Miksi täällä inhotaan ja haukutaan niin kauheesti yksinhuoltajia?

Huh huh! Aikamoisia yleistyksiä:)

Olin itse 3 lapsen yh - lähdin vapaaehtoisesti ensimmäisestä liitosta itse, en siis ole jätetty. En ole lihava, en ruma, en ole elänyt tuilla vaan tehnyt aina töitä, en ole riekkunut miesten perässä ravintoloissa (tanssimassa kävin ja yksi varattu mies roikkui vuoden mun perässäni) enkä etsinyt lapsilleni isää ja itselleni elättäjää. Lapsetkin on hyvin koulutettuja ja työllistyneitä, elävät jo omaa vaurasta ja tasapainoista elämää.

3 vuoden yh ajan jälkeen nuorempi mies tuli ja nappasi koko paketin:) Siitä on nyt 18 vuotta ja ilmeisesti on vieläkin tyytyväinen päätökseensä;D Eli se kamala uusperhekin on koettu:D Ja vielä yksi yhteinen lapsikin pykelletty, koko perheen aarre joka täyttää juuri 12v....

Jokainen nainen joka pelastaa lapsensa hakkaavan sekopää isän käsistä on sankari. Jokainen nainen joka jaksaa raskaan eron ja senjälkeinsen arjen vetää yksin on sankari ( sankari nimitys myös niille yh-isille jotka ovat ottaneet vastuun yksin).

Armoa voi antaa myös nuorille tytöheitukoille jotka eivät ole osanneet tehdä viisaita valintoja.

Miten täällä on niin kusipäistä ja ilkeää porukkaa?

Miten täällä on niin kusipäistä ja ilkeää porukkaa?

Miten täällä on niin kusipäistä ja ilkeää porukkaa?

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 19:43"]Koska yh:t ovat pääsääntöisesti tatuoitua wt:tä. Kaikki lapset on eri miehille.

Virsikirjan kannet on levällään jokaiselle vastaantulevalle miehelle.

[/quote]

Pyydän anteeksi tätä tyhmää kommenttia.

Yritin kärjistää ja trollata :(

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 21:42"]

Miten täällä on niin kusipäistä ja ilkeää porukkaa?

[/quote]

Taidat olla uusi täällä... tämmöstähän tämä on aina, ikävä kyllä :(

Kirjoitin siihen aiempaan yh-vihaketjuun oman tilanteeni (sairastuin vakavasti useamman vuoden ajaksi ja mies lähti sairasteluni aikana, kun ei jakanut enää kantaa päävastuuta kodista) ja kadun että kirjoitin sen. Olisin vain halunnut ihmisten ymmärtävän että meissä yksinhuoltajissa on myös niitä jotka on ilman omaa tahtoaan eronneet pitkästä liitosta ja joilla on lapset vain sille yhdelle ainoalle miehelle, eikä sen jälkeen enää koskaan parisuhdetta.

Elämässä voi ihan oikeasti tulla vastaan mitä tahansa. Ehdin olla mieheni kanssa 20 vuotta yhdessä ennen kuin oman elämäni suurin kriisi tuli kohdalle.

[/quote]

Juu ei, minulla onkin yli 10 vuotta nuorempi mies :)

[/quote]

That's the spirit, gal!

t: tiedätte kyllä kuka

Kunhan louskuttavat kunnes yhtenä kauniina päivänä huomaavat että ukko lähti ja tässä sitä nyt ollaan. 

Ja anteeksi, sanoiko joku etteivät pysty pitämään miestä? Eli parempi on siis kuka tahansa kunhan ei vain yh:ksi joudu? I beg to differ.

nim. erosta 11 vuotta, ei uusia hyysättäviä

Ihan rauhassa voitte ajatella mitä ajattelette. Minä olen yh, elämä meni näin, vaikka en sitä niin suunnitellut. 8 vuotta oltiin oltu onnellisesti yhdessä ennen lapsen saantia, mutta niin vaan mies yllätti täydellisesti ikävällä tavalla, kun lapsi oli 3. Yritettiin paikata tilannetta parin vuoden ajan onnistumatta ja lopulta minä vihelsin pelin poikki, koska elämä kävi liian raskaaksi ja alkoi terveyskin pettää. Sovussa erottiin, lapsen asiat on aina onnistuttu sopimaan ilman mitään draamaa ja varmasti on elämä parempaa nyt kummallakin. Ja tämä päätöskö nyt sitten teki minusta roskasakkia? Olen edelleen ihan yhtä koulutettu, sporttinen, kivannäköinen ja luotettava kuin ennen eroakin. Eikä miehistä ole ollut eron jälkeen pulaa :) Nyt olen jo vuosia seurustellut/ollut avoliitossa, eikä minun lapseni ole aiheuttanut suhteeseen mitään ongelmia. Hassuja olette yh-kammoiset! Elämässä voi sattua mitä tahansa, odottakaahan vain, ei oo teilläkään kaikki päivät illassa...

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 20:53"]

Jokainen nainen joka pelastaa lapsensa hakkaavan sekopää isän käsistä on sankari. Jokainen nainen joka jaksaa raskaan eron ja senjälkeinsen arjen vetää yksin on sankari ( sankari nimitys myös niille yh-isille jotka ovat ottaneet vastuun yksin).

Armoa voi antaa myös nuorille tytöheitukoille jotka eivät ole osanneet tehdä viisaita valintoja.

[/quote]

Samaa ei voi sanoa niistä kynsin hampain ydinperheestä kiinnipitävistä, jotka altistavat lapsensa ties mille perhehelvetille vain omaa riippuvaisuuttaan ja heikkouttaan. Sietääkin olla kateellinen YH:lle he tekevät aivan mielettömän suuren työn!

Minä oon sellanen yh, että enää en miestä ota. Entinen jätti pysyvät jäljet mieleeni ja muutenkin, pärjään yksin. Suorastaan nautin olla yksin. Lapselle olisin ydinperheen ja sisaruksia toki halunnut ja se suurin haaveeni elämältä olikin. Iso perhe. Mutta väkivalta alko ku oli liian myöhäistä katua.. en todellakaan ole valinnut osaani ehdointahdoin. Surullista, mutta nyt meillä on tämmöinen perhe.. minä ja lapsi ja lemmikit ja arki sujuu kivasti. Näillä mennään enkä elämäämme sotke enää muilla.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 23:07"]

Minä oon sellanen yh, että enää en miestä ota. Entinen jätti pysyvät jäljet mieleeni ja muutenkin, pärjään yksin. Suorastaan nautin olla yksin. Lapselle olisin ydinperheen ja sisaruksia toki halunnut ja se suurin haaveeni elämältä olikin. Iso perhe. Mutta väkivalta alko ku oli liian myöhäistä katua.. en todellakaan ole valinnut osaani ehdointahdoin. Surullista, mutta nyt meillä on tämmöinen perhe.. minä ja lapsi ja lemmikit ja arki sujuu kivasti. Näillä mennään enkä elämäämme sotke enää muilla.

[/quote]

Minäkin yh jolla ei ole ollut enää aviomiehen jälkeen ketään, jo 7 vuotta sinkkuna eron jälkeen. Mieheni sairastui mielenterveysongelmiin, joiden puhkeamisen aikana käyttäytyi väkivaltaisesti ja mm. raiskasi minut useasti. Miehen luonne muuttui alkuperäisestä ihan päinvastaiseksi sairauden ansiosta, joten en tarkoituksella seurustellut ja mennyt avioliittoon väkivaltaisen kanssa. Mutta nyt olen mieluiten sinkku ja elän seksittä koko loppuelämäni, koska siitä jäi niin pahat muistot. Vaikka olen kokenut kovia, niin nämä haukkumisketjut loukkaavat silti. Jokaisella on oma kohtalonsa ja yksilöllinen elämäntarinansa, olemme yksilöitä.

Ero onnellisen ydinperheen ja huoraavan yh:n välillä voi olla yksi pikkujouluristeily tai tupakin hakureissu. Sen takia jotkut haluavat tehdä isoa eroa itsensä ja yksinhuoltajien välille. Koska Se voi oikeasti tapahtua itselle myös, ja ajatus siitä ymmärrettävästi ahdistaa.

Yks yh, sellainen tytönheitukka kenelle voi antaa armoa

Uskoisin, että yleistys on tässä nyt se suurin virhe. En halua uskoa, että suurin osa palstailijoistakaan on sitä mieltä, että kaikki yh:t ovat jotenkin viallisia. Pitäisi vain jaksaa joka postiin erikseen kirjoittaa, mitä tarkoittaa. En usko, enkä itse ainakaan pidä mm seuraavia yh:jia minään muuna kuin arjen sankareina: lesket ja oikeasti yllättävistä syistä eroamaan joutuneet (edellämainitut mt-ongelmat, puoliso jättänyt, alkoholisoituminen yms).

Sen sijaan itse halveksun ihmisiä, jotka tahallaan tekevät lapsen "itselleen", eikä ole aikomustakaan pitää isää kuvioissa tai on ihan sama onko isä kuvioissa. En myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka tekevät lapsia vähän sinne sun tänne (miehet ja naiset!), saattaa olla viisikin lasta, melkein yhtä monelle miehelle/naiselle. Näitä, jotka innoissaan uudessa suhteessa jättävät ehkäisyn pois (jos sitä on ollutkaan), heti 2vk tutustumisen jälkeen. 

Erityisesti kammoksun uusperheitä, joissa asioita ei hoideta lasten ehdoilla, vaan aikuisten ehdoilla koska "meillähän ei lapset määrää/mulla on oikeus olla onnellinen" ja pykätään siihen kolmanteen uusperheeseen taas yhteinen lapsi, joka on sitten, hetken aikaa, niin paljon rakkaampi kuin nuo "vieraat" lapset... Huoh. 

Toivoisin, että te normaalit, lapsianne ensisijaisesti ajattelevat yh:t vain päästäisitte niskaan satavan paskan toisesta korvasta saman tien ulos, koska te ette ole tehneet mitään väärää! Pitäisi vain saada joku toinen nimitys noille oman navan tuijottelijoille, joita on toki myös ydinperheissä, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan vähemmän. Yleensä nuo oman navan tuijottelijat kun kyllästyvät "rakkaudettomaan" perhe-elämäänsä aika aikaisin (yleensä kun arki astuu kuvioon) ja lähtevät pian uuden rakkauden hakuun talloen silloisen puolisonsa ja lasten tarpeet mennessään ja (naiset) päätyvät sitten aina välillä yh:jiksi..

Anteeksi avautuminen ja tsemppiä jokaiselle lapsiaan ajattelevalle yh:lle, joka arjen raskaudesta huolimatta jaksaa päivästä toiseen!

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 20:43"]

Jotkut haluavat pitää miehensä ihan hinnalla millä hyvänsä. Sulkevat silmät syrjähypyiltä, rakastajattarelta, antavat sikailla ja juoda sekä luistaa kotitöistä ja lasten kanssa olosta. tätä he perustelevat lasten parhaalla, vaikka kyse on usein rahasta ja miehen tuomasta elintasosta. Olen melko varma, että pahimmat haukkujat kuuluvat tähän kategoriaan, he haluavat yksinhuotajia mollaamalla oikeuttaa oman riippuvuutensa miehistään. Miesyksinhuoltajilla sensijaan on aina sädekehä pään päällä. He ovat automaattisesti ihmeellisä, uhrautuvia ja ehdoitta lapsiaan rakastavia. Heidän lastensa äidit yksinhuoltajiakin pahempaa pohjasakkaa, narkkihuoria nyt ainakin. Ja mies on pyhimys vaikka tämänkaltaisen naisen olisi valinnut lastensa äidiksi. Yh-naisen eksien synnit taas ovat myös naisen vastuulla kaikin tavoin. Viis siitä vaikka mies olisi alkoholisoitunut useita vuosia lapsien syntymän jälkeen. Jotenkin se on naisen syytä, tai se olisi pitänyt ennustaa seurustelun alkumetreillä.

[/quote]

Tunnenpa muuten juuri tämänlaisen naisen. Töitä ei ole tehnyt vuosikausiin, lapsia kyllä. Mies pettänyt kolmesti ja käyttänyt hyvinkin raakaa väkivaltaa. Kun kysyin miksi ei ole lähtenyt, niin vastaus oli että lasten onni menee hänen tyytyväisyyden edelle, että perheen kuuluu olla ehjä. Mutta luulenpa että totuus on laiskuus ja miehen rahat. Töitä ei tarvitse suunnitellakaan tekevänsä kun mies tienaa reissuhommissa hyvät siivut ja taas voi pukata uuden vauvan jossain välissä että näyttäisi olevansa tärkeä kotona.