Oletko sinä nähnyt lapsena jotain sellaista, mikä ei olisi
ollut lapsen silmille sopivaa? Mä oon. Olin lasten osastolla keskussairaalassa joskus alakouluikäisenä päänkipujen ja koulujuttujen takia. Yhen tyypin kanssa lähettiin osastolta seikkailemaan sinne sairaalan kellariin ja ajeltiin hissillä vaikka minne. Eksyttiin sitten vainajien säilytystilaan, jonka ovi ei ollut lukossa. Siellä oli korkeita kylmiöitä monta kappaletta vieretysten. Ei me tiedetty, että siellä on kuolleita ihmisiä sisällä, kun mä repäisin yhden kylmiön oven auki. Siellä oli paljon metallisia, tyhjiä hyllyjä päälletysten ja siinä keskellä oli joku kuollut mies, jolla oli lappu isossavarpaassa!
Ne valkoiset, isot jalat on kummitelleet unissa vielä aikuisenakin.. Hyh, oli vähän liian jännää. :(
Kommentit (125)
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 21:03"][quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 04:37"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 15:16"]
Täytyy sanoa, että mua ei kyllä ole traumatisoinut mikään näkemäni. Ei porno eikä väkivalta. Lieviä traumoja on aiheuttanut vain se, että lapsena eräs mies soitti kotiini joskus iltapäivällä yksin ollessani ja sain kuunnella hänen masturbointiaan. Se helvetin ähinä ja voihke yrjöttää mua vieläkin, ja se pakokauhu, kun en saanut puhelinlinjaa vapaaksi, että voisin soittaa äidille.
[/quote]
Et saanut linjaa vapaaksi mm katkaisemalla puhelua lyömällä luuria alas ja nostamalla kuullokkeen uudelleen ylös? Ja kuka käski jädä kuuntelemaan.
[/quote]
Et ole vissiin lankapuhelinta käyttänyt, kun et tiedä miten se toimii :D
[/quote]
Siis mitä ihmettä te selitätte. Ai että lankapuhelimella ei pystynyt lyömään luuria korvaan!!!!?!?! Luuriko ruuvautui päähän kiinni siksi aikaa kunnes soittaja päätti katkaista puhelun :D
No ensimmäinen ihan järkyttävä tapaus että kun olin ehkä 13 vuotta ja olin ollut tulossa koulusta ihan tavallisesti avasin ulkooven,asuttiin kerrostalossa, avasin oven astuin sisään ja siinä hissin edessa melkein makasi mies verilammikossa...huh..muistan ekaks ajattelin että onko hän vielä elossa? Jostain syystä en pelänyt vaan tulin surulliseksi,soitin naapurin ovelle ja saimme ambulanssi ja poliisi paikalle...mies oli humalassa ja kaatui sen seurauksena löi päänsä ja menettii tajun. Jos tulisin aikaisemmiin ehkä hän pelastuisi...ei ollut tuttu,ehkä humalassa eksyi väärään rappuun.
Toinen tapaus olikiin pahempi,vaikka olinkiin ehkä 14 vuotta, kesken kitkasta päivä meidän talon vieressa mua vastaan käveli pitkässä takissa mies ja avasi takkinsa mun edessa...takin alla ei ollut mitään...niinpä ..sen jälkeen ajattelen että tää on pahempi koska tää on elävä ja on niin hullu ja ties vaikka kävele täällä jatkossa...Joopa joo.....jotenkiin ne kaksi tapausta avasi minua eri tavalla. Ensimmäinen nosti mun itsetunto koska ymmärsin että olen rohkea ihminen,kyllä meidän naapuritkiin olleet mukavia kun soittivat ambulanssit ja hoitivat aikuisten osa ja ottivat mut heille syömään ettei mun tarvii olla yksin kotona tämän jälkeen. Toinen tapaus jättii pysyvämpi arpi koska mies oli muka normaali ulkopuolisesti,mutta ei sitten ollenkaan normaali ei läheskään...
Olin 8-9v ja minun ja ystäväni vanhemmat olivat sopineet että menen ystävälleni yöksi. Ystävälläni oli kaksi päiväkoti ikäistä sisarusta joista toinen n. 5v ja toinen 1v.
Kaikki meni hyvin kunnes yöllä heräsin kun tämä 1v itki. Kuuntelin pitkään mutta aikuiset eivät lohduttaneet häntä joten menin katsomaan. Ystäväni vanhemmat olivat poissa. Menin herättämään ystäväni paniikissa ja kerroin että vanhemmat olivat poissa. Ystäväni sanoi että menivät kai baariin että anna sille 1veelle tutti. No menin antamaan. Hän ei rauhoittunut. Jonkun ajan päästä ystäväni isä tuli jonkun naisen kanssa kotiin ja he olivat ympäripäissään.
Menin pinnasängyn viereen kyyryyn ja koitin piipittää että 1v on itkenyt tosi kauan jaa annoin sille monta kertaa tutin mutta se ei rauhoitu. Kumpikaan ei huomannut/kuullut minua. He olivat niin keskittyneitä toisiinsa ja vaatteiden riisumiseen.
Joku lapsen logiikka minulla oli kun päätin lähteä kotiin. Matkaa oli reilu kilometri. Laitoin kengät jalkaan ja avainkaulanauhani kaulaan ja lähdin. Kesken matkan postinjakaja pysäytti minut ja ihmetteli että mitä teen siihen aikaan yöpukusillaan ulkona. Kerroin että olin yökylässä mutta haluan kotiin. Postinjakaja saattoi minut kotiin. Hön pyysi ringittämään ovikelloa että voi varmistaa että joku aikuinen on kotona. ISäni tuli avaamaan ja kerroin että miksi olen yöllä siinä ja postinjakaja kertoi "löytäneensä" minut.
Kerroin että meidät jätettiin lasten kesken. Isäni herätti myös äidin ja äiti soitti poliiseille. Ystäväni ei tullut seuraavana maanantaina enään kouluun.
Parikymppisenä näin tämän ystäväni keskustassa. Hän oli aivan kännissä ja lirkutteli jollekin 5kymppiselle juoppo ukolle. Surullista.
6 vuotiaana, serkkuni veti käteen mummolan ullakolla ja pyysi sen jälkeen mua ottamaan se suuhun. Ja minä otin ymmärtämättä että se oli väärin.
Olen itsekin päässyt aikuisena käymään ruumishuoneella ja kyllä ne vainajat ainakin siellä olivat kylmäkaapeissa varpaat ovelle päin. Lappuja ei ollut varpaissa, vaan jokaisen vainajan sääreen oli tussilla kirjoitettu joku nro (hlötunnus?).