Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi miehet etsivät suhdetta satojenkin kilometrien päästä
28.10.2020 |
Vaikka heillä ei ole aikomustakaan muuttaa sieltä peräkylältä mihinkään. Ja oikeestiko luulevat että joku akateeminen kaupungin keskustassa asuva nainen muuttaisi sinne peräkylään? Vai onko idea, että nainen käy kylässä pari kertaa kuussa?
Hämmästelen näitä nettideittailun viestejä.
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten näissä ne ensimmäiset treffit - joku matkustaa muutaman tunnin matkan toiselle paikkakunnalle, juodaan siellä kuppi kahvia tai käydään syömässä, ja sitten taas junalla sama matka takaisin? Vai onko tuossa ideana, että jos toinen tulee riittävän kaukaa käymään, niin jos tämä ei ole ihan mahdoton tapaus, tulee kauhea paine päästää toinen yöksi "sohvalle nukkumaan" ja sitten voikin alkaa vonkaamaan seksiä?
Kauhean epäkäytännölliseltä kuulostaa alkaa deittailla noin kaukana asuvaa, joten jokin ajatus siinä on pakko olla taustalla.
Mun ekat treffit nykyisen kumppanini kanssa oli hotelliviikonloppu molemmille vieraalla paikkakunnalla :) Ennen sitä ehdittiin kirjoitella ja soitella kuukauden ajan. Toki molemmilla oli varasuunnitelma, jos sellaista olisi tarvinnut, mutta kaikki meni juuri niin luontevasti kuin molemmat oli jo ennakkoon arvanneet. Välimatkaa meillä on sellaiset 120 kilometriä eli puolitoista tuntia. Eihän sellainen ole matka eikä mikään, muutama vuosi ollaan pendelöity. Kuriositeettina vielä sellainen (toiseen kommenttiin liittyen), että kumppanini asuu Helsingin keskustassa, joten varmaan lähempääkin olisi joku löytynyt. Onneksi ei etsinyt kolmen kilometrin säteellä :D
Toivottavasti olitte ennestään tuttuja. Muuten tuo on aika helvetin typerää.
Kautta aikojen on naiset raahanneet miehiä baarista kotiin, ja vielä yleensä kännissä. Onko se sitten jotenkin fiksumpaa? Nettitreffeillä pääsääntöisesti ollaan selvinpäin.
On. Kännissä kaikki onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska omalla alueella on naiskato.. Kainuu.
Mutta riittääkö heille sitten etäsuhde? Ihmettelen samaa kuin ap, koska kun viimeksi (ja toivottavasti viimeisen) kerran nettideittiprofiiilin itselleni tein, niin minuunkin otti yhteyttä kainuulainen mies. Profiilistani kävi kyllä ilmi, että asun Helsingissä enkä ole muuttamassa sieltä pois. Kun lisäksi olimme muutenkin aivan eri planeetoilta (minä koulutettu ja koulutusta vastaavassa ammatissa, hän peruskoulun käynyt, en muista oliko töissä), en jäänyt edes kyselemään suunnitteleeko hän tosissaan muuttavansa Helsinkiin vaan toivotin vain ystävällisesti hyvää jatkoa.
Kainuuseenkin on sen verran matkaa, ettei siellä oikeasti edes parin viikon välein viitsisi käydä, tai sieltä Helsingissä.
Kaikki ei osaa lukea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on reissutyöläinen, ja tarvitsee ilmaisia yö-/panopaikkoja. Vaimo ja lapset odottavat kotona ja kukaan näistä älytettävistä akoista ei tiedä toisistaan mitään.
Yleensä etäsuhteessa kyllä vietetään aikaa molempien luona, tavataan toistensa ystäviä ja sukulaisia, ollaan juhlapyhät ja lomat yhdessä jne.
Onhan niitä erilaisia etäsuhteita, ja aina välillä paljastuu näitä, että miehellä onkin pari muutakin perhettä muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän nyt toki Akateeminen muuta, härreguu miten vulgaarinen ajatuskin.
Academisk gatudriffare paikka on hienostunut Hålsingfors.
Se nyt vaan on vaikeaa löytää oman alan töitä pieniltä paikkakunnilta. Minä muutin miehen perässä maalle ja matkustin ensimmäiset 1,5 vuotta yli 3 t/pv töihin isoon kaupunkiin. Sitten sieltä avautui työpaikka, tosin pienemmällä palkalla, huonommilla eduilla ja vähäisemmillä kehittymismahdollisuuksilla. Ei ollut ihan helppo päätös palata uralla iso askel taaksepäin.
Oletko erikoistunut ektoplasmaan? Helppo uskoa, ettei juttukaveria maaseudulta löydy.
Karhukaisistakin helpommin.
Uuuh, työpaikka maaseudulla on kokemus. Ei tosin mikään miellyttävä sellainen.
Voih. Työ voi olla miellyttävämpi, kuin puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku 100-200km matka ei ole mikään este kahden aikuisen ihmisen suhteelle. Ei se ole mikään kaukosuhde. Kaukosuhde on kun toinen asuu toisella puolella Suomea. Naiset eivät ole valmiit näkemään pienintäkään vaivaa tai kuluttamaan muutamaa euroa matkakuluihin löytääkseen miehen. Joku 100km matka on tunnin junulla tai autolla. Saman verran tai enemmänkin menee helposti matkoihin kun seisot pysäkeillä tai ruuhkissa pk seudulla.
Toinen ovat nämä "katselijat". En ole enää kiinnostunut "katselusta" vaan yli 35v naisen on jo tiedettävä onko valmis aloittamaan suhteen jos on kipinää tai onko valmis hankkimaan lapsia. Herätkää jo todellisuuteen. Yli 35v naisella ei ole biologiselta kannalta aikaa enää yhtään vain "katselemiseen". Et ole enää nuori aikuinen vaan paria vuotta vaille keski-ikäinen.
Minulla ei ole halua eikä aikaa 40v miehenä leikkiä näiden "katsellaan" tai ei ole varma tahtooko lapsen naisten kanssa. Muhun vetoaa ilmoitus jossa nainen sanoo suoraan haluavansa jo naimisiin ja saada lapsia.
Samaa mieltä!
Minua on tullut treffaamaan 4 miestä kauempaa. Porista, Kokkolasta, Jyväskylästä ja yksi Jenkeistä asti ja itse asun siis pk-seudulla. Toki tuon Jenkin kanssa teimme ensin niin että juteltiin sähköisesti skypellä ja puhelimella useita kuukausia ennen kuin hän sitten tuli luokseni melkein 2 kk:ksi kesällä. Jos se on aitoa kiinnostusta ja mukana tosimielellä, eikä pelkän pilden perässä, niin tuollainen onnistuu ihan hyvin, no problem.
Olet varmasti tosi kuuma pakkaus!
Oi että no en tiedä siitä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
på
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on 100km este, koska tarkoittaisi ihan liian harvoin näkemistä. Haluan yökyläillä ihan arkenakin, ja silloin on päästävä myös töihin aamulla. Onneksi löytyi 3km päästä.
minä minä minä
Ketä sinusta deittaillessa pitäisi ajatella, jos ei itseä ja omia tarpeita?
Tottakai pitää ajatella omia tarpeita. Läheskään kaikki eivät kuitenkaan löytäisi koskaan elämänkumppania, jos asettaisivat sille tuollaisia rajoja. Sekin on omien tarpeiden ajattelemista; olla valmis mieluummin näkemään vaivaa saadakseen elämäänsä ihmisen, jota rakastaa, kuin jäädä yksin tai tyytyä johonkin, joka on "ihan ok". Eli sen sijaan, että valitsisi jonkun, jonka kanssa voi olla, haluaa mieluummin löytää sen, jota ilman ei halua olla.
eri
Epätoivoa tuo on, ei mitään "vaivan näkemistä". -eri
Se, että pelkkä ok-suhde jonkun lähellä asuvan kanssa ei riitä vaan mieluummin hakee kunnes löytää ihmisen, joka on paljon enemmän kuin "ok", on epätoivoa? No, voi sen niinkin tulkita. Itse olen erittäin hyvilläni siitä, etten tyytynyt johonkin niistä ok-ihmisistä, joita kohtasin, koska jos olisin tyytynyt, en olisi koskaan kohdannut puolisoani.
Miksi suhde lähellä olevaan olisi välttämättä "pelkkä ok-suhde"? Melkoista kaukosuhteiden romantisoimista. Jos asut kaupungissa, löydät sielunkumppanisi paljon todennäköisemmin läheltä kuin sadan kilometrin päästä landelta.
Oikea, paras ja rakas oli olemassa ehkä sinua varten, mutta viimeiset 30 kilometriä olisi jo liikaa?
Ei kumppani voi olla "se oikea", jos hänen kanssaan eivät elämäntavat ei ollenkaan sovi yhteen. Minä etsin erillissuhdetta, jossa seksiä on useita kertoja viikossa, eikä sellainen onnistu, jos toinen asuu maaseudulla ja minä kaupungissa.
Kumppanini asui kilometrin päässä, kun aloimme seurustelemaan, ja nyt hän asuu viereisessä korttelissa. Aivan täydellistä. Kauhea ajatuskin, että olisin tyytynyt kärvistelemään etäsuhteessa.
Tästä täydellisyydestä eroat varmasti sillä sekunnilla jos kertoisi että joutuu työn perässä muuttamaan? Tai tapahtuu jotain eikä pystykään panemaan sinua kuin puput?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
på
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on 100km este, koska tarkoittaisi ihan liian harvoin näkemistä. Haluan yökyläillä ihan arkenakin, ja silloin on päästävä myös töihin aamulla. Onneksi löytyi 3km päästä.
minä minä minä
Ketä sinusta deittaillessa pitäisi ajatella, jos ei itseä ja omia tarpeita?
Tottakai pitää ajatella omia tarpeita. Läheskään kaikki eivät kuitenkaan löytäisi koskaan elämänkumppania, jos asettaisivat sille tuollaisia rajoja. Sekin on omien tarpeiden ajattelemista; olla valmis mieluummin näkemään vaivaa saadakseen elämäänsä ihmisen, jota rakastaa, kuin jäädä yksin tai tyytyä johonkin, joka on "ihan ok". Eli sen sijaan, että valitsisi jonkun, jonka kanssa voi olla, haluaa mieluummin löytää sen, jota ilman ei halua olla.
eri
Epätoivoa tuo on, ei mitään "vaivan näkemistä". -eri
Se, että pelkkä ok-suhde jonkun lähellä asuvan kanssa ei riitä vaan mieluummin hakee kunnes löytää ihmisen, joka on paljon enemmän kuin "ok", on epätoivoa? No, voi sen niinkin tulkita. Itse olen erittäin hyvilläni siitä, etten tyytynyt johonkin niistä ok-ihmisistä, joita kohtasin, koska jos olisin tyytynyt, en olisi koskaan kohdannut puolisoani.
Miksi suhde lähellä olevaan olisi välttämättä "pelkkä ok-suhde"? Melkoista kaukosuhteiden romantisoimista. Jos asut kaupungissa, löydät sielunkumppanisi paljon todennäköisemmin läheltä kuin sadan kilometrin päästä landelta.
Oikea, paras ja rakas oli olemassa ehkä sinua varten, mutta viimeiset 30 kilometriä olisi jo liikaa?
Ei kumppani voi olla "se oikea", jos hänen kanssaan eivät elämäntavat ei ollenkaan sovi yhteen. Minä etsin erillissuhdetta, jossa seksiä on useita kertoja viikossa, eikä sellainen onnistu, jos toinen asuu maaseudulla ja minä kaupungissa.
Kumppanini asui kilometrin päässä, kun aloimme seurustelemaan, ja nyt hän asuu viereisessä korttelissa. Aivan täydellistä. Kauhea ajatuskin, että olisin tyytynyt kärvistelemään etäsuhteessa.
Tästä täydellisyydestä eroat varmasti sillä sekunnilla jos kertoisi että joutuu työn perässä muuttamaan? Tai tapahtuu jotain eikä pystykään panemaan sinua kuin puput?
En kiinnostu miehestä joka menisi sieltä mistä aita on matalin, jos mun eteen ei voi tehdä mitään niin soronoo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen kanssa tätä. Oon jo viiskymppinen nainen etelästä mutta silti tulee lähes päivittäin viestejä vaikka keltä ja vaikka mistä. Aina jostain rovaniemeläisestä 18-vuotiaasta johonkin Arskaan peräseinäjoelta. En tiedä kuvittelevatko he tosiaan että hyppään junaan näiden takia.
Miksi miehet eivät vain muuta suurin kaupunkeihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
på
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on 100km este, koska tarkoittaisi ihan liian harvoin näkemistä. Haluan yökyläillä ihan arkenakin, ja silloin on päästävä myös töihin aamulla. Onneksi löytyi 3km päästä.
minä minä minä
Ketä sinusta deittaillessa pitäisi ajatella, jos ei itseä ja omia tarpeita?
Tottakai pitää ajatella omia tarpeita. Läheskään kaikki eivät kuitenkaan löytäisi koskaan elämänkumppania, jos asettaisivat sille tuollaisia rajoja. Sekin on omien tarpeiden ajattelemista; olla valmis mieluummin näkemään vaivaa saadakseen elämäänsä ihmisen, jota rakastaa, kuin jäädä yksin tai tyytyä johonkin, joka on "ihan ok". Eli sen sijaan, että valitsisi jonkun, jonka kanssa voi olla, haluaa mieluummin löytää sen, jota ilman ei halua olla.
eri
Epätoivoa tuo on, ei mitään "vaivan näkemistä". -eri
Se, että pelkkä ok-suhde jonkun lähellä asuvan kanssa ei riitä vaan mieluummin hakee kunnes löytää ihmisen, joka on paljon enemmän kuin "ok", on epätoivoa? No, voi sen niinkin tulkita. Itse olen erittäin hyvilläni siitä, etten tyytynyt johonkin niistä ok-ihmisistä, joita kohtasin, koska jos olisin tyytynyt, en olisi koskaan kohdannut puolisoani.
Miksi suhde lähellä olevaan olisi välttämättä "pelkkä ok-suhde"? Melkoista kaukosuhteiden romantisoimista. Jos asut kaupungissa, löydät sielunkumppanisi paljon todennäköisemmin läheltä kuin sadan kilometrin päästä landelta.
Oikea, paras ja rakas oli olemassa ehkä sinua varten, mutta viimeiset 30 kilometriä olisi jo liikaa?
Ei kumppani voi olla "se oikea", jos hänen kanssaan eivät elämäntavat ei ollenkaan sovi yhteen. Minä etsin erillissuhdetta, jossa seksiä on useita kertoja viikossa, eikä sellainen onnistu, jos toinen asuu maaseudulla ja minä kaupungissa.
Kumppanini asui kilometrin päässä, kun aloimme seurustelemaan, ja nyt hän asuu viereisessä korttelissa. Aivan täydellistä. Kauhea ajatuskin, että olisin tyytynyt kärvistelemään etäsuhteessa.
Tästä täydellisyydestä eroat varmasti sillä sekunnilla jos kertoisi että joutuu työn perässä muuttamaan? Tai tapahtuu jotain eikä pystykään panemaan sinua kuin puput?
Minä en pysty etäsuhteisiin, joten jos toinen joutuu pysyvästi muuttamaan toiselle puolelle Suomea, sitten voi olla pakko jatkaa eri teitä. Ei ole mitään järkeä jatkaa suhdetta, joka ei pysty vastaamaan kummankin tarpeisiin, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka rakas ja kiva toinen on ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja jälleen uusi jakso sarjassamme "Miksi miehet sitä ja tätä?" 🙄
Käytännössä vielä väitetään että "miksi kaikki miehet ovat sellaisia" tai "miksi kaikki naiset tekevät niin" aivan kuin olisi olemassa vain kaksi iso yhtenäistä blokkia eivätkä ihmiset olisi yksilöitä.
Maalla asuvat ihmiset ovat tottuneet pitkiin etäisyyksiin ja liikkumaan laajalla alueella. Eli matka voi tosiaan heidän mittapuullaan olla lyhyt. Ja jos ei ole kokemusta muualla asumisesta, eivät ehkä tajua, että kaupunkilaiset eivät ole tuollaisiin etäisyyksiin tottuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
på
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on 100km este, koska tarkoittaisi ihan liian harvoin näkemistä. Haluan yökyläillä ihan arkenakin, ja silloin on päästävä myös töihin aamulla. Onneksi löytyi 3km päästä.
minä minä minä
Ketä sinusta deittaillessa pitäisi ajatella, jos ei itseä ja omia tarpeita?
Tottakai pitää ajatella omia tarpeita. Läheskään kaikki eivät kuitenkaan löytäisi koskaan elämänkumppania, jos asettaisivat sille tuollaisia rajoja. Sekin on omien tarpeiden ajattelemista; olla valmis mieluummin näkemään vaivaa saadakseen elämäänsä ihmisen, jota rakastaa, kuin jäädä yksin tai tyytyä johonkin, joka on "ihan ok". Eli sen sijaan, että valitsisi jonkun, jonka kanssa voi olla, haluaa mieluummin löytää sen, jota ilman ei halua olla.
eri
Epätoivoa tuo on, ei mitään "vaivan näkemistä". -eri
Se, että pelkkä ok-suhde jonkun lähellä asuvan kanssa ei riitä vaan mieluummin hakee kunnes löytää ihmisen, joka on paljon enemmän kuin "ok", on epätoivoa? No, voi sen niinkin tulkita. Itse olen erittäin hyvilläni siitä, etten tyytynyt johonkin niistä ok-ihmisistä, joita kohtasin, koska jos olisin tyytynyt, en olisi koskaan kohdannut puolisoani.
Miksi suhde lähellä olevaan olisi välttämättä "pelkkä ok-suhde"? Melkoista kaukosuhteiden romantisoimista. Jos asut kaupungissa, löydät sielunkumppanisi paljon todennäköisemmin läheltä kuin sadan kilometrin päästä landelta.
Oikea, paras ja rakas oli olemassa ehkä sinua varten, mutta viimeiset 30 kilometriä olisi jo liikaa?
Ei kumppani voi olla "se oikea", jos hänen kanssaan eivät elämäntavat ei ollenkaan sovi yhteen. Minä etsin erillissuhdetta, jossa seksiä on useita kertoja viikossa, eikä sellainen onnistu, jos toinen asuu maaseudulla ja minä kaupungissa.
Kumppanini asui kilometrin päässä, kun aloimme seurustelemaan, ja nyt hän asuu viereisessä korttelissa. Aivan täydellistä. Kauhea ajatuskin, että olisin tyytynyt kärvistelemään etäsuhteessa.
Tästä täydellisyydestä eroat varmasti sillä sekunnilla jos kertoisi että joutuu työn perässä muuttamaan? Tai tapahtuu jotain eikä pystykään panemaan sinua kuin puput?
Minä en pysty etäsuhteisiin, joten jos toinen joutuu pysyvästi muuttamaan toiselle puolelle Suomea, sitten voi olla pakko jatkaa eri teitä. Ei ole mitään järkeä jatkaa suhdetta, joka ei pysty vastaamaan kummankin tarpeisiin, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka rakas ja kiva toinen on ihmisenä.
Silloin ei voida puhua rakkaudesta.
En "etsi" edes metrin päästä. Tulee, jos on tullakseen.
M41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on reissutyöläinen, ja tarvitsee ilmaisia yö-/panopaikkoja. Vaimo ja lapset odottavat kotona ja kukaan näistä älytettävistä akoista ei tiedä toisistaan mitään.
Yleensä etäsuhteessa kyllä vietetään aikaa molempien luona, tavataan toistensa ystäviä ja sukulaisia, ollaan juhlapyhät ja lomat yhdessä jne.
Onhan niitä erilaisia etäsuhteita, ja aina välillä paljastuu näitä, että miehellä onkin pari muutakin perhettä muualla.
Voi myös paljastua ettei olekaan lastensa isä..
Kaupungistuminen on naisten syytä.
Vierailija kirjoitti:
En "etsi" edes metrin päästä. Tulee, jos on tullakseen.
M41
Ookoo, onnellista yksinoloa sitten vaan.
Vierailija kirjoitti:
Maalla asuvat ihmiset ovat tottuneet pitkiin etäisyyksiin ja liikkumaan laajalla alueella. Eli matka voi tosiaan heidän mittapuullaan olla lyhyt. Ja jos ei ole kokemusta muualla asumisesta, eivät ehkä tajua, että kaupunkilaiset eivät ole tuollaisiin etäisyyksiin tottuneet.
Pk seudulla asuvat pyörivät usein tosi suppeissa ympyröissä. Ulkopaikkakuntalaisena olen käynyt useammin siellä museoissa, Suomenlinnassa, katsomassa merikotkia Viikissä, Roihuvuoressa kirsikkapuiden kukintaa yms. Pienessä kaupungissa asuvana olen todella tottunut liikkumaan laajalla alueelle. Näille nysville joita olen tavannut on ollut jo liian vaikeaa tulla Espoosta Vantaalla olevaan kauppakeskukseen.
tulin käytyä kuussa, tapasin siellä marsilaistyttösen (oikeasti venuksesta), lähettiin lomaileen marsiin ja titan iin. ihan mukavaa.
Jos ei löydy normaalipainoista lähempää?
Alue: Aihe vapaa
Tämä!
Ei ihme, että ihmisillä on niin paljon vaikeuksia suhteissaan, kun heti kättelyssä joudutaan ratkomaan kaikenlaisia logistiikkaongelmia, ja jommankumman tai molempien tarpeita laiminlyödään alusta saakka.
Vähän sama kuin joku aina kysyy, mitä jos sillä unelmiesi miehellä onkin lapsia. No ei hän sitten ole minulle mikään unelmien mies!