Olen 45v. masentunut äiti ja mummo
Työskentelen sairaanhoitajana kotihoidossa. Työvuosia jo kertynyt 21v ja tykkään edelleen työstäni. Yksityiselämäni vain niin masentaa minua. Ainoa lapseni 26v poika on vankilassa ja hänen poikansa 2v asuu sijaisperheessä. Olisin halunnut ottaa pikkuisen luokseni kun selvisi ettei kummastakaan vanhemmasta ole vanhemmiksi. Se ei vain onnistunut kun tiesin etten saisi minkäänlaista rauhaa pojaltani. Poikani on vankilassa huumeiden ja väkivaltarikosten takia. Myös lapsenlapseni äiti on huumeriippuvainen. Aivan älyttömästi ahistaa ja itkettää tämä tilanne. Ap
Kommentit (26)
Saan tavata lasta, mutta välimatka on pitkä. Olemme viikottain puhelinyhteydessä ja pikkuinen näyttää mummolle ja mummon koiralle kaikenlaisia ihania temppuja. Sijaisperhe on aivan ihana. Poikani on myös yhteydessä lapseensa, mutta jotenki pelottaa miten menee sitten kun vapautuu. Ap
Yritä siirtää elämäsi johonkin toiseen kaupunkiin, sairaanhoitajille on töitä varmasti joka puolella. Saakohan Suomessa uuden henkilöllisyyden että voisitte elää rauhassa lapsenlapsen kanssa?
Vankien omaisille on varmasti tukiryhmiä. Oletko kysellyt?
Voimia sinulle, teet arvokasta työtä kun pidät yllä suhdettasi lapsenlapseen.
Vierailija kirjoitti:
Vankien omaisille on varmasti tukiryhmiä. Oletko kysellyt?
Voimia sinulle, teet arvokasta työtä kun pidät yllä suhdettasi lapsenlapseen.
Kiitos kauniista sanoistasi. En ole kysellyt vankien omaisten tukiryhmistä, jotenki vain niin hävettää tämä tilanne. Ja hävettää myös se että pelkäsin poikaani niin etten taistellut tiukemmin lapsenlapseni puolesta. En halua viedä lasta hänen vanhemmiltaan vaan haluan että he ryhdistyvät ja ottavat vastuun elämästään. Ap
Miksi poikasi alkoi käyttämään huumeita? Etkö välittänyt pojastasi ja suojellut häntä kaikelta pahalta?
Olisiko tässä ajattelussa järkeä?
Nyt lapsella on sijaisvanhemmat sekä isoäiti. Jos lapsi olisi sinulla, niin et voisi olla isoäiti, koska olisit kasvatusäiti. Jos poikasi olisi häirinnyt sinua, niin lopulta olisi kuitenkin voinut käydä niin, että lapsi olisi päässyt/joutunut sijaiskotiin. lapsella on nyt enemmän hyviä ihmisiä ympärillään kuin silloin, jos lapsi olisi sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi poikasi alkoi käyttämään huumeita? Etkö välittänyt pojastasi ja suojellut häntä kaikelta pahalta?
Miten tyhmä kommentti!!! Ei ole välittämisestä kiinni, eikä aina voi suojella kaikelta pahalta, koska jokainen tekee ratkaisunsa itse!!!
Vierailija kirjoitti:
Miksi poikasi alkoi käyttämään huumeita? Etkö välittänyt pojastasi ja suojellut häntä kaikelta pahalta?
Sulkemalla kellariin?
Vierailija kirjoitti:
Miksi poikasi alkoi käyttämään huumeita? Etkö välittänyt pojastasi ja suojellut häntä kaikelta pahalta?
Tämä on tulos yh-perheiden lapsista. Ja jatkuu seuraavissa sukupolvissa.
Vierailija kirjoitti:
Saan tavata lasta, mutta välimatka on pitkä. Olemme viikottain puhelinyhteydessä ja pikkuinen näyttää mummolle ja mummon koiralle kaikenlaisia ihania temppuja. Sijaisperhe on aivan ihana. Poikani on myös yhteydessä lapseensa, mutta jotenki pelottaa miten menee sitten kun vapautuu. Ap
Toivottavasti se lohduttaa, että lapsella on hyvä ja turvallinen perhe ja yhteys mummoon. Monella muullakin isovanhemmalla on pitkä välimatka lapsenlapsiin, onneksi nykyään on niin helppo olla videoyhteydessäkin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi poikasi alkoi käyttämään huumeita? Etkö välittänyt pojastasi ja suojellut häntä kaikelta pahalta?
Olisin niin halunnut suojella poikaani kaikelta pahalta. On ollut murrosiästä alkaen kiinnostunut alkoholista ja sitten kotoa muutettuaan huumeista. 18v. muutti kotoa pois tyttöystävänsä kans yhteiseen asuntoon. Huumeet tulivat mukaan kuvioihin. Tiesin asian mutta mikään mitä sanoin ei auttanut. Luulin että lapsen syntymä olisi muuttanut asian. Ei auttanut ja se surettaa minua yli kaiken. Ap
Muista kertoa sijaisvanhemmille, että arvostat heidän panostaan.
Puhutteko pienen kanssa videopuheluita? Se elävä kuva vahvistaa yhteyttä ja muistojen syntymistä tuon ikäisellä kovasti. Whatsappin tai vastaava videopuhelu siis käyttöön, ellei vielä ole.
Pidä itsestäsi, myös henkisestä jaksamisestasi huolta. Hanki jotain keskustelyapua, neuvontaa, vertaistukea. Ajattele sitä isovanhemmuuden rakentamisena.
Yritä päästä irti häpeä-ajattelusta. Siitä ei ole koskaan mitään hyötyä, ja häpeäminen on täydellisen turhaa.
Jotta oppisit suojaamaan itseäsi ja lapsenlastasi huumeidenkäytön lieveilmiöiltä, hanki tietoa siitä, miten riippuvaisen läheisenä selviää. Vertaistuki on tässä parasta.
15 sanoo vielä tämän: toivon sulle ihan koko sydämestäni parempaa.
Anteeksi kysymys, mutta miten joku vankilassa oleva voi viedä rauhasi?
Olen sanonut lapsenlapseni sijaisvanhemmille että he ovat parasta mitä tässä tilenteessa on voinut tapahtua. Olemme yhteydessä viikottain, pojanpoikani näyttää mummolle temppujaan ja kerron hänelle aina kuika paljon rakastan häntä. Aina kun on mahdollista ajelen tapaamaan, välimatka on kuitenki pitkä Rovaniemeltä Poriin :( Ja kysymykseen miksi vankilassa oleva voi viedä rauhani vastaan että vankilassa oleva on oma poikani. Oma lapsi voi viedä rauhan vanhemmaltaan vaikka olisi toisella puolella maailmaa. Ap
https://www.kirkkopalvelut.fi/riippuvuustyon-kehittamisyksikko/toiminta…
https://ensijaturvakotienliitto.fi/apua-sinulle/?gclid=Cj0KCQjw59n8BRD2…
Päihdemaailmasta on piiiiitkä matka vanhemmaksi. On hienoa, että arvostat lapsenlapsesi elämäänsä ottanutta perhettä. Arvosta myös itseäsi mummona ja nauti siitä, että saat olla turvallisesti mummo. Moni mummo asuu kaukana ja tapaamisten lisäksi etäyhteydenpito on monille tuttua. Olet ihan tavallinen mummo vaan. :)
Omaa lastaan ei voi kaikelta suojella, eikä myöskään pelastaa. Myöskään pelkkä lapsen syntymä ei kasvata vanhemmaksi, eikä poista päihdeongelmaa. On kuitenkin saatavilla tukea vanhemmuuteen, päihdeongelmaan ja isyyteen vankilasta käsin. Yllä on linkit Erityisesti isä - toimintaan ja päihdeongelmaisten pikkulasten vanhempien tukipalveluihin. Omaisena voit ottaa yhteyttä, mutta muista, että sinulla on lupa olla vain läheinen tai omainen. Sinun EI kannata hakata päätä seinään, vaan antaa pojallesi tilaa tehdä omat ratkaisunsa ja kantaa vastuunsa. Sen sijaan sinun kannattaa kysyä millaista tukea ja apua sinulle on tarjolla.
Sinulla on huipputärkeä rooli mummona. Anna itsellesi tilaa ja aikaa keskittyä siihen.
19 jatkaa, että isäni on päihdeongelmainen ja oli lapsuusaikanani vankilassa(kin). Minusta tuli kuitenkin aikanaan aikuinen, omilleen muuttanut opiskelija ja nykyisin ihan tavallinen työssäkäyvä perheenäiti asuntolainoineen. :)
Voi kurjaa :( saatko tavata lapsenlastasi?