Lue keskustelun säännöt.
Paras ystäväni katkaisi välit - mustasukkaisuusdraama
05.02.2014 |
Vuosia sitten tapasin keskustelufoorumilla miehen. Aloimme jutella usein mesessä, todella mielenkiintoisia keskusteluja. Olin itse silloin ihastunut johonkuhun, joten moniin kuukausiin välillämme ei ollut muuta kuin näitä keskusteluja, mutta livenäkin tavattiin muutaman kerran. Asuimme eri puolilla Suomea, joten emme kovin usein.
No, sitten tämä suhteentynkäni karahti kiville, ja aloin jutella entistä enemmän tämän nettituttuni kanssa. Aloimme myös nähdä toisiamme enemmän, ja jossain vaiheessa sitten yritimme vähän suhdettakin. Ei siksi, että välillämme olisi ollut mitään järisyttävää himoa, vaan siksi, että harvoin tapaa ketään, jonka kanssa on niin kivaa jutella.
Tätä etäsuhdetta kesti sitten noin kolmisen kuukautta. Tosin olimme molemmat opiskelijoita, joten saatoimme nähdä toisiamme kyllä melko paljon, mutta oli se silti etäsuhde. Homma kaatui sitten kuitenkin siihen, että haluamme elämältä ihan eri asioista, emmekä ole parisuhdemielessä yhtään yhteensopivat. Minä olen ylipäänsä huonoa vaimomatskua, minkä hän todellakin huomasi. Ja hän taas ei ollut ihan sitä, mitä minä kumppanilta haen. Eli lopetimme säätämisen ja jatkoimme ystävinä.
"Eron" jälkeen kävin muutamilla treffeillä ja tapasin nykyisen kumppanini. Olemme olleet yhdessä jo muutamia vuosia. Ystäväni on treffaillut, ollut ihastunut muutamaankin naiseen ja jatkanut elämäänsä. Ei ole mitenkään minun perääni itkenyt.
Juttelemme lähes joka päivä vähintään muutaman lauseen facebookissa, joskus pari tuntia puhelimessa. Joskus hän tulee meille kahville, kun on liikkeellä täällä päin Suomea. Omalle miehelleni tämä on ok. Saatamme puhua maailman menosta, tieteestä ja uutisista, tai sitten omista kuulumisista. Hän on ollut tukenani, muiden läheisteni joukossa, kun olen sairastanut. Jos jotain jännää tapahtuu, ilmoitamme toisillemme ensimmäisten joukossa. Hän on paras ystäväni, ihan samoin kuin joku nainenkin olisi. Emme koskaan flirttaile emmekä juuri muistele sitä lyhyttä aikaa, kun yritimme olla enemmän kuin ystäviä.
No, nyt ystäväni tapasi naisen, jolle tämä järjestely on iso ongelma. He ovat tunteneet vasta muutaman kuukauden, etäsuhteessa. Mutta tilanne eteni jo siihen pisteeseen, että ystäväni oli valittava meidän kahden väliltä. Hän valitsi tietty sen naisen, koska he voivat yhdessä perustaa perheen, mutta minä nyt olen vain hänen paras ystävänsä. Emme voi olla enää edes fb-kavereita, koska uusi nainen ahdistuu tästä tavattomasti, ja ystäväni ei kestä aiheuttaa hänelle tuskaa.
Minä olen huolissani. Nainen vaikuttaa hyvin omistushaluiselta. Hän on vakuuttunut, että ystäväni ei ole päässyt minusta yli, ei voi kuulemma olla ajattelematta sitä, että me olemme olleet intiimisti joskus, ja pelkää niin voivan tapahtua uudelleenkin. Vaikka asumme yhä eri puolila Suomea, minä seurustelen tahollani, emmekä kumpikaan tunne mitään tarvetta hakata päätämme enää samaa seinää vasten... Suhdetta koitettiin, se ei toiminut, olisi alunperinkin pitänyt tyytyä pelkkään ystävyyteen.
No, minut on nyt ulkoistettu ystäväni elämästä, enkä voi tehdä asialle mitään. Mutta olen huolissani ystävästäni. Onko tuollainen ihan normaalia, että jo muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen nainen manipuloi miehen luopumaan ystävistään? Voiko tämä nainen mitenkään olla hyvää vaimomateriaalia, vai onko ystäväni joutunut succubuksen kynsiin?
Kommentit (212)
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 21:33"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 20:41"]
Herranjestas sentään! Suurin osa teistä on siis sitä mieltä, että on NORMAALIA, ettei halua seurustelukumppanillaan olevan vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä? Aivan käsittämätöntä! Ettäkö minulla olisi oikeus edes toivoa, saati sanella(!) kenen kanssa mieheni on ystävä!
Aikuinen nainen, jolla on itsetunto kohdillaan osaa arvostaa kumppaninsa ystäviä samalla lailla kuin omiaan. Minuthan mieheni valitsi, enkä todellakaan ole mikään kakkosvalinta. Ja sitäpaitsi, jos mieheni olisi pettäjätyyppiä, niin eiköhän hän löytäisi muita väyliä harrastukselleen.
Toki tässä tapauksessa olen sitä mieltä, että mies on valintansa tehnyt, mutta kaikki sympatiani menevät ap:lle rakkaan ystävän menetyksen johdosta. Ja toivoin, että tämä nuoripari eroaa, sillä kukaan ei ansaitse tuollaista kontrolloivaa, huonoitsetuntoista kumppania pilamaan elämäänsä.
[/quote]
No ajatellaan toiselta puolelta. Minusta on ollut ihan normaalia, että olen jättänyt mieskaverini rauhaan, kun he ovat löytäneet uuden puolison.
En ole ripustautuvaa tyyppiä, vaan minulla on paljon tuttuja ja ystäviä ja monentasoisia ihmissuhteita. Jos joku vanha hoitoni, kuka on jäänyt kaveriksi, alkaa seurustelemaan vakavasti, ala ainakaan shokissa vinkumaan, miksi en saa soitella sille enää tuntikausien puheluita. Minusta on päivänselvää, että hänella on taatusti tärkeämpää tekemistä nyt, kuin chattailla minun kanssani.
Mutta kukin tavallaan. Niin kuin ap sanoo, ihmiset, jotka tulevat hänen elämään, jäävät siihen. Minä taas päästän irti heidät elämään omaa elämää
[/quote]
Ei olekaan mielestäni kyse siitä. Ap:han kertoi sanoneensa, että ymmärtää ja pyysi ottamaan yhteyttä jos haluaa. Kyse onkin nyt siitä, että onko oikeutta toivoa, ettei puolisolla ole läheisenä ystävänä vastakkaisen sukupuolen edustajia. Ja minusta ei todellakaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 21:42"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 18:27"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 18:21"]
No voi hyvänen aika, tietenkään noita tuntikausien puheluita ei puhuta joka päivä. :D Ehkä keskimäärin kerran kahdessa viikossa yksi tuollainen puhelu, yleensä viikonloppuna. Ja tämä siis tarkoittaa, että kerran kahdessa viikossa joko äidin tai jonkun ystävän kanssa. Ei kerrankahdessa viikossa per ihminen.
Ja se päivittäinen yhteydenpito voi tosiaan tarkoittaa yhtä lausetta facebookissa. Tai viiden minuutin juttelua. Kenellä muka ei ole aikaa tuollaiseen? Emme kumpikaan käy vakitöissä, vaan elämä on sekalaista opiskelua, satunnaista töissäkäyntiä jne.
Todellakin olen ollut tietoinen, että yhteydenpito vähenee kun työmäärä kasvaa, tulee perhettä jne. Tämä ei ole ongelma. Ongelma on se, että suhde loppui kuin seinään kolmannen osapuolen vaatimuksesta. Vastoin meidän kummankin tahtoa.
ap
[/quote]
Voi että jaksat jankata :) Kuulostat aika nuorelta.. Elämässä tulee eteen valintoja jotka kaikki aina ei niin helppoja. Ei se nainen varmaan asetta miehen ohimolla pitänyt. On se miehen tahto (vaikka ei ehkä kovin mieluinen) kun on niin päättänyt.
[/quote]
Feministinä minua nyt hävettää. Hävettää niin kamalasti, että vielä tänä päivänä voi ihmisiä, jotka luokittelevat toiset sukupuolen perusteella! Luottakaa itseenne, teidäthän se mies valitsi! Ja ennen kaikkea, luottakaa siihen puolisoonne! Kenenkään mielestä täällä ei olisi ok, että mies tulisi sanelemaan teille, että nyt teidän täytyy lakata olemasta kaveri parhaan ystävänne kanssa (oletettavasti teillä kaikilla nainen). Kenenkään! Ja se ei ole ok, että aikuiselle ihmiselle kukaan sanelee kenen kanssa ystäviä ollaan!
Lainaamassani esimerkissä naiivisti todetaan, että eihän kukaan pitänyt asetta miehen ohimolla. Mutta nainen kiristi emotionaalisesti huonon itseluottamuksensa vuoksi. Järkyttävää käytöstä aikuiselta ihmiseltä.
Tosin ap, jos se ystäväsi haksahti noin väärään naiseen, niin ehket jää paitsi mistään. Ainakin toivoisin omilta ystäviltäni selkärankaa.
[/quote]
Miten niin kiristi? En ymmärrä. Selitä, miten niin kiristi?
En "joustanut" saadakseni miehen, koska en halunnut häntä! Eikä hänkään halunnut minua! Hän oli ehkä hetken aikaa vähän ihastunut, mutta olemme puhuneet myöhemmin asiat selväksi ja kertoneet mikä toisessa miellytti ja mikä ärsytti. Häntä toisaalta miellytti se, että osaan olla yksikseni enkä roiku puntissa koko ajan, mutta toisaalta olisi halunnut että hakisin edes joskus hänen huomiotaan. Jokainen haluaa tulla halutuksi, ja minä olen tosi huono ilmaisemaan tunteitani. Hän tosiaan haluaa perheen ja lapsia, minä haluaisin porhaltaa pitkin maailmaa luomassa uraa. Hän on siisteydestä erittäin tarkka, minä suurpiirteinen jne.
Lopulta molemmilla oli vaan sellainen tunne, että meille on maailmassa paremmatkin puolisot odottamassa, mutta keskustelumme ovat vain niin mielenkiintoisia, että jatkoimme silti ystävyyttä. Ja hyvin on tässä jo vuosikaudet jaksettu jutella. Mein tuttavuutemme alkoi ystävyydestä ja päättyi siihen. Melkein vois sanoa et se kolmen kuukauden sähellys oli pitemminkin fuckbuddy-tyyppinen.
Ja enhän minä nyt tosiaan ole tunkenut toisen suhteeseen! Olen antanut suhteensa alettua antanut paljonkin tilaa, en ole sanonut pahaa sanaa... Ystäväni itse kysyi voivatko tulla meille kylään, ja ehkä yöksikin, kun nainen on suomessa.
Onko ystäväni muka tunkenut minun suhteeseeni tässä pari viime vuotta, kun on soitellut ja kirjoitellut? Kävi meillä kahvillakin, kodinrikkoja! :D Istui vastapäätä miestäni ja puhui tietokoneista. Mun mielestä ei ole tunkenut, koska olen tykännyt jutella hänen kanssaan.
Ap
Feminismiin vedotaan, jotta mies saisi pitää naisystäviä?
Joku kysyi aiemmin isästäni. Hän kuoli jo vuosia sitten, mutta eläessään hänellä oli kymmenittäin ystäviä, myös naisia. Isäni oli varsinainen papupata, tunsi kaikki lähistön ihmiset ja jäi aina suustaan kiinni johonkin. Toisaalta en tiedä oliko hänellä yhtään läheistä naispuolista ystävää. Niin sosiaalinen ihminen käyttää aikansa puhumalla tuhannelle ihmiselle vähän, ei puhumalla yhdelle paljon... Ja vanhempani olivat myös eronneet vuosia ennen isäni kuolemaa, joten kukapa isäni naisystävistä olisi mielensä pahoittanut? Valitettavasti vanhempani eivät onnistuneet pysymään ystävinä eron jälkeen. Yritän itse toimia aikuismaisemmin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 19:16"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 19:07"]
Huh huh, en voi käsittää naisia, vaikka itsekin olen nainen! Sairaanloista mustasukkaisuutta ja omistushalua pidetään täysin normaalina ja sitä, että kumppani saa päättää toisen aikuisen ihmisen ystävyyssuhteista, kuin joku äiti konsanaan. Miestä pitää kytätä ja vahtia ja kaikki muut naiset eliminoida miehen elämästä, mies on naisen omaisuutta ja projekti. Hieman itsetuntoa nyt peliin, nainen ja mies voivat olla puhtaasti vain ystäviä ja jos suhteentynkä on kaatunut jo aikapäiviä sitten, koska ap ja hänen ystävänsä eivät millään tavalla romanttisessa mielessä sopineet toisilleen, niin miksi tästä asiasta pitää tehdä ongelmaa? Ei ap ole tälle uudelle naiselle mikään uhka, pikemminkin uhkana ovat kaikki ne muut maailman vapaat ja varatut naiset, joista tämä ap:n ystävä voisi kiinnostua.
Ei toimivaan ja toista kunnioittavaan parisuhteeseen kuulu se, että pistetään valitsemaan ystävien ja naisen väliltä, sairaanloinen mustasukkaisuus, omistushalu, kontrollointi. Yrittäkää nyt naiset muistaa, että mies on vapaa yksilö, ei teidän omaisuuttanne. Ei ihme, että joka toinen avioliitto päätyy eroon, jos ihmiset kuvittelevat, että suhteen kantava voima on omistussuhde. Kukaan ei omista toista, vaan toimivat suhteet perustuvat yhteiseen haluun solmia ja vaalia suhdetta yhdessä.
[/quote]
No ei toista toki voi omistaa mutta ei se tarkoita sitä että kaikki pitää sallia.
Ja ap:n tapauksessa tuntuu olevan omistushaluinen ystävästään niin ymmärrän että se rasittaa tuoretta suhdetta. Ja noin myrkyllisiä mielipiteitä ystävänsä uudesta kumppanista niin ei hyvä :/ Vaikuttaa siltä että on tuputtanut ystävyyttään liiaksi vaikka miehellä on tuore suhde, ei ihme että toinen on mustasukkainen. Olisi vaikuttanut vähemmän innokkaalta niin ehkä näin ei olisi käynyt. Ihan oikeasti surettaa naiset jotka ovat omistushaluisia kuin teinit ystävistään. Niin ei siinä kehity suhde eikä ystävyys.
[/quote]
Kaikkea pidä sallia?? Joo ei kaikkea pidä sallia, kuten 24/7 ryyppäystä, väkivaltaa, alistavaa ja alentavaa käytöstä ja muita normaaleja juttuja, mutta ei pidä sallia naispuoleisia ystäviä? Oletteko te naiset nyt ihan tosissanne? Eikö ole ikinä käynyt mielessä, että sen sijaan, että yritän taistella koko naissukupuolta vastaan, hankkisin hieman itsetuntoa? Se elämä helpottuu sen jälkeen kummasti, kun uhka ei ole enää kromosomeista kiinni.
Ja ihan todellako olette sitä mieltä, että henkilö, joka ap:ta ei ole koskaan edes tavannut, kieltää ap:n ystävää enää näkemästä tätä ja laittaa valitsemaan itsensä ja ap:n välillä, on ihan jees tyyppi ja ap:ssa vika, kun ei tunne kovin positiivisia tunteita tätä ihmistä kohtaan? Vau! Sinä se varmaan rakastat jokaista tuntematontakin, joka puhuu sinusta paskaa sinulle tärkeälle ihmiselle ja yrittää myrkyttää tätä tärkeää henkilöä sinua vastaan :) - tottakai! Avosylin otat vastaan ja tarjoudut kustantamaan ulkomaanmatkan ja muuta mukavaa. Tottakai sellainen ihminen on vähintäänkin epäilyttävä seko, joka harmistuu siitä, kun tuntematon ihminen yrittää myrkyttää välejä tärkeän ihmisen (eli ystävän) kanssa.
Kyllä te naiset hämmästytätte minua päivä päivältä enemmän. Minun ystäväpiiri ei teidänlaisia "normaaleja" naisia kuulu, joten täältä oppii kyllä naisista kaikkea uutta. Eikä todellakaan imartelevassa mielessä.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 21:47"]
En "joustanut" saadakseni miehen, koska en halunnut häntä! Eikä hänkään halunnut minua! Hän oli ehkä hetken aikaa vähän ihastunut, mutta olemme puhuneet myöhemmin asiat selväksi ja kertoneet mikä toisessa miellytti ja mikä ärsytti. Häntä toisaalta miellytti se, että osaan olla yksikseni enkä roiku puntissa koko ajan, mutta toisaalta olisi halunnut että hakisin edes joskus hänen huomiotaan. Jokainen haluaa tulla halutuksi, ja minä olen tosi huono ilmaisemaan tunteitani. Hän tosiaan haluaa perheen ja lapsia, minä haluaisin porhaltaa pitkin maailmaa luomassa uraa. Hän on siisteydestä erittäin tarkka, minä suurpiirteinen jne.
Lopulta molemmilla oli vaan sellainen tunne, että meille on maailmassa paremmatkin puolisot odottamassa, mutta keskustelumme ovat vain niin mielenkiintoisia, että jatkoimme silti ystävyyttä. Ja hyvin on tässä jo vuosikaudet jaksettu jutella. Mein tuttavuutemme alkoi ystävyydestä ja päättyi siihen. Melkein vois sanoa et se kolmen kuukauden sähellys oli pitemminkin fuckbuddy-tyyppinen.
Ja enhän minä nyt tosiaan ole tunkenut toisen suhteeseen! Olen antanut suhteensa alettua antanut paljonkin tilaa, en ole sanonut pahaa sanaa... Ystäväni itse kysyi voivatko tulla meille kylään, ja ehkä yöksikin, kun nainen on suomessa.
Onko ystäväni muka tunkenut minun suhteeseeni tässä pari viime vuotta, kun on soitellut ja kirjoitellut? Kävi meillä kahvillakin, kodinrikkoja! :D Istui vastapäätä miestäni ja puhui tietokoneista. Mun mielestä ei ole tunkenut, koska olen tykännyt jutella hänen kanssaan.
Ap
[/quote]
No ei tietenkään ole tunkenut, jos se on ollut kaikille osapuolille ok! Mutta itse olet ajatellut, että voit integroitua miehen ja hänen tulevan puolison elämään. Kysymättä puolisolta, tietenkään, kun häntä ei ollut, että olisit voinut kysyä.
Olet pettynyt, kun nyt näyttää siltä, että et voikaan integroitua. Kuka sellaista oli luvannut? Ja olet ehkä vähän hätäinen, jos malttaisit, asiat voisivat näyttää vuoden päästä toisenlaisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 21:49"]
Feminismiin vedotaan, jotta mies saisi pitää naisystäviä?
[/quote]
Hanki nainen ihan oikeasti nyt sitä itseluottamusta. Muuten menee koko elämä kytätessä, määräillessä ja kyräillessä. Tämä on niin surullista luettavaa...
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 21:46"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 21:42"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 18:27"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 18:21"]
No voi hyvänen aika, tietenkään noita tuntikausien puheluita ei puhuta joka päivä. :D Ehkä keskimäärin kerran kahdessa viikossa yksi tuollainen puhelu, yleensä viikonloppuna. Ja tämä siis tarkoittaa, että kerran kahdessa viikossa joko äidin tai jonkun ystävän kanssa. Ei kerrankahdessa viikossa per ihminen.
Ja se päivittäinen yhteydenpito voi tosiaan tarkoittaa yhtä lausetta facebookissa. Tai viiden minuutin juttelua. Kenellä muka ei ole aikaa tuollaiseen? Emme kumpikaan käy vakitöissä, vaan elämä on sekalaista opiskelua, satunnaista töissäkäyntiä jne.
Todellakin olen ollut tietoinen, että yhteydenpito vähenee kun työmäärä kasvaa, tulee perhettä jne. Tämä ei ole ongelma. Ongelma on se, että suhde loppui kuin seinään kolmannen osapuolen vaatimuksesta. Vastoin meidän kummankin tahtoa.
ap
[/quote]
Voi että jaksat jankata :) Kuulostat aika nuorelta.. Elämässä tulee eteen valintoja jotka kaikki aina ei niin helppoja. Ei se nainen varmaan asetta miehen ohimolla pitänyt. On se miehen tahto (vaikka ei ehkä kovin mieluinen) kun on niin päättänyt.
[/quote]
Feministinä minua nyt hävettää. Hävettää niin kamalasti, että vielä tänä päivänä voi ihmisiä, jotka luokittelevat toiset sukupuolen perusteella! Luottakaa itseenne, teidäthän se mies valitsi! Ja ennen kaikkea, luottakaa siihen puolisoonne! Kenenkään mielestä täällä ei olisi ok, että mies tulisi sanelemaan teille, että nyt teidän täytyy lakata olemasta kaveri parhaan ystävänne kanssa (oletettavasti teillä kaikilla nainen). Kenenkään! Ja se ei ole ok, että aikuiselle ihmiselle kukaan sanelee kenen kanssa ystäviä ollaan!
Lainaamassani esimerkissä naiivisti todetaan, että eihän kukaan pitänyt asetta miehen ohimolla. Mutta nainen kiristi emotionaalisesti huonon itseluottamuksensa vuoksi. Järkyttävää käytöstä aikuiselta ihmiseltä.
Tosin ap, jos se ystäväsi haksahti noin väärään naiseen, niin ehket jää paitsi mistään. Ainakin toivoisin omilta ystäviltäni selkärankaa.
[/quote]
Miten niin kiristi? En ymmärrä. Selitä, miten niin kiristi?
[/quote]
Jos luottaan ap:hen, ja miksei luotettaisi kun ei meillä muitakaan osapuolia ole. Mies kertoi ap:lle, että ensin nainen oli halukas tapaamaan ap:n, sitten enää ei ja lopulta ei halunnut, että mies on tekemisissä ap:n tai muiden naispuoleisten ystäviensä kanssa, vaikka mies olisi omien sanojensa mukaan halunnut (enkä ymmärrä miksei olisi, kun oli paljon tekemisissä ennen suhdettakin). Joten naisen tahdon vuoksi mies luopui ystävistään vastentahtoisesti = emotionaalista kiristystä, koska eihän kukaan halua kumppaniaan satuttaa, vaikka olisikin halunnut säilyttää ystävyyssuhteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 21:49"]
Feminismiin vedotaan, jotta mies saisi pitää naisystäviä?
[/quote]
No todellakin! Feminismin perusajatus on, että kaikki ovat yhtä tärkeitä ja saman arvoisia sukupuolestaan riippumatta. Mutta nyt sitten yhtäkkiä mies ja nainen eivät olekaan samanarvoisia ystävinä/kummankin ystävät eivät ole samanarvoisia.
Voiko misogynistisempää ollakaan, kuin nainen, joka ei ole feministi?
Numerolle 86:
Jos kaksi naista ovat mustasukkaisia samasta miehestä, kumpi kuuluu miehen ja sen toisen mustasukkaisen naisen väliin; miehen uusi nainen, vai eksä? Jos siis nämä kaksi naista eivät ns. mahdu saman katon alle?
Ei kai kukaan ole sinänsä sanonut, että miehen puoliso on kunnollinen, ap viallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 21:57"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 21:46"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 21:42"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 18:27"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 18:21"]
No voi hyvänen aika, tietenkään noita tuntikausien puheluita ei puhuta joka päivä. :D Ehkä keskimäärin kerran kahdessa viikossa yksi tuollainen puhelu, yleensä viikonloppuna. Ja tämä siis tarkoittaa, että kerran kahdessa viikossa joko äidin tai jonkun ystävän kanssa. Ei kerrankahdessa viikossa per ihminen.
Ja se päivittäinen yhteydenpito voi tosiaan tarkoittaa yhtä lausetta facebookissa. Tai viiden minuutin juttelua. Kenellä muka ei ole aikaa tuollaiseen? Emme kumpikaan käy vakitöissä, vaan elämä on sekalaista opiskelua, satunnaista töissäkäyntiä jne.
Todellakin olen ollut tietoinen, että yhteydenpito vähenee kun työmäärä kasvaa, tulee perhettä jne. Tämä ei ole ongelma. Ongelma on se, että suhde loppui kuin seinään kolmannen osapuolen vaatimuksesta. Vastoin meidän kummankin tahtoa.
ap
[/quote]
Voi että jaksat jankata :) Kuulostat aika nuorelta.. Elämässä tulee eteen valintoja jotka kaikki aina ei niin helppoja. Ei se nainen varmaan asetta miehen ohimolla pitänyt. On se miehen tahto (vaikka ei ehkä kovin mieluinen) kun on niin päättänyt.
[/quote]
Feministinä minua nyt hävettää. Hävettää niin kamalasti, että vielä tänä päivänä voi ihmisiä, jotka luokittelevat toiset sukupuolen perusteella! Luottakaa itseenne, teidäthän se mies valitsi! Ja ennen kaikkea, luottakaa siihen puolisoonne! Kenenkään mielestä täällä ei olisi ok, että mies tulisi sanelemaan teille, että nyt teidän täytyy lakata olemasta kaveri parhaan ystävänne kanssa (oletettavasti teillä kaikilla nainen). Kenenkään! Ja se ei ole ok, että aikuiselle ihmiselle kukaan sanelee kenen kanssa ystäviä ollaan!
Lainaamassani esimerkissä naiivisti todetaan, että eihän kukaan pitänyt asetta miehen ohimolla. Mutta nainen kiristi emotionaalisesti huonon itseluottamuksensa vuoksi. Järkyttävää käytöstä aikuiselta ihmiseltä.
Tosin ap, jos se ystäväsi haksahti noin väärään naiseen, niin ehket jää paitsi mistään. Ainakin toivoisin omilta ystäviltäni selkärankaa.
[/quote]
Miten niin kiristi? En ymmärrä. Selitä, miten niin kiristi?
[/quote]
Jos luottaan ap:hen, ja miksei luotettaisi kun ei meillä muitakaan osapuolia ole. Mies kertoi ap:lle, että ensin nainen oli halukas tapaamaan ap:n, sitten enää ei ja lopulta ei halunnut, että mies on tekemisissä ap:n tai muiden naispuoleisten ystäviensä kanssa, vaikka mies olisi omien sanojensa mukaan halunnut (enkä ymmärrä miksei olisi, kun oli paljon tekemisissä ennen suhdettakin). Joten naisen tahdon vuoksi mies luopui ystävistään vastentahtoisesti = emotionaalista kiristystä, koska eihän kukaan halua kumppaniaan satuttaa, vaikka olisikin halunnut säilyttää ystävyyssuhteensa.
[/quote]
Näen tuon ihan kompromissina, en kiristyksenä.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 22:00"]
Numerolle 86:
Jos kaksi naista ovat mustasukkaisia samasta miehestä, kumpi kuuluu miehen ja sen toisen mustasukkaisen naisen väliin; miehen uusi nainen, vai eksä? Jos siis nämä kaksi naista eivät ns. mahdu saman katon alle?
Ei kai kukaan ole sinänsä sanonut, että miehen puoliso on kunnollinen, ap viallinen.
[/quote]
En ole 86, mutta mielestäni ap ei ole niinkään mustasukkainen miehestä, ja vaikka olisi, niin se ei kuulu tähän, vaan kyseessä on se, että onko ok sanella puolisille kenen kanssa tämä saa olla ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 22:00"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 21:49"]
Feminismiin vedotaan, jotta mies saisi pitää naisystäviä?
[/quote]
No todellakin! Feminismin perusajatus on, että kaikki ovat yhtä tärkeitä ja saman arvoisia sukupuolestaan riippumatta. Mutta nyt sitten yhtäkkiä mies ja nainen eivät olekaan samanarvoisia ystävinä/kummankin ystävät eivät ole samanarvoisia.
Voiko misogynistisempää ollakaan, kuin nainen, joka ei ole feministi?
[/quote]
Feminismin perusajatus sopii aika huonosti kolmiodraamoihin.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 19:30"]
Luulenpa, että kaikki tähän vastanneet, jotka pitävät jotenkin "normaalina" sitä, että naisella on lupa kontrolloida miehen elämää, ovat itse sairaalloisen mustasukkaisia. Sanoisin myös, että vastaajilla tuskin on ollut koskaan kaveri- tai ystävyyssuhdetta mieheet vaan kaikki suhteet ovat olleet jotenkin seksuaalisia.
Mulla itelläni on huomattavasti enemmän miehiä kavereina kuin naisia, johtuen ammatinvalinnastani. Olen viettänyt aikaani viimeiset 10 vuotta pääasiassa miesseurassa enkä pysty ollenkaan ymmärtään ihmisten "luokittelua" miehiin ja naisiin, paitsi teknisesti tietenkin. Tuntuu, että jotkut aikuisetkin jatkavat ala-asteen poikabakteeri-tyttöbakteeri yökkäilyä, mikä on naurettavaa.
Minulle ei ole mitenkään ihmeellistä tai "epänormaalia" olla miesseurassa eikä omalla miehellänikään ole asian kanssa mitään ongelmaa.
Kauhistelijoille tiedoksi: muutaman viikon päästä olen lähdössä illanviettoon porukassa, joka koostuu vain miehistä ja minusta. Aviomieheni ei tule mukaan.
Meille tämä on täysin normaalia.
[/quote]
Nimenomaan, tämä on täysin normaalia. Ettei ystävyyssuhteet ole sukupuolisidonnaisia, kaikkea ei tarvitse panna joka liikkuu, miehistä saa aivan loistavia ystäviä! Minullakin valtaosa ystävistä on miehiä (osaksi ammattini puolesta). Ja tämä mustasukkaisuus ja kyräilyhän ei lopu siihen, että mies katkaisee välinsä tähän naispuoleiseen ystävään (eli kammottavaan hirviöön jolta pitää emomaisesti miestä suojella :D), vaan mies joutuu varomaan kaikkia tekojaan ja sanojaan suhteessa muihin naisiin. Vanhoja tuttuja ei saa moikata, kun ihana naisystävä kyttää naama norsun veenä vieressä, vieraiden naisten kanssa ei missään nimessä saa jutella, antaa edes suuntaneuvoja kysyttäessä, puhelimet ja sähköpostit käydään läpi kysymättä ja muuta täysin "normaalia". Kielto ystävyydestä eksän kanssa ei koske tietenkään pelkästään miestä, vaan miehen sukulaisia myös ;).
Lähipiirissä oli tällainen tapaus ja erohan siinä tuli, kun miehen työkavereina oli paljon naisia ja ystävinä muutenkin. Ei olisi raukka saanut hengittääkään ilman tämän neitokaisen lupaa...ihmettelen sellaista miestä, joka tällaiseen alistuu.
Huomenna olen menossa MIESpuolisten ystävieni kanssa liikenteeseen, luojan kiitos nämä ovat tajunneet pariutua järkevien yksilöiden kanssa :).
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 21:29"][quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 21:03"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 20:36"]
Huoh, onko sitä niin vaikea ymmärtää, että parisuhteita on erilaisia ja niissä on kaikilla omat säännöt? Miksi kaikki omasta ajattelutavasta poikkeava täytyy heti leimata esim. sairaaksi?
Se, että ystäväsi naista häiritsee sinun monen tunnin puhelusi ja päivittäiset viestisi, ei tarkoita automaattisesti sitä että hän pitäisi sinua jotenkin uhkaavana. Ehkä hän vain kokee sinut ärsyttävänä ja tunkeilevana? Ei se tee hänestä sairaalloisen mustasukkaista.
[/quote]
Öö, kerrotko miten häntä voi ärsyttää asia, mitä hän ei ole koskaan nähnyt? Ystäväni on siis etäsuhteessa naiseen, joka asuu nyt ulkomailla. He ovat nähneet livenä alle kaksi viikkoa, ja en ollut ystävääni ollenkaan yhteydessä silloin kun nainen on Suomessa. No, mies soitti yhden kerran kun oli menossa kuntosalille. Nainen oli tuolloin hänen kämpillään.
Normaalisti mies on yksin omassa kämpässään, ja skypettää naiselle. Tuolloin me emme luonnollisesti chattaa samaan aikaan. Silloin kun hän ei juttele naisen kanssa, hän saattaa jutell minulle. Miten nainen muka edes tietää, paljonko me jutellaan ja tuleeko minulta kerran päivässä joku oneliner chatissa vai ei? Ja jos mies ajaa autoa ja juttelee mulle silloin puhelimessa, niin ei nainen voi tietää sitäkään.
Hän voi ainoastaan tietää, että me ollaan puheissa, jos mies puhuu minusta. No se tätä naista ehkä kai häiritseekin eniten. Että mies välittää minusta, koska olen kiva ihminen. Meidän yhteydenpitoamme sinällään hän ei ole voinut huomata mitenkään, joten tuskin se tässä on ongelma.
Ja tosiaan, entä se seikka, että hän on sanonut, ettei hyväksyisi leskiäitinsä uutta miessuhdetta? Ihan normaalia lapsi-äitisuhteessa, kun tytär lähestyy kolmeakymmentä? Jos tämä nainen on itsekin kerran myöntänyt olevansa melko mustasukkainen ja omistushaluinen, niin miksi av-mammat eivät voi sitä myöntää? :D
ap
[/quote]
Etkö oikeasti tajua mitään ongelmaa?
Kuinkahan hyvin olet ap käsitellyt eronne tämän miehen kanssa? Sanoit, että mies ei pystynyt suhteeseen sinun kanssasi, koska et halunnut nähdä häntä tarpeeksi? Lisäksi mies toivoi lapsia, sinä et?
Mikset itse joustanut hieman saadaksesi miehen? Minusta kuulostaa ihan siltä, että et ole käsitellyt eroanne, eli suhteenne muuttumista "suhteesta" kaveruudeksi, ystävyydeksi. Ei ystävyyteen ja kaveruuteen minusta kuulu toisen suhteeseen tunkeminen.
Leskiäitisuhdevastustus kertoo minusta siitä, että nainen on ehkä epävarma tai heikkoitsetuntoinen, eikä halua menettää äitiään uudelle puolisolle. Minä menetin isäni hänen uudelle puolisolleen. Olin 15 kun suhde alkoi ja reilu kymmenen vuotta niin isä kysyi kaiken minun tapaamiseeni liittyvän luvan puolisoltaan. Äidit harvemmin tekevät niin lapselleen mutta aina se muuttaa suhteita, kun uusia henkilöitä tulee mukaan. Eikä ne muutokset aina suju kivuttomasti. < -- Puhuen nyt siis vanhemman unudesta puolisosta.
No se leskiaititarina on apn keksima kun ei saanut taaltamyotatuntoa
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 22:03"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 21:57"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 21:46"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 21:42"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 18:27"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 18:21"]
No voi hyvänen aika, tietenkään noita tuntikausien puheluita ei puhuta joka päivä. :D Ehkä keskimäärin kerran kahdessa viikossa yksi tuollainen puhelu, yleensä viikonloppuna. Ja tämä siis tarkoittaa, että kerran kahdessa viikossa joko äidin tai jonkun ystävän kanssa. Ei kerrankahdessa viikossa per ihminen.
Ja se päivittäinen yhteydenpito voi tosiaan tarkoittaa yhtä lausetta facebookissa. Tai viiden minuutin juttelua. Kenellä muka ei ole aikaa tuollaiseen? Emme kumpikaan käy vakitöissä, vaan elämä on sekalaista opiskelua, satunnaista töissäkäyntiä jne.
Todellakin olen ollut tietoinen, että yhteydenpito vähenee kun työmäärä kasvaa, tulee perhettä jne. Tämä ei ole ongelma. Ongelma on se, että suhde loppui kuin seinään kolmannen osapuolen vaatimuksesta. Vastoin meidän kummankin tahtoa.
ap
[/quote]
Voi että jaksat jankata :) Kuulostat aika nuorelta.. Elämässä tulee eteen valintoja jotka kaikki aina ei niin helppoja. Ei se nainen varmaan asetta miehen ohimolla pitänyt. On se miehen tahto (vaikka ei ehkä kovin mieluinen) kun on niin päättänyt.
[/quote]
Feministinä minua nyt hävettää. Hävettää niin kamalasti, että vielä tänä päivänä voi ihmisiä, jotka luokittelevat toiset sukupuolen perusteella! Luottakaa itseenne, teidäthän se mies valitsi! Ja ennen kaikkea, luottakaa siihen puolisoonne! Kenenkään mielestä täällä ei olisi ok, että mies tulisi sanelemaan teille, että nyt teidän täytyy lakata olemasta kaveri parhaan ystävänne kanssa (oletettavasti teillä kaikilla nainen). Kenenkään! Ja se ei ole ok, että aikuiselle ihmiselle kukaan sanelee kenen kanssa ystäviä ollaan!
Lainaamassani esimerkissä naiivisti todetaan, että eihän kukaan pitänyt asetta miehen ohimolla. Mutta nainen kiristi emotionaalisesti huonon itseluottamuksensa vuoksi. Järkyttävää käytöstä aikuiselta ihmiseltä.
Tosin ap, jos se ystäväsi haksahti noin väärään naiseen, niin ehket jää paitsi mistään. Ainakin toivoisin omilta ystäviltäni selkärankaa.
[/quote]
Miten niin kiristi? En ymmärrä. Selitä, miten niin kiristi?
[/quote]
Jos luottaan ap:hen, ja miksei luotettaisi kun ei meillä muitakaan osapuolia ole. Mies kertoi ap:lle, että ensin nainen oli halukas tapaamaan ap:n, sitten enää ei ja lopulta ei halunnut, että mies on tekemisissä ap:n tai muiden naispuoleisten ystäviensä kanssa, vaikka mies olisi omien sanojensa mukaan halunnut (enkä ymmärrä miksei olisi, kun oli paljon tekemisissä ennen suhdettakin). Joten naisen tahdon vuoksi mies luopui ystävistään vastentahtoisesti = emotionaalista kiristystä, koska eihän kukaan halua kumppaniaan satuttaa, vaikka olisikin halunnut säilyttää ystävyyssuhteensa.
[/quote]
Näen tuon ihan kompromissina, en kiristyksenä.
[/quote]
Sinänsä oikein hyvä näkökulma. Ihan pisti miettimään, kiitos. Mutta kun ajattelen asia vielä syvällisemmin, minusta ei ole okei, että aikuiselle ihmiselle sanellaan kenen kanssa saa olla ystävä. Ei minullekaan saisi mieheni tulla sanomaan, että en saa olla enää ystävä oman parhaan ystäväni (nainen) kanssa. En näkisi sitä kompromissina, vaan puolisoni luonnevikana tai heikkona itsetuntona. Yrittäisin saada ennemmin hänen itsetuntoaan kohotettua ja jos ei onnistuisi, lähtisin suhteesta. Kaipaan kumppania, en riippaa.
Mutta kiitos näkökulmasta, ymmärrän nyt hieman paremmin näiden kieltäjien näkökantaa.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 22:05"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 22:00"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 21:49"]
Feminismiin vedotaan, jotta mies saisi pitää naisystäviä?
[/quote]
No todellakin! Feminismin perusajatus on, että kaikki ovat yhtä tärkeitä ja saman arvoisia sukupuolestaan riippumatta. Mutta nyt sitten yhtäkkiä mies ja nainen eivät olekaan samanarvoisia ystävinä/kummankin ystävät eivät ole samanarvoisia.
Voiko misogynistisempää ollakaan, kuin nainen, joka ei ole feministi?
[/quote]
Feminismin perusajatus sopii aika huonosti kolmiodraamoihin.
[/quote]
Miksi koet kolmiodraamana miehen ystävyyden? Vain sukupuolen vuoksi? Koska se olisi sovinistista.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 22:04"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 22:00"]
Numerolle 86:
Jos kaksi naista ovat mustasukkaisia samasta miehestä, kumpi kuuluu miehen ja sen toisen mustasukkaisen naisen väliin; miehen uusi nainen, vai eksä? Jos siis nämä kaksi naista eivät ns. mahdu saman katon alle?
Ei kai kukaan ole sinänsä sanonut, että miehen puoliso on kunnollinen, ap viallinen.
[/quote]
En ole 86, mutta mielestäni ap ei ole niinkään mustasukkainen miehestä, ja vaikka olisi, niin se ei kuulu tähän, vaan kyseessä on se, että onko ok sanella puolisille kenen kanssa tämä saa olla ystävä.
[/quote]
Totta kai se kuuluu tähän. Eihän alkuasetelmakaan ollut se, että uusi nainen kategorisesti olisi kieltänyt mieheltä naisystävät, sellaista lausetta ei ap ole kirjoittanut eikä kuullut naisen sanoneen. Varmasti jonkinlainen naistuttava olisi ihan ok, mutta kun ihmisissä on eroja, toisilla ei ole itseluottamusta, jotta kestäisivät vastakkaisen sukupuolen syvät ystävyyssuhteet omalle puolisolleen. Ja ap:n ystävämies on valinnut naisekseen tällaisen naisen.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 18:27"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 18:21"]
No voi hyvänen aika, tietenkään noita tuntikausien puheluita ei puhuta joka päivä. :D Ehkä keskimäärin kerran kahdessa viikossa yksi tuollainen puhelu, yleensä viikonloppuna. Ja tämä siis tarkoittaa, että kerran kahdessa viikossa joko äidin tai jonkun ystävän kanssa. Ei kerrankahdessa viikossa per ihminen.
Ja se päivittäinen yhteydenpito voi tosiaan tarkoittaa yhtä lausetta facebookissa. Tai viiden minuutin juttelua. Kenellä muka ei ole aikaa tuollaiseen? Emme kumpikaan käy vakitöissä, vaan elämä on sekalaista opiskelua, satunnaista töissäkäyntiä jne.
Todellakin olen ollut tietoinen, että yhteydenpito vähenee kun työmäärä kasvaa, tulee perhettä jne. Tämä ei ole ongelma. Ongelma on se, että suhde loppui kuin seinään kolmannen osapuolen vaatimuksesta. Vastoin meidän kummankin tahtoa.
ap
[/quote]
Voi että jaksat jankata :) Kuulostat aika nuorelta.. Elämässä tulee eteen valintoja jotka kaikki aina ei niin helppoja. Ei se nainen varmaan asetta miehen ohimolla pitänyt. On se miehen tahto (vaikka ei ehkä kovin mieluinen) kun on niin päättänyt.
[/quote]
Feministinä minua nyt hävettää. Hävettää niin kamalasti, että vielä tänä päivänä voi ihmisiä, jotka luokittelevat toiset sukupuolen perusteella! Luottakaa itseenne, teidäthän se mies valitsi! Ja ennen kaikkea, luottakaa siihen puolisoonne! Kenenkään mielestä täällä ei olisi ok, että mies tulisi sanelemaan teille, että nyt teidän täytyy lakata olemasta kaveri parhaan ystävänne kanssa (oletettavasti teillä kaikilla nainen). Kenenkään! Ja se ei ole ok, että aikuiselle ihmiselle kukaan sanelee kenen kanssa ystäviä ollaan!
Lainaamassani esimerkissä naiivisti todetaan, että eihän kukaan pitänyt asetta miehen ohimolla. Mutta nainen kiristi emotionaalisesti huonon itseluottamuksensa vuoksi. Järkyttävää käytöstä aikuiselta ihmiseltä.
Tosin ap, jos se ystäväsi haksahti noin väärään naiseen, niin ehket jää paitsi mistään. Ainakin toivoisin omilta ystäviltäni selkärankaa.