Haluttoman miehen vaimo tässä moi!

En nyt aio sen syvällisemmin pohtia asiaa, mutta tuli heti mieleen, että

kannattaako olla suhteessa, jossa seksi perustuu pelkkään jomman kumman suostumiseen?? Sehän on toiselle ihan pakkopullaa!

[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 00:52"]

Numerolle 29:

ymmärsinkö oikein, että tyydytettyäsi vaimoasi 2 tuntia kaikin tavoin, et ole itse vielä lauennut?

Ja sitten et näe vaimon fiiliksissä (ärsyyntyy) mitään syytä?

Totta kai sinunkin pitäisi olla hemmetin tyydyttynyt tuossa vaiheessa tai ainakin lopuksi, kuinka sä voit ajatella, että vaimosi naiminen ei tyydytä sinua ja riitä sinulle ja vielä näyttää sen hänelle? Nyt olen kyllä ihan sanaton.

[/quote]

Miksi miehen pitäisi olla tyydytetty vaimon panemisen jälkeen? Sehän se ihanne tilanne on. Tarkoitan sitä, että joskus se vaan on niin, ettei seksi jonkun kanssa ole tyydyttävää. Vai onko sinun täysin tuntematon tilanne, että joku nainen valittaa miehensä kanssa harrastetun seksin jälkeen olevansa tyydyttämättä.

Ymmärrän, että ei ole mukavaa huomata, ettei toista pysty tyydyttämään, mutta ei asia valehtelemalla parane. Koittakaa naiset ymmärtää, että tekin mieskin voi harrastaa seksiä - jopa saada siemensyöksyn - tyydyttymättä. Vai onko sekin taas vain miehen vika?

En ole 29

Meillä vaimo pääasiassa istuu tietokoneella ja sulkeutuu ulkomaailmalta. Minä suurimmaksi osaksi siivoan, teen ruuat ja hoidan lapset + remontit siihen päälle. Mitään parisuhde elämää ei ole enää ollut aikoihin, jos koettaa toista lähestyä niin kääntyy pois, torjuu ja saan vielä piruilut päälle. Enää ei jaksa edes yrittää, toisesta ihmisestä on tullut vieras minulle.

Jatkuvat torjunnat riittivät minulle ja päätin että en jaksa enää yrittää, olkoon. Istukoon tietokoneella ja nauttikoon elämästään tavallaan, toivottavasti saisi asiansa kuntoon lapset kun tarvitsevat kuitenkin äitiään. Joskus on hyviä päiviä, mutta niitä on ehkä 3 kuukaudessa. Muut ajat pahalla päällä, tuollainen synkistely vie loputkin halut ihmistä kohtaan, huutaminen ja ärjyminen ei kiihota.

Olen yrittänyt patistaa ulos kavereittensa kanssa tuulettumaan tai vaikka viikonlopuksi matkalle jonnekkin, mutta ei. Sitten kun minä menen kavereiden kanssa jonnekkin ulos, niin seuraavana päivänä ollaan taas pahalla päällä. Joka kerta sama homma, onneksi ei tule usein käytyä enää missään. Tympii mennä kaljalle kun tietää, että seuraavan päivänä taas mielenosoitus päällä heti aamusta.

Läheisyyttä ei ole, seksiä 3 kertaa 3 vuoteen. Ei jaksa enää. Lenkkeilen ja koetan pitää itseni kunnossa lasten takia, mutta pään sisällä alkaa välillä rakoilla. Olen alkanut nähdä eron ainoana vaihtoehtona.

Eipä olisi arvannut, että elämä menee tällaiseksi jo alta 4-kympin. No lapset antaa voimia jatkaa.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 02:17"]

Olet oikeassa useimmiten se menee niin että miehestä tehdään sitten sika joka jätti seksin vähäisyyden vuoksi.

Sain viimeisen kovistelun jälkeen lupauksen parannuksesta, 2 kertaa viikossa!

Olin onnessani ja sanoin etten halua aiheuttaa paineitta että minulle riittää kunhan yritetään useammin..että yksikin kerta viikossa olisi aivan mahtavaa. 

Odottelin viikon ja ajattelin että mennään miehen halujen mukaan ettei ahdistu...odottelin toisen viikon ja pian kolmannen. Kuukausi hurahti..ja sitten toinen.

En ole sanonut tai kysynyt mitään koko asiasta.

Ymmärtäisin jos meillä olisi perhe,pieniä lapsia ja iltaisin kiire...

Tai jos saisin syyn miksi ei halua,se että edes tietäisi miksi ei kelpaa helpottaisi paljon.

En halua jättää,vaikka välillä tuntuu että haluan nostaa kytkintä juuri nyt enkä huomenna....ehkä sitten vain muutun kuivaksi rusinaksi.

Hassu juttu on kun olemme ulkona juhlimassa ja muut miehet tulevat puhumaan ja kärttämään huomiota,olen kohtelias mutta tyly. (Ehkä vainuavat seksinnälkäisen naisen?) Vaikkakin haaveilen  oikeasti kuinka hän huomaisi että muiden silmissä olen haluttava ja voisin tehdä jotain riehakasta(en pettää) Kuitenkin en näin koskaan tee sillä en halua aiheuttaa hänelle pahaa mieltä,ja tiedän miltä mustasukkaisuus tuntuu joten en halua antaa mitään aihetta siihen. 

Niin tosiaan minäkin urheilen 6 kertaa viikossa että selviän tässä suhteessa;)

[/quote]

Ymmärrän sinua, sillä olen itse vastaavassa tilanteessa vaimon haluttomuuden takia. Meillä on ongelma, koska vaimo ei ole halukas edes keskustelemaan. On kai asiaa itsekin pohtinut, mutta keskustelu on tasoa: en tiedä piste.

Aihe on arka ja keskustelu toista loukkaamatta on vaikeaa. Tämän takia minulle särähti korvaan tuo, että kiristit mieheltä lupauksen seksistä, mutta yrität olla painostamatta!?! Voisiko olla niin, että ukko veti herneet nenään. Pitäisikö teidän keskustella asiasta uudestaan vähän rauhallisemmin?

Jos löydät ratkaisun, niin kerro meillekin. Hyvät ideat olisi täälläkin tarpeen.

Tämä on mielenkiintoinen ketju. Oma tilanteeni on sellainen, että ollaan eroamassa miehen kanssa seksittömyyden ja läheisyyden takia. Miehellä on haluttomuuden syynä uupumus, jota hän ei halua hoitaa. Meillä on kolme lasta ja juuri, kun nuorin on sen verran iso, että seksille olisi taas aikaa ja mullakin hormonitoiminta palannut normaaliksi, niin sitten miestä ei enää kiinnosta. KOLme synnytystä ja imetystä takana, joten en ole mikään malli, mutta hoikka, urheilullinen ja itsestäni huolehtiva kuitenkin. 

Tilanne on kurja, koska tilanne voisi korjaantua, jos mies hoitaisi uupumustaan, mutta hän ei sitä tee. Kaikki näkevät miehen väsymyksen paitsi hän itse. Voisin tietysti odotella vaikka vuoden ilman seksiä, jos mies yrittäisi hoitaa itsensä kuntoon, mutta hän ei halua tehdä mitään. Puoli vuotta uupumus on kestänyt, joka tarkoittaa sitä, että hän on iloton, passiivinen ja haluton. Olen yrittänyt saada häntä hoitoon kuukausia ja monet muutkin, jopa psykologi, jolla käydään, mutta hän ei suostu. Kokee olevansa ihan ok, mutta syyttää minua, kun olen niin määräilevä ja milloin mitäkin. Varmasti olenkin, mutta voitte varmaan kuvitella, mitä elämä kolmen lapsen arjessa umpipassiivisen miehen kanssa on ja sitten vielä kun on koko ajan loukattu torjumisen takia, niin ei ole helppoa... :(

Nyt sitten ollaan eroamassa ikävä kyllä, mutta en näe enää muutakaan ratkaisua. 

Tuosta paljosta runkkaamisesta, itselläni se lähti jossain vaiheessa vähän lapasesta kun ei omassa liitossa seksiä ole ollut vuosiin. 1-3 krt päivässä vedin kuivat. Ei se lopulta helpottanut oloa vaikka seksi ei siinä välissä ollutkaan niin paljon mielessä. Ennen kaikkea se toi sellaisen itseinhon ja ponnettomuuden että meinasin tappaa itseni. Kun sitten lopetin runkkaamisen kokonaan vähäksi aikaa, tuli heti valoisampi olo. Ja myös miehekkäämpi olo. Ei meidän seksielämä siitä parantunut, mutta nyt on vähän sellainen fiilis että jos koko perheen pyörittämällä, elättämällä, lastenhoidolla kyydittämisellä ja omana itsenä olemisella ei toista ala seksi kiinnostaa, saa sitä muualtakin. Aiemmin olisin vain haukkunut itseäni ja surkutellut pientä piliäni (pornotähtiin verrattuna) ja syyttänyt itseäni kaikesta.

Saattaa liittyä jotenkin testosteronitasoon, mutta liian "kuivana" ei jatkuvasti kannata itseään pitää...

[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 09:53"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 00:52"]

Numerolle 29:

ymmärsinkö oikein, että tyydytettyäsi vaimoasi 2 tuntia kaikin tavoin, et ole itse vielä lauennut?

Ja sitten et näe vaimon fiiliksissä (ärsyyntyy) mitään syytä?

Totta kai sinunkin pitäisi olla hemmetin tyydyttynyt tuossa vaiheessa tai ainakin lopuksi, kuinka sä voit ajatella, että vaimosi naiminen ei tyydytä sinua ja riitä sinulle ja vielä näyttää sen hänelle? Nyt olen kyllä ihan sanaton.

[/quote]

Miksi miehen pitäisi olla tyydytetty vaimon panemisen jälkeen? Sehän se ihanne tilanne on. Tarkoitan sitä, että joskus se vaan on niin, ettei seksi jonkun kanssa ole tyydyttävää. Vai onko sinun täysin tuntematon tilanne, että joku nainen valittaa miehensä kanssa harrastetun seksin jälkeen olevansa tyydyttämättä.

Ymmärrän, että ei ole mukavaa huomata, ettei toista pysty tyydyttämään, mutta ei asia valehtelemalla parane. Koittakaa naiset ymmärtää, että tekin mieskin voi harrastaa seksiä - jopa saada siemensyöksyn - tyydyttymättä. Vai onko sekin taas vain miehen vika?

En ole 29

[/quote]

No siis 29 kehui omia seksitaitojaan ja minä ymmärsin, että vaimon tulisi olla tyytyväinen, siis jopa tosi tyytyväinen seksiin 29:n kanssa. Hän siis kehui itseään. Joo, yhdwnyön panona tuo on ihan hyvä homma, mutta parisuhteelle ei. 

Eli 29 on vähintäänkin puolet ongelmaa, (jos ymmärsin hänet oikein). Mutta silti hän ulkoisti ongelman vaimolle. Vaimo ei ole tyytyväinen, se on vaimon vika. Ihan kuin 29 ei näkisi, että ei hänen seksi taidoillaan sinänsä ole merkitystä, kun vaimo ei saa häntä tyydytettyä, mies on silloin itse asiassa huono seksikumppani. En sano, että SYY on 29:n, ei hän sitä varmasti ole tahallaan kehittänyt ja valinnut, mutta ei kai voi olettaa vaimonkaan vikisevän innosta, jos seksi ei ole tyydyttävää johtuen 29:n ongelmasta? Joka siis ei ole hänenkään SYYNSÄ. 

Mutta jotain tarttis 29:n tehdä asialle myös, sanoisin. Eikä vain hänen vaimonsa.

Olen itse nainen, joka en pysty kovin hyvin nauttimaan seksistä ja miestäni se varmasti jonkin verran haittaa, mutta en ole koskaan esiintynyt miehelleni The Seksipetona.

Pyytääkögän 29 vaimoa edes tyydyttämään itseään, vai keskittyykö hän täysin vaimoonsa? Miksi? Eikö hän saa siinä sivussa tosiaan itse? Minusta se on surullista ja niin varmasti vaimostakin. 

Pitääkö vaimon tehdä sängyssä jotakin toisin? 29 ei ainakaan sanallakaan viitannut siihen toiveeseen. Ehkä se on olemassa, mutta 29 ei osaa toivoa sitä oikeasti saavansa?

Moni mies kai tyydyttyy vaikka vain naisi vaimoa, joka samalla nauttii, eikä ole mikään lahna, mutta kaipaako 29 jotain muuta? Se pitäisi sanoa vaimolle. Vai haluaako hän jäädä laukeamatta, jotta voisi huutaa ovelle: Next! ? Tuskinpa, tuskinpa. 

Jos tosiaan laukeaminen nykytilassa ei onnistu, vaimon nykyisellä avustuksella, niin kyllä 29:n pitäisi jotain tehdä, jos toivoo vaimon nauttivan suhteesta, eikä pelkästä vähän anteeksi vain robottimaisesta panosta.

Haluttomien miehien tyttöystäviä/vaimoja on varmasti paljon. Meistä ei vain niin paljon puhuta. Oma mies on haluton, vaikka itse saan huomiota vierailtakin miehiltä päivittäin. En vain omalta :p Mies on herkkä ja ujo, eikä vain koe juuri koskaan panetusta. Minä teen kaikki aloitteet seksiin, joskus seisoo, useimmiten ei.

Älkää pliis luulko, että me tällaiset naiset olemme jotain satuolentoja, tai että kaikki miehet ovat automaattisesti suhteessa niitä, jotka eivät saa tarpeeksi, ja naiset vaan pihtaa.

Meillä rakkaus kuitenkin ratkaisee.

Eräs markkinointimies aloittaa kirjoituksensa samalla tavalla..

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 14:44"]Se tunne, kun työnteko ei suju, kun mielessä pyörii seksi, miesvartalo toiminnassa, intohimoinen paneminen... Miten kävi näin? Muistelen katkeransuloisesti suhteen alkuaikoja (vain viisi vuotta sitten!), kun puolin ja toisin tuotti vaikeuksia olla koskematta. Kun muisteltiin kesken työpäivän sähköposteissa edellisen yön hekumaa. Kun mies tyydytti minutkin uudestaan ja uudestaan ja eri tavoin. Kun suudeltiin tuntikausia ja kädet vaeltelivat tehden toiselle hyvää. Kun uni tai tietokone eivät olleet tärkeimmät elementit elämässä. Sitten palaan mielessäni nykyaikaan. Kuinka itselläni mikään ei ole muuttunut, mutta miestä ei enää haluta. Luulin olevani kaukaa viisas, kun sanoin tuolloin tomerana, että en haluaisi ikinä joutua seksittömään suhteeseen, kun luulin löytäneeni miehen, jolle se nautinto on yhtä merkityksellistä kuin minulle. Ja tässä sitä ollaan. Kärvistelen kuin kiimainen kissa, joka olen. Tässä taas yksi puoliso, joka joutuu tyytymään pääosin omien sormien apuun, valittamassa anonyymisti seksipalstalla. How pathetic. Tilanne on se, että saan kyllä seksiä toisinaan. Tiedän, että saisin vaikka tänään, jos (taas kerran) teen aloitteen. Eikä minulla ole aloitteen tekemistä vastaan mitään, juttu on vaan siinä, että mun täytyy vielä pantata, koska seuraavan yhtymisen riemun pitää riittää minulle taas, no jaa, miehen mielentilasta riippuen noin 4-6 viikoksi. Täytyy siis koittaa olla pyytämättä seksiä vielä tänäänkään, kunnes en voi enää odottaa. Tätä pistettä alan lähestyä. Vaikka siitä se odottaminen vasta alkaa, taas. Nythän tilanne on periaatteessa jopa nousujohteinen, koska seuraava saaminen on lähempänä kuin edellinen, mutta sitten lähdetään taas nollasta, odotellessa (pl. satunnainen sääliseksi lisäksi). Vittu kun vituttaa. Yhdenlaista leikkiä se tämäkin. Miltä se mahtoikaan tuntua, kun saa toisen himosta sekaisin? En enää muista. Se on kyllä tuoreessa muistissa, miten epähaluttavalta olosi tunnet, kun toinen _suostuu_ nussimaan sua, mutta no, omanarvontunto jää jossain vaiheessa kauaksi himon taakse... Olen kysellyt, tivannut, vietellyt, ollut painostamatta, antanut aikaa. Antaisin mitä vaan. Suostuisin mihin vaan, ja hän tietää sen. Seksikkäisiin alusvaatteisiin pukeutuminen ei miestä sytytä, vihjailevat viestit eivät saa värähtämään, tuhmat puheet ovat hänelle kiusallisia. Hierontaa saan antaa ja siitä edetä suuseksiin (hänelle, tietysti) ja tästä jopa kammettua hänet panoon, mutta että joskus minua hierottaisiin, nuoltaisiin? Vain about itkupotkuraivarini jälkeen. En maistu kuulemma pahalle eikä ole vastenmielistä, ei vaan ole "hänen juttunsa". Olen jopa jonkun harvinaisen aloitteen hänen taholtaan torjunut sydämen itkiessä verta, jos se saisi jonkun hemmetin saalistusvietin heräämään. Mutta ei hänen ole sitten vaan mikään pakko saada. Olen tehnyt yllätyshyökkäyksiä, suoraviivaisia ja vaativia aloitteita, olen vaivihkaa saippuoinut itseäni eroottisesti tai muutoin kissamaisesti venytellyt hänen edessään tai mitä lie yrittänyt keikaroida, mutta taidan näyttää vaan naurettavalta. Sanoinko jo jotain siitä omanavontunnosta? Olen kysynyt, eikö hänen tee koskaan mieli niin lujaa että ei pysty ajattelemaan mitään muuta, että pää meinaa räjähtää, muista paikoista puhumattakaan. Kun on vaan se jyskyttävä tarve, joka pitäisi saada tyydytettyä ja mieluiten toisen kanssa eikä jatkuvasti yksin. Ei kuulemma niin paljon koskaan tee mieli, aina voi vaikka runkata ennen kuin tilanne pääsee niin ikäväksi. Kyllä, testosteronitasoa olen pyytänyt mittaamaan lääkärissä, siinä loukattiin sitten jo hänen miehuuttaan. Kun ei ihmisessä tarvitse olla mitään vikaa, jos sitä ei haluta. Masentunut? Sama vastaus. Kai se on niinkin. Ehkä olen vaan niin julmetun tylsä kumppani, kaikesta huolimatta. En kylläkään ole lihonut, levinnyt tai muutoin menettänyt elämän- tai hygienianhallintaani näiden vuosien aikana. Miehellä on tilaa, aikaa, rauhaa niin paljon kuin haluaa. Olen luonteeltani säyseä ja kiltti, olen sängyssä huomaavainen tai luvalla täysi lutka. Olisin ihan mitä vaan, missä asennossa ja paikassa vaan, millaisena hänelle parhaiten kelpaisin. Välillä jopa mietin, että enkö vaan kelpaa siksi, kun olen nainen! Olen kysellyt (ja ollut kyselemättä) mitä hän haluaa; en ole painostanut runttaamalla mitä minä haluan. Kun saisin edes sitä saakelin vaniljaseksiä. Siitä vähän villimpiä (no hui) toiveita on vaikka vaan tiukka yllätysote takaapäin kun olen vaikka tiskaamassa, pieni raapaisu sängellä niskaan, niskasuudelma, yksi kuiskaus, kuinka kovasti hän haluaa mua... Näin pienestä tämä vaimo olisi taivaissa, mutta ei voi toteuttaa, syystä x. Liian spontaania ja rivoa kai nykyään. En kehtaisi siveyden sipulille edes kertoa niitä vielä villimpiä haaveita. Haluaisin jumalauta rimmata häntä takaapäin, haluaisin hänen sopivasti kuristavan mua panon aikana, sanovan mua lutkaksi, nussivan mua suuhun, laukeavan mun naamalle... Huh, nyt taisi mennä kaikin puolin sopimattomaksi, muistutan kuitenkin että tässä kirjoittaa nainen, joka ei ole saanut seksiä viikkoihin! =D Ja noita edellisiäkin olen ehdottanut, mutta eivät kiinnosta (hän ei ole kysynyt kiinnostaisivatko ne minua). Tuntuu että muille miehille suurimpia palveluksia olisi tyyliin yllättävä suihinotto kesken leffan, hänelle suurin palvelus on kai jättää hänet rauhaan ja olla tekemättä aloitetta. Olen käsityksessä, että monikin mies arvostaisi, jos vaimossa olisi kipinää muutenkin kuin sähköisten laitteiden läheisyydessä, hänelle se tuntuu olevan lähinnä rasite. Taas se vaimo haluaa ja vonkuu seksiä. Erota emme halua, tästäkään huolimatta, kumpikaan. Läheisyyttäkin on muussa muodossa. Ihmeellinen juttu se rakkaus muutenkin, en voisi edes kuvitella purkavani näitä turhautumiani kenenkään toisen kanssa. Tai kuvitellut olen, kuvittelen sitä kopiokoneenkorjaajan kanssa kopiokoneen päällä, bussikuskin kanssa siinä istuimella, naapurin miehen kanssa varastossa... mutta en oikeasti haluaisi. Olen ihan hyvännäköinen ja -vartaloinen nainen ja liekö minusta huokuu jotain tyydyttämätöntä kiimaa joka miehiä kiinnostaa, mutta baarissa käydessäni saan turhankin innokkaita ihailijoita. Kelle vaan tuntuisin kelpaavan nussittavaksi, paitsi en sille, jota ainoastaan haluan. Tiedätkö miltä tuntuu katsoa sitä omaa kumppania arkisissa askareissaan, lähes jonkun raivon tai muun suuren tunteen vallassa seksuaalisesti äärimmäisen turhautuneena; mikä se on panttaamaan multa perustarpeeni ja mikä vittu sitä vaivaa, ja samalla kaikki mitä se tekee on niin saakelin seksikästä ja se näyttää niin haluttavalta tuossa touhutessaan ja mä haluan mennä ja riisua siltä nuo helvetin farkut ja vaikka väkisin ottaa sen... Aaargh, miten turhauttavaa!! Anteeksi, tästä tuli tosiaan pitkä, keino se on purkaa turhautumista kai tämäkin. Onko muita vaimoja tai miehiä samassa tilanteessa, kuinka te... me kestetään? Mutta hei, jos tästä jotain positiivista hakee, niin ainakin urheilu sujuu ihan erilaisella intensiteetillä, kun on edes joku muukin keino purkaa tätä energiaa, kuin sujauttamalla käsi housuihin! Ps. Teen jo 95 % kaikista kotitöistä, taidan koittaa askaroida ne loputkin 5 % jos se auttaisi, sitähän ensimmäisenä miehille tarjotaan vastaukseksi. ;)[/quote]

Hei mahdatko enää seurata tätä keskustelua? Ratkesiko ongelma?

Eipä ole tuo yhdyntä vaimon kanssa tuntunut koskaan oikein miltään, ei alussa eikä nykyäänkään. En kyllä halua enää yrittääkään koska tiedän jo miten toinen siihen osallistuu, maaten selällään ja katsellen kattoon. Aluksi otti joskus suihin mutta ei enää muutamaan vuoteen. Itseni hoidetaan runkkaamalla, kumpi sen sitten tekeekään, ja vaimoni saa orkkunsa sormipelillä tai nuolennalla. 

Vierailija kirjoitti:

Se tunne, kun työnteko ei suju, kun mielessä pyörii seksi, miesvartalo toiminnassa, intohimoinen paneminen... Miten kävi näin? Muistelen katkeransuloisesti suhteen alkuaikoja (vain viisi vuotta sitten!), kun puolin ja toisin tuotti vaikeuksia olla koskematta. Kun muisteltiin kesken työpäivän sähköposteissa edellisen yön hekumaa. Kun mies tyydytti minutkin uudestaan ja uudestaan ja eri tavoin. Kun suudeltiin tuntikausia ja kädet vaeltelivat tehden toiselle hyvää. Kun uni tai tietokone eivät olleet tärkeimmät elementit elämässä.

Sitten palaan mielessäni nykyaikaan. Kuinka itselläni mikään ei ole muuttunut, mutta miestä ei enää haluta. Luulin olevani kaukaa viisas, kun sanoin tuolloin tomerana, että en haluaisi ikinä joutua seksittömään suhteeseen, kun luulin löytäneeni miehen, jolle se nautinto on yhtä merkityksellistä kuin minulle. Ja tässä sitä ollaan. Kärvistelen kuin kiimainen kissa, joka olen. Tässä taas yksi puoliso, joka joutuu tyytymään pääosin omien sormien apuun, valittamassa anonyymisti seksipalstalla. How pathetic.

Tilanne on se, että saan kyllä seksiä toisinaan. Tiedän, että saisin vaikka tänään, jos (taas kerran) teen aloitteen. Eikä minulla ole aloitteen tekemistä vastaan mitään, juttu on vaan siinä, että mun täytyy vielä pantata, koska seuraavan yhtymisen riemun pitää riittää minulle taas, no jaa, miehen mielentilasta riippuen noin 4-6 viikoksi. Täytyy siis koittaa olla pyytämättä seksiä vielä tänäänkään, kunnes en voi enää odottaa. Tätä pistettä alan lähestyä. Vaikka siitä se odottaminen vasta alkaa, taas. Nythän tilanne on periaatteessa jopa nousujohteinen, koska seuraava saaminen on lähempänä kuin edellinen, mutta sitten lähdetään taas nollasta, odotellessa (pl. satunnainen sääliseksi lisäksi). Vittu kun vituttaa. Yhdenlaista leikkiä se tämäkin. Miltä se mahtoikaan tuntua, kun saa toisen himosta sekaisin? En enää muista. Se on kyllä tuoreessa muistissa, miten epähaluttavalta olosi tunnet, kun toinen _suostuu_ nussimaan sua, mutta no, omanarvontunto jää jossain vaiheessa kauaksi himon taakse...

Olen kysellyt, tivannut, vietellyt, ollut painostamatta, antanut aikaa. Antaisin mitä vaan. Suostuisin mihin vaan, ja hän tietää sen. Seksikkäisiin alusvaatteisiin pukeutuminen ei miestä sytytä, vihjailevat viestit eivät saa värähtämään, tuhmat puheet ovat hänelle kiusallisia. Hierontaa saan antaa ja siitä edetä suuseksiin (hänelle, tietysti) ja tästä jopa kammettua hänet panoon, mutta että joskus minua hierottaisiin, nuoltaisiin? Vain about itkupotkuraivarini jälkeen. En maistu kuulemma pahalle eikä ole vastenmielistä, ei vaan ole "hänen juttunsa". Olen jopa jonkun harvinaisen aloitteen hänen taholtaan torjunut sydämen itkiessä verta, jos se saisi jonkun hemmetin saalistusvietin heräämään. Mutta ei hänen ole sitten vaan mikään pakko saada. Olen tehnyt yllätyshyökkäyksiä, suoraviivaisia ja vaativia aloitteita, olen vaivihkaa saippuoinut itseäni eroottisesti tai muutoin kissamaisesti venytellyt hänen edessään tai mitä lie yrittänyt keikaroida, mutta taidan näyttää vaan naurettavalta. Sanoinko jo jotain siitä omanavontunnosta?

Olen kysynyt, eikö hänen tee koskaan mieli niin lujaa että ei pysty ajattelemaan mitään muuta, että pää meinaa räjähtää, muista paikoista puhumattakaan. Kun on vaan se jyskyttävä tarve, joka pitäisi saada tyydytettyä ja mieluiten toisen kanssa eikä jatkuvasti yksin. Ei kuulemma niin paljon koskaan tee mieli, aina voi vaikka runkata ennen kuin tilanne pääsee niin ikäväksi. Kyllä, testosteronitasoa olen pyytänyt mittaamaan lääkärissä, siinä loukattiin sitten jo hänen miehuuttaan. Kun ei ihmisessä tarvitse olla mitään vikaa, jos sitä ei haluta. Masentunut? Sama vastaus. Kai se on niinkin. Ehkä olen vaan niin julmetun tylsä kumppani, kaikesta huolimatta.

En kylläkään ole lihonut, levinnyt tai muutoin menettänyt elämän- tai hygienianhallintaani näiden vuosien aikana. Miehellä on tilaa, aikaa, rauhaa niin paljon kuin haluaa. Olen luonteeltani säyseä ja kiltti, olen sängyssä huomaavainen tai luvalla täysi lutka. Olisin ihan mitä vaan, missä asennossa ja paikassa vaan, millaisena hänelle parhaiten kelpaisin. Välillä jopa mietin, että enkö vaan kelpaa siksi, kun olen nainen! Olen kysellyt (ja ollut kyselemättä) mitä hän haluaa; en ole painostanut runttaamalla mitä minä haluan.

Kun saisin edes sitä saakelin vaniljaseksiä. Siitä vähän villimpiä (no hui) toiveita on vaikka vaan tiukka yllätysote takaapäin kun olen vaikka tiskaamassa, pieni raapaisu sängellä niskaan, niskasuudelma, yksi kuiskaus, kuinka kovasti hän haluaa mua... Näin pienestä tämä vaimo olisi taivaissa, mutta ei voi toteuttaa, syystä x. Liian spontaania ja rivoa kai nykyään. En kehtaisi siveyden sipulille edes kertoa niitä vielä villimpiä haaveita. Haluaisin jumalauta rimmata häntä takaapäin, haluaisin hänen sopivasti kuristavan mua panon aikana, sanovan mua lutkaksi, nussivan mua suuhun, laukeavan mun naamalle... Huh, nyt taisi mennä kaikin puolin sopimattomaksi, muistutan kuitenkin että tässä kirjoittaa nainen, joka ei ole saanut seksiä viikkoihin! =D Ja noita edellisiäkin olen ehdottanut, mutta eivät kiinnosta (hän ei ole kysynyt kiinnostaisivatko ne minua).

Tuntuu että muille miehille suurimpia palveluksia olisi tyyliin yllättävä suihinotto kesken leffan, hänelle suurin palvelus on kai jättää hänet rauhaan ja olla tekemättä aloitetta. Olen käsityksessä, että monikin mies arvostaisi, jos vaimossa olisi kipinää muutenkin kuin sähköisten laitteiden läheisyydessä, hänelle se tuntuu olevan lähinnä rasite. Taas se vaimo haluaa ja vonkuu seksiä.

Erota emme halua, tästäkään huolimatta, kumpikaan. Läheisyyttäkin on muussa muodossa. Ihmeellinen juttu se rakkaus muutenkin, en voisi edes kuvitella purkavani näitä turhautumiani kenenkään toisen kanssa. Tai kuvitellut olen, kuvittelen sitä kopiokoneenkorjaajan kanssa kopiokoneen päällä, bussikuskin kanssa siinä istuimella, naapurin miehen kanssa varastossa... mutta en oikeasti haluaisi. Olen ihan hyvännäköinen ja -vartaloinen nainen ja liekö minusta huokuu jotain tyydyttämätöntä kiimaa joka miehiä kiinnostaa, mutta baarissa käydessäni saan turhankin innokkaita ihailijoita. Kelle vaan tuntuisin kelpaavan nussittavaksi, paitsi en sille, jota ainoastaan haluan.

Tiedätkö miltä tuntuu katsoa sitä omaa kumppania arkisissa askareissaan, lähes jonkun raivon tai muun suuren tunteen vallassa seksuaalisesti äärimmäisen turhautuneena; mikä se on panttaamaan multa perustarpeeni ja mikä vittu sitä vaivaa, ja samalla kaikki mitä se tekee on niin saakelin seksikästä ja se näyttää niin haluttavalta tuossa touhutessaan ja mä haluan mennä ja riisua siltä nuo helvetin farkut ja vaikka väkisin ottaa sen... Aaargh, miten turhauttavaa!!

Anteeksi, tästä tuli tosiaan pitkä, keino se on purkaa turhautumista kai tämäkin. Onko muita vaimoja tai miehiä samassa tilanteessa, kuinka te... me kestetään?

Mutta hei, jos tästä jotain positiivista hakee, niin ainakin urheilu sujuu ihan erilaisella intensiteetillä, kun on edes joku muukin keino purkaa tätä energiaa, kuin sujauttamalla käsi housuihin!

Ps. Teen jo 95 % kaikista kotitöistä, taidan koittaa askaroida ne loputkin 5 % jos se auttaisi, sitähän ensimmäisenä miehille tarjotaan vastaukseksi. ;)

Suunilleen sama tilanne, mutta sukupuolet toisinpäin.

Raahaa seksuaaliterapeutille kanssasi. Saatte molemmat apua asian käsittelyyn. Tämä on yleisin ongelma, mitä he käsittelevät.