Mistä tunnistaa espoolaisen?

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 11:59"][quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 22:02"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 13:16"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 12:45"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 12:28"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 10:44"]

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 22:13"]

Wannabe-espoolaisen tunnistaa ainakin siitä, ettei osaa ilmansuuntia (Westend ja Tapiola lännessä??!) ja kutsuu Länsiväylää "Länkkäriksi"...

[/quote]

Niin. Kyllä tällainen paljasjalkainen espoolainen varmasti tietää, että Länsiväylän varren lähiöt ovat Etelä-Espoota.

Muuten me paljasjalkaiset olemme ihan samanlaisia lähiöiden avainkaulalapsia, kuin muissakin kaupungeissa. Ruotsinkielisiä Espoossa on enemmän kuin muissa suurissa kaupungeissa, n. 10% väestöstä.

Etelä-espoolaiselle meri (uimarannat, rantakahvilat, rantaraitti, saaristo...) on hyvin tärkeä asia, samoin hyvät palvelut ja lyhyt matka Helsingin keskustaan.

[/quote]

Muuten hyvä, mutta me eteläisen itä-Espoon asukkaat emme tarvitse Helsingistä muuta kuin Helsinki-Vantaan lentoasemaa, joka sekin on Vantaan puolella.

[/quote]

Ai. Kyllä minä ja perheeni ainakin tarvitsemme ja asumme itäisessä Etelä-Espoossa. Joten puhu vain omasta puolestasi.

Siinä vaiheessa, kun en enää viihdy tässä maassa muualla kuin omassa kotipihassani ja naapurustossani, eikä edes pääkaupungista löydy mitään mielenkiintoista kulttuurielämystä, muutan suosiolla Pohjois-Italiaan. Paikka on jo katsottuna.

[/quote]

Mihin sinä Helsinkiä sitten tarvitset? Meillä (naapurusto) on työpaikat Espoossa, tarvittavat kaupat, koulut, palvelut, harrastuspaikat myös.  Joku asiakas saattaa olla Helsingin puolella. Kyllähän se niin päin on, että Helsinki tarvitsee Espoota ja espoolaisia paljon kipeämmin kuin  Espoo Helsinkiä.

[/quote]

Ilmeisesti et harrasta muuta kuin liikuntaa?

Kyllä kulttuuritarjonta löytyy Helsingistä, eikä Espoosta. Minä, perheeni ja ystävämme käymme säännöllisesti konserteissa, oopperassa, teattereissa ja Helsingin ravintoloissa. Mitään näistä ei löydy Espoosta.

[/quote]

Espoossa on hyvä teatteri, hienoa musiikkitarjontaa ja erinomainen modernin taiteen museo EMMA, esimerkiksi. 

[/quote Ka kaiken lisäksiTapiolan kuoro, kossa minäkin olen laulanut:)

Hei onko paikalla aitoja -70 luvulla Tapiolassa koulun käyneitä espoolaisia? Kuka muistaa Heikki Niemelän? Siinä on mielestäni hyvä mittapuu espoolaisuuteen.

Tapsala, Heikkari, Keilis näitä sanoja käyttää aidot espoolaiset.

Upsista

Mistä nämä mielikuvat tulevat? Kuka on kiinnostunut, mistä tunnistaa espoolaisen? Miksi se on kiinnostavaa? Tulee mieleen, millainen on riihimäkeläinen, seinäjokelainen, rovaniemeläinen ja iisalmelainen. Miksi kukaan ei kysele näitä? Miksi on tärkeää määrittää espoolainen? Kyselee Espoossa syntynyt ja koko ikänsä elänyt

Vanha ketju, mutta kerron miksi on mielenkiintoinen aihe. Olipa kerran kaksi nuorta pariskuntaa, jotka viihtyivät yhdessä paljon ja olivat muuttaneet Helsinkiin. Kaikki neljä olivat eri puolilta suomea kotoisin ja vähintään 250 km päästä Helsinkiä. Rouvilla oli molemmilla tutkinto terveydenhuoltoalalta. Miehet olivat hankkimassa kannuksiaan liike-elämässä osin saman alan töissäkin. 

Sitten alkoi perheen perustaminen, molemmat parit saivat kaksi lasta. Minä olen yksi näistä lapsista. Helsinkiin ei haluttu jäädä, joten molemmat perheet muuttivat muualle. Meidän perhe muutti tavalliseen pikkukaupunkiin Uudellemaalle ja toinen perhe muutti hyvälle alueelle Espooseen.

Perheiden taustat ja asema olivat hyvin samanlaisia, hyvätuloiset miehet hyvissä työpaikoissa ja naiset saman alan töissä alalla jossa töistä ei ole pulaa. Elämämme erosivat kuitenkin suuresti toisistaan ja luulen espoolaisen ympäristön näytelleen tässä asiassa suurta roolia. Espoolaisperheen elämäntyyli oli todella hulppeata, olin aivan äimän käkenä siitä tavaranpaljoudesta ja matkailun määrästä. Lapset hemmoteltiin minun näkökulmastani pilalle, mutta Espoossa se ei tunnu olevan haitta, koska jos lapsena oppii hyvän päälle, osaa sitä vaatia myös aikuisena.

Espoolaisperheen kaikki naapurit, koulukaverit ja muut tutut tuntuivat jakavan tämän arvomaailman. Minulle tuli outo olo kaikesta tuosta, vaikka vanhemmillani oli jopa paremmat tulot kuin heillä. 

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 11:22"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 09:04"]

Kaikki espoolaiset ovat kauniita ja niillä on rikas isä.

[/quote]

Niillä on myös kauniit lapset ja useimmiten rikas äitikin. Bonuksena kiiltäväturkkinen ja tottelevainen koira. 

[/quote]

Meillä kaksi koiraa :) 

Espoolaisrouvan tunnustaa ainakin yli tonnin luksustoppatakista ja luksusmerkkilaukusta.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 12:24"]

Suksiboxi auton katolla kesät talvet

Purjehduskengät

Suhiseva ässä

....

[/quote]

Metsään meni. Kaksi ekaa kuvausta sopii Kirkkonummeen ja suhiseva ässä Helsinkiin.

Ovat kohteliaita ja viileitä tilanteessa kuin tilanteessa. Hyvin hillittyjä tyyliltään, espoolaisilla et näe mitään glitterimeikkejä, pissisvaalennuksia, hiusjatkeita, luonnottomia tekokynsiä eikä mitään muovisen näköisiä vaatteita tai asusteita tai  tekonahkavaatteita tai -asusteita. Ostetaan harvemmin, mutta ostetaan laatua. Autot ovat kalliita mutta käytännöllisiä eivätkä pidä mitään kamalaa pärinää eikä niitä ole muutenkaan tuunattu nolon näköisiksi.

Konservatiivinen ote elämään, isot autot, joilla kuljetaan joka paikkaan, epäekologinen ja välinpitämätön elämäntyyli (kunhan itsellä on asiat hyvin).

Esbo- eli espootyyli on elämämäntapa. Oma auto heti kun mahdollista, pyritään löytämään oma (vakava) poikaystävä nuorena jotta voidaan käydä pariskuntabileissä (rapujuhlat ovat tärkeä tapahtuma), Hangon regatassa pitää näyttäytyä, suosituimmat opiskelupaikat Hanken ja Åbo Akademi.

Naimisiin mentyä (tai viimeistään kun lapsia tulee) espoolaisnainen leikkaa poninhäntänsä siistiksi, suoraksi polkkatukaksi, ja vaihtaa teini-iän mahdolliset pastellisävyiset vaatteet entistä tiukemmin beige-valkoinen-sininen-linjalle. Teini-ikäisten vanhemmilla on sitten jo tätitukka, aina tietysti huolella muodossa pidetty ja värjätty. Keski-ikäistyminen tuo muutenkin lisää rahaa käyttöön, kun asuntolaina on maksettu, ja voi ostella vaalean mokkaisia jakkuja, kenkiä ja sohvia :)
Vastoin yleistä käsitystä Espoo-ihmisillä ON myös epämuodikkaita urheiluvaatteita yms, mutta niitä käytetään vain mökillä kun vieraita ei ole tulossa.

Espoolaisten tyylissä on ideana juuri sen muuttumattomuus eli 40- vuotias äiti ja teinitytär voivat olla täysin samoin pukeutuneita. Nuoremmilla voi olla inahduksen tiukemmat kuteet, matalampi housunvyötärö tai jotain hetkellisiä muotijuttuja, mutta yleisesti ottaen kaikki yläasteiästä kuolemaan saakka pukeutuvat samankaltaisesti.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 18:20"]

Konservatiivinen ote elämään, isot autot, joilla kuljetaan joka paikkaan, epäekologinen ja välinpitämätön elämäntyyli (kunhan itsellä on asiat hyvin).

[/quote]

Minun mielestä espoolaiset suhtautuvat nimen omaan myönteisemmin kierrätykseen, ympäristöasioihin, verrattuna muihin paikkakuntiin. Ainakin sen perusteella mitä olen nähnyt ja kokenut, koska siellä asuu sukulaisia ja tuttuja.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 13:07"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 12:33"]

Tiesittekö että espoolaiset kehittivät sen suomenruotsalais-suomipreppy-tyylin Mulberry/Burberry-huiveineen, muhkeine untuvatakkeineen tai Burberry/Barbour-tikkitakkeineen, ja merkkilaukkuineen jo joskus yli 10 vuotta sitten, eli se sama tyyli jota monet ei-espoolaiset bloggaajat ihannoi ja kopioi tänä päivänä.

[/quote]Hah. Toi tyyli oli Kulis-Maris-Tammari ja lähialueiden wannaberichien peruslook 90-luvun lopusta. Eli ehtaa ITÄ-HELSINKIÄ!

[/quote]

Itä-Helsingissä ne vaan on feikkikopioita. 

Espoolaisen naisen tunnistaa siitä, ettei hiuksissa ole skunkkivärjäystä.

Espoolaisilla on keskimääräistä vähemmän tatuointeja ja kouvolahiuksia. Jos napaläväreitä on, ne on verhottu.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 12:29"]

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 21:56"]

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 21:54"]

Siitä tunnistaa ainakin espoolaisen että taitaa olla se pääkaupunkiseudun alue josta vähiten kävijöitä av:n tasoisella palstalla. Enough said.

[/quote]

Taitaa olla juurikin eniten... :)

[/quote]

Ei vaan aivan selvästi vähiten, koska täällä mollataan aina espoolaisia hyväosaisia.

[/quote]

Hyväosaisia? Lähinnä typeryksiä.

En muuttaisi stadin keskustasta Espoon perukoille vaikka maksettaisiin. 

Olen paljasjalkainen - suorastaan banaali - edustaja espoolaisuuden stereotypiasta. Korkeasti koulutetussa ja kohtuullisesti tienaavassa perheessä sain lapsena nauttia maineikkaan alueen ja korkean tulotason suomia etuja, muun muassa hyvämaineisen koulun sekä musiikki- ja liikuntaharrastusten merkeissä. Edelläkuvailtu espoolaisuus kuitenkin rajoittuu pääsääntöisesti Länärin (joksi väylää kutsuvat kaikki 1980-90 -luvuilla syntyneet paikalliset) eteläpuolelle ja erityisesti itäiseen osaan Espoota. Todellisuudessa espoolaisia on moneen lähtöön; on pohjois- ja luoteis-Espoon lähiöissä köyhyysrajan alla eläviä (joihin itse tällä hetkellä opiskelijana lukeudun), ja keski-Espoon keskiluokka.

Kutsukaamme steroeotyyppisiä espoolaisia tästedes Espoolaisiksi. Kokemukseni perusteella melko harva Espoolainen asuu omakotitalossa. Pari- ja erillistalot ovat tyypillisempiä asumisratkaisuja, kun haluttu tonttimaa on rajallinen. Espoolaisen kodeissa on suuret maisemaikkunat, ripaus Alvar Aaltoa, ripaus muuta suomalaista sekä kainsainvälisesti tunnustettua muotoilua ja ripaus antiikkia. Espoolainen ajaa käytännöllisellä, joskin kalliilla bemarilla, volvolla, audilla tai mersulla. Työsuhdeautot ovat tyypillisiä. Perheessä on kaksi autoa, joista toinen on niin tilava, ettei suksiboksille ole tarvetta.

Espoolainen harrastaa ulkoilmaliikuntaa, kuten lenkkeilyä, hiihtoa ja laskettelua. Myös retkiluistelu ja veneily sekä snorklaus (lomakohteissa) ovat muodikkaita aktiviteetteja. Kaikilla on salijäsenyys. Lapset tanssivat, voimistelevat, luistelevat, ratsastavat, pelaavat palloilulajeja ja soittavat musiikkiopistossa jotakin soitinta. Espoolaiset eivät kuitenkaan ole erityisen kultturelleja. Vain pieni osa käy kuuntelemassa konsertteja tai oopperaa vapaaehtoisesti, saatika nauttii balettielämyksistä.

Espoolaiset pukeutuvat konservatiivisesti. Paljastavat, kimaltavat, ilmiselvästi tekokuituiset ja liian huomiotaherättävät vaatteet ovat tabu. Suosiosssa ovat keskinkertaisen kalliit merkit, kuten Henry Loyd, Michael Kors, Gant ynnä muut pienemmät brändit. Esimerkiksi Louis Vuittonia ja Burberrya kartetaan, sillä kopiot ovat nykyään liian tavallisia. Yleensä kerralla kannetaan mukana yhtä tai kahta näkyvää statussymbolia (kuten kello ja laukku tai takki ja huivi). Purjehdskenkiä näkee harvoin - ja muutenkin epämuodikas pukeutuminen on rajattu koti-, vene-, ja mökkioloihin. Naisillla kynnet ovat lakkaamattomat tai ranskalaisen manikyyrin tapaan laitetut. Nuoret kyllä puketuvat tavallisiin H&M ja Zara-vaatteisiin, mutta tyyli on silti siivo sekä korrekti. Espoolaisilla tukka on yleensä pituudesta huolimatta "luonnollinen" ja "auringonraidoittamaksi" värjätty. Vastoin ennakkoluuloa kaikki eivät ole pitkiä, hoikkia tai atleettisia, mutta useimmat tarkkoja tyylistään.

Espoolaiset ovat korkeasti kouluttautuneita, suurin osa miehistä on insinöörejä, juristeja, ekonomeja tai lääkäreitä. Naiset edustavat lääkäreitä, sairaanhoitajia, ekomomeja tai opettajia. Lapsia kannustetaan (painostetaan elämänsä alusta saakka) vaalimaan yliopistouraa. Suurin osa suuntautuukin kritiikittömästi edellämainituille poluille. Toinen vaihtoehto ylemmän keskiluokan lapsille näyttää olevan taiteilijan ura. Vanhempiensa varauksettoman kannustuksen uhrit kuvittelevat pystyvänsä takaamaan elantonsa oopperalaulajina, seipäänheittäjinä tai kuvataiteilijoina, mutta päätyvät usein keskinkertaisina suuruuksina kinuamaan vanhemmiltaan tai säätiöiltä rahaa elintasonsa ylläpitämiseen. 

On huomattava, että suurin osa keski-ikäisista Espoolaisista on muuttanut kaupunkiin vasta korkeakoulusta valmistumisensa jälkeen. Yleensä pääkaupunkiseudulle tullaan työn perässä. Halu soputua joukkoon ja täyttää vallitsevien normien mukaiset vaatimukset on kuitenkin kova. Diskriminaatio astuu kuvaan, jos Espoolaisten mielestä henkilö on liian epävakaa tai hyödytön sosiaalisessa hierarkiassa.

Espoolaiset ovat sosiaalisesti aktiivisia ja pääsääntöisesti hyväntahtoisia, mutta toisinaan tahattoman egoistisia. Aikajäänne liikkuu "me ja meidän lapset" -ulottuvuudella, mikä johtaa sokeuteen ymmärtää ekologisten ja ympäritöllisten asioiden relevantti osa jokapäiväisissä valinnoissamme. Espoolaisilla ei yleensä ole liiemmin mielikuvitusta, taitoa kyseenalaistaa yhteiskunnallisia lainalaisuuksia tai kykyä kriittiseen ajatteluuun.

Pahantahtoisiksi en silti Espoolaisia kutsuisi, enemmänkin kyse on koulutusen suuntautumisesta tieteelliseen ajatteluun, mikä ei valitettavasti kyseenalaista nykyisenkaltaisia käyttäytymiskoodeja.