloinko teidän seksi ja elämänilo kuolee? Siltä se ainakin kuulosti, että juuri tämän hehkutetun suhteen salaisuus on se, ettei yhdessä koeta muuta kuin helpot ajat.
Kun puhe on toisen hyväksymisestä, luulisi, etteivät rajat olisi niin tiukat sen suhteen mitä voidaan yhdessä kokea ja nähdä. Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta jos toisen seksuaalisuuden hyväksyy vain hänen asuessa muualla, ollessa helposti tavoitettavissa, onnellinen ja lapseton, voisi sanoa, on että vain pieni osa ihmisestä ja hänen seksuaalisuudestankaan hyväksyttyjä saati rakastettuja.
Vapaaehtoisesti lapsettomina joudumme ilmeisesti ikuisesti tyytymään siihen, ettei suhteessamme tule olemaan sellaista rakkautta ja hyväksyntää kuin teillä lisääntyjillä. Hyvin ikävästi kun olemme tällä lailla rajanneet suhteemme ulkopuolelle asioita, joita emme elämältä halua.
Oikeasti, luetko itsekään omia viestejäsi?
Ei kirjoitukseni pointti ollut lapsissa. Teidän elämämme pointti on siinä, ettei ole lapsia? Sehän noissa viesteissä toistuu.
Ei seksuaalisuus ja sen toteuttaminen ja vaaliminen näy elämän prioriteettina vain niillä, joilla ei suhteessa jaeta muuta koskaan. "Jonkin täytyy aina olla prioriteettilistan kärjessä." Ihmisellä, jolla on vaikka perhe, turvallisuus (vakaa elämäntilanne? ei väkivaltaista puolisoa? ei sotia?) tai ihmisellä, jolla ei ole mitään, on tottakai seksuaalisuutensa. Sen pitäminen tärkeänä ja halu toteuttaa sitä, voi näkyä muutenkin kuin valitsemalla olla vela.
Kertoo teistäkin, että kaikki selitykset käännetään lisääntymiseen tai lisääntymättömyyteen. Voivat velatkin elää ja hyväksyä toisensa suhteessa, joka ei nojaa siihen että aina on helppoa. "En muuta kelpuuttaisikaan". Parisuhde loppuu jos seksiin tulee mutka vaikka olisi lapseton? Sellaisessa suhteessa nimenomainen hyväksyntä on tarkasti rajattua ja toisesta (ja toisen seksuaalisuudesta) tykätään, ei edes rakasteta. Kumppanihan ei mahdu sinne prioriteettilistan kärkeen vaan vain yksi asia eli seksi? Vai mahduutko jossain tapauksessa? Onko teillä omat prioriteetit nyt selvillä? Tosin on ihan hyväkin asia, että tärkeitä asioita voi priorisoida eri tavalla eri aikaan, se mahdollistaa varmaan paremman seksielämänkin loppupeleissä. Jos toisen pistää heti vaihtoon kun tulee mutka matkaan, saa elämässä pärjäillä myös vähemmällä keskenäisellä yhteydellä ja vähemmällä toimivalla seksillä.
Ja ihmisiä on erilaisia, joillekin ns. prioriteettilistan kärjessä voi olla rakkaus ja vaikka lapset. Ei se mitenkään automaationa vähennä ja poista ihmisistä seksuaalisuutta, aistilisuutta, mitä näitä nyt oli. Toisilla ihmisillä on useitakin prioriteetteja listan kärjessä eikä mistään tärkeimmistä ole täytynyt luopua. Elämä esimerkiksi lasten kanssa ei ole yhtä kuin avio, iso velka, lapset, farmanivolvo, kultainennoutaja ja väistämätön seksittömyys. Jotkut haaveilevat siitä, mutta teillä ei ole sitten yhtään mielikuvitusta.
Ja saa kysyä pitääkö teidän nyt alkaa puuro keittoon lapsille? Onko porsiminen elämän tarkoitus? Eikö vela voi rakastaa toista ihmistä? Niinhän juuri sanoinkin... Utelias kannattaa olla, mutta itsekin voi yrittää ajatella.
Menetkö hei aloittamaan tämän blogisi jonnekin muualle? Sinun teksteistäsi se mielikuvitus nimenomaan puuttuu eikä sinulla ole näemmä yhtään tilannetajua siitä, mitä minnekin kirjoitellaan.
Sivusta
En tunne. Odotukset suhteeni ovat täysin ristiriidassa todellisuuden kanssa ja on todella vaikea sovittaa mieltymyksiä yhteen.
Olen ulkoisesti varsin perinteisen nätti nainen, käytökseltäni hyvin korrekti ja ystävällinen. Perimmäiseltä luonteeltani olen kuitenkin erittäin määrätietoinen ja itsenäinen. En siis tarvitse kenenkään apua mihinkään enkä kestä minulle sankoin joukoin selittäviä miehiä. Sängyssä tämä luonteeni näkyy niin, että olen se joka vie tilannetta. Minua ei oteta vaan minä otan. Miesten ego ei kestä.
Korjaan vielä sen yleisen väärinkäsityksen, joka tästä myös seuraa: en ole mikään domina enkä halua rääkätä ketään. Olen äärimmäisen vanilja, samalla kun roolini seksissä on tuollainen ns maskuliininen. Tätä se on pariutumisasioissa kyllä muutenkin, eivätkä miehet niistä aloitteistakaan niin kovin välitä (vaikka palstan epätoivoiset mitä väittäisivät).
Seksiin yleensä kaikki seurustelusuhteeni lopulta kosahtavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koen, että puolisoni hyväksyy minut sellaisena kuin olen, niin seksuaalisesti kuin muutenkin henkilönä. Minulla on hyvä parisuhde.
Siihen että kokee olevansa seksuaalisesti hyväksytty ei tarvitse mielestäni parisuhdetta. Se voi jopa haitata sitä tunnetta. Olen kokenut olevani siinä mielessä hyväksytty jopa enemmän sinkkuna kuin parisuhteessa, vaikkei minulla edes ollut silloin mitään satunnaissuhteita. Ei ollut ketään arvostelijaakaan kuitenkaan. Elin ihan tyytyväisenä itseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siihen että kokee olevansa seksuaalisesti hyväksytty ei tarvitse mielestäni parisuhdetta. Se voi jopa haitata sitä tunnetta. Olen kokenut olevani siinä mielessä hyväksytty jopa enemmän sinkkuna kuin parisuhteessa, vaikkei minulla edes ollut silloin mitään satunnaissuhteita. Ei ollut ketään arvostelijaakaan kuitenkaan. Elin ihan tyytyväisenä itseeni.
Tämä on ihan totta. Läheisessä ihmissuhteessa voi saada itselleen vahvistusta, mutta kärsiäkin voi joutua. Oleellista on, että jos on parisuhteessa, se nimenomaan vahvistaa omaa seksuaalisuutta ja antaa sile ilmaisuväyliä. Jos näin ei ole, parisuhteelle on vaikea keksiä oikeutusta.
Vierailija kirjoitti:
En tunne. Odotukset suhteeni ovat täysin ristiriidassa todellisuuden kanssa ja on todella vaikea sovittaa mieltymyksiä yhteen.
Olen ulkoisesti varsin perinteisen nätti nainen, käytökseltäni hyvin korrekti ja ystävällinen. Perimmäiseltä luonteeltani olen kuitenkin erittäin määrätietoinen ja itsenäinen. En siis tarvitse kenenkään apua mihinkään enkä kestä minulle sankoin joukoin selittäviä miehiä. Sängyssä tämä luonteeni näkyy niin, että olen se joka vie tilannetta. Minua ei oteta vaan minä otan. Miesten ego ei kestä.
Korjaan vielä sen yleisen väärinkäsityksen, joka tästä myös seuraa: en ole mikään domina enkä halua rääkätä ketään. Olen äärimmäisen vanilja, samalla kun roolini seksissä on tuollainen ns maskuliininen. Tätä se on pariutumisasioissa kyllä muutenkin, eivätkä miehet niistä aloitteistakaan niin kovin välitä (vaikka palstan epätoivoiset mitä väittäisivät).
Seksiin yleensä kaikki seurustelusuhteeni lopulta kosahtavat.
Aika mielenkiintoista, että sinulla on tämä ongelma. Seksuaalisesti alistuvia miehiä on kuitenkin aika paljon, ja heillä on usein vaikeuksia löytää itselleen sopivia seksikumppaneita.
Luulen, että sinun kannattaisi vielä enemmän nojata tuohon seksuaaliseen assertiivisuuteesi, koska siitä ei ole pitkä matka siihen, että pystyy olemaan toiselle sen verran domina kuin mitä tämä kaipaa. Alistuvalle miehelle ei ole tärkeää, että toinen rääkkää, vaan se on nimenomaan se dynamiikka siinä taustalla, mikä kiihottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Olen aseksuaali, ja suurimman osan mielestä pitäisi käydä lääkärissä tutkimuksissa, kun ei ole koskaan haluttanut, tai pitäisi silti harrastaa seksiä. Moni myös väittää, ettei se ole mikään parisuhde, jos ei seksiä harrasteta.
Ärsyttää suunnattomasti ihmisten Kyselyt siitä, miksi en hanki miesystävää vaikka olen niin sitä tätä ja tuota. Samoin ärsyttää suhteellisen usein saadut treffikutsut, kun pakko sanoa ei koska seksiähän ne miehet odottaa jossain vaiheessa saavansa. Ja ei, en huutele seksuaalisuudestani kenellekään edellä mainituista syistä.
Mitenkään aseksuaaleja tuomitsematta, itse äärimmäisen seksuaalisenä pakko kysyä (eikä mitenkään vitsillä): Orgasmin saanti on ihan _fyysisesti_ (unohdetaan tämä aseksuaalisuus/seksuaalisuus halujen puolesta hetkeksi) todella rentouttavaa ja tyydyttävää, eikä mikään poista stressiä yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin orgasmi. Ja ihan fyysisen kokemuksen näkulmasta. Miten ilman tätä voi oikein olla?! :D Sehän on kuin (no, parempaa) hyvä niskahieronta, vain eri päässä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Olen aseksuaali, ja suurimman osan mielestä pitäisi käydä lääkärissä tutkimuksissa, kun ei ole koskaan haluttanut, tai pitäisi silti harrastaa seksiä. Moni myös väittää, ettei se ole mikään parisuhde, jos ei seksiä harrasteta.
Ärsyttää suunnattomasti ihmisten Kyselyt siitä, miksi en hanki miesystävää vaikka olen niin sitä tätä ja tuota. Samoin ärsyttää suhteellisen usein saadut treffikutsut, kun pakko sanoa ei koska seksiähän ne miehet odottaa jossain vaiheessa saavansa. Ja ei, en huutele seksuaalisuudestani kenellekään edellä mainituista syistä.
Mitenkään aseksuaaleja tuomitsematta, itse äärimmäisen seksuaalisenä pakko kysyä (eikä mitenkään vitsillä): Orgasmin saanti on ihan _fyysisesti_ (unohdetaan tämä aseksuaalisuus/seksuaalisuus halujen puolesta hetkeksi) todella rentouttavaa ja tyydyttävää, eikä mikään poista stressiä yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin orgasmi. Ja ihan fyysisen kokemuksen näkulmasta. Miten ilman tätä voi oikein olla?! :D Sehän on kuin (no, parempaa) hyvä niskahieronta, vain eri päässä...
Seksihän on pohjimmiltaan todella kummallista ja tietyllä tapaa aika ällöttävääkin toimintaa. Se, miksi se tuntuu hyvältä eikä ällöltävältä on kiihottuminen. Jos et kategorisesti pysty kiihottumaan seksin aikana, seksi on tosi vastenmielistä, eikä mikään orgasmi toisen kanssa olen sen arvoista.
Tämän kokeakseen ei tarvitse edes olla aseksuaali. Traumat, tietyt lääkitykset tai ihan vain epämiellyttävä kumppani tai ahdistava tilanne voivat estää kiihottumisen, ja silloin seksi ei kyllä ole millään lailla kivaa. Jos tämä olisi ainut kokemuksesi seksistä, ihmettelisit toden teolla, mikä siinä joitakuita oikein viehättää.
Ja itse en siis myöskään ole aseksuaali.
Puolisoni ei hyväksy, että olen aseksuaali :(
En tajua mikä vika hänen aivoissaan on, kun kaikki pyörii vain yhden asian ympärillä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Olen aseksuaali, ja suurimman osan mielestä pitäisi käydä lääkärissä tutkimuksissa, kun ei ole koskaan haluttanut, tai pitäisi silti harrastaa seksiä. Moni myös väittää, ettei se ole mikään parisuhde, jos ei seksiä harrasteta.
Ärsyttää suunnattomasti ihmisten Kyselyt siitä, miksi en hanki miesystävää vaikka olen niin sitä tätä ja tuota. Samoin ärsyttää suhteellisen usein saadut treffikutsut, kun pakko sanoa ei koska seksiähän ne miehet odottaa jossain vaiheessa saavansa. Ja ei, en huutele seksuaalisuudestani kenellekään edellä mainituista syistä.
Mitenkään aseksuaaleja tuomitsematta, itse äärimmäisen seksuaalisenä pakko kysyä (eikä mitenkään vitsillä): Orgasmin saanti on ihan _fyysisesti_ (unohdetaan tämä aseksuaalisuus/seksuaalisuus halujen puolesta hetkeksi) todella rentouttavaa ja tyydyttävää, eikä mikään poista stressiä yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin orgasmi. Ja ihan fyysisen kokemuksen näkulmasta. Miten ilman tätä voi oikein olla?! :D Sehän on kuin (no, parempaa) hyvä niskahieronta, vain eri päässä...
Seksihän on pohjimmiltaan todella kummallista ja tietyllä tapaa aika ällöttävääkin toimintaa. Se, miksi se tuntuu hyvältä eikä ällöltävältä on kiihottuminen. Jos et kategorisesti pysty kiihottumaan seksin aikana, seksi on tosi vastenmielistä, eikä mikään orgasmi toisen kanssa olen sen arvoista.
Tämän kokeakseen ei tarvitse edes olla aseksuaali. Traumat, tietyt lääkitykset tai ihan vain epämiellyttävä kumppani tai ahdistava tilanne voivat estää kiihottumisen, ja silloin seksi ei kyllä ole millään lailla kivaa. Jos tämä olisi ainut kokemuksesi seksistä, ihmettelisit toden teolla, mikä siinä joitakuita oikein viehättää.
Ja itse en siis myöskään ole aseksuaali.
100 % totta joka ainoa sana. Olen itse rumasti sanottuna kiima*illu ja haluan monta orgasmia päivässä ja silti allekirjoitan tämän.
Sanon, että en:
- Minulla on isot rinnat ja ne houkuttelevat kaiken maailman pervoja. Se ei ole hyväksymistä vaan hyväksikäyttämisen halua.
- Neitsyyden halusi moni viedä, mutta sekin on vain loukkaus.
- Seksiä on pyydetty ja tarjottu, mutta en ole halunnut.
Oikeastaan kun mietin niin kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut kysymään mitä mitä minä haluan vai haluanko mitään.
Olen siis aseksuaali myös, eikä sitäkään haluta hyväksyä :D
Tunne etten kelpaa, eipä ole tullut koko seksiä edes harrastettua.
Alue: Aihe vapaa
AP:n kysymyksen ydin taisi olla siinä, miten tuo hyväksytyksi tuleminen vaikuttaa omakuvaan ja itsetuntoon. Siihen voin vastata, että vaikuttaahan se, monin tavoin. Kun aloin kehittyä naiseksi, niin ensiksi minusta kiinnostuivat epätoivotut tahot (aikuiset, keski-ikäiset ja vanhat ällöttävät ukot sekä satunnaiset kadulla huutelijat). Se oli niin traumaattista, että rupesin pukeutumaan miesten vaatteisiin, kävelin mahdollisimman jätkämäisesti ja vedin naamalleni vihaisen ilmeen aina, kun joku sellainen yritti lähestyä.
Sitten kun parikymppisenä aloin tuntea olevani valmis seurusteluun, vaihdoin maisemaa ja pukeuduin hieman naisellisemmin (en yltiönaisellisesti edelleenkään, mutta silleen asiallisesti), niin huomiota alkoi tulla ikäisiltäni ihan kuin saavista kaataen. Kyllä sekin vaikutti itsetuntoon, tällä kertaa positiivisesti. Mutta lopulta sekin huomio alkoi ylitsepursuavuudessaan ahdistaa ja jouduin taas tarkkailemaan elekieltäni ja ilmeitäni, etten vaan herättäisi liikaa huomiota. Seurustelukumppaneiltani sain kyllä täyden hyväksynnän, mutta se muiden liika huomio oli - sanalla sanoen, liikaa.
Minulla on nyt ollut sama mies parikymmentä vuotta ja hän hyväksyy minut ihan täysin. Muiden huomio on alkanut jo hiipua ja se on vain hyvä juttu. Just näin on nyt hyvä.