Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako tutkijan ura, kokemuksia?
25.10.2020 |
Opiskelen nyt yliopistossa terveysalaa, josta olisi mahdollisuus valmistua selkeään ammattiin (asiakastyötä). Olen hakeutunut alalle, koska substanssi kiinnostaa, mutta ihmisläheinen asiakastyö ja muiden auttaminen kuulostaa lähinnä uuvuttavalle ja ärsyttävälle. Nyt olenkin miettinyt, olisiko tutkijan ura minulle paremmin sopiva vaihtoehto. Tutkijan ja tuon asiakastyön lisäksi on vaikea keksiä, mihin muualle voisi työllistyä.
Onko täällä siis tutkijoita tai muuten asiasta tietäviä? Sopiiko ala introvertille? Kestän kyllä jonkin verran sosiaalista kanssakäymistä ja esiintyminenkin satunnaisesti menettelee, mutta mieluiten vähintään puolet ajasta työskentelisin itsenäisesti. Onko yliopistolla vaikea saada työsuhdetta tutkijana? Jos ei ole työsuhteessa, onko apurahojen saaminen vaikeaa? Pärjään kyllä pienillä tuloilla, mutta perus elämän kustannukset tulisi tietenkin pystyä kattamaan. Onko jotain muuta sanottavaa aiheesta? :)
Kommentit (185)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valtion tutkimuslaitokset on parempi vaihtoehto kuin yliopisto. Paremmat palkat, vakituiset työsuhteet ja normaalit henkilöstöedut. Ap:n tapauksessa THL.
THL on hyvä. suosittelen
Vierailija kirjoitti:
Akateemisessa maailmassa menestyvät harvat ja valitut. Kilpailu rahoituksesta on kovaa. Sellainen keskivertotyyppi, joka hoitaa hommansa normaaliin tapaan ja lähtee neljältä kotiin ei oikein tunnu pärjäävän siellä. Osa toki pärjää ja menestyy.
Julkaiset hyvissä lehdissä ja apurahoja tulee. Apuraha-anomuksetkin teet 5 minuutissa. Kirjoitat vaan Haen apurahaa ja perään Naturen ja Sciencen julkaisut.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena yliopistolla luulin samoin ettei ikinä asiakastyöhön. Olin pari vuotta yhdessä tutkimusryhmässä ja se oli aivan sairas paikka, ryhmän kolme jatko-opiskelijaa istuivat kesälauantaisinkin iltaseitsemään toimistolla tekemässä artikkeleitaan julkaisukuntoon, ja sunnuntaisin, sitä määrää palkattomia ylitöitä, sairain työpaikka missä olen ollut. Yllättäen nyt asiakastyössä jo parikymmentä vuotta.
Vähän ihmettelen tätä keskustelua tutkijantyöstä. Ei sen ole tarkoituskaan olla mitään normaalia liukuhihnahommaa, vaan hommassa on tarkoitus tutkia ja mahdollisesti kaupallistaa oma tutkimus. Älykkäät tässä onnistuvat ja tekevät itsestään parhaimmillaan miljonäärin puolen vuoden työllä. Jollei ole intohimoa omaa alaa kohtaan tai minkäänlaista näkemystä miten asioihin voisi suhtautua uudella näkökulmalla niin aivan turhaan tekee edes koko hommaa. Jos luette kuulusiin keksijöidne kirjoja niin huomaatte heidän eläneen labrassa 24/7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Akateemisessa maailmassa menestyvät harvat ja valitut. Kilpailu rahoituksesta on kovaa. Sellainen keskivertotyyppi, joka hoitaa hommansa normaaliin tapaan ja lähtee neljältä kotiin ei oikein tunnu pärjäävän siellä. Osa toki pärjää ja menestyy.
Näinhän se kuuluukin olla. Olisihan se outoa jos joku keskinkertaisuus olisi professori.
No ei näillä hommilla ainakaan rikastumaan pääse. Itse olen tutkijana tekniikan alalla, vakityö ja kuukausipalkalla. 150h/kk. Brutto palkka 3300€/kk. Työ on ihan rehellisesti sanottuna aika tylsää ja melkoisen yksitoikkoista. Kaikki työpäivät on melko lailla samanlaisia.
Jos haluaa etsiä tästä työstä jotain positiivista, niin työaika klo 8-16, 5 pv/v, kesälomaa kesällä 4 viikkoa ja talviloma talvella, ja voi viettää ne lomat siihen aikaan kun itse haluaa.
Eli jos haluaa elää tällaista elämää, tervetuloa tutkijan työhön. Ja kannattaa ihan ehdottomasti hommata täysin erilaisia harrastuksia vapaa-ajalle.
Että joo. Vielä pitäis itse löytää 10 vuodeksi motivaatiota ennenkuin pääsee eläkkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloudellisesti kannattavaahan tutkijan uralle heittäytyminen ei ole. Se on varmasti tässä sinulle jo kymmeniä kertoja kerrottu.
Mutta jos tunnet vahvaa aatteen paloa ja rakkautta lajiin, ja sinulla on ei-taloudellisia intressejä ryhtyä tutkijaksi, niin miksipä ei. paitsi että tykkäät tutkia oman alasi asioita, sinun pitää myös tykätä tutkimustulostesi esittelemisestä niin kirjallisissa julkaisuissa kuin suullisissa esitelmissäkin.
Ja sitten pitää sietää taloudellista epävarmuutta ja sitä, että rahoitus pitää määrä välein hakea, ja on aina enemmän tai vähemmän epävarmaa, saatko sitä vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Taloudellisesti kannattavaahan tutkijan uralle heittäytyminen ei ole. Se on varmasti tässä sinulle jo kymmeniä kertoja kerrottu.
Mutta jos tunnet vahvaa aatteen paloa ja rakkautta lajiin, ja sinulla on ei-taloudellisia intressejä ryhtyä tutkijaksi, niin miksipä ei. paitsi että tykkäät tutkia oman alasi asioita, sinun pitää myös tykätä tutkimustulostesi esittelemisestä niin kirjallisissa julkaisuissa kuin suullisissa esitelmissäkin.
Ja sitten pitää sietää taloudellista epävarmuutta ja sitä, että rahoitus pitää määrä välein hakea, ja on aina enemmän tai vähemmän epävarmaa, saatko sitä vai ei.
Miksei olisi taloudellisesti kannattavaa? Ajatuksena on hankkia maailman tasolla korkeinta osaamista joltain alalta ja kaupallistaa tämä. Kun olet maailman eniten tietävä ihminen vaikka jostain yksittäisestä reseptorista solussa niin tällä on mahdollista tienatakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellisesti kannattavaahan tutkijan uralle heittäytyminen ei ole. Se on varmasti tässä sinulle jo kymmeniä kertoja kerrottu.
Mutta jos tunnet vahvaa aatteen paloa ja rakkautta lajiin, ja sinulla on ei-taloudellisia intressejä ryhtyä tutkijaksi, niin miksipä ei. paitsi että tykkäät tutkia oman alasi asioita, sinun pitää myös tykätä tutkimustulostesi esittelemisestä niin kirjallisissa julkaisuissa kuin suullisissa esitelmissäkin.
Ja sitten pitää sietää taloudellista epävarmuutta ja sitä, että rahoitus pitää määrä välein hakea, ja on aina enemmän tai vähemmän epävarmaa, saatko sitä vai ei.
Miksei olisi taloudellisesti kannattavaa? Ajatuksena on hankkia maailman tasolla korkeinta osaamista joltain alalta ja kaupallistaa tämä. Kun olet maailman eniten tietävä ihminen vaikka jostain yksittäisestä reseptorista solussa niin tällä on mahdollista tienatakin.
Sä et oo ajatellut tutkimuksen kilpailullisuutta ihan loppuun asti.
Kun maailmassa on satoja ihmisiä, jotka käyttää kymmeniä vuosia kaiken aikansa hankkiakseen korkeinta osaamista samasta reseptorista (ja samalla se korkein osaaminen nousee yhä vaikeammaksi hankkia), niin mikä saa sut luulemaan, että juuri sulla on aikaa tuon lisäksi opetella kaupallistamaan se ja kaupallistaa se?
+
Tietyeti voit alkaa tehdä ns. High risk-high gain tutkimusta, jolloin otat tutkittavaksesi jonkun sellaisen resptorin, jota ei aikaisemmin ole viitsitty tutkia. Kilpailijoita on vähemmän. JOS onnistut, pääset kuvaamaasi kaupallistamiseen. Toisaalta voi käydä niinkin, että tiedät kyllä siitä maailmassa eniten, mutta tietosi ei silti johda mihinkään: juttu ei vaan ole kaupallistettavissa vielä sillä tiedolla joka sulla on, vaikka sitä onkin maailmassa eniten. Lisäksi high risk tarkoittaa aina myös sitä mahdollisuutta, että tutkimus epäonnistuu kokonaan tai saat selville, ettei tällä tosiaan ollutkaan väliä.
No
Palkka on parempi kuin sairaanhoitajilla.
Pidän työstäni ja työkavereista.
Tutkimuksen tekeminen on mukavaa.
Etänä saa tehdä vaikka kokoajan
.
Kysymys oli: Kannattaako?
Itse olen unelmatyössä
.
Kannattaako? Rahaa saisi muualla enemmän
So what? Minä pidän tästä, koen tekeväni merkityksellistä työtä joka on ihmiskunnalle tärkeää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellisesti kannattavaahan tutkijan uralle heittäytyminen ei ole. Se on varmasti tässä sinulle jo kymmeniä kertoja kerrottu.
Mutta jos tunnet vahvaa aatteen paloa ja rakkautta lajiin, ja sinulla on ei-taloudellisia intressejä ryhtyä tutkijaksi, niin miksipä ei. paitsi että tykkäät tutkia oman alasi asioita, sinun pitää myös tykätä tutkimustulostesi esittelemisestä niin kirjallisissa julkaisuissa kuin suullisissa esitelmissäkin.
Ja sitten pitää sietää taloudellista epävarmuutta ja sitä, että rahoitus pitää määrä välein hakea, ja on aina enemmän tai vähemmän epävarmaa, saatko sitä vai ei.
Miksei olisi taloudellisesti kannattavaa? Ajatuksena on hankkia maailman tasolla korkeinta osaamista joltain alalta ja kaupallistaa tämä. Kun olet maailman eniten tietävä ihminen vaikka jostain yksittäisestä reseptorista solussa niin tällä on mahdollista tienatakin.
Sä et oo ajatellut tutkimuksen kilpailullisuutta ihan loppuun asti.
Kun maailmassa on satoja ihmisiä, jotka käyttää kymmeniä vuosia kaiken aikansa hankkiakseen korkeinta osaamista samasta reseptorista (ja samalla se korkein osaaminen nousee yhä vaikeammaksi hankkia), niin mikä saa sut luulemaan, että juuri sulla on aikaa tuon lisäksi opetella kaupallistamaan se ja kaupallistaa se?
+
Tietyeti voit alkaa tehdä ns. High risk-high gain tutkimusta, jolloin otat tutkittavaksesi jonkun sellaisen resptorin, jota ei aikaisemmin ole viitsitty tutkia. Kilpailijoita on vähemmän. JOS onnistut, pääset kuvaamaasi kaupallistamiseen. Toisaalta voi käydä niinkin, että tiedät kyllä siitä maailmassa eniten, mutta tietosi ei silti johda mihinkään: juttu ei vaan ole kaupallistettavissa vielä sillä tiedolla joka sulla on, vaikka sitä onkin maailmassa eniten. Lisäksi high risk tarkoittaa aina myös sitä mahdollisuutta, että tutkimus epäonnistuu kokonaan tai saat selville, ettei tällä tosiaan ollutkaan väliä.
Tiedän kyllä alan, olen väikkäritutkijana biolääketieteen alalla. Harva täällä pärjää ja moni olisi parempi vain tutkimusapulaisena kuin tekemässä omia johtopäätöksiä. Jos ajatuksena on se, että tutkimustyöstä pitäisi itsessään saada kovaa palkkaa niin on väärällä alalla. Nythän käytännössä saat apurahaa oman urasi ja tutkimuksesi edistämiseen (+tutkimusryhmän tuki)
"Jos keksitte mitä tahansa muuta tekemistä, niin tehkää sitä." Näin sanoi oppiaineeni vastuuproffa väitöskirjan tekemisestä. En lähtenyt tohtorikoulutukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä vain mutta pidä kuitenkin huoli siitä, että on jatkuvasti varasuunnitelma kaiken varalta.
Itse olen ollut tutkijana n. 14 v ja puolet ajasta on samaan aikaan ollut toinen päivätyö, jotta rahat riittäisi elämiseen. Muuten tutkijan työ on parasta mitä voi olla, paljon vapauksia ja toisaalta paljon vastuuta. Huonona puolena pienet ja epävarmat palkat.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/71cdf300-38e6-4d99-9609-9517512a7008
Aiheeseen liittyvä uutinen
Päivärahallakin voit toimia tutkijan työtehtävissä. Työelämässä tutkijan ura sosiaalipsykologian osalta edistää tutkimustasi eikä tarvitse taloudellisessa mielessä kärsiä. 🤗
Kyllä jos olet valmis...:
-Sietämään rahattomuutta ja taloudellista epävarmuutta
-tekemään palkatonta työtä
-tekemään aivan hirvittävät määrät työtä
-muuttamaan ulkomaille
-sietämään tajutonta stressiä
-puukottamaan tarpeen vaatiessa kollegoita selkään
-sietämään mahdollisia mielenterveysongelmia
Eli tiivistettynä: mikäli olet täysin valmis elämään työn ehdoilla niin siitä vain. Kenellekään en suosittele.
Kyllähän se käytännössä suunnilleen tuota tarkoittaa. Se, kuinka "hyvä työ" tutkijan työ yliopistolla on, riippuu paljon alastakin. Tietyt alat saavat paremmin yksityistä rahoitusta.
Olen huomannut, että ei-akateemiset usein pitävät yliopistotutkijoita arvostettuna ja hyväpalkkaisena eliittinä. Akateemisten keskuudessa taas "tutkija" alkaa olla jo kiertoilmaisu henkilölle, joka ei ole onnistunut saamaan kunnon työtä :(
Valtion tutkimuslaitokset on parempi vaihtoehto kuin yliopisto. Paremmat palkat, vakituiset työsuhteet ja normaalit henkilöstöedut. Ap:n tapauksessa THL.