Eroharjoitukset menossa

Mökötystä ei vain voi rakastaa. Vaikeaa rakastaa mököttäjääkin. Oikeasti olen saanut tarpeekseni ja lapsetkin tämän varmasti ymmärtävät. Olen tähän asti lepytellyt aina jollaikin konstilla, vaikka sydämeni olisikin sanonut, että ei ole minun asiani olla muuta kuin olen. Itselleni vain vahinkoa saan jos lepyttelen. En myöskään halua kuulla mitään anteeksipyyntöjä mökötyksen jälkeen. Sovintoseksikään ei enää kiinnosta.

ap

Meillä mennään jo ties monettako viikkoa... Mies vissiin kuvittelee, että minä sitten jossain vaiheessa kömmin hänen viereensä ja asia on sillä selvitetty, mutta enpäs vaan... Olen jo sanonut että erotkoon jos tämä perhe-elämä kerran on niin hirveää ja rasittavaa, että jatkuvasti pitää olla naama vääränä ja valittaa oman ajan puutteesta, mutta ei ole ainakaan vielä hakenut eroa... Sitä odotellessa.