korkeakoulututkinnon jälkeen lähihoitajaksi - kokemuksia?
Kuulisin mielelläni kokemuksia lähihoitajaksi opiskelusta aikuisiällä? Itsellä on taustalla työttömyyttä ja pätkätöitä ja nykyinen yliopistopohjainen koulutus ei työllistä. Mietin yleisesti kasvatus- ja sosiaalialaa, mutta pitkien opintojen tekeminen ei ole taloudellisesti mahdollista joten jäljelle jää tuo lähihoitaja. Monipuoliset työllistymismahdollisuudet kiinnostavat ja vanhustyö etenkin.
Kommentit (30)
menee se aika hukkaan ainakin tässä työttömänä peukaloita pyöritellessä :D -ap
Vierailija kirjoitti:
Siinä menee oppineen aika hukkaan.
Työttömänä ei sitten mene?
Puolessatoista vuodessa uusi ammatti, ei ollenkaan huono, jos tuntee itestään olevan siihen työhön.
Itse opiskelen sosionomiksi. Meidän luokalta suurin osa on sosionomeja ja +30v
Omaa kokemusta ei ole muta hirvittää se, että lähihoiajan tutkinnosta ja toimesta on luotu sellainen, että on jäänyt mielikuva, jossa sitä käytetään puhdistamaan työttömyystilastoja, joka lienee osa syy slile, miksi lähihoitaja koulutus kärsii huonosta maineesta. Ei ole lähihoitajille kunniaksi jos kuvitellaan, etä lähihoiajan voi oimia miltei kuka vain. Työ on omissa mielikuvissani paikoin hyvin raskas. Nostan hattua Ap. Sinulle siiä, että pyrit eeenpäin vaikka jonkun toisen mielestä saattaisit nyt peruuttaa
Yliopisto-opiskelija
Suosittelen kuitenkin amk-tason terveysalan tutkintoa. Moni niistä työllistää hyvin jo opintojen aikana, joten keikka- ja kesätöillä pärjää sen yliajan lähihoitajakoulutukseen nähden. Työmahdollisuudet on kuitenkin jo amk-tasolla paljon monipuolisemmat ja palkkakin siedettävämpi.
Ehdottomasti kannattaa kouluttautua, koska ala on sellainen joka työllistää varmasti. Itsekin muinoin vaihdoin toiselta alalta hoitajaksi juurikin hyvien työllisyysnäkymien takia. Omassa työpaikassani on paljon alanvaihtajia, moni ei arvaiskaan kuinka kirjavia on hoitajien taustat.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen kuitenkin amk-tason terveysalan tutkintoa. Moni niistä työllistää hyvin jo opintojen aikana, joten keikka- ja kesätöillä pärjää sen yliajan lähihoitajakoulutukseen nähden. Työmahdollisuudet on kuitenkin jo amk-tasolla paljon monipuolisemmat ja palkkakin siedettävämpi.
Koulutukseen pääseminen nykyään tuskaa, jos taustalla jo yksi korkeakoulututkinto.
pääseekö siis sosionomina tai sairaanhoitajana jo ennen valmistumista oman alan töihin? Olen ollut käsityksessä että epäpätevänä ei voi olla vielä töissä -ap
Eiköhän amk ole parempi valinta myös taloydellisesti, kyllä sen lisäopiskelu ajaksi saat jotenkin raha-asiat kuntoon.
Lähihoitajana kotihoito vanhusten parissa on kuulemma ihan ok.
Parempi opiskella ammatti, jossa työllistyy kuin olla työttömänä.Työ lähihoitajana on ihmisläheistä ja antoisaa, voi tosin olla raskastakin.Riippuu paljon omasta energisyydestä ja toimintakyvystä.Palkka kohtalainen, vuorolisät tosin nostavat peruspalkkaa muutamalla satasella.Sinne vaan opiskeluiden pariin!
Ehkä itsekin harkitsisin amk-opintoja. Voisiko niihin saada jotain hyväksilukuja aiemmista opinnoista, en tiedä? Lähihoitajan työ on älyttömän raskasta henkisesti ja fyysisesti. Mutta kyllähän joku siinäkin työssä jaksaa. Riippuu varmaan paljon missä on töissä ja minkälainen itse on luonteeltaan.
Harmi kun Suomessa käytetään oppisopimuskoulutusta niin vähän. Se olisi hyvä keino alanvaihtajallekin saada uusi ammatti.
Lähihoitajan työ voi olla hyvin monenlaista. Ei aina fyysisesti raskasta. Itse teen kevyttä ja siistiä työtä ilman fyysisestä kontaktia asiakkaisiin.
Suosittelen lähihoitajakoulutusta. Se on lyhyt ja työtä riittää varmasti kokoajan. Vanhustyössä on suurin tarve.
Työt voit aloittaa jo heti opiskeluaikana, kun olet suorittanut "hoidon ja huolenpidon" tms jakson.
Palkasta tulee pieni epäpätevyysalennus, siihen saakka kun valmistut. Sh koulutus on reilusti pitempi ja palkkaero on tosi pieni, ehkä noin 250 euroa. Vanhustyössä mikä sinua kiinnosti, sh:t eivät tee yövuoroja, joten vuorotyölisät vähintäänkin tasaa palkkaeron. Sh työ on yhtä raskasta ja sisältää fyysistä perustyötä. Se tutkinto ei takaa kevyempää työtä eikä parempia ansioita, mutta vastuuta on enemmän. Lukion käyneelle nuorelle tietenkin sitä suosittelisin ja niille jotka haluavat vähän syvällisemmin asioita opiskella. Paljonko annat arvoa Sh:n laajemmille työnsaantimahdollisuuksille ja vähän suuremalle vastuulle? Vai olisiko tärkeämpää se, että työtä on kuitenkin kokoajan ja koulutus lyhyt, kun palkassakaan ei ole sanottavaa eroa? Ammattiopisto on helpompi koulutuksenakin tottakai ja pääsisit nopeasti töihin. Hoitoalaa voi opiskella paljonkin ja se ei valitettavasti juuri palkassa näy. Ehkä tälläinen lyhyt tutkinto olisi mielekäs entisen rinnalle, koska työllistää heti eikä vaadi vuosien työtä. Pitää myös pohtia mitä itse haluaa ja jaksaa sekä mihin sopii. Moni voi tykätä tehdä ihan perustyötä mummojen ja pappojen kanssa eikä haluaisikaan tosi vaativaan erikoissairaanhoidon työhön, leikkaussaliin tai johonkin akuutimpaan osastoon.
Jos opiskelet AMK tasolla hoitajaksi, niin opiskelijana voit ymmärtääkseni tehdä töitä lähihoitajan palkalla.
Töitä voi painaa niin paljon kun jaksaa opiskelijana, ja tällä alalla töitä riittää. Itse olen työskennellyt ihan liikaa alusta saakka ja se on lykännyt valmistumista. Työharjoittelupaikatkin poikineet töitä joka kerta.
t. melkein sosionomi amk
Olen itsekin välillä miettinyt alan vaihtoa, koska tutkintoni ei työllistä enkä ole nykyisiin keikkatöihini tyytyväinen. Tienaan n. 15 - 20 000 € vuodessa, teen iltaisin ja viikonloppuisin, töitä tarjotaan usein lyhyellä varoitusajalla ja säännöllisistä harrastuksista, lomista, elämän suunnittelemisesta yms. voi vain haaveilla. En silti uskalla kouluttautua lähihoitajaksi, koska pelkäisin joutuvani surkealla palkalla johonkin riistofirmaan, jossa työtä ei mitenkään pysty tekemään hyvin tai edes kohtalaisesti vaan on pakko mennä siitä mistä aita on matalin. Tunnollisena ihmisenä kärsisin varmasti kovasti, jos joutuisin näkemään kuinka hoidettavani kärsii hoidon puutteesta.
Siinä menee oppineen aika hukkaan.