Lue keskustelun säännöt.
Oman kulttuurin arvostaminen ja ihailu
27.10.2020 |
Miksi katsotaan vinoon jos esim. suomalainen ihailee kulttuuriaan, on kiinnostunut historiastaan ja arvottaa vanhaa mytologiaa, eikä halua, että nämä piirteet katoavat tai sekottuvat? Kyseessähän on kuitenkin aika primitiivinen asia.
Minä en esim. henkilökohtaisesti koe minkäänlaista vihamielisyyttä ulkomaalaisia kohtaan, mutta haluaisin, että suomalaiset perinteet, mytologia ja ulkonäkö eivät häviäisi ja että kansa olisi suht yhtenäinen.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Siinähän ihailet. Mitään yhtenäistä aitoa supi-suomalaista kansaa ja kulttuuria ei tosin ole koskaan ollut olemassakaan. Ihmiset ovat liikkuneet pitkin maailmaa jo satoja vuosia, jopa tuhansia vuosia. Vaikutteita ja uutta verta on tullut jatkuvasti jostain. Mutta ihan vapaasti saat ihailla omaa fantasiaasi suomalaisuudesta. Fakta on se, että vaikka kuinka pistettäis rajoja kiinni, suomalaisuus tulee katoamaan lopulta tavalla tai toisella.
Sinun kriteereilläsi minkään maalaista kulttuuria ole olemassa. Miksi se, että suomalaiset tulevat katoamaan tarkoittaa sitä, ettei suomalaista kulttuuria voisi ihailla? Ovathan antiikin roomalaisetkin kadonneet, mutta silti moni vielä ihailee antiikin kulttuuria. Lisäksi roomalaiset varastivat suuren osan kulttuuristaan antiikin Kreikasta, joka taas oli ottanut vaikutteita muista itäisemmistä kulttuureista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään ylpeilemistä. Suomella ja suomalaisilla ei ole aitoa historiaa, toisin kuin muilla kansoilla. Ruotsalaiset keksivät tämän maan mytologiat ja historian 1800-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään ylpeilemistä. Suomella ja suomalaisilla ei ole aitoa historiaa, toisin kuin muilla kansoilla. Ruotsalaiset keksivät tämän maan mytologiat ja historian 1800-luvulla.
Jahas. Alhaisen ÄO:n Freudenthalisti saapui ketjuun.
Monta vuotta sitten halusin ostaa leijonakorun tietämättä lainkaan, että se on leimattu tietyn ryhmän omaisuudeksi. Se on mielestäni kaunis koru, ja halusin suomalaisena kantaa sitä. Sukulainen valisti sitten, että se on vähän kuin na tsisymboli nykyään.
Ihmettelen, miksi suomalaisuuden symboleja ei voi pitää leimautumatta. En kuitenkaan hankkinut sitä. :/
Vierailija kirjoitti:
Mitkä perinteet? Mikä mytologia? Ja Tarkoitatko yhtenäisellä kansalla tätä kansaa joka aloitti itsenäisyytensä reippaalla sisällissodalla, jonka haavat eivät ole vieläkään täysin parantuneet?
Et siis tiedä mitään suomalaisista perinteistä ja mytologiasta? Selvä. Mutta tiesitkö että moni maa on päätynyt itsenäisyyteen nimen omaan sisällissodan kautta? Suomi ei ole mikään erikoistapaus. Sisällissotaa kyllä muistellaan, mutta ei sen takia että haavat eivät olisi parantuneet. Sitä käsitellään siksi koska halutaan muistella sodan uhreja molemmin puolin, sekä selittää myös tätä synkkää osaa historiastamme myös tuleville sukupolville. Kaikki tietää että sota ei ollut suoraan kummankaan osapuolen vika yksinään. Siihen johti vuosikymmeniä jatkuneet epäkohdat yhteiskunnassa ja Venäjän sortokausi. Talvi- ja jatkosota yhtenäisti kansamme uudelleen, ja sisällissodan haavat alkoivat pikkuhiljaa parantua.
Itse sanoisin kyllä että tämän sodan haavat ovat jo parantuneet. Kansamme yhtenäisyyttä tällä hetkellä heikentää kasvavat tuloerot ja syrjäytyminen.
Mutta siis sisällissodan muistelu ei tarkoita että siitä oltaisiin vieläkin jotenkin katkeria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Suomalainen mytologiakin on saanut vaikutteita muualta. Kalevalassa ja Kantelettaressa on antiikin tarinoita ja raamatun vaikutusta. Kaikkina aikoina kulttuurit ovat kehittyneet vuorovaikutuksessa muiden kulttuurien kanssa, tullut jotain uutta, unohtunut vanhaa. Suomen kielessä on sanoja, joiden alkuperäistä merkitystä ei edes enää tiedetä, kuten "jumi". Ollaan jumissa, mutta mikä on ollut alunperin se jumi?
Niin, aivan, on muovautunut miten on, mutta sellainen siitä tuli ja meidän se on.
Niin on, Kalevalasta tehdään uutta kuten sarjakuvaa ja oopperaa. Kulttuuri muuttuu koko ajan, tai oikeammin sen päälle kerrostuu uutta.
Tämä on totta. Kansallinen identiteettimme ei ole pysyvä, vaan se muuttuu jatkuvasti. Ajat muuttuvat, tavat muuttuvat ja tulee lisää uusia yhteisiä kokemuksia. Uutta yhteistä historiaa, joka muovaa kansallista identiteettiämme. Jotkut ovat esimerkiksi sanoneet että suomalaisille tyypillinen sisukkuus ei enää olisi osa tätä identiteettiä koska ollaan laiskistuttu. Itse en kyllä allekirjoita tätä, vaikka tavanomaista sisukkuutta tarvitaankin nykyään aiempaa vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Suomalainen mytologiakin on saanut vaikutteita muualta. Kalevalassa ja Kantelettaressa on antiikin tarinoita ja raamatun vaikutusta. Kaikkina aikoina kulttuurit ovat kehittyneet vuorovaikutuksessa muiden kulttuurien kanssa, tullut jotain uutta, unohtunut vanhaa. Suomen kielessä on sanoja, joiden alkuperäistä merkitystä ei edes enää tiedetä, kuten "jumi". Ollaan jumissa, mutta mikä on ollut alunperin se jumi?
Niin, aivan, on muovautunut miten on, mutta sellainen siitä tuli ja meidän se on.
Niin on, Kalevalasta tehdään uutta kuten sarjakuvaa ja oopperaa. Kulttuuri muuttuu koko ajan, tai oikeammin sen päälle kerrostuu uutta.
Tämä on totta. Kansallinen identiteettimme ei ole pysyvä, vaan se muuttuu jatkuvasti. Ajat muuttuvat, tavat muuttuvat ja tulee lisää uusia yhteisiä kokemuksia. Uutta yhteistä historiaa, joka muovaa kansallista identiteettiämme. Jotkut ovat esimerkiksi sanoneet että suomalaisille tyypillinen sisukkuus ei enää olisi osa tätä identiteettiä koska ollaan laiskistuttu. Itse en kyllä allekirjoita tätä, vaikka tavanomaista sisukkuutta tarvitaankin nykyään aiempaa vähemmän.
Ja on syytä muistaa, että jokaisen sukupolven mielestä se nuorempi sukupolvi on jotenkin laiskempaa ja huonompaa kuin se oma sukupolvi. Luin jotain antiikista roomassa kirjoitettua tekstiä, jossa siinäkin valitettiin, että nykynuoriso on laiskempaa ja pehmeämpää kuin kirjoittajan oma sukupolvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Suomalainen mytologiakin on saanut vaikutteita muualta. Kalevalassa ja Kantelettaressa on antiikin tarinoita ja raamatun vaikutusta. Kaikkina aikoina kulttuurit ovat kehittyneet vuorovaikutuksessa muiden kulttuurien kanssa, tullut jotain uutta, unohtunut vanhaa. Suomen kielessä on sanoja, joiden alkuperäistä merkitystä ei edes enää tiedetä, kuten "jumi". Ollaan jumissa, mutta mikä on ollut alunperin se jumi?
Niin, aivan, on muovautunut miten on, mutta sellainen siitä tuli ja meidän se on.
Niin on, Kalevalasta tehdään uutta kuten sarjakuvaa ja oopperaa. Kulttuuri muuttuu koko ajan, tai oikeammin sen päälle kerrostuu uutta.
Tämä on totta. Kansallinen identiteettimme ei ole pysyvä, vaan se muuttuu jatkuvasti. Ajat muuttuvat, tavat muuttuvat ja tulee lisää uusia yhteisiä kokemuksia. Uutta yhteistä historiaa, joka muovaa kansallista identiteettiämme. Jotkut ovat esimerkiksi sanoneet että suomalaisille tyypillinen sisukkuus ei enää olisi osa tätä identiteettiä koska ollaan laiskistuttu. Itse en kyllä allekirjoita tätä, vaikka tavanomaista sisukkuutta tarvitaankin nykyään aiempaa vähemmän.
Tämän vuoksi aloittakaamme pistämällä valtion ja kuntien kulttuurimäärärahat nollaan, koska kulttuurista ei mitään pysyvää hyötyä ole.
Vierailija kirjoitti:
Monta vuotta sitten halusin ostaa leijonakorun tietämättä lainkaan, että se on leimattu tietyn ryhmän omaisuudeksi. Se on mielestäni kaunis koru, ja halusin suomalaisena kantaa sitä. Sukulainen valisti sitten, että se on vähän kuin na tsisymboli nykyään.
Ihmettelen, miksi suomalaisuuden symboleja ei voi pitää leimautumatta. En kuitenkaan hankkinut sitä. :/
No eihän sitä nyt voi. Suomalaisuus on suuri synti. Kell' synti on, se synnin kätkeköön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Suomalainen mytologiakin on saanut vaikutteita muualta. Kalevalassa ja Kantelettaressa on antiikin tarinoita ja raamatun vaikutusta. Kaikkina aikoina kulttuurit ovat kehittyneet vuorovaikutuksessa muiden kulttuurien kanssa, tullut jotain uutta, unohtunut vanhaa. Suomen kielessä on sanoja, joiden alkuperäistä merkitystä ei edes enää tiedetä, kuten "jumi". Ollaan jumissa, mutta mikä on ollut alunperin se jumi?
Niin, aivan, on muovautunut miten on, mutta sellainen siitä tuli ja meidän se on.
Lähinnä itäsuomalaisten ja karjalaisten.
Tämä on mielestäni väärin sanottu. On totta että suomalaiset ovat ottaneet kulttuuriinsa piirteitä Karjalasta ja itäsuomesta. 1800-luvulla otettiin vaikutteita Kalevala-aiheisiin maalauksiin, arkkitehtuuriin ja kirjallisuuteen. Mutta ei voi väittää että suomalainen kulttuuri olisi kokonaan rakennettu näiden varaan, koska ei ole. Kulttuuriin ja kansalliseen identiteettiin vaikuttaa yhteinen kieli, yhteinen uskonto, ja yhteiset historialliset kokemukset. Nämä ovat pääosin muovanneet suomalaisen kulttuurin ja identiteetin, vaikka kyllä idästä piirteitä on otettu. Lisäksi kulttuuriimme on vaikuttanut vahvasti oma mytologiamme ja muinaisuskontomme. Karjalan hahmot ja tapahtumat eivät ole osa suomalaista muinaisuskontoa tai muinaista suomalaista jumalmytologiaa, jos joku niin luuli.
Näiden lisäksi kulttuuriimme on vaikuttanut suuresti suonkuokinta ja maanraivaus. Ja ylipäätään maatalouskulttuurimme. Nämäkään eivät ole idästä otettuja vaikutteita.
Mutta siis on typerä väite että suomalainen kulttuuri olisi kokonaan Karjalasta peräisin vain sen takia että sieltä ollaan haettu inspiraatiota taiteeseen ja kirjallisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Siinä ei ole mitään pahaa, että ihailee omaa kulttuuria ja mytologiaa. Se on vähän outoa, että haluaa rajoittaa jotain "sekoittumista"? Jos itse ei halua sekoittua, se on ok, mutta muita ei voi rajoittaa. Lisäksi, miksi nämä tämän tyyppiset oman kulttuurin ja mytologian ihailijat eivät koskaan kritisoi kristinuskoa?
Kritisoin kristinuskoa. Olen pakana. En äänestä persuja. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monta vuotta sitten halusin ostaa leijonakorun tietämättä lainkaan, että se on leimattu tietyn ryhmän omaisuudeksi. Se on mielestäni kaunis koru, ja halusin suomalaisena kantaa sitä. Sukulainen valisti sitten, että se on vähän kuin na tsisymboli nykyään.
Ihmettelen, miksi suomalaisuuden symboleja ei voi pitää leimautumatta. En kuitenkaan hankkinut sitä. :/
Leijonatunnus ei voi olla leimaava, koska sitä käytetään Suomen vaakunassa, joka on itsenäisen Suomen valtion tunnus. Se esiintyy myös Suomen valtiolipussa, jossa ristin sakaroiden leikkauskohdassa on Suomen vaakuna neliönmuotoisella pohjalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monta vuotta sitten halusin ostaa leijonakorun tietämättä lainkaan, että se on leimattu tietyn ryhmän omaisuudeksi. Se on mielestäni kaunis koru, ja halusin suomalaisena kantaa sitä. Sukulainen valisti sitten, että se on vähän kuin na tsisymboli nykyään.
Ihmettelen, miksi suomalaisuuden symboleja ei voi pitää leimautumatta. En kuitenkaan hankkinut sitä. :/
Leijonatunnus ei voi olla leimaava, koska sitä käytetään Suomen vaakunassa, joka on itsenäisen Suomen valtion tunnus. Se esiintyy myös Suomen valtiolipussa, jossa ristin sakaroiden leikkauskohdassa on Suomen vaakuna neliönmuotoisella pohjalla.
Se vaan on. Koska R. Älä yritä suotta järjellä selittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monta vuotta sitten halusin ostaa leijonakorun tietämättä lainkaan, että se on leimattu tietyn ryhmän omaisuudeksi. Se on mielestäni kaunis koru, ja halusin suomalaisena kantaa sitä. Sukulainen valisti sitten, että se on vähän kuin na tsisymboli nykyään.
Ihmettelen, miksi suomalaisuuden symboleja ei voi pitää leimautumatta. En kuitenkaan hankkinut sitä. :/
En ole oikein ikinä ymmärtänyt, miten leijona liittyy suomalaisuuteen. Eikö joku omaan luontoon kuuluva eläin, vaikka karhu, olisi kelvannut?
Saa toki omaa kulttuuria hehkuttaa. Yleensä vaan tuppaa olemaan niin, että tämä ”säilyttäjäporukka” ja ne, jotka ovat todella kiinnostuneita sekä omasta että muiden kulttuureista, ovat erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä sitä suomalaista kulttuuria on? Kertokaa ensin mikä suomalaisia yhdistää Hangosta Nuorgamiin?
Kirjoita vaikka googleen "suomalainen kulttuuri" ja sieltä vaan lukemaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi katson hieman kieroon, eä minun on hieman vaikeuksia ymmärtää, että olisi olemassa jokin puhdas oma kulttuuri, joka ei olisi saanu enemmän ja/ tai vähemmän aina vaikutteita yös muista kulttuureisa ja mytologioista. Tai, että kulttuurit ja mytologiat voitaiin yleisemmin arvottaa, mikä niistä on paras, tai mahd. huonoin...
No eihän kulttuuri koskaan voikaan olla täysin puhdas, mutta ei se silti tarkoita sitä, ettei joku kulttuuri voisi olla ominainen tietylle paikalle tai ajanjaksolle. Kulttuurikin jakautuu moneen kerrokseen: paikalliskulttuuriin ja kansalliskulttuuriin. Lisäksi vielä tietyillä maanosillakin voi olla toisistaan poikkeava kulttuuri. Kurikkalan paikalliskulttuuri voi erota Helsingin paikalliskulttuurista, mutta silti kansallisella tasolla Kurikkalan ja Helsingin paikalliskulttuureilla on enemmän yhteisiä piirteitä kuin Kurikkalan ja Tokion paikalliskulttuureilla.
Ps. En ole kulttuurintutkija, joten noi termit ja ajatukset ovat aikalailla omiani.
Naulankantaan! Kyllä sitä hölmö täytyy olla jos alkaa vänkäämään, että Intia ja Suomi eivät eroaisi mitenkään, että "mikä ihmeen Suomen kulttuuri, kerro minulle mitä se on, daah!". Kummallakin on oma kulttuurinsa ja aivan erilainen sellainen, olkoonkin vaikutteita mistä tahansa.
Isosta tietosanakirjasta vuodelta 1933 (Otava): "Jumi, vienanpuoleisen kansankäsityksen mukaan pirun sokea veli, joka asuu metsässä ammuskellen ihmisiä ja elukoita; jos olisi näkevä, ampuisi kaikki." Sanakirjan mukaan Suomen puolella mainitaan "Jumin häät ja makuu" aviottomista suhteista puhuttaessa.
Kalevala on lähinnä korkeintaan savolaisten ja itäsuomalaisten juttu.
Oikeastihan se on Venäjän puolen karjalaisten juttu, ei suomalaisten juttu enää sinällään.
Maat on menetetty. Suomalaisten juttu on enemmän kristinuskon kultuuri.
Toki kalevalan runoissa on paljon enemmän kristinuskon vaikutteita kuin minkään muun.
Niin voimakkaasti kristinusko kontaminoitui jo hämäläisten ja viikinkienkin uskontoihin, ettei mitään alkuperäistä oikein ole jäljelläkään.
Tästä syystä kristinusko omaksuttiin muitta mukinoitta Suomeen ja Venäjälle myös.
Mitään sellaista aitoa mytologiaa ei ole kuin kristinuskossa, jos sellaista haluaa hakea.
Kaikki muu on haihattelua ja vähän noloakin.
Käytännössä sisällissodan haavat ovat tehokkaasti estäneet yhteneväisyyden.
Tässä massa on enemmistönä tavallisia rauhallisia ihmisiä jotka haluaa olla riitelemättä.
Sitten on oikean ja vasemman munapäät jotka riitelee agressiivisesti. Kaikki muut saa pelätä henkensä edestä näiden kahden pään aukomisia.
Ihan kuin sisällissodankin aikana. Silloin vain moni tavallinen väli-ihminen menetti henkensä, kun ei osanut olla poliittinen tai halunnut valita puoltaan.
Meillä on tästä perinteenä se että suuri osa ei äänestä ja uskallakaan äänestää, kun ei se lopeta näiden kahden riitapukarin päänaukomisia sitten mitenkään. Eikä asiat parane vaikka kumpi vain olisi meidän väli-ihmisen asioista päättämässä.
Aina ne haluaa meitin rahat tavalla tai toisella. Joko laskea palkkoja ja heikentää työoloja tai verottaa ihan perkeleesti.
No eihän kulttuuri koskaan voikaan olla täysin puhdas, mutta ei se silti tarkoita sitä, ettei joku kulttuuri voisi olla ominainen tietylle paikalle tai ajanjaksolle. Kulttuurikin jakautuu moneen kerrokseen: paikalliskulttuuriin ja kansalliskulttuuriin. Lisäksi vielä tietyillä maanosillakin voi olla toisistaan poikkeava kulttuuri. Kurikkalan paikalliskulttuuri voi erota Helsingin paikalliskulttuurista, mutta silti kansallisella tasolla Kurikkalan ja Helsingin paikalliskulttuureilla on enemmän yhteisiä piirteitä kuin Kurikkalan ja Tokion paikalliskulttuureilla.
Ps. En ole kulttuurintutkija, joten noi termit ja ajatukset ovat aikalailla omiani.