Äidinkielen sisällöistä 2/3 opettavat epäpätevät luokanopettajat

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 22:31"]

Ja sinä et vissiin ole alalla. Äidinkieli on TÄRKEIN kouluaine. Mikään ei ole tärkeämpää kuin osata omaa äidinkieltään. Mitään muuta ei pysty oppimaan tai ymmärtämään, jos äidinkieli ei ole hallussa. Kehtaatkin... Aivan käsittämätön kommetti, jolta ei taatusti löydy mistään tukea.

Itse opetan matikkaa ja aineeni on tosi tärkeä, mutta onhan äidinkieli omassa luokassaan tuossa suhteessa.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 22:04"]

Pitäisikö luokanopettajilla olla kaikkien alakoulussa opetettavien aineiden asiasältö hallussa ainetasoisesti? Käytännössä se on aivan mahdotonta. Äidinkieli ei ole sen tärkeämpi aine kuin mikään muukaan koulussa opetettava aine. Itse olen myöskin sitä mieltä, että on oikeastaan aika vähäpätöinen seikka osata pilkkusäännöt (jotka nykypäivänä ovat näppärästi netissä löydettävissä) verrattuna esim. medialukutaitoon, kriittiseen ajatteluun ja tunneilmaisuun.

[/quote]

[/quote]

Ei ole sen tärkempää jollekin  toiselle oppia ne pilkkusäännöt äidinkielessä kuin toiselle löytää käsitöiden kautta oman oivalluksen merkitys ja taito. Pidän kyllä äidinkieltä todella tärkeänä. Painotan itse etenkin kiellenhuollon tehtäviä (ei siis kielioppia), mutta mikä olen sanomaan kenellekin yksilölle, mikä on hänen merkittävin aineensa koulussa.

Kirjoitusvirheetöntä tekstiä?

Ensimmäinen kirjoittaja oli varmaankin trolli, mutta kivasti kirvoitti keskustelua. Tän kaiken taustalla on kuitenkin ikiaikainen luokanopettajien ja aineenopettajien vääntö siitä kuka on mennyt mokaamaan kun oppilaat eivät opi - ainakaan sitä mitä olisi tarkoitus. Ihastuttavaa myös lukea kuinka helposti jotkut osaavat luokitella opettajat päteviksi ja epäpäteviksi. Yliopiston kurssit on verraten helppo päästä läpi oppimatta yhtään mitään. Kuulostaako tutulta? No, sama meininki on ihan jokaisessa oppilaitoksessa tässä maassa. Itse arvostan kyllä niitäkin taitoja, siis sitä, että saa hommat tehtyä oikeastaan tekemättä mitään. Todellisuudessa yliopistolta hankitut opintopisteet ja suoritusmerkinnät eivät tee kenestäkään automaattisesti pätevää. 

Tanskassa on muuten käytössä malli, jossa oppilaita opettavat käytännössä aineenopettajat koko peruskoulun ajan. Onko tämä toiminut loistavasti? Onko Tanskasta tullut ylivoimaisen hyviä oppilaita, koska aineenopettajat ovat päässeet tekemään taikojaan? Tuskinpa.

Didaktikkaa muuten opiskellaan opettajankoulutuksessa melko vähän ja se on tieteenalanakin vähän niin ja näin eli senkään opiskelu ei vielä tee kenestäkään huippuopettajaa. Sivumennen sanoen kaiken järjen mukaan huippuopettajien määrä noudattaa normaalijakaumaa niin aineen- kuin luokanopettajissakin. 

Tärkeämpää kuin se, että kuka on pätevä ja kuka opettaa hyvin tai huonosti sivu- ja päälauseen eron, sijamuodot tai 1800-luvun suomalaisen kirjallisuuden merkkihenkilöt on se, että opettajat ja vanhemmat tekisivät yhteistyötä. Kivaahan se on päivitellä ja panetella toisten osaamista, mutta tärkeämpää olisi tukea sitä omaa lasta, omaa työtä ja kollegoiden työtä. Jostain syystä koulumaailmaan liittyvät jutut menevät kaikilla samantien tunteisiin ja usein purkautuvat hyvin negatiivisina, mutta jos olet huolissasi lapsesi osaamisesta, niin mitäs jos vaikka viettäisit vähän aikaa heidän kanssaan harjoitellen. Ja aineenopettajat, mitäpä jos liikkuisitte norsunluutornistanne (yläasteen opettajanhuoneesta) seuraamaan opetusta ala-asteen puolelle ja tekisitte päätelmiä sen jälkeen. Se, että kuulee opettajanhuoneessa tarinoita, ja voi, niitähän kuulee, ei vielä riitä tekemään sivistyneitä arvauksia saatikka päätelmiä lasten oppimisesta tai luokanopettajan pätevyydestä.

Sinä kuka puhuit siitä, että joku lukihäiriöinen (herranlettas, mitä porukkaa sinne seuraavaksi päästetään) saa opettaa lapsia, niin en voi muuta kuin toivoa sinulle lisää suvaitsevaisuutta ja tietoa lukihäiriöistä. Tuollaista syrjivää asennetta tai epäasiallista käytöstä ei muuten siedä yksikään luokanopettaja. Se on sitä kasvatusta. Ensinnäkin, jos sinun lapsesi olisi lukihäiriöinen, sanoisitko hänelle, että hän ei voi ikinä tehdä työtä josta unelmoi, jos se sisältää vähääkään lukemista tai kirjoittamista, koska onhan hänellä tällainen kamala häiriö. Toiseksi, nykyään ei suosita virheiden huomioimista teksteistä vaan onnistumisten huomioimista. Kolmanneksi ja lopuksi, onko oikeinkirjoitus oikeasti ihan niin tärkeää nykymaailmassa? Minun mielestäni ei.  

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 19:51"]Ensimmäinen kirjoittaja oli varmaankin trolli, mutta kivasti kirvoitti keskustelua. Tän kaiken taustalla on kuitenkin ikiaikainen luokanopettajien ja aineenopettajien vääntö siitä kuka on mennyt mokaamaan kun oppilaat eivät opi - ainakaan sitä mitä olisi tarkoitus. Ihastuttavaa myös lukea kuinka helposti jotkut osaavat luokitella opettajat päteviksi ja epäpäteviksi. Yliopiston kurssit on verraten helppo päästä läpi oppimatta yhtään mitään. Kuulostaako tutulta? No, sama meininki on ihan jokaisessa oppilaitoksessa tässä maassa. Itse arvostan kyllä niitäkin taitoja, siis sitä, että saa hommat tehtyä oikeastaan tekemättä mitään. Todellisuudessa yliopistolta hankitut opintopisteet ja suoritusmerkinnät eivät tee kenestäkään automaattisesti pätevää. 

Tanskassa on muuten käytössä malli, jossa oppilaita opettavat käytännössä aineenopettajat koko peruskoulun ajan. Onko tämä toiminut loistavasti? Onko Tanskasta tullut ylivoimaisen hyviä oppilaita, koska aineenopettajat ovat päässeet tekemään taikojaan? Tuskinpa.

Didaktikkaa muuten opiskellaan opettajankoulutuksessa melko vähän ja se on tieteenalanakin vähän niin ja näin eli senkään opiskelu ei vielä tee kenestäkään huippuopettajaa. Sivumennen sanoen kaiken järjen mukaan huippuopettajien määrä noudattaa normaalijakaumaa niin aineen- kuin luokanopettajissakin. 

Tärkeämpää kuin se, että kuka on pätevä ja kuka opettaa hyvin tai huonosti sivu- ja päälauseen eron, sijamuodot tai 1800-luvun suomalaisen kirjallisuuden merkkihenkilöt on se, että opettajat ja vanhemmat tekisivät yhteistyötä. Kivaahan se on päivitellä ja panetella toisten osaamista, mutta tärkeämpää olisi tukea sitä omaa lasta, omaa työtä ja kollegoiden työtä. Jostain syystä koulumaailmaan liittyvät jutut menevät kaikilla samantien tunteisiin ja usein purkautuvat hyvin negatiivisina, mutta jos olet huolissasi lapsesi osaamisesta, niin mitäs jos vaikka viettäisit vähän aikaa heidän kanssaan harjoitellen. Ja aineenopettajat, mitäpä jos liikkuisitte norsunluutornistanne (yläasteen opettajanhuoneesta) seuraamaan opetusta ala-asteen puolelle ja tekisitte päätelmiä sen jälkeen. Se, että kuulee opettajanhuoneessa tarinoita, ja voi, niitähän kuulee, ei vielä riitä tekemään sivistyneitä arvauksia saatikka päätelmiä lasten oppimisesta tai luokanopettajan pätevyyd

Sinä kuka puhuit siitä, että joku lukihäiriöinen (herranlettas, mitä porukkaa sinne seuraavaksi päästetään) saa opettaa lapsia, niin en voi muuta kuin toivoa sinulle lisää suvaitsevaisuutta ja tietoa lukihäiriöistä. Tuollaista syrjivää asennetta tai epäasiallista käytöstä ei muuten siedä yksikään luokanopettaja. Se on sitä kasvatusta. Ensinnäkin, jos sinun lapsesi olisi lukihäiriöinen, sanoisitko hänelle, että hän ei voi ikinä tehdä työtä josta unelmoi, jos se sisältää vähääkään lukemista tai kirjoittamista, koska onhan hänellä tällainen kamala häiriö. Toiseksi, nykyään ei suosita virheiden huomioimista teksteistä vaan onnistumisten huomioimista. Kolmanneksi ja lopuksi, onko oikeinkirjoitus oikeasti ihan niin tärkeää nykymaailmassa? Minun mielestäni ei.  

[/quote] Kirjoitat todella asiaa ja hyvin. Monet äidinkieleen liittyvät mielikuvat ovat varsinkin pojilla kielteisiä (Pisa 2012). Tämä on iso ongelma ja kasvaa vuosi vuodelta isommaksi. Mitä tälle voi tehdä? Jos.jo motivaatio puuttuu, on aivan sama, kuka sitä sijamuotoa yrittää opettaa. Äidinkieli mielletään ehkä tylsäksi ja vaikeaksi, mitä sen ei tarvitse olla.

44 puhuu asiaa. Miksi äidinkielen vastuu on niin kokonaisvaltaisesti työnnetty aineenopettajille kun todellisuudessa oppilaat käyttävät äidinkieltä erittäin paljon kaikilla tunneilla?

Kielioppia painotetaan nykyisin aivan liikaa. Samoin kaunista käsialaa. Joskus tuntuu, miten hukkaan heitettyä aikaa on olleet sijamuodon opiskelut, kun ei niitä kuitenkaan muista. Samoin on ollut monen kohdalla yhtä tyhjän kanssa kaunokirjoitustunnit aikanaan. Monella aikuisella, mukaan lukien itseni, on aivan kaamea käsiala. 

Samaa vikaa myös maantiedossa ja biologiassa. Minulla on kokonainen seiskaluokka, jonka maantiedon opetuksen juuri aloitin. YKSI oppilas luokalta osasi myös väli-ilmansuunnat. Mitä siellä alakoulussa maantiedossa opiskellaan, jos ei edes ilmansuuntia osata?

47, nyt on loistava hetki kokea opettamisen iloa kun voit opettaa loppuluokalle väli-ilmansuunnat! Turha ihmetellä mitä siellä on tehty, sillä oppilaasi elävät tätä hetkeä, elä sinäkin. Mutta jos ihmettelet mitä luokilla 1-6 opiskellaan, niin katso vaikka opetussuunnitelmasta. Tai vaihtoehtoisesti käy kurkkaamassa. Perusopetusta saa käydä seuraamassa. Tässä lainaus perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista:

"YMPÄRISTÖ- JA LUONNONTIETO, vuosiluokat 1-4

KUVAUS OPPILAAN HYVÄSTÄ OSAAMISESTA 4. LUOKAN PÄÄTTYESSÄ

Eliöt ja ympäristöt

Oppilas

• ymmärtää kartan ilmaisutavan sekä osaa käyttää kartanluvussa apuna ilmansuuntia, karttamerkkien selitystä ja janamittakaavaa ja osaa laatia yksinkertaisen kartan koulun pihasta ja omasta lähiympäristöstään

BIOLOGIA JA MAANTIETO, vuosiluokat 5-6

KUVAUS OPPILAAN HYVÄSTÄ OSAAMISESTA 6. LUOKAN PÄÄTTYESSÄ

Karttataidot

Oppilas

• osaa etsiä kartastosta tutkimiaan paikkoja, käyttää kartanluvussa hyväkseen 

 karttamerkkejä ja mittakaavoja sekä osaa tulkita erilaisia karttoja

• osaa tulkita tilastoja, diagrammeja, kuvia, ja sähköisten viestimien välittämää tietoa sekä osaa kriittisesti arvioida eri tietolähteitä

• osaa itse laatia yksinkertaisia karttoja ja diagrammeja."

(Lähde: POPS 2004,
http://www.opetushallitus.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/perusopetus )

Vuoden 2004 eli nykyistä opetussuunnitelmaa lukemattomille, hyvä osaaminen tarkoittaa arvosanaa kahdeksan. Noita asioita vaaditaan, jotta oppilaalle voidaan antaa arvosana kahdeksan. Sisältöjä on yllin kyllin ja väli-ilmansuuntia ei edes mainita erikseen, joten niitä ei periaatteessa edes tarvitse osata seiskalle tultaessa. Minun mielestäni niitä ei tarvitse oppia koskaan ulkoa. Ihminen voi ymmärtää mistä lounaistuulet tuulevat vaikkei luodetta, koillista tai kaakkoa osaisikaan nimetä paikoilleen. 

Kaikille vanhemmille, tutustukaa ihmeessä opetussuunnitelmaan, niin tiedätte paremmin mitä koulussa nykyään puuhataan. Mikä parempi, osallistukaa uuden opetussuunnitelman kommentointiin. Löytyy netistä, en jaksa linkata, pahoittelut.

Terveisin kirjoittaja nro 44

Eivätköhän ne alakoulun oppikirjat ole ihan aineen ammattilaisten tekemiä, ei luokanopettajien. Joten jos taidoissa on selkeitä puutteita, niin tuskin sitä pelkästään luokanopettajien syyksi voi vierittää, vaan jotain vikaa täytyy olla myös kirjojen suunnittelussa.

Aidinkielen opettajat opiskelevat yleisesti ottaen kielen analyysia kurssilla kuin kurssilla. Kyky ymmartaa kielta teoreettisesti on yhteydessa siihen, etta henkilo selviytyy myos kielenhuollosta. Siina selviytyminen riippuu olennaisesti siita, ymmartaako sita mita "huoltaa".

Kyllä mä bg opsit tunnen, olen ollut alalla töissä 15 vuotta ja itse kirjoittanut meidän koulunkin alakoulun opsit.

Eliöt ja ympäristöt

Oppilas

• ymmärtää kartan ilmaisutavan sekä osaa käyttää kartanluvussa apuna ilmansuuntia, karttamerkkien selitystä ja janamittakaavaa ja osaa laatia yksinkertaisen kartan koulun pihasta ja omasta lähiympäristöstään

1-4 luokilla PITÄISI osata jo siis ILMANSUUNNAT

Tottakai ne joudun nyt sitten opettamaan, kun alakoulun opettajat ovat teetättäneet ties mitä projektia vaikka Aasiasta, mutta jos joku sanoo vaikka, että Kaakkois-Aasiassa on jotain, niin 95% luokasta pyörittelee päätään, kun suurin osa ei tiedä, että missä suunnassa on kaakko. Sama näkyy myös sitten vaikka historian tunnilla. Miltähän mahtaa yläkoulun historianopettajasta tuntua, kun selittää Itä-Euroopan asioita ja tajuaa, että oppilaat eivät tiedä missä on itä.

Toiveita luokanopettajille alakouluun:

Pitäkää junnauskokeet seuraavista asioista samaan tapaan kuin kertotaulusta:

kuukaudet (tarvitsee osata ilmastodiagrammissa oikeassa järjestyksessä)

maanosat

ilmansuunnat

Kaikki muu on nippelitietoa, mutta noita jos ei osaa, niin on oikeasti yläkoulun opettajalla aivan hirveä duuni aloittaa opettaminen. Onko vaatimukseni kohtuuton, että 6 vuodessa alakoululla opettelisitte nuo?

Tosi monia oppilaita tulee alakoulusta, jotka eivät ole koskaan nähneet kartastoakaan. Mitenkähän noita alakoulun opseja on siis opetettu, jos oppilaat ei näe kartastoakaan?

Olen englannin opettaja, ja aina kun aloitan uuden ryhmän kanssa kuukausien nimien harjoittelun, osa sanoo ettei osaa niitä suomeksikaan. Myös kellonaikojen harjoittelu on tästä syystä hidasta.

Mutta yksi juttu on syytä tiedostaa: vaikka harjoittelisin 50 tuntia yhtä ja samaa asiaa luokan kanssa, aina sieltä löytyy joku joka ei silti sitä opi. Jos oppijalla ei ole riittävää kypsyyttä, motivaatiota ja lahjoja, ei mikään professori pysty takomaan kalloon kyseistä asiaa. Eikä silloin voi sanoa että on huonosti opetettu. Oppija ei vain ole ollut valmis.

Alakoulussa on sisältöjä niin paljon, ettei kukaan voi käyttää yhteen asiaan (vaikka ilmansuuntiin) loputtomiin aikaa.

Itse olen myös kieltenopettaja ja huomannut saman asian. Yleensä jokaisessa ryhmässä on myös muutama oppilas, joka ei opi kellonaikoja, kuukausia ja ilmansuuntia kunnolla koko peruskouluaikana. Tämä lienee vain yksi osa laajempaa hahmottamishäiriötä. 

Samoin ongelmana on, että kielioppitermit tulevat kieltentunneilla usein ennen kuin äidinkielentunneilla, eivätkä oppilaat hahmota kieltä systeeminä.

Itse opetan yhteinäisessä peruskoulussa ja olen todellakin sitä mieltä, että alakoulunopettajien ei pitäisi opettaa kieliä peruskoulussa. Se, että suorittaa vähän opintoviikkoja ko. kielessä on aivan eri asia kuin se, että joutuisi miettimään vuoden kielen opetuksen didaktiikkaa. 

No eiväthän luokanopettajat yleensäkään ole mitään penaalin terävimpiä kyniä. Minun tietämistäni ihmisistä lo-koulutukseen ovat hakeutuneet vähän yksinkertaiset, sosiaaliset laumasielut.

Aina sanotaan, että luokanopettajan tärkein työ on opettaa sosiaalisia taitoja ja hyvää käytöstä, mutta kuinkakohan moni lo tähän todella pystyy. Pahoin pelkään, että homma menee usein siihen luokan "sosiaalisen" (lue röyhkeän ja manipulatiivisen) oppilaan ja hänen kaveriporukkansa hyysäämiseen ja ihasteluun. Onko luokanopettajalla esim. mitään valmiuksia kohdata hiljaista tai kiusattua oppilasta?!

Lukemani luokanopettajien gradut eivät nekään ole vakuuttaneet tasoltaan.

Ala-asteen 5. luokan oppikirja (tekijöinä oikeat äidinkielen opettajat):

" Virke on kirjoitettu kokonaisuus, joka alkaa isolla kirjaimella ja päättyy lopetusmerkkiin." Jos ala-asteen ope opettaa tämän mukaan, onko se väärin?

t. äiti

No eipä ne aineenopettajatkaan mitään opettajia ole.. Aika vähän pedagogisia opintoja. Ja sen huomaa! Voihan sitä osata vaikka millaisia asioita, mutta eri asia on se, että osaa opettaa ne muilla onnistuneesti.

Nuorien ihmisten kanssa sitten hengailee nämä ihmiset, jotka eivät opettajiksi ole alunperin halunneetkaan. Ei ole vaan muita mahdollisuuksia työllistyä mihinkään, kuin hankkia se opettajan pätevyys..

Olen ihan oikea äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, ja haluan sanoa tähän vain yhden asian: kunnioitan luokanopettajan työtä.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 21:00"]

Olen ihan oikea äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, ja haluan sanoa tähän vain yhden asian: kunnioitan luokanopettajan työtä.

[/quote]

Kiitos. Löytyy onneksi sentään vielä (sydämen)sivistystä tältä palstalta. 

t. yksinkertainen laumasielu

Välillä sen huomaa jopa, kun seuraa lukion äidinkielten opettajien opetusta.

Minua ei ärsytä se, että oppilas ei tiedä jotain perusasiaa. On selvää, että kukaan ei voi estää oppimasta ja että myös alakoulun puolella on käytössä oppikirjoja, joita etenemällä pitäisi pystyä omaksumaan ne perusjutut. Ei vain ole ollut kyseisillä oppilailla motivaatio kohdallaan, ehkä asia on käsitelty nopeasti ja hitaimmat tippuneet kärryiltä tai sitten on ollut sairastumisia tai muuta ongelmaa.

Mutta se, mikä todella ärsyttää, on väärin opettaminen. Meidän yläkouluun tulee vuosittain luokallinen oppilaita, jotka kirjoittavat tällaista tekstiä:

Minulla on: isosisko, pikkusisko ja pikkuveli. Minun parhaat kaverini ovat: Milla, Matias ja Meeri. Minun isäni on: insinööri.

Miten kokonainen luokallinen voi omaksua tuollaisen tyylin, ellei opettaja oikeasti opeta järjestelmällisesti väärin? Miksi hän opettaa noin? Mistä tuollainen käsitys kaksoispisteen käytöstä voi tulla yhdellekään lukion käyneelle?

Minä en ole äidinkielen opettaja enkä osaa kirjoittaa täydellistä kieltä. Teen helposti pilkkuvirheitä, kieli on kankeaa ja kirjoitusvirheitäkin löytyy. Teen kuitenkin vain niitä tyypillisiä virheitä, usein kiireessä ja yrittäessäni tiivistää tekstiä. En keksi itse omia sääntöjä enkä missään nimessä opeta omia virityksiäni oppilaille. Onhan meillä kaikilla opettajilla sentään lukiopohja äidinkielessäkin.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 22:30"]

Minua ei ärsytä se, että oppilas ei tiedä jotain perusasiaa. On selvää, että kukaan ei voi estää oppimasta ja että myös alakoulun puolella on käytössä oppikirjoja, joita etenemällä pitäisi pystyä omaksumaan ne perusjutut. Ei vain ole ollut kyseisillä oppilailla motivaatio kohdallaan, ehkä asia on käsitelty nopeasti ja hitaimmat tippuneet kärryiltä tai sitten on ollut sairastumisia tai muuta ongelmaa.

Mutta se, mikä todella ärsyttää, on väärin opettaminen. Meidän yläkouluun tulee vuosittain luokallinen oppilaita, jotka kirjoittavat tällaista tekstiä:

Minulla on: isosisko, pikkusisko ja pikkuveli. Minun parhaat kaverini ovat: Milla, Matias ja Meeri. Minun isäni on: insinööri.

Miten kokonainen luokallinen voi omaksua tuollaisen tyylin, ellei opettaja oikeasti opeta järjestelmällisesti väärin? Miksi hän opettaa noin? Mistä tuollainen käsitys kaksoispisteen käytöstä voi tulla yhdellekään lukion käyneelle?

Minä en ole äidinkielen opettaja enkä osaa kirjoittaa täydellistä kieltä. Teen helposti pilkkuvirheitä, kieli on kankeaa ja kirjoitusvirheitäkin löytyy. Teen kuitenkin vain niitä tyypillisiä virheitä, usein kiireessä ja yrittäessäni tiivistää tekstiä. En keksi itse omia sääntöjä enkä missään nimessä opeta omia virityksiäni oppilaille. Onhan meillä kaikilla opettajilla sentään lukiopohja äidinkielessäkin.

[/quote]

Ihan oikeastiko luulet, että joku opettaa noin? Kyllä niitä virheitä yritetään kitkeä oppilaiden teksteistä on aikaisessa vaiheessa, mutta kun se ei ole ihan niin yksinkertaista.

Tässä ketjussa muutenkin logiikka ontuu. Jos olisi tosiaan opettajasta johtuvaa joku yleinen virhe ja oppilaat noin vaan olisivat oppineet asian väärin ja ottaneet virheellisen tavan heti käyttöön, silloin pitäisi seuraavan opettajan olla tosi helppo opettaa asia oikein. Uskokaa pois, että niitä yhdyssanoja esim. todella jankataan alaluokilla, mutta niiden käyttöönotto ei vaan monella onnistu.

Muutenkin mielestäni outoa, jos tässä ketjussa luokanopettajia mollaavat ovat oikeasti aineenopettajia. Opettajille tekee ihan yleisesti hallaa, jos alamme toisiamme mollata.