Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako tutkijan ura, kokemuksia?
25.10.2020 |
Opiskelen nyt yliopistossa terveysalaa, josta olisi mahdollisuus valmistua selkeään ammattiin (asiakastyötä). Olen hakeutunut alalle, koska substanssi kiinnostaa, mutta ihmisläheinen asiakastyö ja muiden auttaminen kuulostaa lähinnä uuvuttavalle ja ärsyttävälle. Nyt olenkin miettinyt, olisiko tutkijan ura minulle paremmin sopiva vaihtoehto. Tutkijan ja tuon asiakastyön lisäksi on vaikea keksiä, mihin muualle voisi työllistyä.
Onko täällä siis tutkijoita tai muuten asiasta tietäviä? Sopiiko ala introvertille? Kestän kyllä jonkin verran sosiaalista kanssakäymistä ja esiintyminenkin satunnaisesti menettelee, mutta mieluiten vähintään puolet ajasta työskentelisin itsenäisesti. Onko yliopistolla vaikea saada työsuhdetta tutkijana? Jos ei ole työsuhteessa, onko apurahojen saaminen vaikeaa? Pärjään kyllä pienillä tuloilla, mutta perus elämän kustannukset tulisi tietenkin pystyä kattamaan. Onko jotain muuta sanottavaa aiheesta? :)
Kommentit (185)
Kannattaa jos on ennestään töitä yliopiston ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on todella kiinnostunut siitä mitä tutkii. Harva saa tehdä työssään mitä todella haluaa, se on jo arvo sinällään. Itse olen jokapäivä tehtaalla klo 6:00 — 14:00. Usein mietin että olisi pitänyt nuorena opiskella valtiotieteitä, mistä olin kiinnostunut, mutta muut asiat olivat silloin tärkeitä. Todella asialleen omistautunut tutkija voi myös menestyä rahallasesti vallan kohtuullisesti.
Itse teen väitöskirjaa yhteiskuntatieteellisellä alalla. Minulla ei ole ainakaan vielä ollut stressiä tuloista, vaikka apurahaakin olen hakenut. Tulot eivät tosin päätä huimaa. Työni on hyvin vapaata: teen töitä silloin, kun haluan ja siellä, kun haluan. Olen osa yliopistoyhteisöä ja saan työskennellä siellä halutessani. Saan hyvin tukea ohjaajiltani ja työskentelemme myös yhdessä. En koe mitään kilpailua tutkijoiden kesken, vaikka tietystihän toisen tutkimusraha tai julkaisu tai työllistyminen voi olla toiselta pois. Silti tuntuu siltä, että toisia halutaan tukea.
Vaikea sano, että miltä elämäni näyttää valmistumiseni jälkeen, mutta en usko, että työllistymiseni olisi sen helpompaa tai vaikeampaa kuin aikoinaan valmistuessani maisteriksi. Tuntemani tohtorit ovat joko tutkijoina tai muualla työelämässä. Vielä en osaa itse sanoa, että minne itse pyrin. Aikoinaan tosin lähdin tekemään väikkäriä, koska halusin tutkijaksi. Ehkä yritän sitä sen aikaa kuin sitä pystyn tehdä tai tutkimusmaailmassa viihdyn. Vaikea sanoa, mitä lähtisin tekemään, jos en olisi tutkija.
Itsekin olen introvertti ja minulle tuli yllätyksenä, kuinka sosiaalista tutkiminen lopulta on. Toisaalta suurin osa työstäni on sitä, että olen yksin. Julkaisuja tosin tehdään enimmäkseen yhdessä ja tutkijan työhön kuuluu esittää työtään seminaareissa sekä konferensseissa. Kannattaa verkostoitua ja kansainvälistyä, jotta jatkossakin on rahaa ja töitä.
Oikeasti mitä koulutetumpi on, sitä paremmin keskimäärin työllistyy ja sitä parempaa palkkaa saa. Tämä siis tilastollisesti, mutta varmasti ala, oma kunnianhimo ja aiempi kokemus voivat vaikuttaa työllistymiseen ja palkkaa. Mutta tilastojen mukaan tohtoroituminen kannattaa. Se voi olla myös hyvin mielekästä aikaa elämästä, etenkin jos saa vapaasti tutkia juuri sitä, mikä itseä kiinnostaa, eikä tarvitse jatkuvasti stressata tuloista. Väikkärin voi tietysti tehdä muidenkin töiden ohella, mutta se vaatii viikonloppujen ja lomien käyttöä tutkimiseen. Jos tutkiminen on itselle kuin harrastus, niin mikäs siinä.
Eikö tutkijan töitä ole aika kiven alla? Minusta kannattaa jos olet verkostoitunut hyvin ja tiedät minne haluat töihin
Nosto