Lue keskustelun säännöt.
Oikeastiko 60-luvulla ei ollut minkäänlaisia leluja, millä leikkiä? Äiti aina sanoo, että piti mennä metsään leikkimään käpylehmillä.
23.10.2020 |
No toisaalta se oli varmasti hyväksi mielikuvitukselke, jos ei ollut silmien edessä sitä viriketulvaa, mikä nykyaikana jo ihan pienten lasten silmien eteen puskee.
Mutta eikö oikeasti ollut muuta leikkejä kuin jotain metsäleikkejä ja ulkoleikkejä?
Kommentit (142)
121/142
|
18.04.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Ja kuitenkin sen vuosikymmenen ihmiset ovat keksineet älykännykät ja muut vempaimet kun taas nykynuorista suuri osa ei osaa edes lukea saati laskea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-luvulla Saksassa kaapasi RAF Hanns Martin Schleyerin. Jotta hommaa päästiin rekonstruoimaan, tehtiin puusta konepistooleita, kivääreita ja pistooleja. Myös jonkinlaisia kranaatinheittimiä ja tykkejä tehtiin kakkosnelosesta, raksaäijät lahjoittivat meille kamaa asetuotantoon. Olisi varmaan nykypäivänä lasun paikka jo siinäkin mielessä, että pennut käy pomppimassa kerrostalotyömaalla. Oletan että 60-luvulla on jengi tosiaan ollut aikankin maalla hyvinkin omatoimista käpylehmineen.
Täällä puhutaan paljon muovisista 60-luvun leluista.
Minulla oli muutama muovinen lelu kyllä, kuten hieno imukuppipyssy, mutta pääasiassa ne olivat peltiä tai puuta.
Minulla oli peltinen sammakko, paloauto, lentokone, bussi ja jeeppi.
Puusta oli lentokone, pari autoa, puu-ukkoja ja eläimiä, pienistä hirsistä koottava sauna ja aitta. Olivat selvästi tehdastekoisia.
70-luvulla kaikki oli sitten muovia, balsapuusta ja silkkipaperista tehtyjä lennokkeja lukuunottamatta.
60-luvulla isoveljelläni oli Batmanpuku, uimaräpylät, autorata jne. Isäni oli hitsaaja ja äiti kotiäiti.
Nuo käpylehmät taitaa olla enemmän 40-luvun juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyydestä sen verran, että isän perheessä yksi omena kerran viikossa lasten kesken jaettuna oli ollut suuri herkku.
Kun neljäs lapsi oli syntynyt v 1960, oli isä valittanut, että nyt saadaan vielä pienempi pala omenaa per nuppi, johon isoäiti todennut, että on tässä yksi hyvä puoli. Omenan jakaminen on paljon helpompaa neljään kuin kolmeen osaan.
Eikö omenapuut muka tuon enempää tuottaneet omenoita? Taidat keksiä omasta päästäsi tämänkin tarinan i Olen eri. Ei tuo keksittyä ole. Olin ainokainen ja minäpä sain ihan kokonaisen omenan joskus talvella,kun ne omat omppupuut ei talvella tuota satoa. Leluina oli paperinukkeja,jotka leikkasin Anttilan kuvastosta.oli myös isäni tekemä nukke,tallessa vieläkin, jopa yksinkertaisia peruslegoja, pikkuautoja joita vedettiin narulla. Ei taida nykylapset,
Äitini on kirjoittanut päiväkirjaansa vuonna 1955, ollessaan 9-vuotias, että sain tänään kirkolla Naumasen tädin luona maistaa appelsiinia, oli kirpakka. Piti ottaa pieni veitsi telineestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla isoveljelläni oli Batmanpuku, uimaräpylät, autorata jne. Isäni oli hitsaaja ja äiti kotiäiti.
Nuo käpylehmät taitaa olla enemmän 40-luvun juttu.
Lisäksi hänellä oli Etch A Sketch piirustustsulu.
Höpöhöpö. Käpylehmillä leikittiin joskus sata vuotta sitten.
Kyllä meillä oli paljon hienoja Stockalta ostettuja leluja jo 50-luvulla. Onko se muuten se kala-allas vielä siellä leluosastolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla isoveljelläni oli Batmanpuku, uimaräpylät, autorata jne. Isäni oli hitsaaja ja äiti kotiäiti.
Nuo käpylehmät taitaa olla enemmän 40-luvun juttu.
Lisäksi hänellä oli Etch A Sketch piirustustsulu.
piirustustaulu*
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpö. Käpylehmillä leikittiin joskus sata vuotta sitten.
Kyllä meillä oli paljon hienoja Stockalta ostettuja leluja jo 50-luvulla. Onko se muuten se kala-allas vielä siellä leluosastolla?
Stocka on ihan menneen talven lumia. Vuonna 2010 Stocka päätti laajentaa ja siitä alkoi Stockan alamäki. Ei olisi missään nimessä pitänyt laajentaa vaan pikemminkin supistaa.
Stockan vakioasiakkaat eli rikkaat suomenruotsalaiset mummut on jo kuolleita aikoja sitten ja venäläisiä rikkaita turisteja ei enää vuosiin ole käynyt ja syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpö. Käpylehmillä leikittiin joskus sata vuotta sitten.
Kyllä meillä oli paljon hienoja Stockalta ostettuja leluja jo 50-luvulla. Onko se muuten se kala-allas vielä siellä leluosastolla?
Minä leikin kävyllä 60-luvulla, mutta ne olivat lampaita. Lehmiä olivat kivet. Ensimmäiset legot sain joskus vuosikymmenen puolivälissä, kun jouduin olemaan sairaalassa. Siinä oli tarvikkeet johonkin laivaan. En tiedä, oliko sen ostaja edes katsonut, mitä niistä voi rakentaa tai oliko ollut valinnanvaraa. Nukeilla leikittiin, ja naapurin tytöllä oli barbi. Serkkupojalla oli pyssyjä, ja palloja oli käytössä niin kuin varmaan vuosituhansia sitten.
Vierailija kirjoitti:
On ollut kyllä ankea lapsuus jos käpylehmilläkin on pitänyt leikkiä metsässä.
Mielummin leikkisin käpylehmillä kuin "leikkisin" nykyajan tyyliin tabletilla tai puhelimella..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö lelut saapuneet Suomeen vasta siinä vaiheessa, kun Janne Kataja perusti lelukauppansa?
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli pallo, 1palapeli,äidintekemät mollamaijat, joitain värityskirjoja, puusta tehtyjä autoja ym. Asuimme maalla silloin. Muutimme kaupunkiin ja muovioli keksitty jo. Nyt saatiin muovinuket, lapiot, autot, leikkiastioita jne.
Minulla oli 60-luvulla pilvin pimein muovileluja, kaikkein eniten nukenastioita. Myös nukkejen kantokassit yms. olivat muovia. Kaikki ne ovat minulla tallella ja osa niistä näkyy 60-luvun puolivälissä otetuissa valokuvissakin.
v62 - nyt 62v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1960-luvun alusta asti oli paljonkin leluja: soittimia (mm. xylofoni), hyrriä, avaimella/kammella vedettäviä, peltisiä ja muovisia toimintoleluja (esim. karuselli, mopoilija, ruohoa puputtava pupu, ompeleva kisu jne); renkaanheittopeli, pallonammuntapeli, hakkapeli; lautapelejä, lasten pelikortteja, palapelejä; värityskirjoja ja värikyniä; nalleja ja nukkeja (mm. Dollytex ja Barbie), nukenastioita ja jopa oikean oloinen liesi, vauvanukeille rattaat ja vaunut ja kantokassit, sekä tutit ja tuttipullot (- jopa sellainen, jota kallistaessa sen kahden seinämän välissä valui valkoinen maito); siivousvälineitä kotileikkeihin (muovinen mattopiiska, puuvartinen lattiaharja ja sihveli eli rikkalapio); nukketaloja; kemikaliotavaroita, kuten lasten peilejä, kampoja, muovisaippuoita ja -huulipunia sekä rahakukkaroita, kasseja, muovikoreja; kumipalloja, potkupalloja, lasten sulkapallopeli; kiiltokuvia ja paperinukkeja
Voi miten hieno kirjoitus! Nuo lelut minäkin muistan lapsuudestani 60- luvulta. Muistan kun sain joululahjaksi barbin. Myöhemmin paikallisesta lelukaupasta ostimme sille vaatteita. En ollut mistään rikkaasta perheestä, mutta meidän perheessä lapsilla oli leluja, en muista koskaan leikkineeni käpylehmillä.
oli niitä esim , jääkiekkopeli, scaletric autorata, mecanot, pikkuautoja ja nille rata
Mun mies on syntynyt 1965 ja ihan varmasti oli leluja ihan riittämiin.
Tallessa on vieläkin pikkuautoja ja rakennussarja. 70-luvun puolelta lentokonepienoismalleja, palapelejä, mikroskooppi, iso kasa lautapelejä, lasten,-ja nuorten kirjoja...
Mieheni on opettaja-insinööripariskunnan ainokainen, eikä varmasti jäänyt mitään vaille lapsuudessaan. Ainakaan materiaalisesti.
Me oltiin aika köyhiä, mutta kyllä minulla oli leluja ja paljonkin. Olen syntynyt 50-luvun alussa. Minulla oli leikkimökkikin ja nukkeja monenlaisia ja iso nalle. Oli värikyniä ja värityskirjoja, satukirjoja, viewmaster-kuvakiekkolaite ja siihen paljon kiekkoja, paperinukkeja, kuvapalikoita, nukenvaunut, muovailuvahaa, kumipalloja, leikkiastiasto, leikkikahvimylly, jopa nuken hella ja sen sellaista, oikeastaan mitään ei puuttunut. Osa leluista oli vanhemmalta siskoltani perittyjä. Nukkekotia en saanut koskaan, vaikka sitä himoitsin.
60-luvun alussa syntyi sitten vielä pikkuveli ja hänellä oli jo legoja, pikkuautoja (niitä matchbox-juttuja), iso metallinen poliisiauto joka vilkkui punaista valoa, vieteriautoja, junarata, autorata, muovileluja monenlaisia, leikkipyssyjä, inkkaripäähine, jotain merirosvoleluja, jalkapalloja, en enää muistakaan kaikkea.
Pihassa oli viritetty sulkapalloverkko ja sitä pelattiin kaiket kesät.
Eli ei kyllä 60-luvulla lasten tarvinnut millään käpylehmillä leikkiä. Ei edes äitini sisaruksineen (1920- ja 30-luvuilla syntyneet), ollut vailla leluja, hänkin muisteli nukkeaan ja muita leikkikalujaan ja varsinkin kuulemma hänen veljillään oli puuhevosia, leikkirumpuja, rakennuspalikoita, puupyssyjä ja jos jotakin.
Minusta ne kuuluisat käpylehmät on kuuluneet jonnekin ihan 1900-luvun alkuun.