Lue keskustelun säännöt.
Vakavasti sairaiden lasten vanhemmille kysymys
04.02.2014 |
Miten voin ulkopuolisena olla avuksi perheelle, jonka lapsi on sairas?
Asumme eri paikkakunnilla, ja on vaikea keksiä tapoja auttaa ja tukea. Yhteydessä olen tiiviisti ja kyselen kuulumisia. Sairauden alussa ajoin hoitopaikkakunnalle ja yritin auttaa konkreettisemminkin, esim. siivoamalla, mutta viime aikoina vähemmän. Sairauden jatkuttua pidempään tapaamiset ovat harventuneet.
Mitä itse olette vastaavan kokeneina pitäneet arvokkaana?
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä, että vaikka olen 'ulkopuolinen', olen sukulainen, jos sillä vaikutusta asiaan.
-ap
Minä olisin todella kiitollinen, jos joku tuttu tulisi ja veisi toista lastani ulos leikkimään, uimahalliin, kirjastoon tms. Tarkoitan ihmistä, joka olisi lapselle läheinen, tuttu ja turvallinen.
Hieno homma, että haluat auttaa. Soita, pidä yhteyttä ja ihan kysy miten voisit konkreettiesti auttaa. Voitko ottaa luoksesi perheen muita lapsia? Laittaa ruokaa pakkaseen? Leipoa?
Vaikutat tosi ihanalta sukulaiselta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua auttaa, että ystäväni tukevat ja kuuntelevat. Jos joku laittaisi rahaa tililleni, en panisi yhtään pahaksi, mutta eihän sentään sellaista oikeasti keneltäkään odota :)
Mä oon niin väsynyt vaan jo... Onneksi puhelin on olemassa.
Muita lapsia ei ole. Lemmikkejä kyllä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tuota rahaa joku alapeukutti. Kyllä se vaan on ihan parhaimpia auttamiskeinoja, toisen vanhemman pitkä sairasloma + lapsen sairastaminen tekee ison loven toimeentuloon?
Pidä myös yhteyttä hoitojen edetessä. Kun lapseni sairastui syöpään, oli tukijoukkojen määrä valtava. Muutaman kuukauden jälkeen vain harva jaksoi yhteyttä pitää. Esim. lapsen kummi lopetti yhteydenpidon jossain vaiheessa kokonaan. Suurta iloa meille on tuonut postilähetykset, niin kotiin kuin sairaalaankin. Yksi postikortti riittää pelastamaan huonommankin päivän. Kaikkea hyvää sinulle ja sukulaisillesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävyyttä kaipaan. Vuosien kuluessa on jäänyt aika yksinäiseksi. Kaipaan ihan oikeata "tyttöjen iltaa", saunomista, kynsien lakkaamista, lörpöttelyä ja kikatusta, yön tunteina tunteelliseksi käymistä. Olisi kiva joskus olla irti kaikesta järkevästä ja jaksamisesta.
Soittelemisen sijasta mene kylään. Siinä kaikessa rauhassa kahvitellessa pääsee purkamaan sydäntään paljon paremmin kuin puhelinsoitolla. Myös sairas lapsi ilahtuu vieraista. On vähän elämää ympärillä.
Rahaa.