Ei mummulaan yöksi
Mitä sanotte tästä. Olimme miehen kotona saunassa ja syömässä. Kun tuli lähdön aika niin sanoin että tuo vanhin poika ( 4v) menee minun äidin luokse yöksi. Siihen mieheni isä: Mitä se sinne taas menee? Ihan kuin mustalaista vietäis. A. Poika oli kysynyt päivän aikana 2 kertaa että saisiko jäädä yöksi. Vastaus oli että et nyt jää. B. Poika ei ole ollut pitkään aikaan äidilläni yötä. Miehen vanhemmat sen sijaan eivät lapsia ota yökylään koskaan ellei meillä ole jotain menoa. C. Lapset eivät ole heidän vaivoinaan muutenkaan.
Kommentit (127)
No mä sanoisin etten sanoisi enää sanallakaan appivanhemmille siitä missä lapset ovat yönsä. Se ei heille kuulu niin kauan kuin hoito on järjestetty asianmukaisesti ja lapsi/lapset tykkäävät.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 20:43"]
"Minun ukkini saattoi hakea minut lauantaiaamuisin klo 8 hiihtämään kanssaan, puin vaatteet päälle ja otin sukset, vanhemmat nukkuivat. Edellisenä iltana olimme olleet siellä illallisella koko porukka ja menin suoraan kotona nukkumaan"
Ennen isovanhemmuus oli aivan toinen, sillä naisten työssä käynti yleistyi 60-80-luvulla ja on hyvin todennäköistä, että sinunkin mummi oli kotiäiti, jolla oli aikaa hoitaa lastenlapsia ja monessa perheesssä oli kotiapulainen ja usein vielä saman katon alla asuivat isomummit ja ukit.
Suurin osa tämän päivän isovanhemmista on työelämässä mukana, toisin kuin tämän päivän pienten lasten vanhemmat, kun hoitovapaat ovat pitkät ja työelämässä joustot.
Moni mummo on työssään jaksamisessa jo äärirajoilla ja monella on vielä omat iäkkäät vanhemmat hoidettavana ja vanheneva puoliso vierellä ja päälle tulevat vielä lastenlapset, jotka vaativat laatuaikaa ja yökyläilyjä. Siinä moni mummo on helisemässä, kun tunnit eivät tahdo riittää ja oma terveyskin reistailee.
[/quote]
Kyllä, toki juuri näin. Mutta tässä ketjussahan ei ollut kyse isovanhempien jaksamisesta ollenkaan. Kyse oli siitä, kuinka kamalaa LAPSILLE on jatkuva isovanhempien luona oleminen, menee sekaisin se, kuka on isä ja kuka on äiti ja koko persoona sekoaa kun ei tiedä missä on koti, jos on kerran viikossa kylässä mummilla ja ukilla.
Aloittaja ei missään vaiheessa viitannut kummankaan puolen isovanhempien jaksamiseen, vaan haluun ottaa lapsia yökylään ihan vaan siksi että se voisi isovanhemmasta olla kivaa.
Miten ihmeessä tämä nyt näin muuttui? Terveisin se ukilla ja mummilla, heidän omasta halustaan paljon ollut ihmispolo...
"Ja sille vieraalle ihmiselle ollaan antamassa pieni vauva tai taapero yökylään? Miten ihmeessä uskallat antaa vauvan sellaiselle, jota et tunne?"
Vierashan se on siinä mielessä, että ei ole aiemmin asuttu yhdessä. Vai koetko yöpymiset ""mummoloissa" samalla tavalla kuin olisit kotonasi? Näinhän isovanhemmatkin kokevat, että omassa kodissa on oma rauha ja vapaus tehdä mitä haluaa. Tokko tuolla "muuttajamummollakaan" aivan kotoinen olo on, kun asuu poikansa kodissa. Hän joutuu aina ottamaan poikansa perheen huomioon ja sivuuttamaan omat tarpeensa. Nuorella perheellä pitää myös olla oma rauha ja "ytimen" ympärille seuraavalle kehälle tulevat vasta isovanhemmat. Minusta tuntuisi esim oudolta, jos meille muuttaisi nyt vaikkapa oma sisareni. En ole hänen kanssaan asunut sitten lapsuudenkodin ja varmaan on jo " vieraannuttu" vaikka ei riidoissa ollakaan.
Sanoin miehelleni illalla asiasta. Hän sanoi, että on sanottava asiasta isälleen, että tuommoisia ei puhella. Pappa oli kuulemma sanonut myös niin , että pojan käytöshäiriöt johtuvat siitä kun ei saa olla ikinä kotona. Siis mitkä häiriöt ihmettelin. Joskus poika on villi kyllä mutta ei se nyt häiriö ole. Eli onko pappa mustis pojan pojasta?
[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 13:58"]
"Ja sille vieraalle ihmiselle ollaan antamassa pieni vauva tai taapero yökylään? Miten ihmeessä uskallat antaa vauvan sellaiselle, jota et tunne?"
Vierashan se on siinä mielessä, että ei ole aiemmin asuttu yhdessä. Vai koetko yöpymiset ""mummoloissa" samalla tavalla kuin olisit kotonasi? Näinhän isovanhemmatkin kokevat, että omassa kodissa on oma rauha ja vapaus tehdä mitä haluaa. Tokko tuolla "muuttajamummollakaan" aivan kotoinen olo on, kun asuu poikansa kodissa. Hän joutuu aina ottamaan poikansa perheen huomioon ja sivuuttamaan omat tarpeensa. Nuorella perheellä pitää myös olla oma rauha ja "ytimen" ympärille seuraavalle kehälle tulevat vasta isovanhemmat. Minusta tuntuisi esim oudolta, jos meille muuttaisi nyt vaikkapa oma sisareni. En ole hänen kanssaan asunut sitten lapsuudenkodin ja varmaan on jo " vieraannuttu" vaikka ei riidoissa ollakaan.
[/quote]
Ja sitä omaa rauhaako ei tuhoa se, että lastenlapset ovat mummolassa alvariinsa? Miksi isovanhemmilla ei saa olla omaa rauhaa ja vapaus tehdä, mitä tahtoo?
Ymmärtkö: tässä keskustelussa isovanhemmilta kielletään kaikki se hyvä, mitä vanhemmille oma koti, oma rauha, oma aika merkitsevät. Vanhemmat saavat sanoa, että nyt lapsi menee mummolaan aivan kuin se "ulkokehä" olisi asia, josta vanhemmat saavat päättää, vaikka toisaalta eivät ole velvollisia sitä "ulkokehää" osaksi omaa elämäänsä päästämäänkään.
Lastenlapset lykätään "ulkokehälle" eli niille ihmisille, joiden kanssa ei haluta asua, mutta kun ne lastenlapset käytännössä asuvat siellä mummolassa! Miksi ei samalla mummo voisi asua lastenlasten kanssa koko ajan, kun hänet joka tapauksessa on lastenvahdiksi määrätty?
[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 15:30"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 13:58"]
"Ja sille vieraalle ihmiselle ollaan antamassa pieni vauva tai taapero yökylään? Miten ihmeessä uskallat antaa vauvan sellaiselle, jota et tunne?"
Vierashan se on siinä mielessä, että ei ole aiemmin asuttu yhdessä. Vai koetko yöpymiset ""mummoloissa" samalla tavalla kuin olisit kotonasi? Näinhän isovanhemmatkin kokevat, että omassa kodissa on oma rauha ja vapaus tehdä mitä haluaa. Tokko tuolla "muuttajamummollakaan" aivan kotoinen olo on, kun asuu poikansa kodissa. Hän joutuu aina ottamaan poikansa perheen huomioon ja sivuuttamaan omat tarpeensa. Nuorella perheellä pitää myös olla oma rauha ja "ytimen" ympärille seuraavalle kehälle tulevat vasta isovanhemmat. Minusta tuntuisi esim oudolta, jos meille muuttaisi nyt vaikkapa oma sisareni. En ole hänen kanssaan asunut sitten lapsuudenkodin ja varmaan on jo " vieraannuttu" vaikka ei riidoissa ollakaan.
[/quote]
Ja sitä omaa rauhaako ei tuhoa se, että lastenlapset ovat mummolassa alvariinsa? Miksi isovanhemmilla ei saa olla omaa rauhaa ja vapaus tehdä, mitä tahtoo?
Ymmärtkö: tässä keskustelussa isovanhemmilta kielletään kaikki se hyvä, mitä vanhemmille oma koti, oma rauha, oma aika merkitsevät. Vanhemmat saavat sanoa, että nyt lapsi menee mummolaan aivan kuin se "ulkokehä" olisi asia, josta vanhemmat saavat päättää, vaikka toisaalta eivät ole velvollisia sitä "ulkokehää" osaksi omaa elämäänsä päästämäänkään.
Lastenlapset lykätään "ulkokehälle" eli niille ihmisille, joiden kanssa ei haluta asua, mutta kun ne lastenlapset käytännössä asuvat siellä mummolassa! Miksi ei samalla mummo voisi asua lastenlasten kanssa koko ajan, kun hänet joka tapauksessa on lastenvahdiksi määrätty?
[/quote]
Onhan se oltava yhteinen sopimus, milloin lapset tulevat mummolaan. Pitää se tietysti sopia myös isovanhemmille, jos isovanhemmilla on jotain muuta sovittua, lapset eivät tule silloin. Hyvähän se on, jos voi ottaa yökylään ja samalla helpottaa lapsiperheen elämää, En itse ainakaan haluaisi lastenhoitovastuuta ottaa joka viikonloppu, kun olen vielä työelämässä. Ja tämä asia on itsestään selvä lapsilleni.
Mutta meitä on niin moneksi, jotkut vanhemmat varmaan käyttävät mummolaa hoitopaikkana. Jos isovanhemmat eivät osaa yhtään rajata, vanhemmat tottuvat siihen, että hoitopaikka on itsestään selvyys, mistä ei tarvitse edes keskustella.
Uh. Tässä nyt yksi näkökulma: kun omilla lapsilla ei isovanhempien ongelmien (ts alkoholi) vuoksi ole yhtään isovanhempaa jonka luo mennä yöksi, ja sitä harmia täytyy lasten kanssa tasaisin väliajoin käsitellä, tulee aloituksesta väkisin mieleen että miten hemmetin pienistä asioista ja sanomisista sitä voikaan ihmiset mielensä pahoittaa.