Keskiluokkainen psykoterapeutti ei ole paras kaikille

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko psykiatrinen hoitojärjestelmä tavoitteineen perustuu hyvin pitkälti keskiluokkaisiin ihanteisiin hyvästä elämästä. Yleensä hoitavat henkilöt yrittävät saada ihmiset kiinni kuntoutukseen, jotta heistä tulisi hyvinvoivia ja työkykyisiä tuottavia yhteiskunnan jäseniä. Työssä käyminen on itsessään jo keskiluokkainen ihanne, eikä se välttämättä ole kovinkaan monen alemmista luokista lähtöisin olevan vaikeista sosiaalisista ongelmista kärsivän ihmisen tavoite tai edes realiteetti, jos mallia tuollaisiin asioihin ei ole saanut missään elämänsä vaiheessa.

Jos ihminen ei edes tähtää työelämään, Kelan kuntoutuspsykoterapia ei ole häntä varten. Terapian tavoitteena on työ- ja opiskelukyvyn ylläpitäminen.

Jos haluaa elää vapaana taiteilijana, terapian voi maksaa itse.

Tämäpä se ongelma onkin. Voidaanko ihmisiä syrjiä ja evätä psykoterapia sen perusteella, ettei hänen tavoitteenaan ole työelämä?

Kuntoutuspsykoterapia evätään, mutta lääkinnällisenä kuntoutuksena myönnetään samaa. Tätä pitäisi vaan saada runsaasti enemmän ja yleisemmäksi. Juuri saatavuuden vaikeus tekee luokkaeroja yhä syvemmiksi; psykoterapia on hoito mielenterveysongelmiin ihmisen yhteiskunnallisesta asemasta ja toimivuudesta siinä riippumatta. Voisimme myös päättää, että toimivimpia syöpähoitoja annetaan vain työelämään palaaville, ei lainkaan eläkeläisille. Koska heistä ei hyödytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapiaa myönnetään lääkinnällisenä kuntoutuksena erittäin ongelmallisille ihmisille kokonaan sairaanhoitopiirin kustantamana. Aivan samaa settiä kuin kela-terapia - psykoterapiaa. Psykoterapia on _hoitomuoto_ mielenterveysongelmiin - ei missään tapauksessa vain yhteiskuntaa hyödyttävien yksilöiden hoitoon. Haloo.

Tässä on kyllä nyt useampikin asiavirhe. Kelan tukemaa yksityistä psykoterapiaa myönnetään niille, joiden työ- tai opiskelukyky on uhattuna. Lääkinnällisen kuntoutuksen perusteena EI ole se, että ihminen olisi erittäin ongelmallinen. Esimerkiksi itse olen saanut lääkinnällisen kuntoutuksen Kelan tukeman psykoterapian jälkeen ja nimenomaan siksi, että katsottiin, että psykoterapia oli tukenut kuntoutumistani niin hyvin, että sitä haluttiin jatkaa. Erittäin ongelmallisia ei juuri edes (valitettavasti) tueta, koska usein he ovat jo työkyvyttömyyseläkkeellä. 

Väärin. Myös eläkeläinen voi saada lääkinnällisenä kuntoutuksena myönnettyä psykoterapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapiaa myönnetään lääkinnällisenä kuntoutuksena erittäin ongelmallisille ihmisille kokonaan sairaanhoitopiirin kustantamana. Aivan samaa settiä kuin kela-terapia - psykoterapiaa. Psykoterapia on _hoitomuoto_ mielenterveysongelmiin - ei missään tapauksessa vain yhteiskuntaa hyödyttävien yksilöiden hoitoon. Haloo.

Tässä on kyllä nyt useampikin asiavirhe. Kelan tukemaa yksityistä psykoterapiaa myönnetään niille, joiden työ- tai opiskelukyky on uhattuna. Lääkinnällisen kuntoutuksen perusteena EI ole se, että ihminen olisi erittäin ongelmallinen. Esimerkiksi itse olen saanut lääkinnällisen kuntoutuksen Kelan tukeman psykoterapian jälkeen ja nimenomaan siksi, että katsottiin, että psykoterapia oli tukenut kuntoutumistani niin hyvin, että sitä haluttiin jatkaa. Erittäin ongelmallisia ei juuri edes (valitettavasti) tueta, koska usein he ovat jo työkyvyttömyyseläkkeellä. 

Väärin. Myös eläkeläinen voi saada lääkinnällisenä kuntoutuksena myönnettyä psykoterapiaa.

Tämä on vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta, johon riittää pyrkimys toimintakyvyn säilyttämiseen. Myös terapiaa myönnetään vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena.

Olisi todella hyvä jos terapeuttien rinnalle saataisiin joukko tukihenkilöitä, sellaisia ihan tavallisia ihmisiä, joilla on homma hanskassa, jotka haluaa kuunnella ja auttaa elämän hallinnan kanssa kamppailevia. Kaikki eivät tarvitse virallista terpiaa, lääkkeitä ja diaknoosia. Hyvä fiksu ystävä riittäisi monesti. Onhan elämäntapavalmentajia joo, mutta kyllä kunnan puolesta soisi näitä kevyempiä terapeutteja.

N35

.

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko psykiatrinen hoitojärjestelmä tavoitteineen perustuu hyvin pitkälti keskiluokkaisiin ihanteisiin hyvästä elämästä. Yleensä hoitavat henkilöt yrittävät saada ihmiset kiinni kuntoutukseen, jotta heistä tulisi hyvinvoivia ja työkykyisiä tuottavia yhteiskunnan jäseniä. Työssä käyminen on itsessään jo keskiluokkainen ihanne, eikä se välttämättä ole kovinkaan monen alemmista luokista lähtöisin olevan vaikeista sosiaalisista ongelmista kärsivän ihmisen tavoite tai edes realiteetti, jos mallia tuollaisiin asioihin ei ole saanut missään elämänsä vaiheessa.

Jos ihminen ei edes tähtää työelämään, Kelan kuntoutuspsykoterapia ei ole häntä varten. Terapian tavoitteena on työ- ja opiskelukyvyn ylläpitäminen.

Jos haluaa elää vapaana taiteilijana, terapian voi maksaa itse.

Tämäpä se ongelma onkin. Voidaanko ihmisiä syrjiä ja evätä psykoterapia sen perusteella, ettei hänen tavoitteenaan ole työelämä?

Voidaan. Mitataan ihan puhtaasti sitä mitä vastinetta saadaan, mittarina eri asioista vertailukelpoisia tekevä raha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko psykiatrinen hoitojärjestelmä tavoitteineen perustuu hyvin pitkälti keskiluokkaisiin ihanteisiin hyvästä elämästä. Yleensä hoitavat henkilöt yrittävät saada ihmiset kiinni kuntoutukseen, jotta heistä tulisi hyvinvoivia ja työkykyisiä tuottavia yhteiskunnan jäseniä. Työssä käyminen on itsessään jo keskiluokkainen ihanne, eikä se välttämättä ole kovinkaan monen alemmista luokista lähtöisin olevan vaikeista sosiaalisista ongelmista kärsivän ihmisen tavoite tai edes realiteetti, jos mallia tuollaisiin asioihin ei ole saanut missään elämänsä vaiheessa.

Jos ihminen ei edes tähtää työelämään, Kelan kuntoutuspsykoterapia ei ole häntä varten. Terapian tavoitteena on työ- ja opiskelukyvyn ylläpitäminen.

Jos haluaa elää vapaana taiteilijana, terapian voi maksaa itse.

Tämäpä se ongelma onkin. Voidaanko ihmisiä syrjiä ja evätä psykoterapia sen perusteella, ettei hänen tavoitteenaan ole työelämä?

Voidaan. Mitataan ihan puhtaasti sitä mitä vastinetta saadaan, mittarina eri asioista vertailukelpoisia tekevä raha.

Hyvä. Minä vaadin, että myös syövässä - joka on samalla tavoin tappava sairaus kuin vaikkapa masennus - tehokkaimpia/toimivimpia hoitoja annetaan enää niille, jotka ovat yhteiskunnalla hyödyllisiä. Näin ollen ”kalkkitablettihoidolle” jäävät, ei yksistään eläkeläiset, vaan myös tupakoivat, ylipainoiset etc. Reilu peli.

Miten se käytännössä tehdään? Pitääkö terapeutin hassata rahansa ensin ja muutenkin menettää ne elämänhallintataidot, mitkä on saanut, sittenkö pystyy auttamaan muita?

Alimman sosiaaliluokan mielestä heidän näkemyksensä maailmasta (ei kannata yrittää mitään, kaikki on muiden syytä jne) on se ainoa oikea, vaikka se ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko psykiatrinen hoitojärjestelmä tavoitteineen perustuu hyvin pitkälti keskiluokkaisiin ihanteisiin hyvästä elämästä. Yleensä hoitavat henkilöt yrittävät saada ihmiset kiinni kuntoutukseen, jotta heistä tulisi hyvinvoivia ja työkykyisiä tuottavia yhteiskunnan jäseniä. Työssä käyminen on itsessään jo keskiluokkainen ihanne, eikä se välttämättä ole kovinkaan monen alemmista luokista lähtöisin olevan vaikeista sosiaalisista ongelmista kärsivän ihmisen tavoite tai edes realiteetti, jos mallia tuollaisiin asioihin ei ole saanut missään elämänsä vaiheessa.

Jos ihminen ei edes tähtää työelämään, Kelan kuntoutuspsykoterapia ei ole häntä varten. Terapian tavoitteena on työ- ja opiskelukyvyn ylläpitäminen.

Jos haluaa elää vapaana taiteilijana, terapian voi maksaa itse.

Tämäpä se ongelma onkin. Voidaanko ihmisiä syrjiä ja evätä psykoterapia sen perusteella, ettei hänen tavoitteenaan ole työelämä?

Voidaan. Mitataan ihan puhtaasti sitä mitä vastinetta saadaan, mittarina eri asioista vertailukelpoisia tekevä raha.

Hyvä. Minä vaadin, että myös syövässä - joka on samalla tavoin tappava sairaus kuin vaikkapa masennus - tehokkaimpia/toimivimpia hoitoja annetaan enää niille, jotka ovat yhteiskunnalla hyödyllisiä. Näin ollen ”kalkkitablettihoidolle” jäävät, ei yksistään eläkeläiset, vaan myös tupakoivat, ylipainoiset etc. Reilu peli.

Kuulostaa asialliselta. Tosin tupakoivilla ja ylipainoisilla on selvästi paremmat tuotto-odotukset, koska voivat käydä töissä ja silti kuolevat nuorempina eli eivät käytä eläkerahoja niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Miten se käytännössä tehdään? Pitääkö terapeutin hassata rahansa ensin ja muutenkin menettää ne elämänhallintataidot, mitkä on saanut, sittenkö pystyy auttamaan muita?

Alimman sosiaaliluokan mielestä heidän näkemyksensä maailmasta (ei kannata yrittää mitään, kaikki on muiden syytä jne) on se ainoa oikea, vaikka se ei ole.

Systeemi on kieltämättä luotu niin että jos alemman luokan ihminen yrittää parantaa vaikka tulojaan niin siltä katkaistaan elämisen edellytykset. Ilman tukiverkkoa voit joutua asunnottomaksi ja kuolla vaikka nälkään. On niin monesti nähty nämä kela ja sossu vemputtelut. Yhtäkkiä alkaa paperit hävitä ja kukaan ei osaa enää töitään ja kaikki on heille epäselvää monta kuukautta. Tällä opetetaan köyhälle, että yksikin yritys sieltä pohjalta ylös niin saat etsiä itsesi asumasta ojasta ja syödä ruohoa. Siispä parempi pysyä hiljaa paikallaan eikä tehdä mitään niin saa ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se käytännössä tehdään? Pitääkö terapeutin hassata rahansa ensin ja muutenkin menettää ne elämänhallintataidot, mitkä on saanut, sittenkö pystyy auttamaan muita?

Alimman sosiaaliluokan mielestä heidän näkemyksensä maailmasta (ei kannata yrittää mitään, kaikki on muiden syytä jne) on se ainoa oikea, vaikka se ei ole.

Systeemi on kieltämättä luotu niin että jos alemman luokan ihminen yrittää parantaa vaikka tulojaan niin siltä katkaistaan elämisen edellytykset. Ilman tukiverkkoa voit joutua asunnottomaksi ja kuolla vaikka nälkään. On niin monesti nähty nämä kela ja sossu vemputtelut. Yhtäkkiä alkaa paperit hävitä ja kukaan ei osaa enää töitään ja kaikki on heille epäselvää monta kuukautta. Tällä opetetaan köyhälle, että yksikin yritys sieltä pohjalta ylös niin saat etsiä itsesi asumasta ojasta ja syödä ruohoa. Siispä parempi pysyä hiljaa paikallaan eikä tehdä mitään niin saa ruokaa.

Ai kun menet töihin ja voit ihan itse kustantaa asumisesi? Mutta noin se ajatus taitaa mennä. Mutta jos terapeutti olisi yhtä opitun avuton, mitä annettavaa hänellä olisi kenellekään?

Vierailija kirjoitti:

Olisi todella hyvä jos terapeuttien rinnalle saataisiin joukko tukihenkilöitä, sellaisia ihan tavallisia ihmisiä, joilla on homma hanskassa, jotka haluaa kuunnella ja auttaa elämän hallinnan kanssa kamppailevia. Kaikki eivät tarvitse virallista terpiaa, lääkkeitä ja diaknoosia. Hyvä fiksu ystävä riittäisi monesti. Onhan elämäntapavalmentajia joo, mutta kyllä kunnan puolesta soisi näitä kevyempiä terapeutteja.

N35

Näitä on olemassa. Vaikka ajatellaan, että aikuisilla ihmisillä on maksimaalinen itsemääräämisen oikeus, niin joskus niitä ihmisiä, jotka eivät pärjää autetaan jopa tukihenkilöillä. Näitä on erilaisia. Sosiaalitoimi voi ostaa ammatillisen tukihenkilön ihmiselle, pitämään huolta vaikka tämän talousasioista. Kunnilta saa myös kuntien palkkalistoilla olevilta sosiaaliohjaajilta palveluilta. Mikäli ongelma on esim.  neuropsykiatrinen, voidaan käyttää nepsyvalmentajia. Ystävät tietenkin olisivat paras apu, mutta mielenterveyspotilaiden sosiaaliset kyvyt eivät useinkaan riitä hankkimaan ystäviä ja ylläpitämään ystävyyssuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat mielenterveyden heittelyt johtuu ettei ole tarpeeksi rahaa. Jos terapian sijaan annettaisi tonni tukea kuukausittainvuoden ajan niin monen tilanne paranisi

Tonni menisi monelta suorasiirtona pitkäripaiseen, liivijengin nyssyköihin, tai johonkin kumitäytteisiin. Rahan jakamisella ei todellakaan voi ratkaista mt-ongelmia tai syrjãytymiskriisiä.

Suollat mutua! Asiaa on tutkittu ja tulokset ovat täsmälleen päinvastaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi todella hyvä jos terapeuttien rinnalle saataisiin joukko tukihenkilöitä, sellaisia ihan tavallisia ihmisiä, joilla on homma hanskassa, jotka haluaa kuunnella ja auttaa elämän hallinnan kanssa kamppailevia. Kaikki eivät tarvitse virallista terpiaa, lääkkeitä ja diaknoosia. Hyvä fiksu ystävä riittäisi monesti. Onhan elämäntapavalmentajia joo, mutta kyllä kunnan puolesta soisi näitä kevyempiä terapeutteja.

N35

Näitä on olemassa. Vaikka ajatellaan, että aikuisilla ihmisillä on maksimaalinen itsemääräämisen oikeus, niin joskus niitä ihmisiä, jotka eivät pärjää autetaan jopa tukihenkilöillä. Näitä on erilaisia. Sosiaalitoimi voi ostaa ammatillisen tukihenkilön ihmiselle, pitämään huolta vaikka tämän talousasioista. Kunnilta saa myös kuntien palkkalistoilla olevilta sosiaaliohjaajilta palveluilta. Mikäli ongelma on esim.  neuropsykiatrinen, voidaan käyttää nepsyvalmentajia. Ystävät tietenkin olisivat paras apu, mutta mielenterveyspotilaiden sosiaaliset kyvyt eivät useinkaan riitä hankkimaan ystäviä ja ylläpitämään ystävyyssuhteita.

”Ystävyys” ei nykyaikana kestä sairautta tai heikkoutta. Alkaa välittömästi itku ”minä en ole mikään terapeutti”, energiasyöppöydestä ja omasta oikeudesta ”positiiviseen elämään”. Juuri tästähän kaikki varoittelevat - älä vain avaudu ja rasita ”ystäviä”. Ja kun terapiaa ei saa, niin vaihtoehdoksi jää? Aivan.

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko psykiatrinen hoitojärjestelmä tavoitteineen perustuu hyvin pitkälti keskiluokkaisiin ihanteisiin hyvästä elämästä. Yleensä hoitavat henkilöt yrittävät saada ihmiset kiinni kuntoutukseen, jotta heistä tulisi hyvinvoivia ja työkykyisiä tuottavia yhteiskunnan jäseniä. Työssä käyminen on itsessään jo keskiluokkainen ihanne, eikä se välttämättä ole kovinkaan monen alemmista luokista lähtöisin olevan vaikeista sosiaalisista ongelmista kärsivän ihmisen tavoite tai edes realiteetti, jos mallia tuollaisiin asioihin ei ole saanut missään elämänsä vaiheessa.

Jos ihminen ei edes tähtää työelämään, Kelan kuntoutuspsykoterapia ei ole häntä varten. Terapian tavoitteena on työ- ja opiskelukyvyn ylläpitäminen.

Jos haluaa elää vapaana taiteilijana, terapian voi maksaa itse.

Tämäpä se ongelma onkin. Voidaanko ihmisiä syrjiä ja evätä psykoterapia sen perusteella, ettei hänen tavoitteenaan ole työelämä?

Kyllä voidaan kun käytetään veronmaksajien eli työssäkäyvien rahoja. Toinen pointti on, että tutkimusten mukaan henkinen hyvinvointi edellyttää, että päivässä on rakennetta ja mielekästä tekemistä kuten työtä tai opiskelua. Makoilu ei edistä mielenterveyttä ja siksi tavoitteena on työllistyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko psykiatrinen hoitojärjestelmä tavoitteineen perustuu hyvin pitkälti keskiluokkaisiin ihanteisiin hyvästä elämästä. Yleensä hoitavat henkilöt yrittävät saada ihmiset kiinni kuntoutukseen, jotta heistä tulisi hyvinvoivia ja työkykyisiä tuottavia yhteiskunnan jäseniä. Työssä käyminen on itsessään jo keskiluokkainen ihanne, eikä se välttämättä ole kovinkaan monen alemmista luokista lähtöisin olevan vaikeista sosiaalisista ongelmista kärsivän ihmisen tavoite tai edes realiteetti, jos mallia tuollaisiin asioihin ei ole saanut missään elämänsä vaiheessa.

Jos ihminen ei edes tähtää työelämään, Kelan kuntoutuspsykoterapia ei ole häntä varten. Terapian tavoitteena on työ- ja opiskelukyvyn ylläpitäminen.

Jos haluaa elää vapaana taiteilijana, terapian voi maksaa itse.

Tämäpä se ongelma onkin. Voidaanko ihmisiä syrjiä ja evätä psykoterapia sen perusteella, ettei hänen tavoitteenaan ole työelämä?

Kyllä voidaan kun käytetään veronmaksajien eli työssäkäyvien rahoja. Toinen pointti on, että tutkimusten mukaan henkinen hyvinvointi edellyttää, että päivässä on rakennetta ja mielekästä tekemistä kuten työtä tai opiskelua. Makoilu ei edistä mielenterveyttä ja siksi tavoitteena on työllistyminen.

”Työtä” ja aktivoivaa toimintaa on monenlaista. Kaikista ei todellakaan ole tuottavaan työhön, mutta toimintaterapia psykoterapian rinnalla on useinkin toimiva kombo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se käytännössä tehdään? Pitääkö terapeutin hassata rahansa ensin ja muutenkin menettää ne elämänhallintataidot, mitkä on saanut, sittenkö pystyy auttamaan muita?

Alimman sosiaaliluokan mielestä heidän näkemyksensä maailmasta (ei kannata yrittää mitään, kaikki on muiden syytä jne) on se ainoa oikea, vaikka se ei ole.

Systeemi on kieltämättä luotu niin että jos alemman luokan ihminen yrittää parantaa vaikka tulojaan niin siltä katkaistaan elämisen edellytykset. Ilman tukiverkkoa voit joutua asunnottomaksi ja kuolla vaikka nälkään. On niin monesti nähty nämä kela ja sossu vemputtelut. Yhtäkkiä alkaa paperit hävitä ja kukaan ei osaa enää töitään ja kaikki on heille epäselvää monta kuukautta. Tällä opetetaan köyhälle, että yksikin yritys sieltä pohjalta ylös niin saat etsiä itsesi asumasta ojasta ja syödä ruohoa. Siispä parempi pysyä hiljaa paikallaan eikä tehdä mitään niin saa ruokaa.

Ai kun menet töihin ja voit ihan itse kustantaa asumisesi? Mutta noin se ajatus taitaa mennä. Mutta jos terapeutti olisi yhtä opitun avuton, mitä annettavaa hänellä olisi kenellekään?

Minulla on vain suurempi ymmärrys ja käsityskyky asiasta kuin sinulla. Näet byrokratian ja elämän liian yksinkertaisesti koska et tiedä pinnan alla olevia tekijöitä etkä ymmärrä asioista mitään.

No jos se köyhä ymmärtää jo kaikesta kaiken, niin mihin hän enää apua tarvitsee?

Ai kamala. Mulla on biologin koulutus. Mutta naapurin Esalta pitää kysyä miten banaanikärpäset oikeasti lisääntyy, itseltä ymmärrys poistui koulutuksen takia.

Täällä on nyt monilla kyllä pahasti sekaisin kuntoutuspsykoterapian ja kojemusasiantuntijan erot. Kuntoutuspsykoterapia on paljon muutakin kuin ymmärtämistä. Siinä tarkoituksena on kuntoutua diagnosoiduista sairaudesta. Eihän kukaan vaadi, että lääkärinkin olisi ollut pakko olla itsekin syövän sairastanut, jotta osaa hoitaa sitä, eihän? Kokemusasiantuntija taas ymmärtää, miltä tuntuu sairastaa esimerkiksi tiettyä sairautta. Nämä asiat kannattaa osata erottaa mielessään.