Oletko sinä nähnyt lapsena jotain sellaista, mikä ei olisi

6-vuotiaana näin kun mies murhattiin. En muista tästä mitään. Pelkään kuitenkin todella paljon miehiä, joilla on ase (esim. poliisit).

Yleisellä uimarannalla 50 vuotias mies näytti kalunsa meille 9 vuotiaille tytöille:( perhetutun pojan pornokätkö löytyi kyläreissulla

Isä tuppasi aina kännissä raiskata äitiä. Oli vähän viddumaista katseltavaa.

Eikö kukaan oo pelänny telkkarissa nähtyjä juttuja? Mä pelkäsin hopeanuolen sitä isoa karhua ja jotain kotimaista murhaohjelmaa.

Up

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 01:13"]

Asuin huonossa lähiöissä. Kerran lauantai-aamuna mentiin kaverien kanssa leikkimään ja piha oli täynnä pornolehtiä. (Varmaan pudotettu parvekkeelta jonkun parisuhde riitan päätteeksi?!) Oli niin outoa katselle alastomia kuvia, kun sitä lapsena miettii, että onko noi ihmisiä ja onko vanhemmilla sellaiset. Täytyy sanoa, että tämä pilasi lapsuuteni. Olin varmaan jtn 8-9 vuotias..

[/quote]

Siis olet suomalainen ja et 8-9 vuoteen mennessä tiennyt miltä vanhempasi tai yleensäkin aikuiset miehet ja naiset näyttävät alasti? Aika uskomatonta tässä saunakulttuurin maassa. Olen aika varma, että suurin osa tuonikäisestä suomalaisista lapsista on kyllä nähnyt vanhempansa ihan nakuna jo tuhottoman moneen kertaa.

[/quote]

Me tuossa iässä jo täydenpään luettiin pornolehtiä joita löydettiin yhen autiotalon kellarista pinoittain, niitähän mentiin oikein porukalla sinne lukemaan...

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 21:37"]

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 21:03"][quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 04:37"] [quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 15:16"] Täytyy sanoa, että mua ei kyllä ole traumatisoinut mikään näkemäni. Ei porno eikä väkivalta. Lieviä traumoja on aiheuttanut vain se, että lapsena eräs mies soitti kotiini joskus iltapäivällä yksin ollessani ja sain kuunnella hänen masturbointiaan. Se helvetin ähinä ja voihke yrjöttää mua vieläkin, ja se pakokauhu, kun en saanut puhelinlinjaa vapaaksi, että voisin soittaa äidille. [/quote]    Et saanut linjaa vapaaksi mm katkaisemalla puhelua lyömällä luuria alas ja nostamalla kuullokkeen uudelleen ylös? Ja kuka käski jädä kuuntelemaan.  [/quote] Et ole vissiin lankapuhelinta käyttänyt, kun et tiedä miten se toimii :D [/quote] Siis mitä ihmettä te selitätte. Ai että lankapuhelimella ei pystynyt lyömään luuria korvaan!!!!?!?! Luuriko ruuvautui päähän kiinni siksi aikaa kunnes soittaja päätti katkaista puhelun :D

[/quote]

Lankapuhelimella pystyy kyllä lyömään luurin korvaan, mutta linja ei vapaudu ennen kuin toisessa päässäkin lasketaan kuuloke alas. Tässä kuvatussa tapauksessa runkkarin olisi myös pitänyt sulkea puhelimensa, jotta lapsi olisi päässyt soittamaan äidilleen. (Ja se on kuuloke yhdellä k:lla. Ei "kuulloke".)

Asuimme pienessä lähiössä, jossa oli paljon lapsiperheitä ja muuten turvallista, mutta muutama juttu on jäänyt mieleen. Yksi perhe muutti kerrostaloomme ja ne kaikki oli aivan sekaisin. Perheen isä myrkytettiin ja eihän me me sillon tajuttu mitä tapahtui. Kuultiin vaan naisen itkua ja kohta tuli poliisit sekä ruumisauto. Siinä sitten seurattiin vierestä kun ruumis vietiin pussissa autoon. Oltiin kaikki 3-6v eikä poliisit tai kukaan aikuisista sanonut mitään että tää ei taida olla lapsille sopivaa katsottavaa. Vuosia myöhemmin tajusin että siinä pussissa oli ruumis.

Meidän asuinalue oli muutenkin kuin pieni kupla, jossa oli turvallista mutta kun pari sataa metriä käveli suuntaan tai toiseen löytyi narkkarien lempi metsät jotka oli täynnä huumeruiskuja. Kerran jopa löytyi niitä narkkareita samalla ja en ikinä unohda sitä miten kovaa me juostiin kotiin kun ne ainepäissään lähti meitä jahtaamaan.

Kesy juttu moneen edelliseen verrattuna, mutta jaan kokemukseni silti: Oltiin kaverin luona pyjamabileissä, kun olin 11-vuotias. Olimme keskenämme tyttöporukalla kunnes jossain vaiheessa iltaa kaverin isän juoppokaverit tulivat taloon. Menimme yläkertaan kaverin huoneeseen lukkojen taakse odottamaan, että miehet lähtisivät. Joku kävi välillä portaissa katsomassa joko miehet olisivat lähteneet ja kuuli, kun miehet ölisivät, että: "yläkerrassa on kauniita nuoria naisia". Jossain välissä miehet alkoivat tulla yläkertaan, mutta onneksi lukittu ovi suojasi meitä. Muistan vaan peloissani ajatelleeni, että kauanko pitää vielä odottaa, kun oli kauhea vessahätä ja entä jos miehet tulisivatkin ovesta läpi. Äidille en ole kertonut tapahtuneesta koskaan.

Isäni antoi koiran runkata häntä vasten tarkoituksella. Vietti myös suljetun oven takana laatuaikaa..

Noin 4-5 vuotiaana tapahtui joitain mieleen jääneitä, traumaattisiakin asioita. Elettiin 70-luvun loppua.

Muistan yhä kun usein kerrostalon ensimmäisen kerroksen asunnosta näin kun yläkerran naapuri vietiin joko maijalla tai ambulanssilla pois.

Vanhemmat selittivät, että se on aina humalassa. En tiedä miksi nuo näyt ovat jääneet mieleen.

Ambulanssi tämäkin. Siihen aikaan merkkarit olivat suuria. Pihaleikkien lomassa leikkikaverini oli tukehtua sellaiseen.

Huutavia äitejä, kerrostalon pihalla makaava ystävä ja lopulta ambulanssi.

Ambulanssimiehet saivat punaisen merkkarin jotenkin tongittua pois hänen kurkusta.

En edelleenkään pidä kovista hedelmäkaramelleista. Heti muistuu tuo mieleen.

Pahin näkemäni liittyy samaan ystävään. Hänen 2 vuotias pikkusisko putosi parvekkeelta. 5:stä kerroksesta suoraan meidän asunnon eteen niin että humahti.

Tämän näki moni muukin ja ruumiin ympärillä oli nopeasti paljon lapsia ihmettelemässä.

En tiedä jäikö muille traumoja. Minulle taisi jäädä, sillä kärsin pahoista paniikkikohtauksista ja putoamiseen sekä kuolemaan hyppäämiseen liittyvistä pakkoajatuksista yhä jos joudun paria kerrosta korkeammalle :(

Muu lie normaalimpaa. Namusetää ja sellaista. Läheisen kioskin ikkunassa käytiin alle kouluikäisinä porukalla kurkkimassa pornolehtien kansia. Mieleen kuva miehestä elin kiiltävänä pystyssä jossakin pellolla kävelemässä sinisessä takissa ilman housuja. Ehkä se oli liian absurdi näky sen ikäiselle.

Väkivaltaa ei sentään joutunut vielä tuon ikäisenä kohtaamaan. Vasta muutamaa vuotta vanhempana.

Onneksi kerrostaloelämä päättyi pian peruskouluiän saavutettuani. Omakotitalossa sai kasvaa muutaman vuoden edes vähän pumpulissa.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 01:09"]

ollut lapsen silmille sopivaa? Mä oon. Olin lasten osastolla keskussairaalassa joskus alakouluikäisenä päänkipujen ja koulujuttujen takia. Yhen tyypin kanssa lähettiin osastolta seikkailemaan sinne sairaalan kellariin ja ajeltiin hissillä vaikka minne. Eksyttiin sitten vainajien säilytystilaan, jonka ovi ei ollut lukossa. Siellä oli korkeita kylmiöitä monta kappaletta vieretysten. Ei me tiedetty, että siellä on kuolleita ihmisiä sisällä, kun mä repäisin yhden kylmiön oven auki. Siellä oli paljon metallisia, tyhjiä hyllyjä päälletysten ja siinä keskellä oli joku kuollut mies, jolla oli lappu isossavarpaassa!

Ne valkoiset, isot jalat on kummitelleet unissa vielä aikuisenakin.. Hyh, oli vähän liian jännää. :(

[/quote]

Vai olisko ollut unta alunperinkin?

Isäni oli tilintarkastaja ja toi joskus kiireisenä aikana töitä kotiinkin.

Olen nähnyt erään keskisuuren suomalaisen pörssiyhtiön tulostiedot ennen kuin niitä oli virallisesti julkistettu osakkaille. Huippusalaista tietoa.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 02:17"]Isäni antoi koiran runkata häntä vasten tarkoituksella. Vietti myös suljetun oven takana laatuaikaa..
[/quote]
En siis tiedä varmasti, mitä oven takana tapahtui. Mutta kuvittelin/pelkäsin kaikkea. Taisi tulla mielikuvia siitä kun vanhemmat katsoi kavereittensa kanssa kännissä pornoa.

Sain katsoa vanhempien kanssa Dallasta vaikka se on aikuisten ohjelma.

Olen KUULLUT
Perhesalaisuuksia:äitini tuli raskaaksi vahingossa ja vanhemmat meni takiani naimisiin. Syytin onnettomasta perheestä itseäni.
Kuullut sukulaisten alkoholismista ja mielenterveysongelmista itsariyrityksiä myöten - kuvittelin tilanteita päässäni
Kuullut isäni haukkuvan äitiäni.
Isäni haukkuvan minua huoraksi josta ei tule ikinä mitään.
Kuullut isän haukkuvan homoja, ulkomaalaisia, naisia ja halveksuvan heitä avoimesti. Kiva kasvaa tyttönä sovinismin varjossa.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 19:31"]Pikkutyttöinä siskon ja kaverin kanssa nähtiin pedofiili-itsensäpaljastelija.

Olimme vanhassa Oulun Serenassa, ja siellä oli ensin pukukopit ja sen jälkeen vasta miesten ja naisten puolet.

Menimme tyttöjen kesken samaan koppiin vaihtamaan uikkarit, ja emme huomanneet että seinässä oli muutaman millin avoin sauma. Huomasimme sen vasta kun naapurikopista joku laittoi pankkikortin tms. saumaan ja heilutteli sitä. Katsoimme tietenkin raosta että mitä siellä tapahtuu ja näin peniksen täydessä erektiossa ja käden joka liikkui siinä ylös ja alas. En sillon vielä ymmärtänyt että mitä tapahtui, mutta lähdimme kuitenkin kiireen vilkkaa kopista pois ja olimme peloissamme. Vasta myöhemmin ymmärsin että mikä oli homman nimi.
[/quote]

Sama tääl. Oulun serenassa oli tämä äijä usein :(

Ei mitään verrattuna noihin pahimpiin, mutta...

Eka- tai tokaluokkalaisena kaverin luona näin pornolehtiä tai jotain nakukortteja, ryhmä alastomia ihmisiä. Oltiin mielestäni kahdestaan heillä. Lisäksi hän sai minut soittamaan johonkin seksi/senssilinjalle, jonne aikuiselle miehelle näyttelin synnyttävää naista :D Kaverin mielestä tosi uskottavasti, niin varmasti ;D

Jotain pornojuttuja lienee nähnyt myös paras kaverini (poika), jonka kanssa harrastettiin pyllynhaistelua. Eli leikkimökkiin, verhot eteen, multa housut alas ja pyllistys ja hän veti syviä henkäyksiä. Muistelisin, että joskus oli vanhempikin naapurinpoika mukana. Ehkä. Mutta eipä noista traumoja jäänyt, outoa hommaa vaan, ja myöhemmin olen ihmetellyt mistä se oikein tuon keksi (6-7v:na). Uskovaisille vanhemmille en mitään näistä hiiskahtanut tietenkään.

Olin varmaankin max 9v, kun äitini ystävä sairastui vakavaan masennukseen. Muistan, kun mentiin hänen asuntoonsa ja hän vain makasi sängyssään pimeässä ja valitti, oikeen huusi tuskaansa. Ehkä äiti ei tiennyt miten pahassa jamassa ystävä oli. Tulipahan selväksi, millaista on syvä depressio. Mutta ei tuostakaan traumoja jäänyt.

Ala-asteella ehkä 5-luokalla 3 poikaa luokallani kirjoittelivat rivoja lappuja yhdelle tytölle. Mieleen jäi "Sinulla on kivat nännit. Niitä olisi kiva imeä!" Pornon vaikutusta taas.

(Ala-asteella) Luokan pahistytöt järkyttivät (myös miltei eläkeikäistä naisopettajaa), kun keksivät hauskan masturbointihokeman "Ah ah, spruikkis spruikkis!" käsiliikkeillä varustettuna... piirtelivät siitä myös kuvia. Pornovaikutteita varmaan tässäkin.

"Julmaan maailmaan" sain ensikosketuksen, kun 12-13v:na kesäleirillä pari vuotta vanhempi sijoitusperheessä oleva ystäväni kertoi meille ystäville (biologisen) isänsä käyttäneen häntä seksuaalisesti hyväkseen alle 7v:na. :( Hämää vaan kovin, kun nykyään tuntuu muistelevan isäänsä tosi lämpimästi, laittaa faceen lapsuuden yhteiskuvia, muistovärssyjä ym... En sit tiedä ymmärsinkö väärin vai muistiko hän tuolloin itse väärin, oliko se sittenkin joku muu... Ei olla enää tekemisissä niin en voi kysyä.

5-vuotiaana näin kuolleen mummini kasvot, mutta se oli hyvä, ymmärtämään auttava juttu, eikä traumatisoiva. Muistan, että mummi "näytti hassulta".

Kaikista häiritsevin juttu oli, kun 19-20v:na vielä kotona asuvana kuulin vanhempieni harrastavan seinän takana seksiä! :D Luin rauhassa kirjaa myöhään illalla, kun yhtäkkiä alkoi kuulumaan ihme natinaa ja ihmettelin MIKÄ tuo ääni on?! Hetken kesti ennenku tajusin :D Isän ähinän kuuleminen autto ymmärtämään, yäk. :P (Olin siis neitsyt, ei yhtään mitään seksiin viittaavaakaan kokemusta tuolloin itsellä masturbointia lukuunottamatta) Järkytyin, yllätyin (koska vanhempieni suhde ei ole/ollut tuolloin todellakaan mikään paras mahdollinen), ja toivoin etten kuulisi sitä enää. Kyllä taisin pari kertaa vielä kuulla, yökyöpeli kun olin ja viereisessä huoneessa. Ainakin kotoamuuttohalut oli hyvät :D Ja muutaman kk:n päästä muutinkin.

Olin isäni töissä mukana muutamia kertoja sairaaloissa ja näin (ja etenkin haistoin) sairaita ja kuolevia ihmisiä. En saanut näistä mitään henkisiä taakkoja, vaan hakeuduin sairauksien pariin itsekin.

Jouduin näkemään valitettavasti lapsia kurjissa olosuhteissa ja mieleeni jäi koira, jota pidettiin kovilla pakkasilla ulkona ;( Kaikenlainen vääryys ja epäoikeudenmukaisuus noilta ajoilta kummittelee ajoittain mielessäni ja pohdin, miksei noita lapsia autettu. Joku vateavustus tuskin juurikaan auttoi, kun vanhemmat ryypäsivät ja ruuastakin oli pula. Noitten perheitten lapsia on päätynyt hautaan alle parikymppisinä. Se minua surettaa.

Olin kymmenen vuotias, kun vanhempani erosivat. Ennen tätä äitini oli koko muistamiseni ajan ollut kamala isääni kohtaan. Tiedän sen nyt, silloin en ajatellut sen olevan normaalista poikkeavaa. Eron jälkeen äitini pilasi täysin isäni maineen niin sukulaisten, kuin isäni omienkin ystävien silmissä.

Oma maailmankuvani oli ja on yhä nykyisinkin kieroutunut. Vihasin isääni parikymppiseksi saakka, koska niin mielestäni kuului tehdä. En oikein pitänyt hänestä edelleenkään, vasta nyt nelikymppisenä olen alkanut ymmärtämään, miten asiat ovat kokonaisuudessa ehkä menneet. Isäni alkaa olemaan jo todella huonossa kunnossa, eikä elinaikaa varmaan ole kovinkaan kauan. Olen jäänyt paljosta paitsi.

Olen pilannut omat jokaisen parisuhteeni kontrolloimalla, määräimällä ja syyttelemällä. Lisäksi olen puhunut silloisista ja ex-miehistäni keksittyjä tarinoita ties missä ja ties kenelle, enkä koskaan nähnyt itsessäni vikaa. Vasta pitkän terapian jälkeen olen oppinut näkemään inhimillisyyttä ympärilläni. 

Äitini on yhä samanlainen, millainen on aina ollut. Nyt olen alkanut puolestaan hiukan inhoamaan häntä. Hänellä on ollut viimeiset kymmenen vuotta elämänkuppani, joka on häntä hieman pehmentänyt, mutta kovan kontrollin alla hän tätä kilttiä ja huomaavaista miestä kuitenkin pitää. säälittää. 

-N41