Vauvan sukupuoli ja siihen suhtautuminen

Ei kannata olla liian jyrkkä! Ihan hölmöä yrittää häivyttää sukupuolta kokonaan, mutta ei saa myöskään tuomita, jos vaikka poika tekee "tyttöjen juttuja" tai toisinpäin!

Ihana mies sinulla ap! Olen samoilla linjoilla häneen kanssaan. Käykää keskusteluja ja varmasti ajanmyötä löydätte yhteisen sävelen asioissa.

T: 3 tytön äiti

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 21:11"]

Minä en ole miehesi kanssa samoilla linjoilla. Meillä on vuoden ikäinen tyttö, jota olen alusta lähtien pukenut vaalenpunaisiin. Huonekin on niin tyttömäinen, mitä voi olla. En näe siinä mitään pahaa, että hän on meidän perheen pieni prinsessa, leikkii tyttöjen juttua, pukeutuu pinkkiin ym. Jos myöhemmin haluaa olla poikatyttö ok, mutta nyt ainakin mennään näin.

[/quote]

miten vuoden ikäinen leikkii tyttöjen juttuja?!? Ja pukeutuu piikkiin? Olette siis ostaneet hänelle perinteisesti tytöille miellettyjä tai tytöille markkinoituja leluja ja pukeneet hänet pinkkeihin vaatteisiin. Huokaus! 

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 21:26"]

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 21:11"]

Minä en ole miehesi kanssa samoilla linjoilla. Meillä on vuoden ikäinen tyttö, jota olen alusta lähtien pukenut vaalenpunaisiin. Huonekin on niin tyttömäinen, mitä voi olla. En näe siinä mitään pahaa, että hän on meidän perheen pieni prinsessa, leikkii tyttöjen juttua, pukeutuu pinkkiin ym. Jos myöhemmin haluaa olla poikatyttö ok, mutta nyt ainakin mennään näin.

[/quote]

miten vuoden ikäinen leikkii tyttöjen juttuja?!? Ja pukeutuu piikkiin? Olette siis ostaneet hänelle perinteisesti tytöille miellettyjä tai tytöille markkinoituja leluja ja pukeneet hänet pinkkeihin vaatteisiin. Huokaus! 

[/quote]

En ole kirjoittanut aiemmin, mutta meillä on vuoden ikäinen tyttö. Hän ei ole kiinnostunut polkuautosta eikä kärrystä (joskus kokeilee), rakkain lelu on nukke ja oma pehmolelu, joille hän antaa pusuja ja halailee. Samoin antaa pusuja koiralle ja halailee. Hän pukeutuu monta kertaa päivässä, harjoittelee housujen laittamista päälle ja hatun laittamista jne. Eli hänellä on nyt jo nähtävissä "tyttöjen jutuista" kiinnostumista, jos niin haluaa nähdä. Sopisivathan nämä pojallekin. Olen pukenut häntä paljon valkoiseen ja vaaleanpunaiseen ym., koska pidän niistä väreistä :) En tod. pue lastani sukupuolineutraalin kasvatuksen mukaisesti. Kun hän itse haluaa, saa hän valkata vaatteet ja päättäkööt ihan minkä värisiä vaatteita tai mitä vain leluja haluaa. Mutta ei siitä mitään vahinkoa hänelle ole, että hänet on pienenä puettu vaaleanpunaiseen :)

Hyvää pohdintaa. Housut housut housut, herkkua ruokapöytään!

Hyvin vaikea samaistua tilanteeseesi. En kestäisi miehesi kaltaista androgyynistä piilohomoa huushollissani. Tytöt on tyttöjä ja pojat poikia. Saavat toki itse valita millä leikkivät, ja mitä värejä haluavat käyttää kun ovat sen ikäisiä, mutta vauvalle on ihan yksi ja sama mitä väriä on päällä. Meillä on ollut pojallakin jotain vaaleanpunaista, mutta niitä on käytetty vain kotona (ei tosiaankaan mitään mekkoja). Tyttö saa pukeutua niin prinsessaksi kuin haluaa, tai olla pukeutumatta. Sukupuolineutraalius on minusta lapsen kaltoinkohtelua. Sukupuoli-identiteetillä on suuri merkitys minuuden kehittymisessä! Seksuaalisuus on sitten eri asia, eikä kuulu tähän. Kuvittelen kuitenkin että lapsi jonka ei ole annettu kehittää selkeää sukupuoli-identiteettiä on helpommin hukassa seksuaalisuutensakin kanssa. Enkä millään muotoa viittaa että joku seksuaalinen suuntautuminen linjalla hetero-bi-himoseksuaali, olisi  vähemmän hyväksyttävä kuin toinen.

Toim. huom. Mieheni on sitä mieltä, että kun lapsi osaa itse päättää, pukeutukoon tasan siihen väriin mihin haluaa. Eli jos tyttö rakastaa pinkkiä, tapetoidaan huone lattiasta kattoon pinkillä jne. Sukupuolineutraalissa värityksessä oli nyt kyse pikkuvauva-ajasta, kun vanhemmat päättävät :)

3. viestin kirjoittajan viestin (asiattomaan) alkuosaan en ota kantaa, ei tuo minulle mitään tyydytystä piilohomoudesta vänkääminen :) Muuten olen samaa mieltä täysin seksuaalineutraalista kasvatuksesta.

Ap.

Buaah, ihan kuin joku mies oikeesti pohtisi vauvanvaatteiden värejä ennen kuin lapsia on edes tulossa. Selvä provo.

^ Nämä on nyt taas näitä kirjoittajia, jotka tulkitsee joka toisen aloituksen provoksi.

Minä niitä värejä mietin ja mies vastasi ajatuksiini.

Ap.

Parempi kun ette hanki lapsia ollenkaan, kumpikaan.  Ainakaan yhdessä.Kun on jo noin vaikeaa edes tietämättä, saatteko lapsia edes ylipäätänsä. 

Hommatkaa koiranpentu ekaks ja mietitte ensin vuoden voiko mustille laittaa minkävärisen kaulapannan ja olla kertomatta tutuille onko musti uros vai narttu.

Voi helvata että ihmiset osaa kehittää itselleen ongelmia etukäteen...

Jos tämä avaus nyt ei ole provo, niin olen osittain samaa mieltä miehesi kanssa, mutta suureksi osaksi en. Musta lapsen sukupuoli on ihan mainitsemisen ja kertomisen arvoinen asia, mutta mun mielestä sitä ei tarvitse korostaa. En tykkää sukupuolta korostavasta pukeutumisesta, mutta en myöskään pidä sitä seksualisoivana.

Mäkään en ole halunnut tietää lapsen sukupuolta ennen syntymää, mutta kyllä se on ihan avoimesti kaikille kerrottu. Mua kuitenkin ärsyttää se, että vauvoista ja lapsista kauheasti etsitään sukupuolelle tyypillisiä piirteitä ja niitä sitten korostetaan. Esim. mun 2-vuotias poikani ei ole mikään "äijä", joka tekee "äijämäisiä" juttuja, vaan ihan pieni lapsi, joka tekee lapsimaisia juttuja.

Ja muuten, kyllä me ollaan miehen kanssa näistä jutuista puhuttu jo ennen lapsen syntymää, myös vaatteiden väreistä.

Eivät nuo ole mitään ongelmia. Voit kertomasi perusteella rauhallisin mielin lisääntyä k.o. miehen kanssa. Hienoa, että hän ymmärtää ajatella äidin terveyttä.

Minunkaan mieheni ei halunnut tietää vauvan sukupuolta etukäteen, aikamme siitä neuvoteltiin ja lopulta se oli mustakin ihan ok ettei tiedetä.

Yritämme kasvattaa lapsen sukupuolisensitiivisesti mutta emme neutraalisti ja koska asumme englanninkielisessa maassa lapsi on automaattisesti he tai she

No onhan sukupuolella väliä. Sinä ja miehesikin olette yhdessä, koska toinen on nainen ja toinen mies. Jos olisit mies, niin vaikka olisit persoonaltasi ihan oma ihana itsesi mitä nytkin, miehesi ei seurustelisi kanssasi. Ja toisinpäin. Sukupuolen tärkeyden kieltäminen on pikkuisen itsensä pettämistä, jos ja kun ei kuitenkaan itse elämässään tee sukupuolineutraaleja tekoja (kuten pariudu jonkun kanssa pelkästään luonnesyistä, riippumatta sukupuolesta.)

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 19:33"]

Toim. huom. Mieheni on sitä mieltä, että kun lapsi osaa itse päättää, pukeutukoon tasan siihen väriin mihin haluaa. Eli jos tyttö rakastaa pinkkiä, tapetoidaan huone lattiasta kattoon pinkillä jne. Sukupuolineutraalissa värityksessä oli nyt kyse pikkuvauva-ajasta, kun vanhemmat päättävät :)

3. viestin kirjoittajan viestin (asiattomaan) alkuosaan en ota kantaa, ei tuo minulle mitään tyydytystä piilohomoudesta vänkääminen :) Muuten olen samaa mieltä täysin seksuaalineutraalista kasvatuksesta.

Ap.

[/quote]

OT, millä värillä seinät ovat ennenkuin lapsi osaa itse kertoa toiveensa, oikeasti?

Miten sä jaksoit raapustaa noin pitkän aloituksen?

Minusta miehesi vaikuttaa järkevältä ja pohtivalta ihmiseltä. Värien ja lelujen sukupuolittaminen onkin älytöntä. No, sillä tavoin myydään enemmän tavaraa, vaatteita yms, kun ihmiset kuvittelevat ettei eri sukupuolta olevilla sisaruksilla voi olla yhteisiä leluja tms. Ei kannata antaa markkinavoimien viedä itseään kuin pässiä narussa.

Mielipide-eroista kannattaa kyllä keskustella ennen lasten tekoa sekä sopia ihan käytännön asioista.

Right. Täällä on selkeästi ihmisillä korjaamisen varaa luetunymmärtämisessä, joten enpä viitsi sohaista muurahaispesää tämän enempää :D

Kiitos niille muutamalle, joille viesti oli mennyt perille ja joilta tuli asiallisia vastauksia!

Sukupuolessa - oli sitten tyttö tai poika - ei ole mitään hävettävää. Siksi on outoa, jos asiaa piilotellaan, ja mennään liian pitkälle sukupuolineutraaliudessa.

Meillä on pojalle ollut poikien vaatteita. Tosin omasta mielestäni siniset ovat tylsän värisiä ja enemmän on menty pirteän vihreällä linjalla. Ennen vauvan syntymää olin sitä mieltä, että voihan sitä hörhelöä ja vaaleanpunaistakin pojalle laittaa, mutta sitten oikeassa elämässä tuo vaaleanpunainen olikin ihan höntin näköistä meidän isolla poikavauvalla. Ei käytetty. :)

Mielestäni sukupuolesta ei kannata tehdä liian isoa numeroa. Esim. sukupuolineutraalien vaatteiden etsiminen voi olla työlästä, ja vauva-arjessa on ehkä muutakin tekemistä kuin sellaisten metsästäminen. Ja toki, sitten jos lapsi kasvaessaan haluaa laittaa tyttömäisiä" tai "poikamaisia" vaatteita, niin senkun laittakoon. Samoin lelut. Leikkiköön niillä millä haluaa. Meilläkin on pojalle nukkeja, autoja, poneja ja junaratoja ymsymsyms. eikä mitään olla tyrkytetty, mutta silti kaikki autot vain ovat ne kiinnostavimmat. En oikein ymmärrä mikä niissä oikein on! Y-kromosomiko ohjaa autoilla pärisyttämään? :D

Luin joskus lastenpsykiatrin kirjoituksen tästä sukupuolineutraaliudesta. Hän nimenomaan sanoi, että liiallinen sukupuolen häivyttäminen voi olla haitaksi lapselle. Ikään kuin juurikin hävettäisiin sitä. Sukupuolisensitiivisyys sen sijaan on hyvä juttu. Ei tarvitse korostaa sukupuolirooleja, mutta ei niistä tarvitse tehdä liian suurta numeroa puhumalla esim. tädeistä ja sedistä ammattien yhteydessä, tai paheksumalla sukupuolelle "epätyypillistä" käytöstä.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 19:13"]Hei.

En ole raskaana, mutta lastenteko olisi ehkä mielessä muutaman vuoden sisällä. Olemme tulleet jutelleeksi mieheni kanssa sukupuolista. Aihe lähti kai käyntiin erään tuttuni raskaudesta, kun hän oli juuri saanut tietää odottavansa tyttövauvaa ja luonnollisesti hehkui onneaan, että pieni suloinen tyttö tulossa :). Mieheni kysyi minulta, että jos itse olisin raskaana, haluaisinko tietää vauvan sukupuolen. Vastasin, että no tietysti. Mies kysyi, että miksi, ei kai sillä ole mitään väliä kumpaa sukupuolta vauva edustaa. Minä sanoin, että no ei tietenkään ole, haluaisin vain tietää lapsesta kaiken mahdollisen. Tulee mieleen hypoteettinen tulevaisuuden tilanne, jossa odotamme lasta ja minä tietysti haluan tietää lapsesta kaiken niin pian kuin mahdollista, ja kun saan tietää sukupuolen, täytyisi elää kuukausia salaten toiselta jotain... Mutta kai se on ihan arkipäivää, että kumppaneista vain toinen tietää?

Miehen mielestä on omituista, että myös lapsen syntyessä ihmisten ensimmäinen kysymys on lähes poikkeuksetta "No kumpi tuli?" eikä "Onhan lapsi terve? Miten äiti voi?". Täytyy myöntää, että onhan tuo totta. Mieheni sanoi, että jos me ikinä saadaan yhdessä lapsia, ja jos joku kysyy synnytyksen jälkeen sukupuolta, hän aikoo kieltäytyä vastaamasta kysymykseen. Ymmärrän hänen kantansa, mutta mielestäni tuo on vähän ylireagointia... Hänestä on yhtälailla omituista, jos muutaman vuoden ikäisistä lapsista käytetään nimitystä tytär tai poika, esim. "Tyttäreni sai tänään ensimmäisen hampaansa." tai "Poikani oppi tänään kävelemään.". Hänestä sukupuolikiinnitys vie lauseen päähuomion ihan väärään paikkaan. En nyt ihan jaksa olla samaa mieltä tuostakaan... Se on vain ylimääräistä informaatiota, vai?

Värien käyttökin jakaa meillä mielipiteitä. Hän ei haluaisi, että pientä poikavauvaa puetaan vaaleansiniseen ja tyttöä vaaleanpunaiseen. Hänestä on outoa, että vauvoja seksualisoidaan. Hänestä esimerkiksi ihmiset, jotka vievät ristiäis-/nimiäisjuhliin poikavauvalle sinisiä kukkia, ovat vähän hölmöjä. Hämmennyin. Kai asian voi noinkin ajatella ja itsekin preferoisin sukupuolineutraalia värilinjaa pukeutumisessa (helpompi kierrättää vaatteita, jos lapsi saa sisaruksia jne), mutta ajatus siitä että pikkuprinsessalle ei saisi ostaa yhtä ainutta vaaleanpunaisia mekkoa tai pikkupojalle yhtäkään vaaleansinistä nuttua tekee jotenkin surullisen olon. Paitsi miehen mukaan on ok ostaa tytölle pinkkiä, jos ostaa samassa suhteessa myös sinistä. Ja päinvastoin pojalle. Ettäkö poikavauvaa vaaleanpunaiseen..? Miksi ei, mutta kuulostaa vähän hassulta :)

Mitä mieltä olette? Altistaako vaaleanpunaisen eri sävyin sisustettu tytön huone lapsen seksualisoinnille vai onko se ihan ok?

[/quote]

Miehesi on näitä uuden aikakauden hörhöja. Sitten ihmetellään kun lapsi kasvaa ja on ihan sekaisin, kun ei tiedä kuka hän on, tyttö vai poika.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 20:20"]No onhan sukupuolella väliä. Sinä ja miehesikin olette yhdessä, koska toinen on nainen ja toinen mies. Jos olisit mies, niin vaikka olisit persoonaltasi ihan oma ihana itsesi mitä nytkin, miehesi ei seurustelisi kanssasi. Ja toisinpäin. Sukupuolen tärkeyden kieltäminen on pikkuisen itsensä pettämistä, jos ja kun ei kuitenkaan itse elämässään tee sukupuolineutraaleja tekoja (kuten pariudu jonkun kanssa pelkästään luonnesyistä, riippumatta sukupuolesta.)

[/quote]

Oletko koskaan kuullut, että on myös muita kuin heteroseksuaaleja? Ja myös muita kuin homoseksuaaleja.

Minä ja puolisoni esim. ollaan yhdessä, koska ollaan toisillemme niin sopivat persoonat. Jos olisin mies, niin olisimme silti yhdessä. (En ole ap.)