mitä itse kokemiasi asioita et toivoisi kenellekään?
En toivoisi kenellekään kokemaani masennusta ja lapsettomuuden kanssa elämistä. kerran masennuksen kokenut muistaa sen olotilan koko lopun elämäänsä. mitä asioita olette itse kokeneet ettekä toivoisi kenellekään muulle kokevan samaa?
Kommentit (88)
Syöksysynnytystä! Jotain järkyttävää se oli.
Väkivaltaista ja manipuloivaa puolisoa.
Bakteeriperäistä aivokalvontulehdusta, kipu oli järkyttävää eikä hengenlähtökään kaukana.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 22:03"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 21:50"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 21:26"]
Läheinen on mieleltään sairas ja tekee itsemurhayrityksiä noin kerran viikossa. Kuukausia jatkuva pelko ja puhelin kädessä nukkuminen ja odottaminen, kosk
soitetaan, että hän on kuollut. Oma elimistö stressistä sekaisin ja alkaa pelkäämään, että itse on sairas. Tästä olen aloittanut ketjunkin täällä nimellä: masennus.
[/quote]
Ketju on näemmä poistettu jo. Sääli koska aloitin sen jo 2 vuotta sitten. Olisi ollut "mukava" lukea omia kirjoituksia.
[/quote]
Sama täällä! Jatkuvasti saa pelätä, milloin soitto tulee. Viikoittain tapahtuu jotakin, yritä siinä sitten pitää itsesi kasassa.
[/quote]
Onko meitä näin paljon! Kamalaa kerta kaikkiaan! Meillä tilanne on nyt jo parempi. Enää ei tarvitse päivittäin pelätä. Siskoni on jo vakaammalla pohjalla. Jos saan neuvon antaa, niin ottakaa etäisyyttä kyseiseen ihmiseen, vaikka se julmalta tuntuukin. Minua pidetään hirveänä ihmisenä, kun en enää jaksanut sitä touhua. Sisko soitti aina että nyt hän on ottanut niin ja niin paljon lääkkeitä että mitäs nyt? Tuntui jo henkiseltä väkivallalta. Lopuksi sanoin suoraan, että minä en jaksa enää. Soita ennen kuin olet läkkeitä ottanut.
Narsistista, mielenterveys- ja alkoholiongelmaista äitiä, lapsettomuutta (eksän kanssa, onneksi ei nykyisen kanssa), sydänsuruja (vaikkakin opettaa).
Paskaa äitiä kuten mun lapsilla. Enkä tulipaloa joka tuhoaa talon maan tasalle. Tosta palosta se äiti sekos eikä sen jälkeen oo normaalia päivää nähnyt...
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 22:07"]
Bakteeriperäistä aivokalvontulehdusta, kipu oli järkyttävää eikä hengenlähtökään kaukana.
[/quote]
kauanko kesti? mikä siitä teki erityisen kauheaa? kuulostaa kyllä hirveältä. T: ap
Syömishäiriötä, masennusta, koulukiusaamista.
Syömishäiriö, masennus, epäterveet ihmissuhteet, pettäminen, lapsettomuus, yksinäisyys.
Sitä, kun omaa lasta koulukiusataan, eikä koulu puutu asiaan. Lastani kiusattiin yläkoulussa 2 vuotta todella julmasti. Koulu pesi kätensä, kielsi kiusaamista tapahtuvan, vaikka oli pahoinpitelyjä yms. selvät jäljet jättävää. Sain lapseni järjettömän kovalla työllä uuteen kouluun, jossa olikin hyvä käydä koulua. Velkaannuin terapia-, lääkäri-, koulumatka yms maksujen takia. Julkiselta sektorilta emme saaneet apua, vaikka hain sitä monesta paikasta. Nyt lapseni on toimintakykyinen nuori, mutta hänelle puhkesi kiusaamisen seurauksena migreeni ja stressiperäinen ruma, kutiava ohittuma, joka ilmeisesti tulee vaivaamaan häntä loppu elämän. Hän myös masentuu herkästi ja jännittää sosiaalisia tilanteita. Vaikka kiusaamisesta on jo vuosia, lapseni on edelleen hajalla sen takia. Vihaan sydämeni pohjasta opettajia, jotka aiheuttivat puuttumattomuudellaan lapselleni näin paljon pahaa. Vihaan kiusaajia ja heidän vanhempiaan sen pohjattoman itsekkyyden ja pahuuden takia, joka sai heidät kiusaamaan ja olemaan välinpitämättömiä.
Tätä voimattomuuden, huolen, epäoikeudenmukaisuuden ja taloudellisten ongelmien vyyhtiä en toivoisi yhdellekään äidille. Yhdenkään lapsen ei taas tulisi joutua koulu kiusaamisen kohteeksi. Koulukiusaaminen voi tuhota terveyden ja nuoren ihmisen tulevaisuuden.
Koulukiusaus, masennus ja sosiaalinen kyvyttömyys on kaikki kasvattaneet. Se mitä en toivoisi on kun pari kertaa reilun viikon sisään kävin TK:ssa kysymässä mikä tämä tauti on (kävellen 2 km per suunta) ja lopulta CRP >500 käskivät hakeutua ensiapuun, jossa CRP >800. Oli psyykkisten lisäksi myös fyysiset voimat aika tiukilla.
masennus tuntuu olevan aika monen listalla, on se vaan niin hirveä olotila, kun kaikki vaan tuntuu pahalta. T: ap
Tuttava raiskasi kun sammuin. Vakava sairastuminen, aviomies petti prostituoidun kanssa, useasti. Vihan tunne, josta en pääse eroon!
Pitkää suhdetta alkoholistin kanssa, joka valehteli ja ilmeisesti pettikin minkä ehti.
Ja toinen hirvein vitsaus ikinä: kihomatoja! En toivo edes pahimmalle vihamiehelle.
Oman lapsen vakavaa sairastumista.Omani sairastui parikymppisenä aivokuumeeseen.Oli hengityskoneessa teholla kolmisen viikkoa,keuhkokuumeessa,halvaantuneena.Lääkkeillä koomaan vaivutettuna.Opetteli uudelleen syömään,kävelemään,jne.Lääkärit kehoitti varautumaan pahimpaan.Tästä neljä vuotta,lapsi parani täysin,minä en vieläkään.
- masennus
- alkoholismi lieveilmiöineen (pettämiset, väkivaltaisuus jne)
- nöyryytykset
- Jaakobinpaini "oikean ja väärän" välillä
- ja masennus.
Tai ylipäätään toivon kaikille helpompaa tietä mitä itse olen kulkenut.
Jos jollekulle olisi jotain apua, rohkaisua tästä mitä voin neuvoa: Pysy erossa päiheistä ja selvitä tunne-elämäsi sotkut selvinpäin, niin pääset paljon helpommalla. Tee rauha itsesi ja menneesi kanssa ja anna anteeksi. Trust me.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 22:14"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 22:03"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 21:50"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 21:26"]
Läheinen on mieleltään sairas ja tekee itsemurhayrityksiä noin kerran viikossa. Kuukausia jatkuva pelko ja puhelin kädessä nukkuminen ja odottaminen, kosk
soitetaan, että hän on kuollut. Oma elimistö stressistä sekaisin ja alkaa pelkäämään, että itse on sairas. Tästä olen aloittanut ketjunkin täällä nimellä: masennus.
[/quote]
Ketju on näemmä poistettu jo. Sääli koska aloitin sen jo 2 vuotta sitten. Olisi ollut "mukava" lukea omia kirjoituksia.
[/quote]
Sama täällä! Jatkuvasti saa pelätä, milloin soitto tulee. Viikoittain tapahtuu jotakin, yritä siinä sitten pitää itsesi kasassa.
[/quote]
Onko meitä näin paljon! Kamalaa kerta kaikkiaan! Meillä tilanne on nyt jo parempi. Enää ei tarvitse päivittäin pelätä. Siskoni on jo vakaammalla pohjalla. Jos saan neuvon antaa, niin ottakaa etäisyyttä kyseiseen ihmiseen, vaikka se julmalta tuntuukin. Minua pidetään hirveänä ihmisenä, kun en enää jaksanut sitä touhua. Sisko soitti aina että nyt hän on ottanut niin ja niin paljon lääkkeitä että mitäs nyt? Tuntui jo henkiseltä väkivallalta. Lopuksi sanoin suoraan, että minä en jaksa enää. Soita ennen kuin olet läkkeitä ottanut.
[/quote]
Voi ei :( voimia teille.
Puolison siarastuminen skitsoforeniaan.
Sinä joka alapeukuttelet kaikkien vastauksia, toivottavasti tajuaisit hävetä!