Lue keskustelun säännöt.
Olen huomaamattani totuttanut mieheni valmiseen ruokapöytään.
30.01.2014 |
Meillä on periaatteessa toimiva tasajako kotitöiden suhteen ja sopimus, että molemmat osaavat ja tekevät kaikkia kotitöitä. Käytännön elämä on kuitenkin johanut siihen, että mies on töistä tultuaan päässyt käytännössä aina valmiseen (ja hyvänmakuiseen, olen vakavastiotettava harrastajakokki) ruokapöytään.
Tajusin just. että mies on ilmeisesti alkanut ottaa tämän annettuna etuna. On ollut työmatkalla pari yötä ja just soitti, että pääsee tulemaan kotiin vasta kymmeeksi illalla. Loppukaneetiksi totesi, että hänelle EI tarvitse laittaa erikseen ruokaa illaksi, vaan voin lämmittää tähteitä.
Just just. Pitäisikö laitta viestiä perään että käy paluumatkalla nakkarin kautta. Oikein suututtaa, silleen jälkijättöisesti.
Kommentit (48)
Jos ihminen itse tykkää passata toista niin ok, mutta suurinosa ihmisist haluaa elämältä muutakin kuin kotityöt siksi siis niiden jakaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 17:43"]Mitä porukka täällä upisee. Aloittaja tajusi ihan oikein, että hänen kokkaistaan oli alettu pitää itsestäänselvyytenä. Toisaalta noin se juuri menee, jos teet aina ruuan sitä odotetaan jatkossakin.
Voit testata asian jättämällä vain kylmästi tekemättä miehelle ruokaa. jos alkaa ruikuttaa on kokkailusi hänelle itsestäänselvyys jos taas alkaa reippaasti tehdä ruokaa itselleen se ei ole sitä.
[/quote]
Jos mä tulisin työmatkalta myöhään illalla kotiin ja mies ois ollut illan kotona, no tasan vetäisin herneet nenään, jos mulle ei ois tehty ruokaa tai vähintään jätetty eilisiä tähteitä.
On se nyt perkele, jos toista ihmistä ei voi ajatella ja tehdä jotain toisen mieliksi vaan enemmin pitää aiheuttaa pahaa mieltä ja ikävää fiilistä.
Meillä mä teen yleensä aina ruoan ja mies pääsee valmiiseen pöytään. Mies myös tekee reissutöitä, joten tulee useammin kotiin vasta myöhään.
Mulle ei tulis mieleenkään alkaa kiukutella siitä, että teen ruoan. Totta kai teen, koska mä olen kotona ja mulla on aikaa sitä tehdä.
Ja kun sattuu toisin päin, on mies tehnyt mulle ruoan valmiiksi, vähintään jääkaapissa odottaa valmiiksi tehdyt voileivät, jos tulen niin myöhään etten enää syö kunnon ruokaa.
No voi v mikä ämmä! Hyväähän se äijä tolla tarkotti. Ja on se niin väärin et ukkos on saanu nauttia sun ruoanlaiitoharrastuksen tuotoksista...
14 tarkentaa.
Siis miksi se ruuanlaitto on se kynnyskysymys sinulle jos vielä tykkäät laittaa ruokaa ? Sano miehellesi että koska sinä laitat ruuan niin mies voisi jatkossa siivota tai pyykätä enemmän.
Siis en tarkoita etteikö mies voisi ja kuuluisikin tehdä sisälläkin kotitöitä. Mutta en vaan ymmärrä miksi on niin tärkeää että kumpikin tekisi kaikkia töitä saman verran. Meillä ainakin mies lämmittää talon koska on usein illalla tallilla ja siksi hänen on se helpompi tehdä. Tosin viimepäivinä minä olen lämmittänyt kun mies on ollut reissussa jne. Eli meillä jaetaan työt niin että ne sujuu mahdollisimman helposti. Kuitenkin koetetaan huolehtia että jos toiselle sattuisi jotain niin toinen osaisi kaikki tärkeimmät työt tehdä yksinkin. Mutta miksi jakaa joku ruuanlaitto tasan vaikka toinen tykkää sitä tehdä ja tulee ilmeisesti ensin töistä. No saahan sitä elämästä vaikeaa kun oikein yrittää.
Tosin ap:n jyrkistä mielipiteistä päätellen tämä on kyllä provo. Kyllähän ihmiset yleensä kykenee näkemään asioista muutakin kuin vain yhden puolen...
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 15:40"]
No minäpä käsitän tämän niin, että mies OLETTI että kokkaan hänelle erikseen ja jonkinlaisena MYÖNNYTYKSENÄ sanoi ettei tarvitsekaan.
Minä päätin tilata meille muille pizzan, varmistaa ettei siitä jää tähteitä ja mennä pariksi kuukaudeksi kokkauslakkoon.
[/quote]
Oletpa lapsellinen. Mitä jos itse tulisit työmatkalta klo 22 illalla ja mies oli vetänyt pitsaa jättämättä sulle mitään? Olis varmaan kiva tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 17:23"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 15:45"]
Kun on eilistä ruokaa jäljellä, niin lämmitän itselleni ja lapsille lautasilla mikrossa ja sanon miehelle, että lämmittää itse. No, mies ei lämmitä tai lämmittää itselleen vihaisena. Olettaa kai, että minä lämmitän hänellekiin.
[/quote]
Olisihan se kauhean iso vaiva lämmittää sama ruoka samassa kattilassa miehellekin...
Mutta tämähän on hyvä idea. Jokainen tyydyttää vain omat tarpeensa.
[/quote]
Miksi ei mies voi koskaan lämmittää OMILLE (kyllä, ne eivät ole vain naisen lapsia) lapsilleen, vaimolleen ja itselleen?
Kuka haluaa syödä kymmenen aikaan illalla ruokaa? Kai se mies on päivän aikana jo syönyt? Jos on siihen aikaan nälkä, voileipä tai hedelmä varmaan riittää. Vaikka oudolta tuntuisi, jos aikuiselle tehdään leivät valmiiksi.
Ap:lle kyllä 'voimia', ymmärrän täysin raivon, jota tuntee, jos pidetään itsestään selvänä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän myös hyvin ap:n fiiliksiä!Meillä vähän sama tilanne,tosin ihan tavallista ruokaa laitan.Ja kun olen valittanut,että tuntuu kurjalta kun ruuanlaitto on yksin minun harteillani,niin mies tekee listaa tekemistään kodin töistä.Se imurointi tai renkaiden vaihto nyt ei vaan ole sama,kuin ruuanlaitto joka on pakko tehdä kaksi kertaa päivässä tiettyyn aikaan (meillä pieniä lapsia)!Sitä ei vaan voi siirtää myöhemmäksi tai seuraavaan päivään!Ärsyttää.
Ap palaa puimaan asiaa. Asiasta käytiin eilen lyhyttä pidempi perhekeskustelu, jota herkemmät voisivat kutsua myös riidaksi. Ei tahtonut mennä perille, että ruoanlaitosta lähtee huvi ja ilo siinä samassa hetkessä kun siitä tulee pakko.
Olen nyt ruoanlaittotauolla jonka kesto on toistaiseksi.
Aamulla mies vihdoin myönsi, että viime aikoina hän on muutenkin tehnyt vähemmän kotihommia kuin minä mutta että ruokahuolto on jäänyt kokonaan mulle. Illalla syödään, jos meinataan syödä, miehen tekemää/hakemaa ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi juma mitä pissiksiä ja korppikotkia; varsinkin ap!
Toivottavasti teiltä ukot nostaa kytkintä suht' pian... tai tuskin nuhjakkeet mitään nostaa. Meillä ei tämmöisistä asioista itketä; se tekee ruokaa kuka ehtii ja osaa sen nopeasti. Yleensä se on perheen naispuolinen henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se niin kauheaa jos se ruoanlaitto on enemmän sun vastuulla? Jos oot "vakavastiotettava harrastajakokki", niin luulisi ettei se kokkaaminen sulle mitenkään vastenmielistä ole. Ja väitätkö että KAIKKI muut kotityöt menee teillä just eikä melkeen tasan? Eikö ole tosissaan MITÄÄN mitä mies tekee ja sinä pidät sitä itsestäänselvänä? Autonhuolto, lumityöt, rännien putsaaminen..?
Ja onko siinä jotain väärää että jotkut asiat on itsestäänselvyyksiä? Mun mielestä se on just ihanaa että voin pitää itsestäänselvänä sitä että mies tekee mulle voileivän aamuisin samalla kuin tekee itselleen. Siitä tulee hyvä mieli vaikka se onkin mulle itsestäänselvyys.
Ennen kuin joku kommentoi että rännit putsataan about kerran vuodessa eli on eri asia kuin ruoanlaitto, niin laitoin sen vain tuohon yhdeksi esimerkiksi kotitöistä. Pointti oli että varmasti mieskin tekee joitain juttuja joita ap pitää itsestäänselvyytä eikä oikein edes huomioi niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä itketä, mutta asioista puhutaan, tarvittaessa tiukastikin.
Mitä tulee nuhjakemieheeni, kuten häntä joku ystävällisesti täällä nimitteli, hän kyllä tiesi mihin ryhtyi, kun ryhtyi perhehankkeeseen kanssani. Kotityöasia oli yksi, joista sovittiin säännöt ja se sopi hänelle. Tai tietenkin sopi, koska vaihtoehdot olivat joko minä ja puolet kotihommakuormasta tai ei minua. Muitakin sääntöjä on sovittu, ja voin kertoa, että mun kanssa ei arka/tyhmä/huonoitsetuntoinen mies pärjää. Ja kääntäen. Mieheni kyllä tietää, että olen lottovoitto puolisoksi.
Mun mielestä on miehekästä ja naisekasta pitää sovitusta kiinni. Etenkin jos sopimuksesta lipsuminen johtaisi todennäköisesti vähitellen kerääntyvään kaunaan, vieraantumiseen, katkeruuteen ja eroon.
ap
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 11:35"]
Ei meillä itketä, mutta asioista puhutaan, tarvittaessa tiukastikin.
Mitä tulee nuhjakemieheeni, kuten häntä joku ystävällisesti täällä nimitteli, hän kyllä tiesi mihin ryhtyi, kun ryhtyi perhehankkeeseen kanssani. Kotityöasia oli yksi, joista sovittiin säännöt ja se sopi hänelle. Tai tietenkin sopi, koska vaihtoehdot olivat joko minä ja puolet kotihommakuormasta tai ei minua. Muitakin sääntöjä on sovittu, ja voin kertoa, että mun kanssa ei arka/tyhmä/huonoitsetuntoinen mies pärjää. Ja kääntäen. Mieheni kyllä tietää, että olen lottovoitto puolisoksi.
Mun mielestä on miehekästä ja naisekasta pitää sovitusta kiinni. Etenkin jos sopimuksesta lipsuminen johtaisi todennäköisesti vähitellen kerääntyvään kaunaan, vieraantumiseen, katkeruuteen ja eroon.
ap
[/quote]
Siinä on itseään lottovoitoksi kuvitteleva päällepäsmäri ja tossukka saaneet toisensa.
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 11:29"]
Onko se niin kauheaa jos se ruoanlaitto on enemmän sun vastuulla? Jos oot "vakavastiotettava harrastajakokki", niin luulisi ettei se kokkaaminen sulle mitenkään vastenmielistä ole. Ja väitätkö että KAIKKI muut kotityöt menee teillä just eikä melkeen tasan? Eikö ole tosissaan MITÄÄN mitä mies tekee ja sinä pidät sitä itsestäänselvänä? Autonhuolto, lumityöt, rännien putsaaminen..?
[/quote]
Taisinpa mainita, että asumme kaupungin keskustassa kerrostalossa. Ei ole lumitöitä, rännejä sun muuta ja auto huollatetaan/renkaat vaihdatetaan muualla. Kaupassa käydään yhdessä. Molemmat vaativassa asiantuntijatyössä.
Ja kyllä, ruoanlaitosta tulee pakkopullana kamalaa. Koska olen keittiössä pikemminkin taiteilija kuin saarioisten äiti, tarvitsen hommaan intoa, inspiraatiota ja iloa. Ja se vie melko ison osan vapaa-ajastani, joten sen on oltava mielikuvissa ja oikeastikin vapaaehtoista ja tietenkin hauskaa.
ap
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 11:39"]
Siinä on itseään lottovoitoksi kuvitteleva päällepäsmäri ja tossukka saaneet toisensa.
[/quote]
Ja siinä on ihminen, jonka mielestä on sopivaa nimitellä toisia.
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 11:35"]
Ei meillä itketä, mutta asioista puhutaan, tarvittaessa tiukastikin.
Mitä tulee nuhjakemieheeni, kuten häntä joku ystävällisesti täällä nimitteli, hän kyllä tiesi mihin ryhtyi, kun ryhtyi perhehankkeeseen kanssani. Kotityöasia oli yksi, joista sovittiin säännöt ja se sopi hänelle. Tai tietenkin sopi, koska vaihtoehdot olivat joko minä ja puolet kotihommakuormasta tai ei minua. Muitakin sääntöjä on sovittu, ja voin kertoa, että mun kanssa ei arka/tyhmä/huonoitsetuntoinen mies pärjää. Ja kääntäen. Mieheni kyllä tietää, että olen lottovoitto puolisoksi.
Mun mielestä on miehekästä ja naisekasta pitää sovitusta kiinni. Etenkin jos sopimuksesta lipsuminen johtaisi todennäköisesti vähitellen kerääntyvään kaunaan, vieraantumiseen, katkeruuteen ja eroon.
ap
[/quote]
Kuulostat ihan mun miehen siskolta. Voit itse päätellä oliko se kohteliaisuus vai ei.
Ei parisuhde ole mikään sukupuolten välinen taisto. Ehkä mies ajatteli että saatat ikävystyneenä kotirouvana alkaa tosiaan kokkaamaan yhdelle ihmiselle ja päätti säästää sinut vaivalta. Hänkin on varmasti huomannut sinun olevan turhautunut (jonka huomaa siitä että keksit riidanaiheita tyhjästä).
Jos olet kotona ja mies tulee päivällisaikaan töistä, niin mielestäni on ihan käytännön syistä järkevää että sinä teet ruuan. Mies tuskin oletti että teet ruokaa kun hän tulee työmatkalta, mutta pelkäsi että saatat alkaa väsäämään ja siksi sanoi noin.
Yliarvostatkohan nyt vähän omaa panostasi ja vakavastiotettavaa amatöörikokkaustasi? Miehelle on varmaan ykshailee onko ruoka valmiina töistä tullessa, kunhan lapset saavat ruoka-aikoina ruokaa.
21 voisi saadakin parisuhteen, jos lakkaisi pitämästä itseään kynnysmattona, kasvattasi itsetunnon ja harjoittelisi itsekunnioitusta.