Lue keskustelun säännöt.
Nettideittailuun liittyy eräs ikuisuusongelma, joka ei ehkä koskaan lakkaa harmittamasta minua
27.10.2020 |
Ongelma on, että suurin osa viestittelykumppaneista lopettaa vastaamisen kuin seinään. Arvioin aiemmin, että minun pitää viestitellä ehkä kymmenen kanssa, että saan aikaan yhden kunnollisen keskustelun ja ehkä yksi kahdestakymmenestä keskustelusta johtaa sitten treffeille asti. Kannattaako noihin viestittelyjen katkeamisiin hakea jatkuvasti vikaa itsestään vai onko kyseessä vain ilmiö, jolle ei voi tehdä oikeastaan yhtään mitään? Minusta se ei ole hyvä ratkaisu, että pitäisi alkaa feikkaamaan aivan erilaista ihmistä kuin todellisuudessa on.
Kommentit (54)
Minulta joskus jää vastaamatta, koska jännitän viesteilyä. Joskus se jää harmittamaan, kun kyseessä on ollut kiinnostava tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nettideittailun ongelma on nettideittailu.
Se ei ole mitenkään luonteva tapa tutustua ihmisiin.
Soveltuu vain todella kiireisille ja todella määränpäätietoisille ihmisille, kuten kaksi ystävääni, joilla oli kummallakin kiire perustaa perhe, ja täsmädeittailivat sopivia isäehdokkaita, jotka olivat myös samalla mielellä liikenteessä. Toinen pari rakastui, toinen... ei ole koskaan vaikuttanut rakastuneelta - ystäväni jopa myönsi, että ei hän ole koskaan varsinaisesti ihastunut mieheensä - mutta perhe-elämää halusivat ja sen myös saivat, joten mikä minä olen heidän suhdettaan arvostelemaan. Yhdessä on kumpikin pari ollut jo monta vuotta. Lapsia on kummallakin perheellä kolme.
Tunnistan tuon itsessäni. Mulla on niin paljon matcheja, että viestejä tulee välillä niin paljon, etten jaksa tarttua niihin. Joskus tulee olo, ettei jaksa mikään Tinder kiinnostaa, jolloin hyvätkin keskustelut päättyvät tai keskeytyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap sellainen, joka tykkää luetella päivänsä kaikki toiminnat viestiin. Mua ei oikein kiinnosta tuntemattomien yksityiskohtaisesti kuvatut salitreenit tai työpaikan prosessien kehittämiset.
No mikä se sitten kiinnostaa?
Tietenkään kaikkea päivästään ei kannata raportoida, mutta mitä sitä sitten kirjoittelee, kun ei vielä tunne ihmistä, ja jostain sitä jutun juurta pitäisi saada.
Mitä sinun mielestäsi sitten pitäisi kirjoitella?
Pitäisikö heti aloittaa kirjallinen flritti ja puhua pehmoisia juttuja ikäänkuin vitsien kautta, näinhän ne useatkin mieheet tekevät.
Joillakin puheet menee välittömästi jo alussa "niihin asioihin".
Ymmärrettävää, jos hakee vain sellaista seuraa, mutta jos on tavallisella deittipalstalla, ei missään Tinderissä, niin silloinkin alkuun miehet lähtee heti vihjailuluilla ja törkeällä flritillä.
Deittipalstoilla on suuret määrät ihmisiä, jotka hakevat tosissaan ystävää, eivät mitään pelkkää seksiä.
Jokinhan siinä ihmisessä on kiinnostuksen herättänyt, joten kannattaa aloittaa siitä.
"Huomasin, että olet erittäin hyvännäköinen, ja sinulla on hoikka vartalo ja ilmeisen terhakat pienet tissit. Tämä herätti kiinnostukseni, koska pidän juuri tuolllaisia naisia viehättävänä. Olen ehdottomasti pienten tissien ystävä."
Noinhan siinä käy, jos ainoa, mikä herätti kiinnostuksen, oli ulkonäkö. Jutun aiheet loppuvat lyhyeen ja elämäntavatkin ovat luultavasti aivan erilaiset, joten on turhaa jatkaa tutustumista.
Ainahan se on ulkonäkö, joka kiinnostuksen herättää. Miksi Tinder olisi tosimaailmaa kummempi?
Ei ole kaikille ulkonäkö ensimmäinen valintakriteeri. Esim. sapioseksuaalille se on se teksti, joka kertoo älykkyydestä ja sen jälkeen keskustelu. Jos nämä ovat kunnossa, voi päästä sapioseksuaalin kanssa treffeille, mutta ei ilman näitä.
Mulla just tämä. Luen ensin esittelyn ja muut ominaisuudet tarkkaan. Kuvalla eli ulkonäöllä ei ole merkitystä, jos teksti ja persoonallinen info ei nappaa.
En käytä pikadeittipalveluja kuten Tinderiä, vaan näitä perinteisiä deittisivustoja.
Tinderissä kävin tsekkaamassa ja totesin, että monella ihan tyhjä profiili, ei kerrassaan mitään esittelyä. En lähde tuommoiseen kuvaleikkiin, mieluummin toisin päin: ei kuvaa, mutta laaja esittely.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap sellainen, joka tykkää luetella päivänsä kaikki toiminnat viestiin. Mua ei oikein kiinnosta tuntemattomien yksityiskohtaisesti kuvatut salitreenit tai työpaikan prosessien kehittämiset.
Ootko tosissasi ettei sua kiinnosta, millaista mahdollisen kumppanisi elämä on? Mitä hänen sitten pitäisi sinulle kirjoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin jännitän viestittelyä. Siksi olen joskus hidas ja saatan olla turhan harkitseva mitä sanon. En tykkää esim. että kysytään mitä teen työkseni, minkä rotuisia koirani ovat, missä tarkalleen asun. Juttelu sujuu paremmin arkitasolla esim. kerrotaan jokin päivän hauska sattuma tai mietintää mitä tekisi viikonloppuna. Sitten jos päätyy treffeille, voin avata elämääni yksityiskohtaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Feikata ei kannata.
Sen sijaan suosittelen, että ei luovuta heti, kun keskustelu ekan kerran jämähtää, vaan jatkaa juttelua toisena päivänä, jos sattuu tulemaan mieleen jotain, mistä juuri sen henkilön kanssa haluaisi keskustella. Siis nimenomaan aidosti itseä kiinnostavaa asiaa, josta uskoo toisenkin olevan kiinnostunut. Jos ei tule vastausta niin sitten voi olla kohtalaisen varma, että ette ole hyvä match. Se ei silloin myöskään jää harmittamaan, että juttu kuivui kokoon.
Tämä oli arvokas neuvo.
Kiitos paljon 🌞!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma on kyllä se, että vasta tavatessa tietää, onko oikeasti mitään keskinäistä kemiaa. Eli hyvillä pohjakeskusteluilla ei oikeastaan tee mitään, koska vasta tapaaminen on se oikea testi.
Kyllä minä olen pystynyt sen ns pohjakeskustelu perusteella valikoimaan aika todella mukavia deittejä :) toki seksuaalinen kemia voi olla välitöntä tai syntyä ajan kanssa, mutta ainakin aina on ollut todella hauskaa, kun olen ensin keskustellut netissä ja valinnut sitten sellaisia ihmisiä treffiseuraksi joiden kanssa keskustelu soljuu hyvin ja voi vitsaillakin. Nämä tyypit jotka vaan kysyy mitä kuuluu ja sitten jää vapaamatkustajana odottamaan että pidän ikuisesti keskustelua yllä ei kyllä sytytä. Eikä tyypit jotka puhuu vaan ns tylsiä juttuja. Minua ei kiinnosta päivittäin kuulla mitä toinen teki sinä päivänä kun olisi mielenkiintoisempaa syvällisemmin tutustua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma on kyllä se, että vasta tavatessa tietää, onko oikeasti mitään keskinäistä kemiaa. Eli hyvillä pohjakeskusteluilla ei oikeastaan tee mitään, koska vasta tapaaminen on se oikea testi.
Kyllä minä olen pystynyt sen ns pohjakeskustelu perusteella valikoimaan aika todella mukavia deittejä :) toki seksuaalinen kemia voi olla välitöntä tai syntyä ajan kanssa, mutta ainakin aina on ollut todella hauskaa, kun olen ensin keskustellut netissä ja valinnut sitten sellaisia ihmisiä treffiseuraksi joiden kanssa keskustelu soljuu hyvin ja voi vitsaillakin. Nämä tyypit jotka vaan kysyy mitä kuuluu ja sitten jää vapaamatkustajana odottamaan että pidän ikuisesti keskustelua yllä ei kyllä sytytä. Eikä tyypit jotka puhuu vaan ns tylsiä juttuja. Minua ei kiinnosta päivittäin kuulla mitä toinen teki sinä päivänä kun olisi mielenkiintoisempaa syvällisemmin tutustua
Minulla on aivan samanlaisia kokemuksia!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä tästä aiheesta ei meinaa saada kunnollista keskustelua aikaan täällä, olen yrittänyt aiemminkin. Onko muiden sitten helpompi käsitellä tätä ongelmaa? Tuntuu siltä, että moni ei ota tästä ongelmasta ollenkaan itseensä 🤔 Voisinpa olla itse samanlainen...
Älä neuvo väärin. Nimenomaan vika löytyy ap:n peilistä. Hän oli liian lihava, rummoutunut tai vanha, jolloin keskustelukumppanien mielenkiinto lopahti. Ei se ole silloin kenenkään muun kuin itsesi vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä tästä aiheesta ei meinaa saada kunnollista keskustelua aikaan täällä, olen yrittänyt aiemminkin. Onko muiden sitten helpompi käsitellä tätä ongelmaa? Tuntuu siltä, että moni ei ota tästä ongelmasta ollenkaan itseensä 🤔 Voisinpa olla itse samanlainen...
Älä neuvo väärin. Nimenomaan vika löytyy ap:n peilistä. Hän oli liian lihava, rummoutunut tai vanha, jolloin keskustelukumppanien mielenkiinto lopahti. Ei se ole silloin kenenkään muun kuin itsesi vika.
APsta en tiedä mutta ainakin sinun kohdallasi tuo katkeruus on kyllä äärettömän epäviehättävää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nettideittailun ongelma on nettideittailu.
Se ei ole mitenkään luonteva tapa tutustua ihmisiin.
Soveltuu vain todella kiireisille ja todella määränpäätietoisille ihmisille, kuten kaksi ystävääni, joilla oli kummallakin kiire perustaa perhe, ja täsmädeittailivat sopivia isäehdokkaita, jotka olivat myös samalla mielellä liikenteessä. Toinen pari rakastui, toinen... ei ole koskaan vaikuttanut rakastuneelta - ystäväni jopa myönsi, että ei hän ole koskaan varsinaisesti ihastunut mieheensä - mutta perhe-elämää halusivat ja sen myös saivat, joten mikä minä olen heidän suhdettaan arvostelemaan. Yhdessä on kumpikin pari ollut jo monta vuotta. Lapsia on kummallakin perheellä kolme.
Puhu omasta puolestasi. Minulle se oli luontevin tapa. En minä osaa mennä tekemään tuttavuutta harrastuksissa tai baarissa ja siinä selvitellä toisen siviilisäätyä. Nettideittailu on selkeää.
... tullakseen dumpatuksi sitten myöhemmin, kun shopatut kuvat eivät vastanneet todellisuutta. No, ehkä ei kumminkaan kannata tuolle linjalle lähteä, jos oikeaa ihmissuhdetta on etsimässä. Koska todella, se ulkonäkö on miehille niin tärkeä, että ihan sama miten kiva tyyppi siellä viesteilee, jos Oikea ulkonäkö ei riitä.