Saako lapsen hylätä kauppakeskuksen käytävälle huutamaan?
Olin eilen ison, lähellä Turkua olevan kauppakeskuksen hypermarketissa. Yhtäkkiä alkoi kuulua vierestä sydäntäsärkevä huuto. Pieni, varmaan 2-vuotias tyttö seisoi lattialla ja huusi keuhkojen täydeltä haalari yllään. Nainen (varmaan äiti?) tuijotti lasta mitään sanomatta.
Sitten äiti teki kärryillä täyskäännöksen ja lähti menemään. Lapsi karjui pää punaisena. Äiti katosi kärryineen hyllyn kulman taakse.
Lapsi nousi seisomaan ja huusi. Hän seisoi siinä ja huusi suu ammollaan, silmät valui kyyneleitä, nenä räkää. Näytti siltä, että oli kuumissaan. Katsoi meitä muita aikuisia siinä ympärillä.
Siirryin hyllyllä eteenpäin, mutta jäin tarkkailemaan tilannetta. Lapsi seisoi siinä ja huusi. Äiti ei tullut takaisin.
Lopulta lapsi lähti ulvoen siihen suuntaan, jossa äiti oli ollut.
Mitä minun olisi pitänyt tehdä tuossa tilanteessa? Saako äiti noin hylätä lapsensa kaupassa? EIkö tuo aiheuta traumoja lapselle? Kun ensi kerralla näen tällaista, soitanko poliisin hakemaan lapsen?
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 16:20"][quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 16:07"]Olen ollut isossa Prismasssa töissä ja Ap:n kertoma tapa on varsin yleistä, etenkin viikonloppuisin. En itse menisi pienten lasten kanssa jonnekin isoon markettiin ostoksille, aikuisillekin se on tarpeeksi kamala kokemus. Mutta en tuomitse niitä, jotka niin tekevät, heillä on varmasti syynsä siihen.
[/quote]
Mitä kamalaa on käydä isossa marketissa ostoksilla? Aikuisellekin kamala kokemus :D onko sulla joku fobia. Eli lapset pitäisi aina viedä hoitoon, kun on kauppareissun aika? Mulla on lapset kulkenut hyvin pienestä asti mukana kaupassa, yleensä olen jopa yksin noiden kaksosten kanssa ollut. 3,5 vuotta ja 0 kiukkukohtausta.
[/quote]
Ruuhka-aikaan ei mahdu käytävillä kulkemaan, hirveä etsiminen tuotteissa, ruokatarvikkeet kaupan perällä ja jonot hirveät. Hesarissakin oli juttua siitä, kuinka monta kilometriä joutuu kävelemään kaupassa että saa muutaman peruselintarvikkeen ostettua. Onhan se nyt aika projekti, enkä kutsuisi sitä kovin mukavaksi ttavaksi viettää aikaa:) tervetuloa vaan Kantsuun.. Yksilöllistähän nämä kokemukset ovat, ehkä jotkut pitävät siitä..ja kuten sanoin jos on pakko käydä siellä lasten kanssa niin sitten on pakko. Monella vaan sattuu olemaan se toinenkin aikuinen kotona.