Lue keskustelun säännöt.
Olen 45v. masentunut äiti ja mummo
26.10.2020 |
Työskentelen sairaanhoitajana kotihoidossa. Työvuosia jo kertynyt 21v ja tykkään edelleen työstäni. Yksityiselämäni vain niin masentaa minua. Ainoa lapseni 26v poika on vankilassa ja hänen poikansa 2v asuu sijaisperheessä. Olisin halunnut ottaa pikkuisen luokseni kun selvisi ettei kummastakaan vanhemmasta ole vanhemmiksi. Se ei vain onnistunut kun tiesin etten saisi minkäänlaista rauhaa pojaltani. Poikani on vankilassa huumeiden ja väkivaltarikosten takia. Myös lapsenlapseni äiti on huumeriippuvainen. Aivan älyttömästi ahistaa ja itkettää tämä tilanne. Ap
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
https://www.kirkkopalvelut.fi/riippuvuustyon-kehittamisyksikko/toiminta…
https://ensijaturvakotienliitto.fi/apua-sinulle/?gclid=Cj0KCQjw59n8BRD2…
Päihdemaailmasta on piiiiitkä matka vanhemmaksi. On hienoa, että arvostat lapsenlapsesi elämäänsä ottanutta perhettä. Arvosta myös itseäsi mummona ja nauti siitä, että saat olla turvallisesti mummo. Moni mummo asuu kaukana ja tapaamisten lisäksi etäyhteydenpito on monille tuttua. Olet ihan tavallinen mummo vaan. :)
Omaa lastaan ei voi kaikelta suojella, eikä myöskään pelastaa. Myöskään pelkkä lapsen syntymä ei kasvata vanhemmaksi, eikä poista päihdeongelmaa. On kuitenkin saatavilla tukea vanhemmuuteen, päihdeongelmaan ja isyyteen vankilasta käsin. Yllä on linkit Erityisesti isä - toimintaan ja päihdeongelmaisten pikkulasten vanhempien tukipalveluihin. Omaisena voit ottaa yhteyttä, mutta muista, että sinulla on lupa olla vain läheinen tai omainen. Sinun EI kannata hakata päätä seinään, vaan antaa pojallesi tilaa tehdä omat ratkaisunsa ja kantaa vastuunsa. Sen sijaan sinun kannattaa kysyä millaista tukea ja apua sinulle on tarjolla.
Sinulla on huipputärkeä rooli mummona. Anna itsellesi tilaa ja aikaa keskittyä siihen.
Kiitos sinulle rohkaisevasta viestistäsi. Olen samaa mieltä että minulla huipputärkeä rooli mummona. Olen käynyt keskustelemassa ammattilaisten kanssa, mutta jäänyt sellainen tunne etteivät he voi ymmärtää tilannettani äitinä ja mummona. Tunnen pohjatonta syyllisyyttä, häpeää ja tunnetta että en yrittänyt kaikkea poikani suhteen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole yh-äiti vaan poikani isä kuoli hänen ollessaan 17v. Hänen isällään oli alkoholiongelmaa ja ehkäpä se on vaikuttanut poikani valintoihin. Ap
Vierailija kirjoitti:
⁷
Vierailija kirjoitti:
https://www.kirkkopalvelut.fi/riippuvuustyon-kehittamisyksikko/toiminta…
https://ensijaturvakotienliitto.fi/apua-sinulle/?gclid=Cj0KCQjw59n8BRD2…
Päihdemaailmasta on piiiiitkä matka vanhemmaksi. On hienoa, että arvostat lapsenlapsesi elämäänsä ottanutta perhettä. Arvosta myös itseäsi mummona ja nauti siitä, että saat olla turvallisesti mummo. Moni mummo asuu kaukana ja tapaamisten lisäksi etäyhteydenpito on monille tuttua. Olet ihan tavallinen mummo vaan. :)
Omaa lastaan ei voi kaikelta suojella, eikä myöskään pelastaa. Myöskään pelkkä lapsen syntymä ei kasvata vanhemmaksi, eikä poista päihdeongelmaa. On kuitenkin saatavilla tukea vanhemmuuteen, päihdeongelmaan ja isyyteen vankilasta käsin. Yllä on linkit Erityisesti isä - toimintaan ja päihdeongelmaisten pikkulasten vanhempien tukipalveluihin. Omaisena voit ottaa yhteyttä, mutta muista, että sinulla on lupa olla vain läheinen tai omainen. Sinun EI kannata hakata päätä seinään, vaan antaa pojallesi tilaa tehdä omat ratkaisunsa ja kantaa vastuunsa. Sen sijaan sinun kannattaa kysyä millaista tukea ja apua sinulle on tarjolla.
Sinulla on huipputärkeä rooli mummona. Anna itsellesi tilaa ja aikaa keskittyä siihen.
Kiitos sinulle rohkaisevasta viestistäsi. Olen samaa mieltä että minulla huipputärkeä rooli mummona. Olen käynyt keskustelemassa ammattilaisten kanssa, mutta jäänyt sellainen tunne etteivät he voi ymmärtää tilannettani äitinä ja mummona. Tunnen pohjatonta syyllisyyttä, häpeää ja tunnetta että en yrittänyt kaikkea poikani suhteen. Ap
Olet varmasti yrittänyt kaikkesi niillä voimavaroilla ja keinoilla jotka sinulla on ollut käytettävissä. Ja kuten sanoit, on pojallasi myös isä, joka on vaikuttanut perheeseenne ja poikaasi. Nyt aikuisena ja vanhempana on poikasi itse päätettävä millaista elämää ja vanhemmuutta aikoo elää. Hänelle on tukea tarjolla, mutta päätös on tehtävä itse.
Suosittelen sinulle lämpimästi vertaistuen saamista ja päihdeongelmaisen läheisen kokemuksia ymmärtävää ammattiapua. Ota ihmeessä yhteyttä noihin vinkkaamiini tahoihin (ei haittaa vaikka olisi eri paikkakunta ja nimettömänä voi aina puhua) ja googlettele, onko asuinalueellasi päihteiden käyttäjien läheisten ryhmä.
Tarinasi ei ole poikkeuksellinen. Samoja ajatuksia, pelkoja, toiveita,häpeää, surua ja haikeutta, iloa ja kaikkia muita tunteita kokee moni muukin. On vaikea nauttia isovanhemmuudesta, kun ei uskalla kertoa, että oma lapsi on vankilassa ja lapsenlapsi sijoitettuna perheeseen. Siksi olisi tosi tärkeätä, että pääsisit sinuiksi asian kanssa, löytäisit vertaisia joille voi puhua rehellisesti ja saisit olla se vahva, lämmin, ymmärtäväinen ja elämästä nauttiva mummo, jota ihana lapsenlapsesi tarvitsee.
Sinä riität.
Ja voisit ottaa yhteyttä myös Voikukkia-tahoon (sijoitettujen lasten vanhempien ja läheisten tuki) ja kysyä, miten isovanhempaa tuetaan: https://www.voikukkia.fi/yhteystiedot/
En tiedä luetko vielä näitä vastauksia, mutta tuli juuri vastaan verkkoseminaari päihde-/mielenterveysongelmaisten omaisten hyvinvoinnista. Suosittelen!
Lue lisää: https://tietopuu.a-klinikkasaatio.fi/jarjestotutkimusohjelma/tapahtumat…
Mielenterveysmessut 2020
MIPA 2.0 -seminaari 17.11.2020 (klo 15 -16.30)
Omaisen raskas ja rakas osa?
Päihde- ja mielenterveysomaisen mielen hyvinvoinnin tukeminen
Päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien omaisia tarkastellaan palvelujärjestelmässä usein läheisen hoidon yhtenä resurssina. Kysytäänkö omaiselta itseltään riittävän usein, kuinka hän voi ja millaista tukea hän tarvitsisi? Laajan kyselytutkimuksen tulosten mukaan päihde- ja mielenterveysomaiset kokivat jäävänsä usein osattomiksi sekä julkisiin palveluihin liittyvästä että lähipiiriltä saatavasta tuesta. Omaisilla oli vaikeuksia selviytyä arjesta ja säilyttää toiveikkuus elämäntilanteessaan. Eniten hyvinvoinnin vajeita esiintyi puolisoilla, joista valtaosa piti läheisen saamia palveluja riittämättöminä. Läheisen saamat palvelut ja kokemus niiden riittävyydestä vaikuttivat puolestaan myönteisesti omaisten mielen hyvinvointiin. Seminaarin tarkoituksena on tuoda esiin päihde- ja mielenterveysomaisten elämään ja hyvinvointiin liittyviä kuormittavia ja palkitsevia tekijöitä, tuen tarpeita sekä tuen saamisen esteitä ja mahdollisuuksia.
Seminaarin puheenjohtajana toimii tutkimuspäällikkö, dosentti Jouni Tourunen A-klinikkasäätiöstä (Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelma MIPA 2.0)
HUOM: Mielenterveysmessut järjestetään tänä vuonna vain verkossa. Lisätietoa seminaarijärjestelyistä ja linkki MIPA-seminaarin täydentyy tähän lokakuun aikana. Seminaariin osallistuminen on maksutonta eikä vaadi ennakkoilmoittautumista.
https://www.kokkola-lehti.fi/uutinen/580240
Vaikkei tuo paikkakunta liity sinuun, ap, mitenkään, mieti noiden äitien sanoja.
Sä olet hyvä ja arvokas mummo nyt. Voisiko olla, että sun masennuksen kuva on se, että olet lamaantunut, kun edessä on paha, johon sun omat voimat ei edes voi riittää?
(Ja yksinhuoltajaäitien ym. arvostelijoille vinkkinä, että tuo linkin takana olevassa jutussa mainittu Maria taitaa olla Hjallis Harkimon sisko. Ovat monet tuon suvun jäsenet tainneet avoimesti puhua pojan huumeongelmasta. Että ei se kuulkaa katso mihin yhteiskuntaluokkaan iskee.)
Voin kuvitella sun ja lapsenlapsen tulevaisuuteen paljon hienoja hetkiä. Mummoksi sä olet nuori ja pääsette kokemaan yhdessä vielä vaikka mitä ihanaa.
Niinä hetkinä kun et jaksaisi itsesi takia tapella surua ja epätoivoa vastaan, tee se tuon isovanhemmuuden voimin. Luo niitä mielikuvia siitä, mitä hyvää se vielä antaa.