Äidinkielen sisällöistä 2/3 opettavat epäpätevät luokanopettajat
Tiesittekö, että luokanopettajat opiskelevat äidinkieltä minimaalisen vähän? Kun lukee heidän "gradujansa", tekee mieli viiltää ranteensa auki. Suurimmassa osassa kieli on ihan kammottavaa. Näitä graduja käytetään mm. meidän suomen kielen opiskelijoiden kursseilla huonoina esimerkkeinä.
Luokanopettajat kuitenkin opettavat peruskoulun äidinkielen sisällöistä 2/3. Usein yläasteella äidinkielen opettajat tuskissaan korjaavat oppilaiden vääristyneitä käsityksiä kieliopista ja traumoja kirjoittamisesta. Esim. Virke opetetaan lauseena tai yhdyslauseena, ja sitten yläasteella oppilaat ovat aivan sekaisin. Myös esim. Sijamuodot ja pilkut opetetaan jo ala-asteella, ja aivan väärin, koska luokanopettajat ovat hommaan epäpäteviä.
Kieli on suoraan yhteydessä ajatuksen kehittymiseen, joten kielellinen kehitys on tärkeää. Luokanopettajat eivät tätä osaa oikealla tavalla tukea, koska eivät itsekään osaa edes yhdys sanoja.
T. Äidinkielen ope
Kommentit (125)
Minä olen luokanope, matematiikasta löytyy aineopinnot. Olen aloittanut syksyllä äikän opinnot tarkoituksenani lukea suomen kielen ja kirjallisuuden perusopinnot. Jos intoa riittää, niin jatkan siitä aineopintoihin kummassakin. Koen sen velvollisuudeksi oppilaita kohtaan (luokanope on kuitenkin äikänope pitkälti) + ammatillisesti se laajentaa työmarkkinoita yhtenäiskoulujen maailmassa. Tuntuu, että okl:ssä askarreltiin, jumpattiin ja musisointiin enemmän kuin opeteltiin äidinkieltä.
Huomattu on. Oman kielen arvostus on pielessä tässä maassa, jossa englantia opetetaan enemmän kuin omaa äidinkieltä. Kaikkihan nyt suomea osaavat, hohhoijaa.
Äikän ope yläkoulusta ja lukiosta.
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 21:29"]
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 20:19"][quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 19:56"]
Luokanopettajat eivät osaa opettaa englantiakaan.
[/quote]
no eivät tietenkään osaa - luokanopen tutkintoon ei kuulu yhtään vieraiden kielten didaktiikkaa, ei siis kurssin kurssia. Kurssikaverini on eng. aineenopena yläkoulussa ja sanoo, että jo parin oppitunnin perusteella hän pystyy sanomaan, onko oppilailla ollut eng.opena alakoulussa luokanope vai aineenope, ero on kuulemma surullisen iso.
[/quote]
Luokanopet harvoin opettaa englantia paitsi jos ovat siihen päteviä.
[/quote]
missä maailmassa oikein elät? Hyvin harvassa alakoulussa englantia opettaa aineenope - toki näitäkin on, mutta ei todellakaan ole kovin yleistä. Kyse ei ole nyt englannin osaamisesta vaan siitä, että luokanopettajalla ei ole mitään hajua vieraiden kielten didaktiikasta, joka tässä on nyt se oleellinen pointti. Pari suoritettua eng.kurssia ei asiaa muuta.
terveisin lo&ao
Eihän se meidän luokanopettajien vika ole, kun opintoihin ei kuulu enempää esimerkiksi äidinkielen tai matematiikan opintoja. Alakoulussa ainesisältöjä tärkeämmäksi koen kuitenkin esimerkiksi oppilaiden kokonaisvaltaisen kasvattamisen, sekä sosiaalisten taitojen, ryhmässä toimimisen, eettisyyteen kasvattamisen ja muiden inhimillisyyteen liittyvien asioiden opettamisen. Tiedän kyllä ettei omakaan äidinkielen taitoni ole täydellinen. Enhän ole käynyt edes lukiota ;)
Ap:n omassa tekstissä oli kyllä niin paljon virheitä, että tämä on provo. :D Sinänsä olen asiasta samaa mieltä. Luokanopettajien koulutuksessa pitäisi olla opetettavien aineiden, edes tärkeimpien, opintoja. Valitettavasti kaikki lukion käyneet eivät osaa aineiden asiasisältöjä. Tästä päästäänkin siihen jatkuvaan valitukseen, kuinka luokanopettajankoulutukseen pitäisi päästä muitakin kuin "kympin tyttöjä", kun eihän ne alakoulussa opetettavat sisällöt mitään osaamista vaadi... Niinpä niin, kympin tytöillä sentään voisi olla suunnilleen hallussa aineiden sisällöt...
T: Luokanopettaja, joka osaa kyllä suomen kieltä kirjoittaa
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 19:21"]
Myös esim. Sijamuodot ja pilkut opetetaan jo ala-asteella, ja aivan väärin, koska luokanopettajat ovat hommaan epäpäteviä.
[/quote]
Tais tulla itselleskin pikkuvirhe :) Äidinkieli on yksi oppiaine, luokanopettajien tulee sen lisäksi hallita kaikki muutkin aineet ja vielä kasvattaa. Hieman armoa.....
Pitäisikö luokanopettajilla olla kaikkien alakoulussa opetettavien aineiden asiasältö hallussa ainetasoisesti? Käytännössä se on aivan mahdotonta. Äidinkieli ei ole sen tärkeämpi aine kuin mikään muukaan koulussa opetettava aine. Itse olen myöskin sitä mieltä, että on oikeastaan aika vähäpätöinen seikka osata pilkkusäännöt (jotka nykypäivänä ovat näppärästi netissä löydettävissä) verrattuna esim. medialukutaitoon, kriittiseen ajatteluun ja tunneilmaisuun.
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 21:41"]
[/quote]
Luokanopet harvoin opettaa englantia paitsi jos ovat siihen päteviä.
[/quote]
missä maailmassa oikein elät? Hyvin harvassa alakoulussa englantia opettaa aineenope - toki näitäkin on, mutta ei todellakaan ole kovin yleistä. Kyse ei ole nyt englannin osaamisesta vaan siitä, että luokanopettajalla ei ole mitään hajua vieraiden kielten didaktiikasta, joka tässä on nyt se oleellinen pointti. Pari suoritettua eng.kurssia ei asiaa muuta.
terveisin lo&ao
[/quote]
Hih. No elän koulumaailmassa. Ja olen luokanope ja englannin aineenopettaja. Ja kaikissa kouluissa, joissa olen työskennellyt tai itse aikanaan ollut, on englantia opettanut aineenope.
Mutta: ettepä taida tietää, millaista esimerkiksi kielten laitoksella opiskelu on. Eipä siinä paljon didaktiikkaa opiskella, vaan esimerkiksi puhdasta kielioppia ja vaikkapa kirjallusuutta ja runoutta.
Huoh. Kyllä se paljolti se opetus on kiinni persoonasta ja motivaatiosta.
Teinä olisin ennemminkin huolissaan entisen yläasteen opetuksesta. Siellä on meininkiä ;)
Ja sinä et vissiin ole alalla. Äidinkieli on TÄRKEIN kouluaine. Mikään ei ole tärkeämpää kuin osata omaa äidinkieltään. Mitään muuta ei pysty oppimaan tai ymmärtämään, jos äidinkieli ei ole hallussa. Kehtaatkin... Aivan käsittämätön kommetti, jolta ei taatusti löydy mistään tukea.
Itse opetan matikkaa ja aineeni on tosi tärkeä, mutta onhan äidinkieli omassa luokassaan tuossa suhteessa.
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 22:04"]
Pitäisikö luokanopettajilla olla kaikkien alakoulussa opetettavien aineiden asiasältö hallussa ainetasoisesti? Käytännössä se on aivan mahdotonta. Äidinkieli ei ole sen tärkeämpi aine kuin mikään muukaan koulussa opetettava aine. Itse olen myöskin sitä mieltä, että on oikeastaan aika vähäpätöinen seikka osata pilkkusäännöt (jotka nykypäivänä ovat näppärästi netissä löydettävissä) verrattuna esim. medialukutaitoon, kriittiseen ajatteluun ja tunneilmaisuun.
[/quote]
Otsikko on "Äidinkielen sisällöistä 2/3 opettavat epäpätevät luokanopettajat".
Löytyykö Suomesta todella noin paljon epäpäteviä luokanopettajia? Siis noin 66% lapsille äidinkieltä opettavista on epäpäteviä jopa luokanopettajiksi!
Onkohan ap itse suorittanut edes peruskoulua hyväksytyin arvosanoin. Ainakaan hän ei ymmärrä lukemaansa saati tajua, mitä tuli kirjoitettua.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 06:17"][quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 06:06"]
Ei mikään ihme ettei äikkä yläkoululaisia kiinnosta. En minäkään kestäisi montaa tuntia viikossa tämmöistä porukkaa. Aika nuivilta nokittelijoilta vaikutatte, te kielitieteilijät. Kamalaa ivailua kielioppivirheistä ja oman egon nostattelua.
[/quote]
Kieliennakkoluulot ja -harhaluulot samoin kuin äikkäkammo johtuvat juuri siitä, että alakoulussa ainetta opettavat ihmiset, jotka eivät ole siinä erityisen asiantuntevia. Äidinkielestä syntyy aivan vääränlainen kuva, ja kun kunnollista pohjaa ei ole, yläkoulun asiat tuntuvat liian vaikeilta ja oppilaan kuva itsestään kielenkäyttäjänä musertuu aivan väärin perustein. Se on sääli, koska hyvän opettajan käsissä olisi mahdollista saada kaikki kukat kukkimaan ja lapset innostumaan kielestä ja kielistä, kun vieraiden kielten opiskelukin helpottuisi.
[/quote]
Oi sinä pätevä äidinkielen opettaja, tule viitosluokkaani ja suorita ihmetekosi! En malta odottaa, että saat kaikki innostumaan kieliopista ja myös vieraiden kielten opetuksesta. Olen virheellisesti ollut tyytyväinen, kun vihdoin viimeimmätkin oppilaani alkavat löytää pisteen paikan ja iso alkukirjainkin muistetaan lähes aina (ihme kyllä, tiedän, että Pekka kirjoitetaan isolla, vaikka olen vaatimattomasti vain luokanopettaja). Jo kolmatta vuotta olen oppilaille hokenut, että keltainen auto erikseen ja rekka-auto yhdysviivalla (meniköhän oikein), mutta osa ei meinaa muistaa millään. Tulisitko opettamaan nämä luokkaani? En malta odottaa!
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 15:32"][quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 06:17"][quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 06:06"]
Ei mikään ihme ettei äikkä yläkoululaisia kiinnosta. En minäkään kestäisi montaa tuntia viikossa tämmöistä porukkaa. Aika nuivilta nokittelijoilta vaikutatte, te kielitieteilijät. Kamalaa ivailua kielioppivirheistä ja oman egon nostattelua.
[/quote]
Kieliennakkoluulot ja -harhaluulot samoin kuin äikkäkammo johtuvat juuri siitä, että alakoulussa ainetta opettavat ihmiset, jotka eivät ole siinä erityisen asiantuntevia. Äidinkielestä syntyy aivan vääränlainen kuva, ja kun kunnollista pohjaa ei ole, yläkoulun asiat tuntuvat liian vaikeilta ja oppilaan kuva itsestään kielenkäyttäjänä musertuu aivan väärin perustein. Se on sääli, koska hyvän opettajan käsissä olisi mahdollista saada kaikki kukat kukkimaan ja lapset innostumaan kielestä ja kielistä, kun vieraiden kielten opiskelukin helpottuisi.
[/quote]
Oi sinä pätevä äidinkielen opettaja, tule viitosluokkaani ja suorita ihmetekosi! En malta odottaa, että saat kaikki innostumaan kieliopista ja myös vieraiden kielten opetuksesta. Olen virheellisesti ollut tyytyväinen, kun vihdoin viimeimmätkin oppilaani alkavat löytää pisteen paikan ja iso alkukirjainkin muistetaan lähes aina (ihme kyllä, tiedän, että Pekka kirjoitetaan isolla, vaikka olen vaatimattomasti vain luokanopettaja). Jo kolmatta vuotta olen oppilaille hokenut, että keltainen auto erikseen ja rekka-auto yhdysviivalla (meniköhän oikein), mutta osa ei meinaa muistaa millään. Tulisitko opettamaan nämä luokkaani? En malta odottaa!
[/quote]
Ja jos et ymmärtänyt tätä, niin suosittelen tulemaan katsomaan sitä alakoululaisten lähtötasoa.
Oman lapseni luokan kohdalla olen todella oppinut arvostamaan luokanopettajan toimintaa. Luokka starttasi kolmannelta luokalta ja lähtötilanteessa yksikään oppilaista ei tuntenut toisiaan. Luokanopettaja opetti heitä luokilla 3.-5. ja hitsasi luokan todella hienosti yhteen. Luokassa on aivan mahtava yhteishenki ja viidennen luokan keväällä jäähyväispuheessaan tämä opettaja puhui oppilaille todella hienosti. Hän muistutti oppilaita siitä, että on heistä itsestään kiinni, että he saavat pidettyä luokassa sen hyvän hengen jatkossakin. Toki heillä oli ollut tuossa vaiheessa jo useampia opettajia, luokanopettaja opetti äidinkieltä, matematiikkaa, ympäristöoppia ja mitä näitä on. Kielissä oli toki ollut omat opettajansa, samaten viidenneltä luokalta matematiikkaan tuli aineopettaja.
Kuudennella luokalla tuli uusi luokanopettaja, joka opettaa vain maantietoa, ja hän näkee lapsia vähän. Kaikissa muissakin aineissa on omat opettajansa ja todella monet heistä ovat käyttäneet ties mitä ylisanoja tämän luokan kehumiseen. Toki oppilaissa itsessään on se into ja halu oppia, mutta kyllä aivan kiistämätöntä on se, että luokanopettaja on tehnyt varsinaisia taikojaan tämän luokan kanssa, ja luokka on ottanut niistä kopin ja jatkanut yhteen hiileen puhaltamista ja hyvän hengen ylläpitoa.
Nyt nuo piltit ovat jo seiskalla ja saaneet taas uusia aineenopettajia, joilta satelee suitsutuksia. Harmittaa jo hieman etukäteen, että lukiossa luokat menevät sekaisin.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 19:03"][quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 10:12"]
Täällä yläkoulun äidinkielen ope. Aikamoisen kinan olette tänne saaneet aikaa, mutta tuonpa kuitenkin omankin (ja vahvan) näkemykseni asiaan.
Olen aivan kauhistunut, kuinka heikoilla kirjoitustaidoilla 13-vuotiaat uudet seiskat on varustettu. Osa ei osaa kirjoittaa edes isoja ja pieniä kirjaimia oikein, vaan kirjoittavat maTTi Ja TePPo. Se ongelma saadaan korjattua suhteellisen nopeasti, mutta entäs, kun virkkeet ovat sillisalaattia, kun ei olla opiskeltu oikeinkirjoitussääntöjä, pilkkua sivulauseen kanssa tai ylipäänsä kokonaisen, sanajärjestykseltään oikein olevan virkkeen kirjoittamista. Kieleen kiinni pääseminen tulee sekä ahkeran lukemisen ja kirjoittamisen että sääntöjen opettelusta.
Eräs äiti sanoi, että hänen pojillansa ei juurikaan ollut äidinkielen tunteja kuudennella luokalla, vain yksi koe oli huhtikuussa. Se oli varmasti ihan poikkeustilanne, mutta suoraan sanottuna en ole koskaan törmännyt alakoulun opeen, joka panostaisi äidinkielen taitoihin. Onhan täällä jo useampi todennut, että alakoulun ope panostaa ennen kaikkea yhteisöllisyyteen liittyvien taitojen opettamiseen kun taistelee jonkun aineenhallinnan puolesta.
Kun annan seiskoille ensimmäisen kirjoitelman takaisin korjattuna ja pyydän kirjoittamaan virheelliset virkkeet uudelleen, saan kauhistuneita reaktioita: "Mitä!? En todellakaan jaksa kirjoittaa! Mullahan on joka lauseessa virheitä, niin joudun kirjoittamaan koko tekstin! Ei ala-asteella ikinä tarvinnut!" Mietin, että miten niitä omia heikkouksia alakoulussa lähestyttiin? Ilmeisesti ei mitenkään, koska ne alkeellisimmatkin heikkoudet ovat mukana vielä 13-vuotiaana. Myös kiitettävien oppilailta joutuu oikaisemaan vaikka ja mitä.
Olisi mukava päästä opettamaan kohtalaisentaitoisia seiskaluokkia ilman sitä alakoulun parsimista, johon menee koko seitsemäsluokka. Kahdeksannella ja yhdeksännellä niistä kirjoitelmista ei sitten onneksi tarvitse kirjoittaa uudelleen kuin vain ne lipsahdukset vaikeimmissa säännöissä.
Kirjoitustaito nousee silloin aika tärkeään asemaan, kun sitä ei ole. Sitten kun työpaikalla joku kirjoittaa ohjelapun sotkuisella käsialalla, omituisilla vajailla virkkeillä, joista kukaan ei saa selvää ensilukemalta, ja alkeellisimmatkin oikeinkirjoitussäännöt unohtaen, niin sitten kyllä naureskellaan, että sinä varmaan nukuit kaikki äikän tunnit!
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että äidinkielenopettajan pitäisi opettaa jo 5. ja 6. luokkia. Näin päästäisiin paljon parempaan lopputulokseen kuin nykyään. Yo-kirjoitusten taso on romahtanut. Äikänopetuksen lisäämistä luokanopettajille en kannata, koska heillä on jo niin suuri määrä kaikkea muuta työnkuvassaan.
[/quote]
Tässä oli niin paljon puppua, että mietin pitkään, jaksanko vastata.
Lyhyesti: Niitä äidinkielen tunteja on vielä kuudennella luokallakin paljon. Viimeksi kun olin kuudennella opettajana, teimme näytelmää, teimme esitelmiä (1 power pointilla, 1 ryhmätyönä), tutustuimme erilaisiin tekstilajeihin, teimme kirjoitelmia (ja todellakin osa korjattiin tarkasti), kävimme kielenhuoltojaksot läpi (2 koetta vuoden aikana), pidimme lukutunteja, pidimme mediajakson (aiheina mm. mediakriittisyys ja kuvanlukutaito) jne. Samanlaisia juttuja tekivät myös muut meidän koulun kuutoset.
Mikä näistä ei ole äidinkieltä? Oppilaat muuten, samoin kuin sinä, ajattelivat, että vain oikeinkirjoitusharjoittelu on äidinkieltä. Aika onnetonta, jos pätevä opettajakin ajattelee näin.
Lopuksi, olen todella tarkka pilkuista ym. kielioppisäännöistä. Silti useat oppilaistani kirjoittivat monesti väärin. Uskallan väittää, että sinäkään et saa niitä oppilaita, joille virheitä tulee paljon, kirjoittamaan pysyvästi oikein. Niitä asioita joutuu kertaamaan vuodesta toiseen. Tämä on asia, jonka luokanopettajat hyvin tietävät. Mehän näemme oppilaan taipaleesta ja eri aineiden opseista isomman osan kuin aineenopettajat. Kaikki opetettavat asiat kertaantuvat peruskoulussa moneen kertaan. Totta kai sinullakin on ysiluokkalaiset taitavampia kirjoittajia kuin seiskaluokkalaiset! Onhan ne kuutoset meillä alakoulussakin taitavampia kuin esim. neloset. Yleensä kun minulle tulee vaikka kolmosluokka, niin osa ei osaa kirjoittaa edes sanoja oikein. Siitä on kuule iso hyppy siihen, minkä tasoisia oppilaita sinulle tulee.
[/quote] Olen yläkoulun äikänope ja arvostan kyllä alakoulun opeja. tuosta mainitusta tekstistä havaitsin mediakasvatusta, powerpointia jne. Tosi hyviä juttuja. olen käytännössä havainnut suuria eroja siinä, mitä asioita ja miten äikän asioita käydään esim
kutosella. olisi hyvä jos tulevassa opsissa annettaisiin selkeä ohjeistus mikä kuuluu alakouluun ja mikä yläkouluun. samojen asioiden kertaaminen ei motivoi oppilaita ollenkaan seiskalla. Suurin ongelma onkin negatiivinen asenne äikkää kohtaan. olen itse yrittänyt joka vuosi keksiä motivoivia juttuja mutta monesti sekään ei toimi. heikkojen oppilaiden määrä on kyllä lisääntynyt selvästi ja se ei ole syytös alakoulun suuntaan. Teksti on täynnä oikeakielisyys ym. virheitä mutta älypuhelimella en jaksa nyt stilisoida tekstiä.Vielä: meissä opettajissakin on leipäopettajia, joille opettaminen on vain virkatyötä ja asenne heijastuu tietenkin välinpitämättömyytenä esim. uusia opetusmenetelmiä ja täydennyskoulutusta kohtaan.
1) Useimmat natiivipuhujat ovat mielestään jo lähtökohtaisesti sopivia sosiaalistamaan lapsia äidinkieleen. He eivät tiedosta puutteitaan eivätkä ymmärrä, miten lapsen kielenoppiminen tapahtuu. Ennen kaikkea he eivät ymmärrä, miten kieli toimii ja muuttuu ja millaista kielitaitoa nykyajan lapsi tarvitsee.
2) Useimmat luokanopettajat toitottavat, miten heillä oli "jopa" kymmenen opintopistettä "äikkää". Tuttu luokanopettaja puhuu äidinkielenään espanjaa. Hän pääsi käyttäytymistieteelliseen täpärästi sisään ja valmistui vain avustetusti (toinen ihminen käytännössä kirjoitti hänen suomen ja ruotsin kielen työnsä sekä tutkielmansa). Hän on hieno tyyppi, kokenut kasvattaja, kiva ihminen jne., ja monikulttuurinen tausta antoi hänelle etulyöntiaseman työnhaussa. Äidinkieltä hän ei kuitenkaan pysty opettamaan. Hän ei osaa itsekään sijamuotoja eikä idomeja, hänellä ei ole kielen tajua, ei tietoa sanojen eri merkityksistä, historiasta, murre- ym. eroista. Todella pahoja riitoja on tullut, kun hän on arvioinut oppilaita väärin vain, koska ei itse osaa. Vanhemmille hän on vastannut, että on pätevä ja tietää paremmin...
3) Useimmat suomen ja ruotsin aineenopettajat ovat tasan yhtä ylimielisiä kuin yllä kuvatut ryhmät. He uskovat saavuttaneensa jonkin tason, jota ei enää tarvitse päivittää. Yksi Suomen surkeakielisimmistä ammattilehdistä on Äidinkielen opettajain liiton Virke-lehti. Siinä toistuu tuttu asetelma: ensin julistetaan, miten minä olen kaikkitietävä kielenhuollon puristi, ja sitten... tehdään itse alkeellisia virheitä. On olemassa myös aivan loistavia äikänopeja, sellaisia joita menestyneet ihmiset myöhemmin kiittävät: sinä opetit minulle itseilmaisua ja tutustutit mielikuvituksen käyttöön, inspiroit. Näitä loistavia opettajia yhdistää se, että he eivät ole - enemmistön tavoin - kapeakatseisia besserwissereitä vaan sellaisia tutkijantapaisia avoimia tyyppejä, joilla on hyvä kielitietoisuus ja hyvä käsitys siitä, miten kieli toimii lapsen maailmankuvan rakentajana. Kielioppisäännöt tulee osata - ne ovat niitä sosiaalisia normeja, yhteiskunnassa toimimisen työkaluja -, mutta siihen pitää liittyä tuo tietoisuus myös; muuten opettajasta tulee nuoruutensa oikeiskirjoitussääntöjä sönköttävä ylimielinen juntti.
112 korjaa:
idomi po. idiomi. Heitänpä tähän esimerkkitapauksen. Oppilas oli vahingossa tullut auttaneeksi toista oppilasta. Se oli hieno juttu, joten tuo espanjalaistaustainen luokanopettaja laittoi eteenpäin viestiä, että oppilas on tehnyt toiselle "karhun palvelusen". Ensinnäkään hän ei osannut kirjoittaa eikä taivuttaa sanaa, toiseksi hän ei ymmärtänyt sen idiomaattista merkitystä - ei siis tajunnut, mitä tuo sanonta tarkoittaa. Seurauksena tietysti oli, että pientä koululaista syytettiin luokkakaverin tehtävän tuhoamisesta, vaikka hän päinvastoin oli auttanut siinä. Näiden pientenkin mokien selvittely kestää, ja siinä matkalla lapsi ehtii jo kokea epäonnistuneensa - ja tuntea, miten suurilla auktoriteeteilla, opettajalla ja vanhemmilla, on jokin hänestä johtuva riita.
Kyllä, tuo opettaja on tuttuni, ja ei, hän ei ole vuosien varrella lisäkouluttanut itseään.
No, eiköhän espanjankielinen äidinkieleope ole tosi harvinaisuus. Harmi tietenkin huono kielitaito hänen opettamilleen ryhmille. Vanhempana olisin jo ottanut rehtoriin yhteyttä ja kysellyt asiasta, kuinka tuollainen voi jatkua vuodesta toiseen. Koulun rehtorilla on muuten myös merkitystä siinä, miten eri oppiaineet saavat näkyvyyttä ja arvostusta. Jos johtoporras pitää vaikkaa liikkaa tosi tärkeänä eikä arvosta kielitaitoa, niin vaikuttaa sekin opettamisen motivaatioon. Tuleviin uusiin opseihin tulee suorastaan velvotteina oppiainerajat ylittävä monilukutaito. Saa nähdä, miten se toteutuu tiukassa oppiainejaossa yläkoulussa. Vanhanaikaiset opetusmenetelmät on monilla tosi tiukassa. Toivon, ettei uusi ops jää kuolleeksi kirjaimeksi, mutta pelkään taas kerran ettei se toteudu.
Täällä yläkoulun äidinkielen ope. Aikamoisen kinan olette tänne saaneet aikaa, mutta tuonpa kuitenkin omankin (ja vahvan) näkemykseni asiaan.
Olen aivan kauhistunut, kuinka heikoilla kirjoitustaidoilla 13-vuotiaat uudet seiskat on varustettu. Osa ei osaa kirjoittaa edes isoja ja pieniä kirjaimia oikein, vaan kirjoittavat maTTi Ja TePPo. Se ongelma saadaan korjattua suhteellisen nopeasti, mutta entäs, kun virkkeet ovat sillisalaattia, kun ei olla opiskeltu oikeinkirjoitussääntöjä, pilkkua sivulauseen kanssa tai ylipäänsä kokonaisen, sanajärjestykseltään oikein olevan virkkeen kirjoittamista. Kieleen kiinni pääseminen tulee sekä ahkeran lukemisen ja kirjoittamisen että sääntöjen opettelusta.
Eräs äiti sanoi, että hänen pojillansa ei juurikaan ollut äidinkielen tunteja kuudennella luokalla, vain yksi koe oli huhtikuussa. Se oli varmasti ihan poikkeustilanne, mutta suoraan sanottuna en ole koskaan törmännyt alakoulun opeen, joka panostaisi äidinkielen taitoihin. Onhan täällä jo useampi todennut, että alakoulun ope panostaa ennen kaikkea yhteisöllisyyteen liittyvien taitojen opettamiseen kun taistelee jonkun aineenhallinnan puolesta.
Kun annan seiskoille ensimmäisen kirjoitelman takaisin korjattuna ja pyydän kirjoittamaan virheelliset virkkeet uudelleen, saan kauhistuneita reaktioita: "Mitä!? En todellakaan jaksa kirjoittaa! Mullahan on joka lauseessa virheitä, niin joudun kirjoittamaan koko tekstin! Ei ala-asteella ikinä tarvinnut!" Mietin, että miten niitä omia heikkouksia alakoulussa lähestyttiin? Ilmeisesti ei mitenkään, koska ne alkeellisimmatkin heikkoudet ovat mukana vielä 13-vuotiaana. Myös kiitettävien oppilailta joutuu oikaisemaan vaikka ja mitä.
Olisi mukava päästä opettamaan kohtalaisentaitoisia seiskaluokkia ilman sitä alakoulun parsimista, johon menee koko seitsemäsluokka. Kahdeksannella ja yhdeksännellä niistä kirjoitelmista ei sitten onneksi tarvitse kirjoittaa uudelleen kuin vain ne lipsahdukset vaikeimmissa säännöissä.
Kirjoitustaito nousee silloin aika tärkeään asemaan, kun sitä ei ole. Sitten kun työpaikalla joku kirjoittaa ohjelapun sotkuisella käsialalla, omituisilla vajailla virkkeillä, joista kukaan ei saa selvää ensilukemalta, ja alkeellisimmatkin oikeinkirjoitussäännöt unohtaen, niin sitten kyllä naureskellaan, että sinä varmaan nukuit kaikki äikän tunnit!
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että äidinkielenopettajan pitäisi opettaa jo 5. ja 6. luokkia. Näin päästäisiin paljon parempaan lopputulokseen kuin nykyään. Yo-kirjoitusten taso on romahtanut. Äikänopetuksen lisäämistä luokanopettajille en kannata, koska heillä on jo niin suuri määrä kaikkea muuta työnkuvassaan.
77 jatkaa: niin ja ap ei tarkoittanut, että 2/3 luokanopettajista olisi epäpäteviä, vaan että 2/3 äidinkielen ja kirjallisuuden sisällöistä on jonkun muun kuin pätevän äidinkielen opettajan opettamia. Luokanopettajien koulutuksessa on kyllä todella vähän äidinkieltä, eli uskaltaisin itsekin sanoa, että 2/3 sisällöistä opettaa epäpätevä.
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 20:19"][quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 19:56"]
Luokanopettajat eivät osaa opettaa englantiakaan.
[/quote]
no eivät tietenkään osaa - luokanopen tutkintoon ei kuulu yhtään vieraiden kielten didaktiikkaa, ei siis kurssin kurssia. Kurssikaverini on eng. aineenopena yläkoulussa ja sanoo, että jo parin oppitunnin perusteella hän pystyy sanomaan, onko oppilailla ollut eng.opena alakoulussa luokanope vai aineenope, ero on kuulemma surullisen iso.
[/quote]
Luokanopet harvoin opettaa englantia paitsi jos ovat siihen päteviä.