Äitini äänitti minua kun aloitti riidan kanssani
Äitini suuttui ihan olemattomasta mulle kun en vastannut tälläiseen asiaan "ompas pieni koululainen"
Sitten alkoi myllyttäminen ja olen perseestä. En koskaan aikuistu. Teki oikein äkkijarrutuksen autolla ja heitti ulos autosta. Olin kävelemässä kotiin kun hän kaahasi perääni ja huusi autosta että kyytiin sieltä!
Sitten alkoi armoton sättiminen autossa etten ole mitään ja minun pitää kasvaa aikuiseksi. Huusi myös etten saa missään nimessä mennä takapenkille istumaan.
Tämä ei ole vitsi vaan hänellä alkoi kiehuminen ihan tyhjästä.
Suutuin itsekin ja sanoin takaisin että ihansama vaikka mua ei olis kun aina saan vaan paskaa jostain pikkuasiasta.
Olen niin kyllästynyt siihen että joudun aina tappelemaan hänen kanssaan. Pitääkö äitini mua ihan pellenä kun suuttuu noin pienestä että en vastannut yhteen asiaan? En keksinyt mitään sanottavaa.
Olin niin paha ihminen että.
Ja mulle olisi pitänyt tulla paha mieli kun aloitin riidan. Siis minä joka olin vain hiljaa??? Hän kuitenkin pysäytti auton varoittamatta niin että hyvä kun kolauttanut päätäni.
Tuo oli ehkä pahin riita hänen kanssaan. En usko että yksikään lukija uskoo tätä mutta totta se on. Joku äidilläni oli hampaan kolossa ja alkoi nälvimään ja sättimään mua ihan todenteolla.
Tuntuu etten ole minkään arvoinen kun päälleni käydään tuolla tavalla. Hermostuin itsekin ja yritin puolustaa itseäni mutta mitä äitini tekee hän äänittää mun puolustusta.
Tietää että mua on kiusattu koulussa ja salakuvattu ja eristetty ryhmästä.
Huudeltu kasva aikuiseksi.
Eipä tuntunu kivalta että oma äiti tekee samaa.
Mulla on hirveät traumat tuosta koulukiusaamisesta ja olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä sen takia.
Kommentit (21)
Sano äitille, että haistabba baska
-Sinkkiş
Välit poikki äidin kanssa heti. Ei sinun tarvitse selitellä tai perustella mitään kenellekään, vaan tuollaisista ihmissuhteista lähdetään samantien ja ovi kiinni. Ja jos et ole vielä terapiassa, niin mene. Ala rakentaa omaa elämääsi pikkuhiljaa omanlaiseksi.
Mulla samanlainen äiti ja pääsin eroon vasta yli 40v iässä, kun viimein uskalsin puolustaa itseni. Välirikko siitä tuli ja ollut jo vuosia välit poikki. Kadun verisesti etten tehnyt tätä jo 20v AIKAISEMMIN. Niin paljon kärsin ja haukkasin paskaa luonnevikaisen äidin takia.
Vaihdevuodet. Tuollaista se joskus on.
"Mutta jokaisella on oikeus lisääntyä."
"Saisipa jo sen nyytin syliini."
Täällä on moneen kertaan toitotettu että nainen aloittaa elämän ja saavuttaa suurimmat haaveensa lisääntyessään.
Joten mitäs sen jälkeen tapahtuu.....?
Muuttaisin Porvooseen ja unohtaisin koko jutun;)
Vierailija kirjoitti:
Täällä on moneen kertaan toitotettu että nainen aloittaa elämän ja saavuttaa suurimmat haaveensa lisääntyessään.
Joten mitäs sen jälkeen tapahtuu.....?
Luonnevikainen on luonnevikainen, oli lapsia tai ei.
T. Narsistin lapsi. Ja mulle itselleni omat lapset ON elämäni täyttymys ja olen hyvä äiti (ja on mulla hyvä urakin mutta se ei merkkaa mitään lasten rinnalla)
Katkerat hullut tunnevamma-velat riehuu joka ketjussa. Menkääpä terapiaan.
Taitaa ap olla Vastaamon asiakas 😂🤣
No mä arvasin ettei mua uskota. Ei se haittaa yhtään eipä mua kukaan oo uskonu yhtään mun elämän aikana.
Minä voin kyllä samaistua AP:n teksteihin. Oma äitinikin on suhteellisen hankala tapaus ja on ollut aina.
Kaikkien asioiden pitää mennä, kuten hän haluaa tai muuten hän suuttuu ja huutaa. Vain hän on oikeassa, toisia mielipiteitä ei voi olla eikä vastaan saa sanoa. Tätä se oli jo ollessani lapsi ja silloin ei saanut edes olla kipeä tai sanoa mitään surullisia/ huonoja asioita, muuten sai huutoa. Kehui kuinka meillä on kotona niin iloinen ja hyvä tunnelma, kun aina piti vain hymyillä ja nauraa, pelkkää kulissia siis se.
Taas viikko sitten soitti ja raivosi minulle puhelimessa yhdestä omasta asiastani, joten saa nähdä milloin ollaan taas puheväleissä. Todennäköisesti sitten, kun hän tarvitsee minua taas johonkin.
Helpompaa olisi, kun ei tarvitsisi enää olla väleissä lainkaan, mutta ei hän sitä ymmärrä. Suunnitelmissani on onneksi muuttaa ensi vuonna toiselle puolen Suomea, niin ei sitten vahingossakaan tule enää kylään. Toki soitella voi, mutta ehkä niistä selvitään.
Tämä meidän äiti-tytär -suhde on vain suhteellisen haastava, kun aina pitää olla ylipirteä, kiitollinen ja kertoa vain hyviä juttuja ja silti toisinaan saa huudot niskaansa.
Kyllä noita hankalia riittää vaikka muille jakais.
Aina ei paljastu edes ennen kuin pesä tyhjenee.
Vierailija kirjoitti:
Välit poikki äidin kanssa heti. Ei sinun tarvitse selitellä tai perustella mitään kenellekään, vaan tuollaisista ihmissuhteista lähdetään samantien ja ovi kiinni. Ja jos et ole vielä terapiassa, niin mene. Ala rakentaa omaa elämääsi pikkuhiljaa omanlaiseksi.
Ja sitten vain jätät huomiotta kaiken mustamaalaamisen jota se suvulle tekee sinun "autismistasi" sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
No mä arvasin ettei mua uskota. Ei se haittaa yhtään eipä mua kukaan oo uskonu yhtään mun elämän aikana.
Todellisuus voi olla tarua ihmeellisempää, vaikka kaikki eivät sitä usko.
Ne ketkä on olleet äitinsä kanssa riidoissa syyttä tietävät miltä tuntuu. Yrität aina tehdä toisen mieliksi mutta sekään ei riitä. Ei sitten millään. Aina löytyy jotain epäkohtia mihin toinen voi puuttua.
Äitisi toimii väärin, mutta yhdessä asiassa hän on oikeassa: sinun pitää aikuistua.
Mutta se ei tarkoita sitä mitä äitisi kenties ajattelee, vaan sitä, että otat elämäsi omiin käsiisi. Välit poikki tai ainakin viileäksi äidin suuntaan. Oma elämä, omat päätökset. Lopeta tuo kynnysmattona oleminen.
Vierailija kirjoitti:
No mä arvasin ettei mua uskota. Ei se haittaa yhtään eipä mua kukaan oo uskonu yhtään mun elämän aikana.
Jos tämä juttu on totta ja olet todellinen henkilö, niin miksi etsit hyväksyntää keskustelupalstalta ja oletat että kaikki uskovat? Johan täällä sitäpaitsi jo moni kannusti sinua.
Samalla tavalla roikut äidissäsi. Ota nyt elämäsi omiin käsiisi, katkaise välit äitiin ja unohda että mitä jotkut sinusta keskustelupalstalla ajattelevat. Sinä olet sinä ja ainoa mahdollisuus muuttaa elämääsi on sinulla.
Taas? Laita nyt hyvä ihminen välit poikki, tekee teille kummallekin hyvää, ennenkuin pahempaa tapahtuu.