Mistä se johtuu, että jotkut vaan porskuttaa eteenpäin, vaikka mitä vastoinkäymisiä tulisi?
Tuntuu, ettei mikään voi kaataa näitä ihmisiä.
Miksi jotkut on tällaisia?
Kommentit (78)
Ei saa jäädä tuleen makaamaan. On jatkettava hyökkäystä.
Väärinkäsitys ettei mikään voisi kaataa heitä. Heille ei vain ole vain riittävässä määrin tullut vastuksia suhteessa omaan kestokykyyn (sisältäen myös käytössä olevan tukiverkon).
Erilainen aivokemia, erilainen fysiikka, erilaiset vastoinkäymiset.
Epäonnistuminen on olennainen osa menestystä. Moni murtuu epäonnistumiseen esim. sisäistetyn häpeän vuoksi, koska se "todistaa" hänen huonommuutensa. Pitää olla tietyllä tapaa häpeämätön.
Mitä sitten pitäisi tehdä, jos ei mennä eteenpäin?
Vahva tukiverkko tai ainakin tieto siitä, ettei koskaan jää yksin. Hyvät verkostot, jopa sukupolvien yli ulottuvat.
Mä menetin omaisuuteni, mieheni ja lapseni. Eräskin lääkäri sanoi, että ala ryyppäämään vaan enpä alkanut. Eikä mulla ole ikinä ollut mitään turvaverkkoa.
Se vaan näyttää siltä, kun vastoinkäymisiä on ollut äärimmäisen paljon ihminen voi mennä selviytymistilaan. Ulospäin vaikuttaa kuin mitään ongelmaa ei olisikaan. Todellisuudessa päässä myllertää pahemman kerran.
always look on the bright side of life
Vierailija kirjoitti:
Epäonnistuminen on olennainen osa menestystä. Moni murtuu epäonnistumiseen esim. sisäistetyn häpeän vuoksi, koska se "todistaa" hänen huonommuutensa. Pitää olla tietyllä tapaa häpeämätön.
Eläimet ei tunne häpeää.
Se on siis ulkoa opetettu juttu.
-Sinkkiş
He ovat sattuman kautta ja/tai hyvän kasvatuksen sekä lapsuuden ansiosta kehittäneet itselleen itsevarman, tasapainoisen ja rationaalisen luonteen. He eivät jää märehtimään asioita, joihin itse eivät voi vaikuttaa, ja keskittyvät aina tärkeimpään asiaan kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vahva tukiverkko tai ainakin tieto siitä, ettei koskaan jää yksin. Hyvät verkostot, jopa sukupolvien yli ulottuvat.
Ei mulla ainakaan, eikä kyllä monilla muillakaan.
Megaselviytyjät on oikeasti aina yksinäisimpiä kaikista. He ymmärtävät niitäkin jotka ei ikinä voi ymmärtää heitä. He tajuaa että on pakko vaan yrittää jotenkin mennä eteenpäin koska yleensä heillä nimenomaan ei ole mitään tukiverkostoja. Ei vaan voi antaa periksi koska kukaan ei tule pelastamaan.
Jaa-a, sen kun osaisi sanoa. Itse olen selvinnyt väkivaltaisesta päihdelapsuudesta, köyhyydestä koska vanhemmat oli vetäneet minunkin luottotiedot mennessään, seksuaalisesta hyväksikäytöstä, työttömyydestä sekä pätkätöistä.
Aina positiivisella asenteella. Terapiassa kirjattiin, että hoidin lapsena omaa mielenterveyttäni luomalla oman mielikuvitusmaan, johon "katosin" kun pahoja asioita tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten pitäisi tehdä, jos ei mennä eteenpäin?
Niinpä. Etsin ratkaisuja ongelmiin, ei elämästä selviä hengissä, mutta voi tehdä sen minkä voi.
Resilienssistä