Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako tutkijan ura, kokemuksia?
25.10.2020 |
Opiskelen nyt yliopistossa terveysalaa, josta olisi mahdollisuus valmistua selkeään ammattiin (asiakastyötä). Olen hakeutunut alalle, koska substanssi kiinnostaa, mutta ihmisläheinen asiakastyö ja muiden auttaminen kuulostaa lähinnä uuvuttavalle ja ärsyttävälle. Nyt olenkin miettinyt, olisiko tutkijan ura minulle paremmin sopiva vaihtoehto. Tutkijan ja tuon asiakastyön lisäksi on vaikea keksiä, mihin muualle voisi työllistyä.
Onko täällä siis tutkijoita tai muuten asiasta tietäviä? Sopiiko ala introvertille? Kestän kyllä jonkin verran sosiaalista kanssakäymistä ja esiintyminenkin satunnaisesti menettelee, mutta mieluiten vähintään puolet ajasta työskentelisin itsenäisesti. Onko yliopistolla vaikea saada työsuhdetta tutkijana? Jos ei ole työsuhteessa, onko apurahojen saaminen vaikeaa? Pärjään kyllä pienillä tuloilla, mutta perus elämän kustannukset tulisi tietenkin pystyä kattamaan. Onko jotain muuta sanottavaa aiheesta? :)
Kommentit (185)
Teen väikkäriä ihan eri työnantajalla olevan kokopäivätyön ohessa ja olen jo ajat sitten lakannut hakemasta palkkapaikkaa sekä haaveilemasta tutkijanurasta juurikin paskan ja epävarman tulopolitiikan takia. Jos toi väikkärinraato koskaan valmistuukaan niin aion jatkaa nykyisessä työssäni, siellä sentään on varma tulonlähde ja lomat voin pitää miten haluan. Palkkapaikkalaisista opiskelukavereista paistaa hyvin läpi se koiranhommiin päätyminen ja kova stressi, yksi on ollut sairaslomallakin sen takia kun ei meinaa pää kestää. Ihan hyväksikäytettyä sakkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Komppaan kovasti aiempia kommentteja yli 20 vuoden tutkimuskokemuksella yliopistossa. Jos asia vielä pohdituttaa kannattaa tutustua myös tähän kirjoitukseen: https://www.areiopagi.fi/2018/05/kuinka-tutkija-voi-sailyttaa-mielenter…
Mua ei koskaan ahdistanut tutkimustyössä yksinpuurtaminen tms. linkissä mainittu asia. Kyllä se oli se rahankerjääminen. Nöyryyttävää tehdä vaativaa tutkimustyötä pennosia kerjäten. Osoitti kyllä, kuinka paljon yliopistomaailmassakaan arvostetaan toisia ihmisiä.
No, ainahan sitä voi kokeilla. Itse en kyllä edes kokeillut, näytti homma sen verran karsealta.
Vierailija kirjoitti:
Vaihdoin hetkeksi (2-3 v ajaksi) ns. tutkijan uralle mutta kiireesti opetuspuolelle takaisin.
Tutkijana ehdin tehdä artikkeliväikkärin ja päälle 3 referereeartikkelia. Ja käydä seminaareissa ympäri Eurooppaa.Mutta pidemmän päälle aloin kaivata ihmiskontakteja ja opetustyötä.
Tutkijana pitää olla tutkijatyyppiä. Minä en pohjimmiltani kuitenkaan ollut.
Aika sama tarina.
Tein artikkeliväikkärin ja päälle taisin tehdä 4 refereroitua artikkelia.
Heräsin jo väikkärintekovaiheessa, kun sain lukuisten hakemusten jälkeen vain 6 kk apurahan. Kilpailu oli jo silloin kovaa ja olen ymmärtänyt, että on koventunut. Sitä paloa tutkijaksi ei löytynyt.
Läksin opetuspuolelle, jonne on tullut jälkeeni pari-kolme vastaavan tarinan omaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aikoinani siirtymässä yliopistomaailmaan mutta vanhempi tutkija savusti minut ulos hienovaraisesti. En edes haluaisi tilanteeseen jossa on joka hetki kynsin hampain verisesti puolustettava paikkaansa.
Jos ei olisi ollut rasittavia kokemuksia jo valmiiksi en olisi antanut tämän lannistaa. Asiat pitäisi olla järjestetty niin etteivät vanhat koe uusia uhkana. Toki jo silloin oli tiedossa alan vaikeus. Tutkimusten teko sujuu minulta leikiten. Löysin kuitenkin muuta.
Ei riitä että teet työsi hyvin. Pitää myös menestyä apurahojen saamisessa. Jos niitä ei ala jossain vaiheessa tulemaan, niin tipahdat pelistä pois jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä että teet työsi hyvin. Pitää myös menestyä apurahojen saamisessa. Jos niitä ei ala jossain vaiheessa tulemaan, niin tipahdat pelistä pois jossain vaiheessa.
Tosiaankaan ei riitä pelkkä oman työn tekeminen hyvin. Pitää menestyä tutkimusrahoituksen saamisessa ja yhteistyössä eri tutkijoiden kanssa ja pahimmillaan kestettävä 2500 e / kk palkkaa pitkään. Pari artikkelia vuoteen pitää saada julkaistua.
Ja omien kokemusten mukaan voi käydä niinkin, että uusia ideoita ei kannata liian julkisesti esitellä. Tai ne saattavat vaihtaa omistajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä että teet työsi hyvin. Pitää myös menestyä apurahojen saamisessa. Jos niitä ei ala jossain vaiheessa tulemaan, niin tipahdat pelistä pois jossain vaiheessa.
Sä oot ymmärtänyt jutun ihan väärin. Rahoituksen haku ON tutkijan työtä. Tutkija ei siis ei voi tehdä työtään hyvin, jollei myös hae ja joskus saakin rahoitusta.
Javaikka kaikenlaista eufemismia rahoituksen pajatsomaisuudesta liikkuu tutkijoiden kesken niin kylmä tosiasia on, että huono tutkimus ei saa rahoitusta. Kaikki hyväkään ei saa, mutta hyvä saa kuitenkin todennäköisemmin kun huono. Tutkimuksen taso ja sen saama rahoitus ovat sidoksissa toisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutkijamaailmasa isoin ongelma ei ole pätkätyöt eikö kilpailu, ne ovat totta, mutta niiden kanssa voi elää ja niissä on hyvätkin puolensa.
Isoin ongelma on aapeen tavassa kuvailla iteensä introverttinä. Tutkimus EI ole introverttien puuhaa. Siinä pitää pystyä yhteistyöhön, yhteiskirjoittamiseen, sun omien identiteettiisi ja minuuteesi sidottujen Tutkimusajatusten jakamiseen ja yhteiseen moderointiin ja kompromisseihin. Siinä pitää pystyä Esiintymään ja tekemään ryhmätyötä. Se ei todellakaaan ole introverttien yksinäistne nerojen puuhaa.
Ajatusten jakamiseen, kyllä, mutta ei kaikilla aloilla kirjoiteta yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä että teet työsi hyvin. Pitää myös menestyä apurahojen saamisessa. Jos niitä ei ala jossain vaiheessa tulemaan, niin tipahdat pelistä pois jossain vaiheessa.
Tosiaankaan ei riitä pelkkä oman työn tekeminen hyvin. Pitää menestyä tutkimusrahoituksen saamisessa ja yhteistyössä eri tutkijoiden kanssa ja pahimmillaan kestettävä 2500 e / kk palkkaa pitkään. Pari artikkelia vuoteen pitää saada julkaistua.
Ja omien kokemusten mukaan voi käydä niinkin, että uusia ideoita ei kannata liian julkisesti esitellä. Tai ne saattavat vaihtaa omistajaa.
Todella hyvä palkka 2500 e kuussa, meillä käsittääkseni tonnin luokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä että teet työsi hyvin. Pitää myös menestyä apurahojen saamisessa. Jos niitä ei ala jossain vaiheessa tulemaan, niin tipahdat pelistä pois jossain vaiheessa.
Vaikka ei niitä edes hakisi, saisi elannon muusta työstä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkijamaailmasa isoin ongelma ei ole pätkätyöt eikö kilpailu, ne ovat totta, mutta niiden kanssa voi elää ja niissä on hyvätkin puolensa.
Isoin ongelma on aapeen tavassa kuvailla iteensä introverttinä. Tutkimus EI ole introverttien puuhaa. Siinä pitää pystyä yhteistyöhön, yhteiskirjoittamiseen, sun omien identiteettiisi ja minuuteesi sidottujen Tutkimusajatusten jakamiseen ja yhteiseen moderointiin ja kompromisseihin. Siinä pitää pystyä Esiintymään ja tekemään ryhmätyötä. Se ei todellakaaan ole introverttien yksinäistne nerojen puuhaa.
Ajatusten jakamiseen, kyllä, mutta ei kaikilla aloilla kirjoiteta yhdessä.
Kyllä niillä nykyään kirjoitetaan. Ei ehkä kaikkea, mutta iso osa. Pätee sekä humanistisiin että luonnontieteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä että teet työsi hyvin. Pitää myös menestyä apurahojen saamisessa. Jos niitä ei ala jossain vaiheessa tulemaan, niin tipahdat pelistä pois jossain vaiheessa.
Tosiaankaan ei riitä pelkkä oman työn tekeminen hyvin. Pitää menestyä tutkimusrahoituksen saamisessa ja yhteistyössä eri tutkijoiden kanssa ja pahimmillaan kestettävä 2500 e / kk palkkaa pitkään. Pari artikkelia vuoteen pitää saada julkaistua.
Ja omien kokemusten mukaan voi käydä niinkin, että uusia ideoita ei kannata liian julkisesti esitellä. Tai ne saattavat vaihtaa omistajaa.
Todella hyvä palkka 2500 e kuussa, meillä käsittääkseni tonnin luokkaa.
Tonni on osapäiväisen palkka jos olet esim puolipäivöisenä tutkimusapulaisena.
Mut toi 2600 on toki apuraha (maisteritasoiselle, valmiille tohtorille se on 3000€/kk). Apurahasta ei pidätetä veroja, vaan sen saa käteen (melamaksun joutuu maksamaan), eli ei se niin huono ole kuin miltä kuulostaa.
Todella stressaavaa työtä ja epävarmat tulevaisuudennäkymät, palkka huono. Ei voi oikein suositella. Jos sulla on jotain vaihtoehtoja, niin kannattaa niitä miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluaisit kituuttaa pienillä pätkätuloilla?
Tottakai haluaisin mieluummin paljon ja säännöllisesti rahaa, jos sen voisi mieluisasta työstä saada. Kuten sanoin, alani asiakastyö ei yhtään kiinnosta. En keksi myöskään uutta mielekästä alaa, jota opiskella (eikä edes opintotukikuukaudet riittäisi toiseen tutkintoon).
Ap
Jos nuo ovat argumentit niin en suosittele tutkijan uraa. Hukkaat vain yhteiskunnan vähiä resursseja ja viet tutkijanpaikan joltain jolla olisi oikeasti kiinnostusta ja edellytyksiä alalle.
Julkinen salaisuus on se, että aika monet hakeutuvat tohtorikoulutukseen, koska eivät löytäneet oman alan töitä.
"ihmisläheinen asiakastyö ja muiden auttaminen kuulostaa lähinnä uuvuttavalle ja ärsyttävälle." Etkö aio edes kokeilla? Mitä ajattelit tutkia?