Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan sukupuoli ja siihen suhtautuminen
06.02.2014 |
Hei.
En ole raskaana, mutta lastenteko olisi ehkä mielessä muutaman vuoden sisällä. Olemme tulleet jutelleeksi mieheni kanssa sukupuolista. Aihe lähti kai käyntiin erään tuttuni raskaudesta, kun hän oli juuri saanut tietää odottavansa tyttövauvaa ja luonnollisesti hehkui onneaan, että pieni suloinen tyttö tulossa :). Mieheni kysyi minulta, että jos itse olisin raskaana, haluaisinko tietää vauvan sukupuolen. Vastasin, että no tietysti. Mies kysyi, että miksi, ei kai sillä ole mitään väliä kumpaa sukupuolta vauva edustaa. Minä sanoin, että no ei tietenkään ole, haluaisin vain tietää lapsesta kaiken mahdollisen. Tulee mieleen hypoteettinen tulevaisuuden tilanne, jossa odotamme lasta ja minä tietysti haluan tietää lapsesta kaiken niin pian kuin mahdollista, ja kun saan tietää sukupuolen, täytyisi elää kuukausia salaten toiselta jotain... Mutta kai se on ihan arkipäivää, että kumppaneista vain toinen tietää?
Miehen mielestä on omituista, että myös lapsen syntyessä ihmisten ensimmäinen kysymys on lähes poikkeuksetta "No kumpi tuli?" eikä "Onhan lapsi terve? Miten äiti voi?". Täytyy myöntää, että onhan tuo totta. Mieheni sanoi, että jos me ikinä saadaan yhdessä lapsia, ja jos joku kysyy synnytyksen jälkeen sukupuolta, hän aikoo kieltäytyä vastaamasta kysymykseen. Ymmärrän hänen kantansa, mutta mielestäni tuo on vähän ylireagointia... Hänestä on yhtälailla omituista, jos muutaman vuoden ikäisistä lapsista käytetään nimitystä tytär tai poika, esim. "Tyttäreni sai tänään ensimmäisen hampaansa." tai "Poikani oppi tänään kävelemään.". Hänestä sukupuolikiinnitys vie lauseen päähuomion ihan väärään paikkaan. En nyt ihan jaksa olla samaa mieltä tuostakaan... Se on vain ylimääräistä informaatiota, vai?
Värien käyttökin jakaa meillä mielipiteitä. Hän ei haluaisi, että pientä poikavauvaa puetaan vaaleansiniseen ja tyttöä vaaleanpunaiseen. Hänestä on outoa, että vauvoja seksualisoidaan. Hänestä esimerkiksi ihmiset, jotka vievät ristiäis-/nimiäisjuhliin poikavauvalle sinisiä kukkia, ovat vähän hölmöjä. Hämmennyin. Kai asian voi noinkin ajatella ja itsekin preferoisin sukupuolineutraalia värilinjaa pukeutumisessa (helpompi kierrättää vaatteita, jos lapsi saa sisaruksia jne), mutta ajatus siitä että pikkuprinsessalle ei saisi ostaa yhtä ainutta vaaleanpunaisia mekkoa tai pikkupojalle yhtäkään vaaleansinistä nuttua tekee jotenkin surullisen olon. Paitsi miehen mukaan on ok ostaa tytölle pinkkiä, jos ostaa samassa suhteessa myös sinistä. Ja päinvastoin pojalle. Ettäkö poikavauvaa vaaleanpunaiseen..? Miksi ei, mutta kuulostaa vähän hassulta :)
Mitä mieltä olette? Altistaako vaaleanpunaisen eri sävyin sisustettu tytön huone lapsen seksualisoinnille vai onko se ihan ok?
Kommentit (26)
Olen samaa mieltä miehesi kanssa siitä, että vauvan sukupuolta painotetaan liikaa. Juurikin tuo "Kumpi tuli?" ekana kysymyksenä on aika järkyttävää. Eihän tyttö- ja poikavauvat edes ole erilaisia, erot alkaa näkyä vasta myöhemmin.
Usko miestäsi, niin lapsestanne tulee persoona, ei sukupuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole miehesi kanssa samoilla linjoilla. Meillä on vuoden ikäinen tyttö, jota olen alusta lähtien pukenut vaalenpunaisiin. Huonekin on niin tyttömäinen, mitä voi olla. En näe siinä mitään pahaa, että hän on meidän perheen pieni prinsessa, leikkii tyttöjen juttua, pukeutuu pinkkiin ym. Jos myöhemmin haluaa olla poikatyttö ok, mutta nyt ainakin mennään näin.
Kumpi tuli -kysymykset ovat mielestäni ihan ymmärrettäviä. Vaikka nyky-Suomessa lapsen sukupuoli ei hirveästi määritäkään lapsen tulevaa elämää, niin ihmiset ovat kuitenkin eläimiä ja monelle eläimelle lajitoverin sukupuolella voi olla hyvinkin paljon väliä. Sukupuoli voi ratkaista sen, onko vastaantuleva lajitoveri potentiaalinen parittelukumppani vai kilpailija, joka pitää häätää mahdollisimman kauas. Nämä vaihtoehdot eivät tietenkään päde vauvoihin, mutta selittävät mielestäni sitä, miksi sukupuoli kiinnostaa ihmisiä.
Eihän tuossa kyselyssä ole kyse vanhempien suhteesta lapsen kasvatukseen, vaan vieraiden suhtautumisesta vanhempiin:
No kumpi tuli?
Poika. -> Onnea!
Tyttö -> (varsinkin eskoisesta) etteköhän te pojankin vielä saa/ kiltit miehet tekee tyttöjä/ muuta säälivää paskaa
Onko lapsi terve?
(Olettama on että on, jos ei, vastausta ei taas jollain tasolla hyväksytä) jne.
Ällöttävintä noissa kyselyissä ja niihin välittömästi vsstauksen vaatimisessa lapsen synnyttyä on ulkopuolisen lapseen kohdistama arvoasetelma, vaikka vanhemmilleen esikoisena syntynyt down-tyttö olisi tärkeä ja ihana juuri sellaisena kuin on.
Muut vaan haluavat aina nähdä näitä potria poikia ja jos asetelma on jokin muu, säälittelevät, vähintään salassa.
Ymmärrän apn miestä täydellisesti.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 19:23"]Hyvin vaikea samaistua tilanteeseesi. En kestäisi miehesi kaltaista androgyynistä piilohomoa huushollissani. Tytöt on tyttöjä ja pojat poikia. Saavat toki itse valita millä leikkivät, ja mitä värejä haluavat käyttää kun ovat sen ikäisiä, mutta vauvalle on ihan yksi ja sama mitä väriä on päällä. Meillä on ollut pojallakin jotain vaaleanpunaista, mutta niitä on käytetty vain kotona (ei tosiaankaan mitään mekkoja). Tyttö saa pukeutua niin prinsessaksi kuin haluaa, tai olla pukeutumatta. Sukupuolineutraalius on minusta lapsen kaltoinkohtelua. Sukupuoli-identiteetillä on suuri merkitys minuuden kehittymisessä! Seksuaalisuus on sitten eri asia, eikä kuulu tähän. Kuvittelen kuitenkin että lapsi jonka ei ole annettu kehittää selkeää sukupuoli-identiteettiä on helpommin hukassa seksuaalisuutensakin kanssa. Enkä millään muotoa viittaa että joku seksuaalinen suuntautuminen linjalla hetero-bi-himoseksuaali, olisi vähemmän hyväksyttävä kuin toinen.
[/quote]
apua! Himoseksuaali! :D inhimillinen kirjoitusvirhe, mutta repesin nauruun! :D
Alue: Aihe vapaa
Minkä takia pitää salata sukupuoli? Itse ilmoitin heti että POIKA tulossa.