Vauvan itkuun reagoimattomat vanhemmat

Sama. Pahalta tuntuu lapsen puolesta. Mun masentunut äiti ei jaksanut lapsena reagoida mun itkuun ja jätti syvät jäljet.

Meillähän siis kävi lastensuojelun sossu tekemässä selvitystä, ja hän komensi, että ei saa mennä itkevän lapsen luo, koska se on uni-itkua. Oikeasti vauva itki nälkää. Siis toistan vielä: lastensuojelu tuli meille kotiin kieltämään reagoimasta vauvan nälkäitkuun. Kamalimpia tilanteita vauva-ajalta.

No mutta minäkin olen sitä mieltä, että kun vauva itkee oikeasti nukahtamisitkua esim.vaunuissa, niin siihen ei kannata paljonkaan reagoida, sillä niin vauva nukahtaa nopeammin. Voi hiukan keinuttaa vaunuja ja hyssyttää, mutta ei muuta. Uni-itku kesti meillä ihan pienen hetken tyyliin minuutin.

Nyt korona-aikana tämä kn vähän hankaka tilanne, mutta tavanomaisissa olosuhteissa saattaisin kysyä voinko auttaa.

Mua ärsyttää se eniten, jos on jossain vaikka vaatekaupassa ja vauvalla/taaperolla on hulluna vaatetta päällä ja huutaa kun on kuuma ja jano. Eikä vanhempi tajua vähentää sitä vaatetusta. Tai se jos vauvalla on selkeesti nälkä ja huutaa ja äiti senkun jatkaa vaatteiden kopeloimista rekeillä samalla roikottaa nälkää huutavaa vauvaa ja shsss shss shss.

No ei ihmekään että oon aikuisena tälläinen. Kyllä vaikuttaa psyykkeeseen. Masennus tuli jo vauvana.

Jos vauva kitisee nukahtamiskitinää asia on eri. Ja rauhallinen juttelu tai silittäminen jo tuo vauvalle siinä turvaa. Mutta tänään tilanne oli sellainen, että alle puolivuotias vauva itki silmät punaisena kun menin kauppaan. Vietin kaupassa puolituntia ja törmäsin äitiin ja vauvaan ainakin 5 kertaa. Joka kerralla vauva itki ja äiti ilmeettömänä jatkaa ostostensa tekemistä. Kassalla sama homma. Ei edes katsekontaktiin hakeutunut vauvan kanssa.

Ymmärrän kyllä jos lapsella koliikkia tms niin on varmasti vaikea jaksaa lapsen itkuun vastata. Eikö silloin pidä hakea apua vaikka omaan jaksamiseen, vaikkei vauvan itkuun löydykkään syytä? Mielestäni siis vaikka vauva itkisi paljon, se ei ole syy olla vastaamatta lapsen tarpeisiin.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Nyt korona-aikana tämä kn vähän hankaka tilanne, mutta tavanomaisissa olosuhteissa saattaisin kysyä voinko auttaa.

Mua ärsyttää se eniten, jos on jossain vaikka vaatekaupassa ja vauvalla/taaperolla on hulluna vaatetta päällä ja huutaa kun on kuuma ja jano. Eikä vanhempi tajua vähentää sitä vaatetusta. Tai se jos vauvalla on selkeesti nälkä ja huutaa ja äiti senkun jatkaa vaatteiden kopeloimista rekeillä samalla roikottaa nälkää huutavaa vauvaa ja shsss shss shss.

Joo eikö tuohon uusavuttomuun, osaamattomuuteen ja tietämättömyyteen voi puuttua...?

Kyllä nyrkkisääntö on, että mikäli et ole 100% varma että vauva indikoi itkullaan nälkää, kipua tai jotakin muuta huomiotasi ehdottomasti vaativaa asiaa —> älä reagoi.

Kaikista vahingollisinta lapsen kasvulle on, mikäli jokaiseen vollotukseen reagoidaan, lapsesta kasvaa tälloin narsisti

Voi apua. Milloin olet 7. Oppinut tämän nyrkkisääntösi? Ethän ole tosissasi. Rajattomuus on mielestäni se joka altistaa narsistisuudelle.

En minäkään ymmärrä, mutta toisaalta, koskaan ei voi tietää kuitenkaan täysin sitä tilannetta. Esimerkiksi oma lapseni itki kauppareissut, vaunumatkat, automatkan ja kaikki. Syyllistyin todella paljon, kun äitikaverit ihmetteli kun välttelin viemästä vauvaa/taaperoa kauppaan ym. menoihin. Sillä kun tosiaan menin sinne kauppaan vauvan kanssa, niin vauvalle ei riittänyt se että vähän lohdutin ja pidin sylissä, vaan hän tosiaan olisi vaatinut sen että on kokoajan sylissä. Ja sanoinko jo, että itki kantorepussakin? Monet kauppareissut muistan, kun tein ne hikihatussa samalla rauhoittaen vauvaa, mutta en pystynyt keräämään ostoksia, maksamaan ja kantamaan kauppakasseja vauva sylissä. Hirveän ahdistavia nuo reissut. Siihen kyllä olisi ollut viimeinen niitti, jos joku olisi tullut pätemään että vauvaa pitää lohduttaa, kun se vaan oli mahdoton tehtävä hoitaa yhtäaikaa ostokset ja kahdella kädellä kantaa vauvaa (rauhoittui vain tiettyyn asentoon).

Kotona vauva oli iloisempi ja rauhallisempi. Saimme autismidiagnoosin lapsen ollessaan, joten se kyllä selittää, miksi meille kauppareissut olivat ihan mahdottomia.

Toisaalta ymmärrän kyllä AP:n pointin. Olen minäkin tavannut ihmisiä, jotka eivät jotenkin periaatteesta lohduta lasta. Mutta vieraan tuntemattoman kanssa on hyvä muistaa, ettei tunne sitä lasta ja aikuisen valintaa esimerkiksi juosta se kauppareissu mahdollisimman nopeaa läpi tai vaikka vaunulenkillö antaa lapsen vähän itkeä unilauluaan, joka on lapselle ihan rutiini.

Metsään ei voi kovin pahasti mennä, jos tarjoaa apua. Itse olen usein tarjonnut apua kun olen nähnyt vanhemman pulassa vauvan ja kiukuttelevan taaperon kanssa. Olen tarjoutunut kantamaan kauppakasseja, kaukaloa jne.

Leinonaemo kirjoitti:

Voi apua. Milloin olet 7. Oppinut tämän nyrkkisääntösi? Ethän ole tosissasi. Rajattomuus on mielestäni se joka altistaa narsistisuudelle.

Olet osittain oikeassa, mutta vain osittain.

Tutkimusten mukaan molemmat tavat ovat lähes yhtä tehokkaita, lapsen yli-ihannointi ja ja jatkuva passaaminen (”Curling-vanhemmuus”), ja toisaalta täydellinen laiminlyönti ja kaltoin kohtelu.

Näistä kahdesta hiukan toista tehokkaampi on juuri tuo yli-ihannointi.

Kyllä nro. 7 on ihan oikeassa.

Kaveripiirissäni on paljon ”lapsellisia” pariskuntia, suurimman osan olen tuntenut ihan kakarasta asti.

Olen pistänyt merkille että pahimpia ”prinsessoja” ja jatkuvaa huomiota kärttäviä muksuja ovat juuri ne, joita on liikaa paapottu jo vauva-ikäisenä, parhaiten käyttäytyviä, itsenäisiä ja muut huomioon ottavia ne, joiden jokaisen vinkumisen perässä ei ole koskaan menty, edes vauvaikäisiä ollessaan.

—> Pitää olla pelisilmää, lasten kasvatus on taitolaji.

7. Ymmärsitkö, että on kyse vauvoista? Perusturvan kehittymiseen vauva pitää saada oppia että hänen tarpeisiin vastataan. On eri asia palvoa isompaa lasta, joka osaa tanssittaa koko perhettä oman pillinsä tahtiin.

-ap

Leinonaemo kirjoitti:

7. Ymmärsitkö, että on kyse vauvoista? Perusturvan kehittymiseen vauva pitää saada oppia että hänen tarpeisiin vastataan. On eri asia palvoa isompaa lasta, joka osaa tanssittaa koko perhettä oman pillinsä tahtiin.

-ap

Ymmärsin toki.

Ja kuten kirjoitin, tarpeellinen huomio tulee antaa, muttei reagoida jokaiseen kiljumiseen

Esimerkiksi ravintolassa tai muussa vastaavassa paikassa sanoisin asiasta henkilökunnalle. Asiakkaan viihtyvyyden takaaminen on viime kädessä heidän vastullaan.

Ap:n kysymykseen vastaus tässä: ei saa.

Sun päätelmät tilanteesta on ihan sun omia, sun oman pään sisällä syntyneitä kuvitelmia, eikä niillä ole mitään tekemistä näiden kuvitelmiesi kohteiden kanssa.

7. kirjoitti:

Leinonaemo kirjoitti:

7. Ymmärsitkö, että on kyse vauvoista? Perusturvan kehittymiseen vauva pitää saada oppia että hänen tarpeisiin vastataan. On eri asia palvoa isompaa lasta, joka osaa tanssittaa koko perhettä oman pillinsä tahtiin.

-ap

Ymmärsin toki.

Ja kuten kirjoitin, tarpeellinen huomio tulee antaa, muttei reagoida jokaiseen kiljumiseen

Eihän lapsi kiusallaan kilju vaan koska on joku asia huonosti ja tarvitsee siihen aikuisen apua kun ei yksin pärjää. Isompana oppii toivon mukaan keskustelemaan ja sanoittamaan tunteita. Jos ei osaa niin ei pärjää elämässä.

Ei voi toisen elämästä koskaan tietää kokonaisuutta. Voi olla että äiti on 2h putkeen lohduttanut vauvaa mutta lopulta on ollut pakko tehdä ostokset. Mun vauvan uni-itku on välillä aika kovaa mutta siitä tiedän että se on juuri nukahtamassa. Sen jälkeen kun on tunnin yrittänyt saada vauvaa nukahtamaan ja se lopulta on lähellä niin jos joku tulisi vihaisesti tai syyttävästi kommentoimaan äitiyttäni niin purskahtaisin varmaan itkuun. Eli älkää nyt ainakaan syyllistäkö ketään.

Sitten on tietty eri asia jos äiti ei puoleen tuntiin reagoi itkevään vauvaan ja vaan katselee vaatteita tms turhaa. Mutta tällaiset tilanteet varmaan erotatkin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nyrkkisääntö on, että mikäli et ole 100% varma että vauva indikoi itkullaan nälkää, kipua tai jotakin muuta huomiotasi ehdottomasti vaativaa asiaa —> älä reagoi.

Kaikista vahingollisinta lapsen kasvulle on, mikäli jokaiseen vollotukseen reagoidaan, lapsesta kasvaa tälloin narsisti

Kaikenlaista sitä joutuukin lukemaan! Tottakai vauvan itkuun reagoidaan AINA!

7. kirjoitti:

Leinonaemo kirjoitti:

Voi apua. Milloin olet 7. Oppinut tämän nyrkkisääntösi? Ethän ole tosissasi. Rajattomuus on mielestäni se joka altistaa narsistisuudelle.

Olet osittain oikeassa, mutta vain osittain.

Tutkimusten mukaan molemmat tavat ovat lähes yhtä tehokkaita, lapsen yli-ihannointi ja ja jatkuva passaaminen (”Curling-vanhemmuus”), ja toisaalta täydellinen laiminlyönti ja kaltoin kohtelu.

Näistä kahdesta hiukan toista tehokkaampi on juuri tuo yli-ihannointi.

Nyt juma*auta häivyt täältä valheita suoltamasta! Joku voi vielä luulla että tuo on totta ja vahingoittaa vauvansa kehitystä sinun ääliö-ohjeitasi noudattamalla!

Mua turhautti, kun esikoinen huusi vauvana ison osan ajasta. Koko elämä oli pelkkää hyssyttelyä ja sylissä kanniskelua. Yritin vastat hänen tarpeisiinsa, mutta eipä ilmeisesti auttanut mitään, kun huuto ei loppunut. Mitään vikaa lääkärit eivät hänestä löytäneet. Oli vaan huutaja luonteeltaan.

Eli onko tarpeisiin vastaaminen sitä, että osoittaa myötätuntoa ja yrittää lohduttaa, vai sitä että saa itkun loppumaan? Mä tein tuota ensimmäistä. Toisessa en onnistunut, vaikka mitä yritin.