Lue keskustelun säännöt.
Oikeastiko 60-luvulla ei ollut minkäänlaisia leluja, millä leikkiä? Äiti aina sanoo, että piti mennä metsään leikkimään käpylehmillä.
23.10.2020 |
No toisaalta se oli varmasti hyväksi mielikuvitukselke, jos ei ollut silmien edessä sitä viriketulvaa, mikä nykyaikana jo ihan pienten lasten silmien eteen puskee.
Mutta eikö oikeasti ollut muuta leikkejä kuin jotain metsäleikkejä ja ulkoleikkejä?
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän perhe oli aika köyhä. Silti joululahjaksi tuli aina kauniita nukkeja, vauvanukelle kehto, mekaanisia peltisiä leluja (yleensä vieterivetoisia), metallinen sähköjuna ja -rata. Nämä kuuskytluvulla.
Tuli mieleen, että pehmoleluja ei ollut, ei ainakaan tuommoisia kuin nyt. Nallekarhut olivat kovia!
Meillä on mökillä pari tällaista kovaa nallea tallessa, taisivat olla jollain hakkeella/sahanpurulla täytettyjä?
Mutta niillä nalleilla liikkui pää ja kaikki raajat samalla tavalla kuin nukeilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai oli leluja, lapsilla oli leluja antiikin ajallakin. Tosin jotkut vanhemmat ehkä käyttivät sitä rankaisumuotona, eli lapselle ei annettu leluja. Ehkä äitisi äiti oli sadisti.
Vierailija kirjoitti:
Vielä 80- luvun maaseudulla oli talouksia, joissa ei hankittu lapsille leluja.
Heti, kun lapsi kykeni tekemään jotain hyödyllistä, pistettiin töihin ja 10- viotiasta, joka erehtyi leikkimään, toruttiin ja pilkattiin.
Totta tuokin, mutta se riippui toki vanhemmista ja heidän omista kokemuksistaan lapsuudessa. Pakko sanoa tuon ajan kokeneena, että se oli myös vapautumisen aikaa luterilaisesta ahtaasta kulttuurista. Lapsilla alkoi olla erilaisia kerhoja ja ohjattuja harrastuksia ja yhteiskunta ikäänkuin vapautui monista kirjoittamattomista laeista.
Vierailija kirjoitti:
Köyhyydestä sen verran, että isän perheessä yksi omena kerran viikossa lasten kesken jaettuna oli ollut suuri herkku.
Kun neljäs lapsi oli syntynyt v 1960, oli isä valittanut, että nyt saadaan vielä pienempi pala omenaa per nuppi, johon isoäiti todennut, että on tässä yksi hyvä puoli. Omenan jakaminen on paljon helpompaa neljään kuin kolmeen osaan.
Eikö omenapuut muka tuon enempää tuottaneet omenoita? Taidat keksiä omasta päästäsi tämänkin tarinan
Vierailija kirjoitti:
1960-luvun alusta asti oli paljonkin leluja: soittimia (mm. xylofoni), hyrriä, avaimella/kammella vedettäviä, peltisiä ja muovisia toimintoleluja (esim. karuselli, mopoilija, ruohoa puputtava pupu, ompeleva kisu jne); renkaanheittopeli, pallonammuntapeli, hakkapeli; lautapelejä, lasten pelikortteja, palapelejä; värityskirjoja ja värikyniä; nalleja ja nukkeja (mm. Dollytex ja Barbie), nukenastioita ja jopa oikean oloinen liesi, vauvanukeille rattaat ja vaunut ja kantokassit, sekä tutit ja tuttipullot (- jopa sellainen, jota kallistaessa sen kahden seinämän välissä valui valkoinen maito); siivousvälineitä kotileikkeihin (muovinen mattopiiska, puuvartinen lattiaharja ja sihveli eli rikkalapio); nukketaloja; kemikaliotavaroita, kuten lasten peilejä, kampoja, muovisaippuoita ja -huulipunia sekä rahakukkaroita, kasseja, muovikoreja; kumipalloja, potkupalloja, lasten sulkapallopeli; kiiltokuvia ja paperinukkeja
Joo, mutta oli pelottavia kirjoja. Esim. Jöröjukka ja Grimmin veljesten sadut. Jos ei syönyt, niin sormet leikattiin pois, ja kuoli. Kaivoissa asui hiisiä. Jos meni lähelle kaivoa, ne nappasivat. Koivuniemen herra eli piiska piti kuria yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Köyhyydestä sen verran, että isän perheessä yksi omena kerran viikossa lasten kesken jaettuna oli ollut suuri herkku.
Kun neljäs lapsi oli syntynyt v 1960, oli isä valittanut, että nyt saadaan vielä pienempi pala omenaa per nuppi, johon isoäiti todennut, että on tässä yksi hyvä puoli. Omenan jakaminen on paljon helpompaa neljään kuin kolmeen osaan.
Ihana! Isoäitisi oli kuin olikin oikeassa, on tosi vaikeaa jakaa omena kolmeen osaan!
Meillä oli paljon leluja 60 luvulla. Legoja, barbieita, iso ratsastettava norsu, jolla oli pyörät alla, vieterileluja, soiva hyrrä, leikkipuhelin, lasten keinu, pihassakin oli karuselli, keinu ja hiekkalaatikko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudessani oli kyllä jo hienoja leluja, mutta silti parhaat leikit olivat hyvin vaatimattomia. Aina ei tarvittu leluja lainkaan. Leikittiin vaan olevamme jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyydestä sen verran, että isän perheessä yksi omena kerran viikossa lasten kesken jaettuna oli ollut suuri herkku.
Kun neljäs lapsi oli syntynyt v 1960, oli isä valittanut, että nyt saadaan vielä pienempi pala omenaa per nuppi, johon isoäiti todennut, että on tässä yksi hyvä puoli. Omenan jakaminen on paljon helpompaa neljään kuin kolmeen osaan.
Eikö omenapuut muka tuon enempää tuottaneet omenoita? Taidat keksiä omasta päästäsi tämänkin tarinan
Ei tainnut Pelkosenniemellä omenapuita olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niin minullakin oli nukketalo, en vain ollut siitä niin innostunut. Ja pikkuautoja ja legoja saatiin joltain käytettynä. Äitisi lapsuus taisi olla 50-l?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyydestä sen verran, että isän perheessä yksi omena kerran viikossa lasten kesken jaettuna oli ollut suuri herkku.
Kun neljäs lapsi oli syntynyt v 1960, oli isä valittanut, että nyt saadaan vielä pienempi pala omenaa per nuppi, johon isoäiti todennut, että on tässä yksi hyvä puoli. Omenan jakaminen on paljon helpompaa neljään kuin kolmeen osaan.
Eikö omenapuut muka tuon enempää tuottaneet omenoita? Taidat keksiä omasta päästäsi tämänkin tarinan
Omenia ei kasvanut koko Suomen alueella. Jalostuksen myötä omenia kasvaa nyt sielläkin, missä ennen ei ollut mahdollista. Osto-omenat olivat kalliita.
Leluja ei ollut, jos vanhemmat pitivät niitä tarpeettomina. Itse olin lapsi 70-luvulla eikä meillä ollut kovin paljoa leluja. Sain synttärilahjaksi nuken, kun täytin 8 vuotta. Muistan, miten äiti sanoi minulle, että tämä on viimeinen nukke minkä saan lahjaksi, sillä isot tytöt eivät leiki nukeilla. No enhän minä sitten sillä leikkinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli puisia leluja, hyrriä, nukkeja. Mielikuvitusta paljon silti käytettiin - rakennettiin kivistä joku kokouspaikka ym. Keväisin uimme kuraprunnissa, kunnes vedentulo kuoppaan tyrehtyi. Kansakoulussa tehtiin itse mollamaijat. Tärkeää oli kasvaa isoksi ettei kukaan kiusaisi pienuudella. Jopa purkinavaajat kelpasivat leluiksi.
Vierailija kirjoitti:
On ollut kyllä ankea lapsuus jos käpylehmilläkin on pitänyt leikkiä metsässä.
Ai ankeeet, kun ei ole käpylehmillä leikkinyt kaupungissa? Vai ankeeta, kun on käpylehmillä pitänyt leikkiä?
Mikä tuon sun lauseen pointti oikein on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 1960. Olihan noita leluja, ja TV:ssäkin niitä mainostettiin. Mistäpä muualta olisin saanut tietää hienoista ruotsalaisista nukkekodeista! Sellaista toivoin joululahjaksi. Sain isän tekemän...
Barbi minulla oli myös, ja sille sain ihanan prinsessasängyn. Isä teki sängyn ja katosrakenteen, isosisko ompeli silkkikankaasta katoksen "hunnun" ja röyhelöreunustuksen sängyn laitojen ympärille. Hieno oli!
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei taida olla niitä keiden vanhemmat on 40-luvulta? Silloin ei varmaan hirveästi leluja ollut. Varmaan jotain kuitenkin löytyi eli kiiltokuvia ja leikkiautoja. Sisällä käytiin lähinnä nukkumassa ja syömässä varmaan.
Miksi ei olisi?
Olen 52v ja isäni on syntynyt vuonna 1940.
Hänen isänsä oli syntynyt 1899.
Ei paljon leluja ollut isällä, aika karu lapsuus asutustilalla isänsä sairastuttua tuberkuloosiin.
Lelut olivat lähinnä omatekoisia. Tosin siinä iässä, kun kykeni vaikka puupyssyn veistämään, ei paljon leikkiä ehtinyt, kun piti tehdä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei taida olla niitä keiden vanhemmat on 40-luvulta? Silloin ei varmaan hirveästi leluja ollut. Varmaan jotain kuitenkin löytyi eli kiiltokuvia ja leikkiautoja. Sisällä käytiin lähinnä nukkumassa ja syömässä varmaan.
Miksi ei olisi?
Olen 52v ja isäni on syntynyt vuonna 1940.
Hänen isänsä oli syntynyt 1899.
Ei paljon leluja ollut isällä, aika karu lapsuus asutustilalla isänsä sairastuttua tuberkuloosiin.
Lelut olivat lähinnä omatekoisia. Tosin siinä iässä, kun kykeni vaikka puupyssyn veistämään, ei paljon leikkiä ehtinyt, kun piti tehdä töitä.
Tämä heijastui tietysti isäni myöhempään elämään, harrastuksena oli lähinnä metsästys, joka oli hyödyllinen ruoanhankinnan jatke(lähinnä jäniksiä metsästi).
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kaksi joululahjoina tulleita barbeja, yksi tavallinen nukke ja yksi nalle, joka oli saatu naapurilta käytettynä. Siinäpä se. Ja me oltiin varmaan ns. normaalia parempia ihmisiä...
Jos sulla oli nuo, luulen kyllä, että oli muitakin leluja, legoja, kirjoja, pelejä, kiiltokuvia?
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1960. Olihan noita leluja, ja TV:ssäkin niitä mainostettiin. Mistäpä muualta olisin saanut tietää hienoista ruotsalaisista nukkekodeista! Sellaista toivoin joululahjaksi. Sain isän tekemän...
Barbi minulla oli myös, ja sille sain ihanan prinsessasängyn. Isä teki sängyn ja katosrakenteen, isosisko ompeli silkkikankaasta katoksen "hunnun" ja röyhelöreunustuksen sängyn laitojen ympärille. Hieno oli!
Mun Barbiella ei ollut koskaan kuin punainen uimapuku. Äiti ei hyväksynyt barbeja, niin viikkorahoista säästin, että sain edes sen ostettua, mutta vaatteisiin ei ollut ikinä rahaa. EIpä tuolla juuri tullut leikittyä. Tämä siis juuri 60-luvulla, jolloin ei kuulemma ollut kuin käpylehmiä, tavaratalossa oli kuitenkin leluosasto....
Köyhyydestä sen verran, että isän perheessä yksi omena kerran viikossa lasten kesken jaettuna oli ollut suuri herkku.
Kun neljäs lapsi oli syntynyt v 1960, oli isä valittanut, että nyt saadaan vielä pienempi pala omenaa per nuppi, johon isoäiti todennut, että on tässä yksi hyvä puoli. Omenan jakaminen on paljon helpompaa neljään kuin kolmeen osaan.