Sinä äiti, joka jäit pitkäksi aikaa kotiin lasten kanssa.

Minä olen syntynyt vuonna 69 ja oma äitini oli uraäiti eli meni töihin kun oli 3kk ja mummo hoiti minua päivisin.

Äitini ei voinut ymmärtää ollenkaan miksi jäin kotiin lasten kanssa.

Lapsia on kaksi -96 ja 01.

Äitini mielestä olin "vankilassa" vaikka ihan itse tämän kotiäitinä olon olin valinnut ja mieheni tuli minua eli ole kotona, mene töihin tai opiskele lisää.

Äitini lopetti voivottelun ja "vankilapuheet" vasta kun kerran raivostuin ja löin hänelle luurin korvaan...mutta ei kuitenkaan ikinä oikein hyväksynyt minun valintaani ja elämääni.

No minun äitini kotiäiti. Hän ei hyväksynyt työntekoa...

Eipä äidillä ollut enää kolmikymppisen ihmisen tekemisiin mitään sanomista. Toisaalta,ei hän sekaannu muutenkaan minun ja mieheni päätöksiin.

Hän oli ajoittain töissä, ajoittain kotona. On syntynyt v. 31. En nyt osaa sen kummemmin sanoa, oliko työ-tai kotiäiti. Jossain vaiheessa oli lehmiä meillä ja kun ne lopetettiin, teki kaikkia töitä, mitä sai. 

Mä olen vm -72, ja äitini on "vaiti" kärsinyt kotiäityyteni. On siis sisarilleni selkäni takana urputtanut, että miten sekin meinaa elämässään pärjätä, kun vaan makaa kotona.. Mulle suoraan ei ole mitään sanonut, mutta vastaavia juttuja siskoistani on sanonut mulle.. Ja kerran sitten puhistiin pahamieli pois keskenämme.

Äiti ei kysele mitään, joten ei se voi mistään mitään tietääkään. Olin kakkosen ja kolmosen välissä töissäkin puolitoista vuotta, muttei äitini sitä tiennyt, ei taida tietää vieläkään. Mä olin loukkaantunut, enkä puhunut koko työaiheesta sen kanssa. Enkä puhu, naurattaa lähinnä oletukset yms.

Se on itse neljän lapsen yh, lisäksi yrittäjä. Hän valitsi sen tien ja mä valitsin lähes päinvastaista. Vaikea ymmärtää, vaikea käsittää.. Jokainen vastaa itsestään, hänen mielestään. Mäpä sitten taas uskon perheen voimaan.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 17:19"]

Ymmärtääkö oma äitisi valintasi? Minä vuonna olet syntynyt?

Minun äitini ei laisinkaan ymmärrä, ehkei edes hyväksy valintaani olla kotona pienten lasteni kanssa. Kolme lasta, akateeminen loppututkinto, kotona 5 vuotta, syntynyt vuonna 78. Minä en voi käsittää, miten hän ei ymmärrä, eikä arvosta valintaani olla muutamaa vuotta lasten kanssa, voisiko selittävänä tekijänä olla vanhemmuus ja yhteiskunnallinen tilanne 80-luvulla.

Summa summarum, välimme ovat hyytävän kylmät, en koe että olisimme mitenkään samalla aaltopituudella.

[/quote]

Kai se ymmärtää, kun itsekin oli pitkään kotona kun minut sai. Ei minua silti hänen mielipiteensä kiinnosta.

Ei tainnut ymmärtää seitsemän vuoden kotona oloa. Vaan enpä mielipidettä kysynyt. Yliopistotutkinto, 3 lasta - siisti toimistotyö.

Ymmärtää kyllä, hän on syntynyt -47 ja minä -70. Jäin omien lasteni omaishoitajaksi.

Olen syntynyt -79 ja sekä isäni että äitini ovat hyväksyneet ja kannustaneet. Äitini oli meille aikanaan käytännössä yksinhuoltaja, ja liian lujilla. Isää ei juuri kiinnostanut lapset, hän teki uraa ja jotenkin oletti, että meidät voi säilöä jonnekin odottamaan sitä aikaa, kun hänellä on aikaa olla meidän kanssa. Äitini paloi loppuun kun perheessämme oli pari vaikeaa ja surullista ajanjaksoa pikkulapsiaikana, ja tarvitsi hoitoa. Se näkyi kyllä meidän perheessämme. Yhden ihmisen voimat vain ovat rajalliset. Kun isäni myöhemmin kävi läpi omat vastoinkäymisensä, hän alkoi kaivata perhettä mutta olimme silloin siinä iässä ettei etäiseksi jäänyt isä oikein kiinnostanut. Myöhemmin olemme lähentyneet, ja hän on aina painottanut sitä, että lapset on vain kerran pieniä, ja vaikka tuntuisi että juuri silloin elämässä kuuluisi olla muuallakin koko ajan, niin asiat on priorisoitava.

Joten vanhemmillani on nykyään vähän eri arvot kuin silloin ennen. Varmasti, siis aivan varmasti he ovat joskus miettineet oliko minun järkevää jäädä kotiäidiksi, koska ovat pohjimmiltaan hyvin työ-ja kulutusorientoituneita ihmisiä, mutta eivät viisaina ihmisinä ikinä mitään sanoneet. Ja koska minä halusin välttää vanhempieni läpikäymät karikot, oli minulle selvää että pikkulapsiaikana, tällä minun geeniperimälläni, en vedä itseäni piippuun. Kotiäitivuodet olivat koko perheen ja kokonaisuuden kannalta paras mahdollinen päätös. Myös meille sattui siihen saumaan isoja asioita, ja kaikki voimme paremmin, kun minä pystyin huolehtimaan kotiasiat. 

Teidän äitinne taidtelivat, että naisten ei tarvitsisi jäädä kotiin. Heitä loukkaa se, että omat lapset heittävät heidän työnsä roskiin ja pelottaa se, että heidän lapsensa tai lapsenlapsensa tulevat vielä huomaamaan, miksi se työ ja kodin ulkoopuolinen elämä olisi ollut tärkeää.

Äiti ei olisi ymmärtänyt töihinmenoa. Olen -76 ja kotona kuusi vuotta (kaksi lasta). Äiti ja isoäiti ovat olleet kotiäiteinä. Heillä tosin ei ole ollut kummoistakaan koulutusta. Minulla akateeminen koulutus ja töitä on riittänyt kotivuosien jälkeenkin.

Hyvin ymmärsi, olen syntynyt -87, 7 vuotta olin kotona lasten kanssa. Vasta siis olen töihin palannut :)

Miksi sinun ratkaisusi kuuluvat sinun äidillesi? Oletko käynyt äitisi kukkarolla, kun alkoi tehdä taloudellisesti tiukkaa? Kenties hoidattanut lapsia äidilläsi, että pääsisit edes joskus harrastamaan omia juttujasi ilman lapsia?

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 18:12"]

Äiti ei olisi ymmärtänyt töihinmenoa. Olen -76 ja kotona kuusi vuotta (kaksi lasta). Äiti ja isoäiti ovat olleet kotiäiteinä. Heillä tosin ei ole ollut kummoistakaan koulutusta. Minulla akateeminen koulutus ja töitä on riittänyt kotivuosien jälkeenkin.

[/quote]

Höpö höpö. Oman äitini (suuriin ikäluokkiin kuuluvat) elivät tilanteessa, jossa he tekivät sekä yhtä pitkän päivän kuin mies, mutta silti huolehtivat yksin lapsista ja kodista. Ei se ole mikään ihannetila ollut, eikä ole pakko tehdä kaikkea vaikeimman kautta vain siksi että oma äiti on tehnyt.

Naiset voivat nykyään valita enemmän kuin ennen. Jos nainen elää 83 vuotta, ja on tästä ajasta vaikkapa peräti kymmenen vuotta kotona, niin hänelle jää vielä 73 vuotta aikaa touhuta mitä huvittaa. Jos siinä ajassa ei mitään saa aikaiseksi, niin siitä ei voi kotiäitivuosia syyttää.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 18:39"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 18:12"]

Äiti ei olisi ymmärtänyt töihinmenoa. Olen -76 ja kotona kuusi vuotta (kaksi lasta). Äiti ja isoäiti ovat olleet kotiäiteinä. Heillä tosin ei ole ollut kummoistakaan koulutusta. Minulla akateeminen koulutus ja töitä on riittänyt kotivuosien jälkeenkin.

[/quote]

Höpö höpö. Oman äitini (suuriin ikäluokkiin kuuluvat) elivät tilanteessa, jossa he tekivät sekä yhtä pitkän päivän kuin mies, mutta silti huolehtivat yksin lapsista ja kodista. Ei se ole mikään ihannetila ollut, eikä ole pakko tehdä kaikkea vaikeimman kautta vain siksi että oma äiti on tehnyt.

Naiset voivat nykyään valita enemmän kuin ennen. Jos nainen elää 83 vuotta, ja on tästä ajasta vaikkapa peräti kymmenen vuotta kotona, niin hänelle jää vielä 73 vuotta aikaa touhuta mitä huvittaa. Jos siinä ajassa ei mitään saa aikaiseksi, niin siitä ei voi kotiäitivuosia syyttää.

[/quote]

Lainaus ei onnistunut, tämä vastaus oli sille joka sanoi, että naiset ovat taistelleet oikeuden käydä töissä ja jäämällä kotiäidiksi murennetaan heidän tekemäänsä työtä.

Mun äiti ei ole sanallakaan kritisoinut mun kotiäitiyttä, vaikka välillä yrittää vinkata mulle avoimista työpaikoista. Äitini on koulutettu ja melko kunnianhimoinen, itse olen vähän vaatimattomampi, syntynyt 85.

Kyllä ymmärsi. Olen 1966 syntynyt. Äitini ,1947 syntynyt,  meni töihin, kun minä menin ekalle luokalle kouluun.

Mun äiti ei taas ymmärrä, etten halua olla kotiäitinä. Olen syntynyt 83, joten ei ainakaan meidän suvussa ap:n analyysi toimi. Äidinäiti oli uranainen eli kävi vain synnyttämässä lapsen ja jätti hoitajalle muutaman kk ikäisenä ja meni itse takaisin töihin.

Minä veikkaan, että äitini taas tuomitsee minut siitä, kun haluan mahdollisimman pian työelämään :D En nyt kuitenkaan ihan lapsen ollessa vuoden ikäinen, mutta siinä kahden tai kolmen vuoden iässä. Oma äitini oli kotiäitinä yli 10 vuotta.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 19:04"]

Minä veikkaan, että äitini taas tuomitsee minut siitä, kun haluan mahdollisimman pian työelämään :D En nyt kuitenkaan ihan lapsen ollessa vuoden ikäinen, mutta siinä kahden tai kolmen vuoden iässä. Oma äitini oli kotiäitinä yli 10 vuotta.

[/quote]

Ei käy yhteen tuo mahdollisimman pian ja lapsen ollessa 2-3v :D Ei se mielestäni ole mahdollisimman pian.

Mun äiti kuoli joitain vuosia ennen kuin musta tuli äiti, mutta hyväksyisi. Olisi itsekin ollut pitkään kotiäitinä jos olisi taloudellisesti ollut mahdollista, koska ei ollut, rupesi perhepäivähoitajaksi aikanaan, jotta voisi olla mun kanssa kotona. Hyväksyi ja jopa piti itsestään selvänä, että veljeni vaimo jäi kotiäidiksi. Ehkä taustalla se, että hän ei koskaan asunut äitinsä kanssa vaan annettiin käytännössä silloiseksi sijaislapseksi.