Masennuksen takia saikkua?

Olin viime vuonna pari kuukautta masennuksen vuoksi sairaslomalla. Itselläni ei diagnosoitu masennuksen vakavuutta, vaan diagnoosi oli koko saikun ajan "masennustila". Keskivaikeasta kuitenkin lääkärin, psykologin ja psykiatrin kanssa puhuttiin, mutta sairaslomaksi kirjattiin silti vaan tuo masennustila.

Jos masennus on sitä luokkaa, että töissä olo on tosi hankalaa tai mahdotonta, niin silloin saa kyllä sairaslomaa, ei siihen tarvitse vakavuutta määritellä. Lääkärit ottavat ainakin omien kokemusteni mukaan masennuksen tosissaan. Masennuslääkkeitä varmasti tarjoavat ja niiden syöminen on useilla lääkäreillä myös ehtona, jos sairaslomaa haluaa jatkettavan pidemmälle kuin muutamia viikkoja. Tämä siksi, että jos muutaman viikon sairasloma ei helpota tilannetta, niin ei se pidempikään saikku sitä helpota, vaan lääkket otettava mukaan. Itselläni kävi niin, että saikulla olo kyllä helpotti, mutta töihin palattaessa masennusoireet tulivat entistä rankempina takasin, joten irtisanouduin. Lääkkeitä en syönyt vaikka niitä mulle kirjoitettiinkin. En viitinyt leikkiä omalla mielenterveydellä sen työpaikan vuoksi sen enempää ja popsia lääkkeitä, jotta jaksan käydä ahdistavassa työssä. Nyt masennusoireet ovat kadonneet, kun pääsin työpaikasta eroon.

Eli kannattaa miettiä johtuuko masennus työstä vai jostain muusta. Jos johtuu töistä, niin siihen ei hirveästi saikut ja lääkkeet auta.

Ärsyttää joka kerta tuo ilmaisu "popsia lääkkeitä". Niinkuin masennuslääkityksellä olevat herkuttelisi oikein niillä huvikseen. Kun et ole edes itse uskaltanut kokeilla, älä kiitos jooko leimaa meitä lääkkeillä itseään hoitavia "popsijoiksi". 

Kaikille ei muuten sairausloma ole edes avuksi. Itse olen pikemminkin töissä voinut aina paremmin kuin kotona. Lääkitys antoi voimia lähteä hoitamaan asioita ja mennä terapiaan. 

Mietin vaan kun papereissa lukee vaikea masennus, ja ei ykskään lääkäri ole ehdottanut sairaslomaa. 

-ap

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 13:35"]

Mietin vaan kun papereissa lukee vaikea masennus, ja ei ykskään lääkäri ole ehdottanut sairaslomaa. 

-ap

[/quote]

Sun kannattaa ehdottaa sitä itse. Kun kaikki eivät hyödy sairauslomasta vaan vointi pahenee kun jää kotiin makaamaan. Työ voi olla myös tervehdyttävä ja kuntouttava asia. 

Ja lääkkeet aloitin syksyllä kun itse pelästyin miten lähellä olin päättää elämäni.

-ap

Minä olen ollut akuutissa vaiheessa pari, kolme kertaa saikulla. Sairastanut masennusta 20 v. Nyt lääkäri sanoi etten saa lopettaa enää  lääkitystä ollenkaan, koska masennus uusii jatkuvasti.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 13:31"]

Ärsyttää joka kerta tuo ilmaisu "popsia lääkkeitä". Niinkuin masennuslääkityksellä olevat herkuttelisi oikein niillä huvikseen. Kun et ole edes itse uskaltanut kokeilla, älä kiitos jooko leimaa meitä lääkkeillä itseään hoitavia "popsijoiksi". 

[/quote]

Oletpas sä herkkänahkainen :D "Popsia lääkkeitä" on vaan ilmaisu. Ihan sama popsiiko masennuslääkkeitä, hiv-lääkkeitä vaiko verenpainelääkkeitä, popsimista se on silti. En leimannut ketään lääkkeidenpopsijaksi ja varmasti niitä olisin itsekin poskeeni pistänyt, jos masennukseni olisi johtunut jostakin muusta kuin työstä. Hiton mammat, ei tarvii hyökkiä sanavalintojen takia silmille :D

ap kuulostaa siltä, että kaipaa työelämästä ammattisaikuttajaksi ja muiden siivellä eläjäksi. Toivottavasti pääset ja tiput nopeasti yhteiskunnan rattaista. Loisille käy loppujen lopuksi huonosti. Mikä on aivan oikein.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 13:24"]

Olin viime vuonna pari kuukautta masennuksen vuoksi sairaslomalla. Itselläni ei diagnosoitu masennuksen vakavuutta, vaan diagnoosi oli koko saikun ajan "masennustila". Keskivaikeasta kuitenkin lääkärin, psykologin ja psykiatrin kanssa puhuttiin, mutta sairaslomaksi kirjattiin silti vaan tuo masennustila.

Jos masennus on sitä luokkaa, että töissä olo on tosi hankalaa tai mahdotonta, niin silloin saa kyllä sairaslomaa, ei siihen tarvitse vakavuutta määritellä. Lääkärit ottavat ainakin omien kokemusteni mukaan masennuksen tosissaan. Masennuslääkkeitä varmasti tarjoavat ja niiden syöminen on useilla lääkäreillä myös ehtona, jos sairaslomaa haluaa jatkettavan pidemmälle kuin muutamia viikkoja. Tämä siksi, että jos muutaman viikon sairasloma ei helpota tilannetta, niin ei se pidempikään saikku sitä helpota, vaan lääkket otettava mukaan. Itselläni kävi niin, että saikulla olo kyllä helpotti, mutta töihin palattaessa masennusoireet tulivat entistä rankempina takasin, joten irtisanouduin. Lääkkeitä en syönyt vaikka niitä mulle kirjoitettiinkin. En viitinyt leikkiä omalla mielenterveydellä sen työpaikan vuoksi sen enempää ja popsia lääkkeitä, jotta jaksan käydä ahdistavassa työssä. Nyt masennusoireet ovat kadonneet, kun pääsin työpaikasta eroon.

Eli kannattaa miettiä johtuuko masennus työstä vai jostain muusta. Jos johtuu töistä, niin siihen ei hirveästi saikut ja lääkkeet auta.

[/quote]

Kiitos vastauksesta. Syy masennukseen ovat useat, työ on yksi niistä muttei vakavin. 

Minulla on ollut huonoja kokemuksia kunnallisesta terveydenhuollosta, mutta yksityiseen ei ole varaa. Tuntuu kokoajan että tämä on oma vikani ettei pää kestä. 

Kamalin tunne on se että pahin on vielä edessa (rakkain ihminen on kuolemassa), ja en tule selviämään siitä. Jos nyt sattuu näin paljon, miten voisin elää sen jälkeen? Se on mahdoton ajatus.

Oletko ap käynyt ihan psykiatrilla? Jos et,suosittelen lämpimästi että hakeudut joko yksityisesti tai lähetteellä psykatrian polille että ongelmaan paneudutaan kunnolla ja saat hoitosuhteen vireille.  Parasta hoitoa on terapia ja lääkkeet yhdessä. 

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 13:43"]

ap kuulostaa siltä, että kaipaa työelämästä ammattisaikuttajaksi ja muiden siivellä eläjäksi. Toivottavasti pääset ja tiput nopeasti yhteiskunnan rattaista. Loisille käy loppujen lopuksi huonosti. Mikä on aivan oikein.

[/quote]

Kiitos noista lämpimistä ja kannustavista sanoista. Toivottavasti et itse sairastu mihinkään parantumattomaan sairauteen tai läheisesi tai vauvasi kuole. Koska silloinhan varmasti jaksaisit töissä ja kotona. Reipas kävely ja hymy naamalle, sillä se suru lähtee!

- ap

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 13:45"]

Oletko ap käynyt ihan psykiatrilla? Jos et,suosittelen lämpimästi että hakeudut joko yksityisesti tai lähetteellä psykatrian polille että ongelmaan paneudutaan kunnolla ja saat hoitosuhteen vireille.  Parasta hoitoa on terapia ja lääkkeet yhdessä. 

[/quote]

Psykologilla olen käynyt, nyt psyk.polilla hoito aloitettu, mutta sosiaalityöntekijän kanssa on tapaamiset, ei psykiatrin.

-ap

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 13:43"]

ap kuulostaa siltä, että kaipaa työelämästä ammattisaikuttajaksi ja muiden siivellä eläjäksi. Toivottavasti pääset ja tiput nopeasti yhteiskunnan rattaista. Loisille käy loppujen lopuksi huonosti. Mikä on aivan oikein.

[/quote]

Voi älä ap välitä tollasesta. Täällä on osa kamalia ihmisiä jotka nauttivat muiden satuttamisesta, turvallisesti anonymiteetin suojassa. Toivottavasti saat elämäsi järjestykseen. Älä vielä menetä toivoasi julkisen terveyudenhuollon kanssa. Siellä on töissä yksilöitä, osa loistavia, mutta joukossa myös huonoja asiakaspalvelijoita. Mä olen pääsääntöisesti saanut hyvää kohtelua ja asianmukaista apua mt-asioissani. 

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 13:43"]ap kuulostaa siltä, että kaipaa työelämästä ammattisaikuttajaksi ja muiden siivellä eläjäksi. Toivottavasti pääset ja tiput nopeasti yhteiskunnan rattaista. Loisille käy loppujen lopuksi huonosti. Mikä on aivan oikein.

[/quote]Kusipää.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 13:50"]

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 13:43"]

ap kuulostaa siltä, että kaipaa työelämästä ammattisaikuttajaksi ja muiden siivellä eläjäksi. Toivottavasti pääset ja tiput nopeasti yhteiskunnan rattaista. Loisille käy loppujen lopuksi huonosti. Mikä on aivan oikein.

[/quote]

Voi älä ap välitä tollasesta. Täällä on osa kamalia ihmisiä jotka nauttivat muiden satuttamisesta, turvallisesti anonymiteetin suojassa. Toivottavasti saat elämäsi järjestykseen. Älä vielä menetä toivoasi julkisen terveyudenhuollon kanssa. Siellä on töissä yksilöitä, osa loistavia, mutta joukossa myös huonoja asiakaspalvelijoita. Mä olen pääsääntöisesti saanut hyvää kohtelua ja asianmukaista apua mt-asioissani. 

[/quote]

Kiitos. Osasin kyllä odottaa negatiivista palautetta, mutta sattuuhan se silti kun tuntuu että olen epäonnistunut täysin ihmisenä.

Ennen elämä oli ihana, olen ollut onnellinen ja tulevaisuus oli aina jotain mitä odotin kärsimättömänä. Saisi valmistua, perustaa perheen, rakentaa talon, kaikenmaailman unelmia. Nyt en näe mitään positiivista tulevaisuudessa. Se on täysin musta ja en ymmärrä miksi edes olen täällä.

-ap

Aika sairaita kommentteja.

Hyvää vointia sinulle.

Tämän aloituksen syy oli ehkä kysellä muilta miten masennus on hoidettu, kun tämä on minulle uusi asia. 

Kuulin puolitutulta että oli ollut pitkään saikulla ihan vaan keskivaikean masennuksen takia, ja olisin vaan halunnut tietää miten yleistä sairasloma on masennuksen hoidossa.

-ap

En edes jaksa vastailla tolle sossupummihuutajalle :(

Toinen kysymys, onko mahdollista tehdä puolipäiväistä työtä? Kelan byrokratia saa pään pyörimään...

-ap

Hävettää myöntää enkä asiasta mielellään puhu, mutta olin sairaslomalla ammattikouluaikaan pari kuukautta sairaslomalla vakavan masennuksen takia. En nukkunut kuin pari tuntia yöllä, viiltelin, itkin, alkoholia kului reippaasti yms. Lopulta alkoivat laittaa minua kuntouttavaan toimintaan ja palasin takaisin kouluun. Terapiasta ei ollut apua, pillereitä en koskaan suostunut ottamaan, koska hävetti jo tarpeeksi, että oma mieleni oli liian heikko kaikelle mitä oli tapahtunut.

   Nykyään olen käynyt koulut loppuun, saanut lapsia, ollut töissä eikä masennuksesta tietoakaan. Lapsi pelasti minut.

en tajua tuota sossupummiksi huutelijaa. Itse olen ollut useampaan otteeseen saikulla. En varsinaisesti sairasta masennusta mutta siellä samalla polilla hoidetaan. Masennus ei aina parane työnteolla varsinkaan jos työ on yksi masennuksen aiheuttaja. Itselleäni työ yksi niistä. Stressaavaa ja tuntuu että vaaditaan että pitää olla tietynlainen mitä en ole luonnostani. Myös muita aiheuttajia on. MInä vaan toivon että tästä kuntoudun. Mitään en niin haluakaan. Tuntuu että elämä menee tässä sairastaessa ihan hukkaan.