Tyttäreni haukkui minut juuri pataluhaksi.

On se hyvä että joku on roolimallina ja pitää huolta.

On se hyvä että joku on roolimallina ja pitää huolta.

Oireileeko murkku-ikää? Oletko ansainnut haukkumiset? Pitäisi miettiä, miten tyttäresi näkee ja kokee elämäntilanteenne. Hän itse ei ole ollut päättämässä asioista, eikä hänen mieleipidettään ole kysytty. Hänen ääntänsä ei ole kuultu. Kaikki asiat ovat ilmeisesti tyttäresi puolestaan päätetty, hän ei pidä valitsemistanne ratkaisuista. Hän oireilee. Vai mitä?

Kaikella on aikansa ja sen jälkeen asiat muuttuvat. Elämä on muutosta ja aaltoliikettä.

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 16:00"]

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 15:55"]

Taitaa olla syytäkin. Vaikutat aika paskalta äidiltä. Lapsellinen ja etä varmaan juuri sen takia.

[/quote]Kiitos. Olen kyllä etä koska minulla on mt-ongelmia ja olen sairaseläkkeellä.

Minun ei silti tarvitse kuunnella sitä esiteiniltä huudettavan päin naamaani, sekä kaikkea huonouttani, miten en tee mitään enkä käy töissä ja kuinka minusta halutaan eroon. Lapsen isän ja sukunsa kasvatus mennyt hyvin perille.

[/quote]

Et kait tosissasi luule, ettei esimurkku tajua asioita ihan itse, ilman muiden "kasvatusta" tms, ei ne tyhmiä ole.

Okei, tuli selväksi. Teidänkin mielestänne sairas on hylkiö joka sietää myös kuulla siitä, ja jolle voi tehdä selväksi miten paljon parempi elämä on ilman tätä.

Kun te taas pidätte huolen siitä ettei teininne nimitä teitä edes kertaakaan vitun ämmäksi.

Mun lapset eivät ole vielä sanoneet mua vitun ämmäksi ja saisivat siitä rangaistuksen. En tosin uhkaisi jättää heitä elämäni ulkopuolelle huonon käytöksen takia, mä rakastan heitä aina. Teinit draamailevat. Ovat kuin vuoristoradassa ja jos heille ei aseta rajojta ja osoita huonosta käytöksestä huolimatta rakkautta, niin huonosti käy.

Jos sä otat henk.koht. teinin sanomiset, niin kannattaisi mennä oikeasti itseensä. Jos mä luhistuisin joka kerta kun mun lapsi/lapset sanovat mua maailman huonoimmaksi äidiksi tai maailman ilkeimmäksi, joka ei ymmärrä mitään, niin enhän mä enää olis edes olemassa. Meillä vanhemmillakin pitää olla suodatin ja sen läpi me ymmärretään, että se teini ei tarkoita läheskään kaikkia niitä asioita, joita vihapäissään suoltaa. Meidän tehtävä on seistä lapsen rinnalla, teki tai sanoi hän mitä tahansa.

Sä olet nyt tosi lapsellinen mun mielestä ja syytät lapsen isää ja hänen sukuaan sun lapsesi käytöksestä, mutta itse olet vajonnut teinin tasolle.

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 16:12"]

Okei, tuli selväksi. Teidänkin mielestänne sairas on hylkiö joka sietää myös kuulla siitä, ja jolle voi tehdä selväksi miten paljon parempi elämä on ilman tätä.

Kun te taas pidätte huolen siitä ettei teininne nimitä teitä edes kertaakaan vitun ämmäksi.

[/quote]

Kyllä omani on mua nimitellyt, mutta ei se johdu isästään ja sen puoleisesta suvusta ja niiden kasvatuksesta... sori

Mutta ymmärrätte kai miten helppo etävanhemmalle on sanoakin että "häivy", ja mahdotonhan mun on häntä pakottaa tapaamaan. Se ei vain väkisin onnistu, eikä siinä jatkuvassa tappelussa ole järkeä. Enkä minä jaksa kuunnella tuollaisia loukkauksia. Ne vitun ämmät mä vielä sulatankin, ne on sen verran abstrakteja, ja ymmärrän kyllä että joskus kuohahtaa, kun ei kaikki mene mielen mukaan.

Mutta tätä että sain haukut siitä että olen olemassa, ja mieluummin on mummonsa hoidettavana, niin en minä jaksa.

Viime kesänäkin kuuntelin lomalla kaksi viikkoa aamusta iltaan sitä huutoa ja haukkumista ja viiltelyllä uhkailua ja ties mitä, ja tyttö soitteli sukuaan läpi hakemaan hänet pois.

Mitä teet tyttäresi kanssa, kun hän on luonasi? 

Mä olen sitä mieltä, että aivan pieni virhekin karkottaa lapsen kauas. Jos et ole valmis kuuntelemaan teiniä keskellä yötä, kun hän vuodattaa murheitaan, niin seuraavaa kertaa ei tule. Jos et koskaan toteuta hänen toiveitaan, niin hänestä tuntuu ettet välitä. Jos teillä syödään, juodaan, katsotaan telkkaria jne. miten sä haluat, niin teini reagoi.

Otatko myös sen huomioon, että hän todennäköisesti vain hakee sun huomiota noilla viiltelyjutuilla? Hän haluaa tuntea sen, että sä rakastat ja välität. Ehkä hän ajattelee ettet rakasta tarpeeksi, koska olet hylännyt hänet. Kannattaa miettiä niitä oudoimpiakin juttuja, koska juuri niitä tosi outoja juttuja teinien päässä liikkuu.

Mitä sen tyttären pitäisi sanoa? Olet työtön, hullu ja edes äidiksi ei sinusta ole.

Mitä sen tyttären pitäisi sanoa? Olet työtön, hullu ja edes äidiksi ei sinusta ole.

Ap, voisiko lapsesikin olla sairastunut? Tiedätkö, miten hänen elämässään oikeasti sujuu?

Muakaan ei haittaa, jos lapseni nimittää mua vitun huoraksi, kun siinä se vain purkaa vitutustaa, eikä nimityksessä ole toden häivääkään. MUTTA sitä suren kunnolla, kun lapsi toivoo mun kuolemaa, että on mun syytä, että hänen elämänsä on päin vittua tms. Se loukkaa suuresti. En ole paras äiti maailmassa, mutta olen yrittänyt hoitaa lapset yms hyvin, silti olen epäonnistunut tärkeimmässä tehtävässäni, eli nyt oma lapseni on ilmeisesti sairastunut...

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 16:17"]

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 16:12"]

Okei, tuli selväksi. Teidänkin mielestänne sairas on hylkiö joka sietää myös kuulla siitä, ja jolle voi tehdä selväksi miten paljon parempi elämä on ilman tätä.

Kun te taas pidätte huolen siitä ettei teininne nimitä teitä edes kertaakaan vitun ämmäksi.

[/quote]

Kyllä omani on mua nimitellyt, mutta ei se johdu isästään ja sen puoleisesta suvusta ja niiden kasvatuksesta... sori

[/quote]Jaa, no meillä silläkin varmaan on asian kanssa tekemistä, että olen kuunnellut niitä haukkuja myös isän sukulaisilta, ja isäänsä ei liikuta miten tyttö mulle huutaa, kunhan myhäilee vaikka vieressä.

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 16:28"]

Mitä sen tyttären pitäisi sanoa? Olet työtön, hullu ja edes äidiksi ei sinusta ole.

[/quote]Onneksi en ole sinun kaltaisesi kuitenkaan.

Et todellakaan ole hullu! Ja susta on varmasti hyväksikin äidiksi, kunhan et ota asioita niin kovin itseesi.

esiteinit nyt haukkuu syyttäkin, se kuuluu ikään. ja vanhemman kuuluu jaksaa aina vaan. eikä suuttua itse ja ottaa henkilökohtaisesti kaikkea. jos mä olisin suuttunut kaikesta mitä meidän teinit on mulle sanoneet niin olisin jo jossain hourulassa tai ainakin jättänyt lapset perinnöttömiksi.

elämä on, myös mielenterveysongelmaisen

Lapsesi on sinun, halusit tai et, olit sitten etä- tai lähivanhempi.

Kirjoitit, että sinulla on mt-ongelmia. Koska sinulla (ilmeisesti) on diagnoosi ja sen mukainen hoito, on toivoa siitä, että joakin päivänä paranet. Pääset rakentamaan ihmissuhteita sitten uudestaan. Älä menetä toivoasi. 

Yritä malttaa, anna ajan kulua. Vaikka et hyväksyisikään tyttäresi raivoa, koita edes ymmärtää sitä. Hänhän on lapsi/ nuori ja sinä aikuinen (oli mt-ongelmia tai ei). Vaikka teillä on juuri nyt huonot välit, niin ei tarvitse aina olla.  

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 16:28"]

Ap, voisiko lapsesikin olla sairastunut? Tiedätkö, miten hänen elämässään oikeasti sujuu?

Muakaan ei haittaa, jos lapseni nimittää mua vitun huoraksi, kun siinä se vain purkaa vitutustaa, eikä nimityksessä ole toden häivääkään. MUTTA sitä suren kunnolla, kun lapsi toivoo mun kuolemaa, että on mun syytä, että hänen elämänsä on päin vittua tms. Se loukkaa suuresti. En ole paras äiti maailmassa, mutta olen yrittänyt hoitaa lapset yms hyvin, silti olen epäonnistunut tärkeimmässä tehtävässäni, eli nyt oma lapseni on ilmeisesti sairastunut...

[/quote]

Pahan olon saa näyttää ja kotonaan purkaa, mutta ihan mitä tahansa ei hyväksytä. Ja yksi näistä asioista on vitun huoraksi haukkuminen. KETÄÄN ei huoritella, ei edes omaa äitiä.

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 17:19"]

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 16:28"]

Ap, voisiko lapsesikin olla sairastunut? Tiedätkö, miten hänen elämässään oikeasti sujuu?

Muakaan ei haittaa, jos lapseni nimittää mua vitun huoraksi, kun siinä se vain purkaa vitutustaa, eikä nimityksessä ole toden häivääkään. MUTTA sitä suren kunnolla, kun lapsi toivoo mun kuolemaa, että on mun syytä, että hänen elämänsä on päin vittua tms. Se loukkaa suuresti. En ole paras äiti maailmassa, mutta olen yrittänyt hoitaa lapset yms hyvin, silti olen epäonnistunut tärkeimmässä tehtävässäni, eli nyt oma lapseni on ilmeisesti sairastunut...

[/quote]

Pahan olon saa näyttää ja kotonaan purkaa, mutta ihan mitä tahansa ei hyväksytä. Ja yksi näistä asioista on vitun huoraksi haukkuminen. KETÄÄN ei huoritella, ei edes omaa äitiä.

[/quote]

No, teillä ei saa, ja se on varmasti älyttömän hyvä asia. Ei se meilläkään suotavaa ole, mutta en sitä ole kieltänyt, sillä kuten sanoin, minulle se on pienempi paha kuin tuo jälkimmäinen. Eli älä sano, mitä kukakin saa sanoa ja kenelle. Luuletko, että on kovin herkkua huomata, että oma lapsi on pahasti oirehtiva?

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 18:27"]

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 17:19"]

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 16:28"]

Ap, voisiko lapsesikin olla sairastunut? Tiedätkö, miten hänen elämässään oikeasti sujuu?

Muakaan ei haittaa, jos lapseni nimittää mua vitun huoraksi, kun siinä se vain purkaa vitutustaa, eikä nimityksessä ole toden häivääkään. MUTTA sitä suren kunnolla, kun lapsi toivoo mun kuolemaa, että on mun syytä, että hänen elämänsä on päin vittua tms. Se loukkaa suuresti. En ole paras äiti maailmassa, mutta olen yrittänyt hoitaa lapset yms hyvin, silti olen epäonnistunut tärkeimmässä tehtävässäni, eli nyt oma lapseni on ilmeisesti sairastunut...

[/quote]

Pahan olon saa näyttää ja kotonaan purkaa, mutta ihan mitä tahansa ei hyväksytä. Ja yksi näistä asioista on vitun huoraksi haukkuminen. KETÄÄN ei huoritella, ei edes omaa äitiä.

[/quote]

No, teillä ei saa, ja se on varmasti älyttömän hyvä asia. Ei se meilläkään suotavaa ole, mutta en sitä ole kieltänyt, sillä kuten sanoin, minulle se on pienempi paha kuin tuo jälkimmäinen. Eli älä sano, mitä kukakin saa sanoa ja kenelle. Luuletko, että on kovin herkkua huomata, että oma lapsi on pahasti oirehtiva?

[/quote]

Myös oirehtivalle lapselle voi sanoa, mikä on sopivaa ja mikä on sopimatonta. Tai nimen omaan niille oirehtiville se pitää tehdä. Haukkuu se silti, mutta minkä signaalin sinä kasvattajana annat, jos sallit itsesi huorittelun ja annat ymmärtää, että se on okei?

Juu, kyllähän tuo 12-v oirehtii, kun on kokenut perheen hajoamisen ja isän mielenterveys- ja alkoholiongelman, epävarmuuden, heräävät hormonit, koulukiusaamisen. Huutaa ja rähjää kotona, mutta minä olen se seinä jota vasten se kimpoilee ja joka kestän. Mutta kun hommaan nyt silti vaan kuuluu se, että mitä tahansa ei hyväksytä. Huorittelua en todellakaan siedä enkä esim. sitä, että vahingoittaa pikkuveljeään oman pahan olonsa takia. Rajat, rajat, rajat. Niitä se sinunkin lapsesi ehkä jopa hakee. Sitä, että se äiti välittäis ja laittais stopin järjettömälle kiukuttelulle. Varmasti välitätkin, en epäile sitä. Mutta yritätkö silti siloitella sen oireilevan elämää ja tehdä sitä helpommaksi hyssyttelemällä ja hyväksymällä se, että se haukkuu sinua? Ei kannata. Kyllä se vaan ois sinun tehtävä kertoa mikä on sopivaa ja mikä ei.