Sinä äiti, joka jäit pitkäksi aikaa kotiin lasten kanssa.

Jäin hoitamaan lapsiani kotiin esikouluikään asti. Ei kaduta yhtään ja äitini ei onneksi puuttunut tähän sanallakaan.

Ymmärsi. Olin kotona 13 vuotta. Seiskytluvulla olen syntynyt.

Olen -78 ja äiti oli itse pitkään kotona. Minä ja siskoni (sekä miehemme) olemme olleet hyvin eripituisia aikoja lasten kanssa kotona ja mitään ratkaisua äiti ei ole paheksunut vaan päinvastoin puhunut kaikista myönteiseen sävyyn korostaen kunkin ratkaisun hyviä puolia. Äiti on muutenkin aina kannustanut ja hyväksynyt kaiken, mitä teemme.

Olen vuosimallia -74 ja äiti on kyllä hyväksynyt 9 vuotta jatkuneen kotiäitiyteni. Olen tosin tehnyt muutamia pätkiä osa-aikatyötä. Ja alussa äitini jopa vastusti noita töitä, koska toivon häneltä apua lasten kanssa. Äiti hoiti silloin paljon muitakin lapsenlapsiaan. Nyt kun kaikki lapsenlapset ovat jo isompia, niin hoitaakin tarvittaessa mielellään. Viimeisin osa-aikatyön jakso kun oli, niin kysyin äidiltä, että mitä mieltä hän on, otanko työn vastaan. Äiti kannusti, että kyllähän sun se pitää ottaa, kun olet kouluttautunut, ettei koulutus jää ihan käyttämättä. Mulla on akateeminen koulutus.

Eli musta vaikuttaa, että äiti on toisaalta tyytyväinen, että olen hoitanut lapset itse. Mutta sitten toisaalta mun "hukkaan" menevä koulutus harmittaa. Mutta en mä itsekään halua mun monen vuoden opiskeluja jättää käyttämättä, joten hyvä ratkaisu on nuo osa-aikatyöt. Siinä pääsee win-win-tilanteeseen kaikkien kannalta. Ja bonuksena saa vielä vastata kaiken maailman kyselijöillä aina sitä painottaen mitä kukakin kyselijä arvostaa.

Olen syntynyt -78 ja kotona ainokaiseni kanssa 3 v. Äiti on suhtautunut myönteisesti.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 19:00"]Mun äiti ei taas ymmärrä, etten halua olla kotiäitinä. Olen syntynyt 83, joten ei ainakaan meidän suvussa ap:n analyysi toimi. Äidinäiti oli uranainen eli kävi vain synnyttämässä lapsen ja jätti hoitajalle muutaman kk ikäisenä ja meni itse takaisin töihin.

[/quote]

Eikun nimenomaan toimii. Minäkin olen 80-luvun lapsi, jonka äiti oli kotona 10 vuotta. Ilmeisesti vastareaktiona oman äitinsä sukupolven tavalle viedä lapset hoitoon muutaman kuukaudn ikäisenä ja hoidattaa lapset lomien aikana isovanhemmillaan. Tämä sukupolvi ylenkatsoi aikoinaan äitini päätöstä jäädä kotiin, kuten katsovat minun päätöstäni (huikeat neljä vuotta, kaksi lasta). Varsinkin isoäidilleni tämä on kuuma peruna. Se on verhottu tasa-arvokysymykseksi, mutta taustalta huokuu katkeruus.

Itse teen ratkaisuni elämässä ja en juuri kuuntele muita. Otan lapseni huomioon.

En varsinaisesti jäänyt, kun työpaikka kaatui äitiysloman aikana, mutta en hirveän aktiivisesti hakenut töitäkään. Mutta - äitini kuoli kun lapset olivat ihan pieniä oltuaan sitä ennen halvaantuneena jonkun aikaa, joten en tiedä. Anoppi sen sijaan oli miltei vihainen kun kuuli minun yleensä hakeneen mitään työtä kuopuksen ollessa 2-vuotias.