Mitä asioita sinulle jäi mieleen yläasteen kotitaloustunneilta?

Se, että en pysty kuuntelemaan ohjeita ja se, että opettaja väitti, että KAIKKI osaavat hänen oppiensa jälkeen kuoria sipulin itkemättä. Se, että lahjoin kaverin siivoamaan silakkani ja syömään suklaakiisselini (yäk). Ja se, että pelastin haavakätisen pojan kynsistä ryhmämme pullataikinan ja alustin sen itse.

Se, kun kiusattuna hylkiönä kukaan ei olisi halunnut mua samaan ryhmään. 

Kun opettaja ensin kysyi, kuka köyttää kotona laudeliinoja ja sanoi sitten, että niitä tarvitaan vain taudeilta suojautumiswn takia. Meillä käytettiin siksi, että lauteet olivat kuumat.

Osaan tiskata ja pyyhkiä työpöydän.

Muuta ryhmän hikaritytöt eivät koskaan antaneet mun tehdä. Ai niin, kerran pääsin pilkkomaan tomaattia. Mutta tein tämän syömishäiriösuorittajan mielestä senkin jotenkin väärin, ja siitä nousi ihan kamala mekkala että putoaako hänen köksännumeronsa nyt kun tomaatti olikin väärin paloiteltu. Hyvä, etten saanut turpaani haukkujen lisäksi.

Köksä olisi ollut mun mielestä tosi kiva ja hyödyllinen aine, jos olisin päässyt opiskelemaan sitä joidenkin muiden, kuin oman luokkani aivokääpiöiden kanssa. Tai no oikeastaan, saman voi yleistää melkein mihin tahansa muuhunkin yläasteella opetettuun aineeseen...

Että astiat käsintiskataan jossain tietyssä järjestyksessä. :D

Aluksi tuntui ihan idioottimaiselta hifistelyltä, mutta kun asiaa perusteltiin, niin joo, olihan siinä järkeä. Ja tämä 80-luvulla, ekan tiskarin hankin vasta 2000-luvulla.

Tarkoitin tietty silputa sipulin, kuoriminen nyt ei vielä paljoa itketä, t. 2.

Ai niin ja senkin vielä, että se opettaja kysyi, kuinka monen pöydänlaatikkoon voisimme katsoa. Kun viittasin, opettaja tuijotti minua ja sanoi, että on outoa kun joillain sotkuisilla ihmisillä voi kuitenkin joku paikka olla ihan siisti.

Maito- ja makaroniruoat kiehutetaan aina ilman kantta!

Meillä mentiin pareittain sivuhuoneeseen koko tuplatunnin ajaksi harjoittelemaan vauvanhoitoa nuken kanssa. Voitte uskoa kuinka kiusallista tämä oli murrosiässä kun parina oli poika.

Sekopäinen opettaja. Muuten ne tunnit menivät pelleilyyn.

Minä opin, että aikuiset (lue opettaja) voivat olla epäoikeudenmukaisia.

Opin myös laittamaan pyyhkeet oikein naulakkoon ja mankeloimaan. Mankelointitaitoa en ole koskaan tarvinnut

Sain miinuspisteen kokkaustehtävässä,koska en laittanut pitsan täytteitä aivan reunoille asti. Maikan mielestä se täyte kuului niin laittaa,pitseriat,pakastepitsojen valmistajat ja muut tekivät hänen mukaansa väärin.

Päällimmäisenä muistona on nolostus, kun ekaa kertaa lämmitin maitoa kattilassa ja menin ihan sekunniksi hakemaan jotain työvälinettä huoneen toiselta laidalta. Eikös se silloin kuohahtanut yli ja opettaja juoksi huutaen huoneen läpi ja piti sitten saarnan. En tiennyt, ettei maito ensin poreile vaan kuohuu laidan yli ihan yllättäen, aivan toisin kuin vesi.

Muut muistot ovat haaleampia...käsipyyhkeet pitää märkinä pesun jälkeen laittaa tiukalle rullalle kuivumaan. Köksänkirjan raskaana ollut perheenäiti oli piirretty lettipäiseksi tytöksi. Ja kirjat olivat kasarivuosilta, melkein parikymmentä vuotta vanhoja ja kuluneita, ihmiset näyttivät niissä huvittavilta.

En oikeastaan muista köksästä nyt heti mitään muuta. En tykännyt mokomasta aineesta ja olin siellä vain sen pakollisen seiskaluokan ajan.

Huh, kauheita muistoja kakkosella, otan osaa! Mutta mulla oli kans seiskalla karmea eukko opettajana, jäi sitten pitkälle sairaslomalle (onneksi). Hirveesti sääntöjä, just tiskaaminen... ensin esipesu erillisessä vadissa, sitten varsinainen tiskaus juuri siinä oikeassa järjestyksessä ja lopuksi kuivaus (kotona kuivauskaappi ja tiskikone, olin aivan ällikällä lyöty) ja sokerina pohjalla tiskialtaiden ja tiskipöydän huolellinen kuivaus. 

Tunnelma oli aina pelokas, opettaja saattoi pillastua ihan mistä vaan. 

Mulla oli aina köksä 10 ja varmaan kyllä paljonkin jäi fiksuja oppeja päähän. Juu olin muutenkin se ällöttävä hikari. Ainoa asia, joka todella jäi mieleeni oli kuitenkin se, että parinani oli suuri rakkauteni. Valitettavasti tiemme erosivat yläasteen jälkeen eri lukioihin. Eli kyllä se rakkaus on hirveä asia, kun näin tärkeät oppiaineet painuu unholaan.

Uskon kuitenkin vankasti, ettei poikakaverini olisi ikinä saanut 9 kotitaloudesta, ellei olisi ollut parini.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 19:37"]

Päällimmäisenä muistona on nolostus, kun ekaa kertaa lämmitin maitoa kattilassa ja menin ihan sekunniksi hakemaan jotain työvälinettä huoneen toiselta laidalta. Eikös se silloin kuohahtanut yli ja opettaja juoksi huutaen huoneen läpi ja piti sitten saarnan. En tiennyt, ettei maito ensin poreile vaan kuohuu laidan yli ihan yllättäen, aivan toisin kuin vesi.

Muut muistot ovat haaleampia...käsipyyhkeet pitää märkinä pesun jälkeen laittaa tiukalle rullalle kuivumaan. Köksänkirjan raskaana ollut perheenäiti oli piirretty lettipäiseksi tytöksi. Ja kirjat olivat kasarivuosilta, melkein parikymmentä vuotta vanhoja ja kuluneita, ihmiset näyttivät niissä huvittavilta.

En oikeastaan muista köksästä nyt heti mitään muuta. En tykännyt mokomasta aineesta ja olin siellä vain sen pakollisen seiskaluokan ajan.

[/quote]

Miksi ihmeessä?

Se, että kalaa on inhottava käsitellä. Opittiin myös tämä "käytännöllinen" mankeloinnin taito.

Kaikkee ihmeellistä tuslaamista opetettiin.

Kananmunat piti rikkoa yksitellen ensin pikkukuppiin, ja kipata sitten isoon kuppiin. Tämä siksi, että jos mukana onkin mätä muna, niin ei sitten tarvitse koko munasatsia heittää hukkaan. Todennäköisyys mätään munaan on kyllä niin häviävän pieni, että ekologisesti rasittavampaa on jokaisen munan hajotuksen yhteydessä sotkea ylimääräinen kuppi, kuin heittää kaikki rikotut munat roskiin jos tulee mätä muna... Mut näin ei saanut ajatella.

Sitten jotain keittiörättejä pestiin ja kuivattiin, ne piti märkänä rullailla jollekin tötterölle ja vasta sitten laittaa oskarin oksaan kuivumaan. Why in hell???

Siis minkään puuhan pointtina ei koskaan ollut nopeus, kätevyys tai ekologisuus, vaan kaikkea säädettiin ja tuslattiin, toisinajattelijalle ei ollut sijaa.

Ainoastaan se on jäänyt mieleen, että ruoanlaitossa ajoitus on tärkein asia. Että ei sitten ole keitetyt perunat jo kylmiä siinä vaiheessa kun kastike on vasta tekeillä.

Margariinirasian kantta ei laiteta pöydällä rasian alle. Riisi tukkii tiskikoneen suuttimien reiät.

Kyllä siitä sai hyödyllisiä oppejakin, kotona opitun lisäksi, ja kyllä niitä jotan ohjeita on kirjasta käytetty useampaankin kertaan. Tuli köksän tunnit mieleen kun kävin parilla ruokakurssilla työväenopistossa kun ne pidettiin koululla, jostain syystä siellä haisikin aika samalta kun oman koulun luokassa aikoinaan :)

Varmaan kauheinta oli kun oli pakko maistaa kieltä, se oli kuin olisi järsinyt omaa kieltään.