Lue keskustelun säännöt.
Olen huomaamattani totuttanut mieheni valmiseen ruokapöytään.
30.01.2014 |
Meillä on periaatteessa toimiva tasajako kotitöiden suhteen ja sopimus, että molemmat osaavat ja tekevät kaikkia kotitöitä. Käytännön elämä on kuitenkin johanut siihen, että mies on töistä tultuaan päässyt käytännössä aina valmiseen (ja hyvänmakuiseen, olen vakavastiotettava harrastajakokki) ruokapöytään.
Tajusin just. että mies on ilmeisesti alkanut ottaa tämän annettuna etuna. On ollut työmatkalla pari yötä ja just soitti, että pääsee tulemaan kotiin vasta kymmeeksi illalla. Loppukaneetiksi totesi, että hänelle EI tarvitse laittaa erikseen ruokaa illaksi, vaan voin lämmittää tähteitä.
Just just. Pitäisikö laitta viestiä perään että käy paluumatkalla nakkarin kautta. Oikein suututtaa, silleen jälkijättöisesti.
Kommentit (48)
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 11:50"]
Ei parisuhde ole mikään sukupuolten välinen taisto.
[/quote]
Ei olekaan. Siksi meillä on ennen avioliittoa tehty sopimus parisuhteemme pelisäännöistä. Kunhan kumpikin pelaa niiden mukaan, ei taistoa tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää ottako ruokakoneen roolia! Sen pitää olla jo esihistoriaa. Mies osaa kokata, koska mies on liitossa. Kenen hän luulee tekevän vaimolleen ruokaa? Tulkaa järkiinne.
44: entä jos nainen haluaa kokata? Pitääkö se jättää tekemättä koska naisen ei nykyisin kuulu laittaa ruokaa vaan miehen on laitettava, koska niin monta sataa vuotta naiset ovat aina laittaneet ruuan?
Meillä on ainakin tasapuolisesti kotityöt jaettu. Minä laitan arkisin ruuan, mies viikonloppuna koska molemmat pitävät kokkauksesta mutta minun aikatauluuni se sopii arkena paremmin. Muut kotityöt on jaettu melko tasan, mutta myös mieltymysten mukaan. Onneksi ne mitkä on toiselle inhokkeja ovat toisen suosikkikotitöitä.
Kokeilkaa miehen asennetta jo seurusteluaikana. Sopivan hetken tullen pyydätte miestä laittamaan teille välipalaa, ruokaa mitä vain. Katsokaa osaako se!
Jos vaimo ei haluakaan automaattisesti kärrätä ruokaa pöytään, kun mies väsyneenä tulee töistä kotiin, on järkyttävä itsekäs femakko.
Kun sitten joku avautuu ja kertoo elämän olevan yhtä velvollisuutta ja on ihan loppu, on itse siihen syypää kun on tilanteen sellaiseksi päästänyt (ja ehkä jopa tahallaan hankkiutunut moiseen tilanteeseen) ja ukkonsa liian hyvään totuttanut. Mitäs läksit, nii-i.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teillä on olevinaan niin selkeät säännöt joita sinä olevinaan noudatat, niin minkä takia tilanne on mennyt tuohon? Oot ilmeisesti laittanut ruoan pöytään aika kauan? Miksi lipsut niistä teidän yhteisistä säännöistä?
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 12:13"]
Jos teillä on olevinaan niin selkeät säännöt joita sinä olevinaan noudatat, niin minkä takia tilanne on mennyt tuohon? Oot ilmeisesti laittanut ruoan pöytään aika kauan? Miksi lipsut niistä teidän yhteisistä säännöistä?
[/quote]
Ollut inspiraatio päällä itsenäisyyspäivän kokkauksista saakka. Ja heti kun huomasin lipsunnan ja siitä kumpuavan harmin, puutuin asiaan. Ei kai enempää voi keneltäkään vaatia, enkä tosiaan aio vaatia miestä tekeemään kotihommia "sisään". Paluu aitoon jakamiseen alkoi tästä päivästä.
Noin yleisemmin haluan myös, että lapseni kasvavat ilmapiirissä, jossa kaikki tekevät ja osaavat tehdä kaikkia hommia. Omista todellisista mieltymyksistä ei kukaan osaa sanoa mitään, jos osaa vain joitain, vieläpä perinteisen sukupuolittuneita askareita.
ap
Jos ei itse arvosta itseään, ei kukaan muukaan niin tee. Kun kotihommat on aidosti jaettu, ei kumpikaan ole juuri koskaan niin kireällä, että tarvitsisi tiuskua lapsille, puolisolle tai ei jaksaisi nauttia elämästä. Tuo iltainen riita oli vain esimakua siitä, millaista elämä olisi, jos mun päälle syydettäisiin epäreilu kuorma, vieläpä ohi sovitun. Kumpikaan ei sitä halua.