En osaa nähdä itseäni töissä
Olen ollut kohta 12v kotona lasten kanssa. Nyt opiskelen uutta ammattia ja pitäisi siirtyä sitten työelämään. Tuntuu vaan niin utopistiselta ajatukselta, että heräisin joka aamu aikaisin ja tekisin töitä. Tekisin jotain sellaista, mistä maksetaan eli kaiketi siis jotain hyödyllistä. Minä? Outoa.
Kommentit (36)
Joo, eipä sitä itsekään ole koskaan voinut oikein mitään säästöön laittaa. Raha vaan ei ole koskaan motivoinut mua. Mistähän sen motivaation löytäisi?
ap.
[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 09:43"]
Mieskö elättää?
[/quote]
No voihan sen jonkun mielestä niinkin nähdä.
ap.
En menisi minäkään jos ei olisi pakko. Meillä valitettavasti minä olen se isompituloinen joten kotirouvailu ei onnistu.Äitini oli koko ikänsä kotirouva ja se oli kyllä varsin mukavanoloista elämää, kun rahasta ei ollut pulaa. Kun lapset oli vähän isompia, hän matkusteli pitkin maailmaa, harrasti kaikenlaista jne ja nautti todellista luksuselämää, jota työssäkäyvä ei voi kokea kuin lomilla.
En mäkään osaa nähdä, enkä näe...
Ysteiskunta elättelee, jeah!
Ihanaa, kun ei tarvii tehdä mitään.
Hmm, jos pitää mennä töihin, yäks!
Mukavaan, että te muut viitsitte, ettei mun tarvii... =)
Ja etukäteen: jäkä, jäkä, plaa plaa plaaaaaaa
En mä heidän ajatuksista, omista vaan.
No, älkää suotta panikoiko. Ei teitä elämäntapamammoja kukaan palkkaa, taidot on aikaa sitten unohtuneet. Jos niitä on koskaan ollutkaan...tai no ootte ihan kiitettävästi osanneet maata haarat levällään.
Joten huoli pois, mä kyllä teen teidänkin eestä ja nostan hyvän eläkkeen takaavaa palkkaa. Lisäksi on osakkeita ja metsäomaisuutta, joten turha tulla vinkumaan, että Suomessa ei kohta enää pystytä maksamaan eläkkeitä. Taantukaa te himassa vaan :-D
Äidilläsi oli varmasti hyvä itsetunto. Tosin maailmakin oli vähän eri silloin.. Nyt tuntuu, että sosiaaliset paineet on ne pahimmat. Ei ole hyväksyttävää olla kotirouvana. Töihin pitäisi mennä heti, kun nuorin lapsi on 1v, muuten olet laiska.
ap.
Minua motivoi työ itsessään. Sen mielekkyys ja kiinnostavuus. Parhaimpia hetkiä ovat ne, kun pääsee flow-tilaan. On ihanaa, kun työ sujuu. Ja perjantaisin on mukavaa saunao ja rentoutua viinin ja hyvän ruuan äärellä, kun takana on mielekäs ja hyvä työviikko.
Sitten on tietysti niitä vähemmän mukavia viikkoja. Kun asiakkaat ovat hankalia, aikataulut eivät pidä, tilauksia ei ole riittävästi, sähköposteihin ei vastata ja raha-asiat painavat. Mutta suurimmaksi osaksi työni vapaana luovan alan yrittäjänä on aika ihanaa. En voisi olla kuukausikausia tekemättä mitään. Kun lapset olivat pieniä ja olin kotiäitinä, kaipasin älyllisiä haasteita ja rupesinkin sitten opiskelemaan osa-aikaisesti ja tekemään aika pian töitäkin. Onneksi alallani on mahdollista tehdä myös osa-aikatyötä, mikä oli pikkulapsiperheen pelastus.
[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 09:55"]
No, älkää suotta panikoiko. Ei teitä elämäntapamammoja kukaan palkkaa, taidot on aikaa sitten unohtuneet. Jos niitä on koskaan ollutkaan...tai no ootte ihan kiitettävästi osanneet maata haarat levällään.
Joten huoli pois, mä kyllä teen teidänkin eestä ja nostan hyvän eläkkeen takaavaa palkkaa. Lisäksi on osakkeita ja metsäomaisuutta, joten turha tulla vinkumaan, että Suomessa ei kohta enää pystytä maksamaan eläkkeitä. Taantukaa te himassa vaan :-D
[/quote]
Sulla on sisälukutaito taantunut. Minähän kirjoitin, että opiskelen uutta ammattia parhaillaan. Ei siis ole taidot unohtuneet sen osalta vielä.
[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 09:57"]
Minua motivoi työ itsessään. Sen mielekkyys ja kiinnostavuus. Parhaimpia hetkiä ovat ne, kun pääsee flow-tilaan. On ihanaa, kun työ sujuu. Ja perjantaisin on mukavaa saunao ja rentoutua viinin ja hyvän ruuan äärellä, kun takana on mielekäs ja hyvä työviikko.
Sitten on tietysti niitä vähemmän mukavia viikkoja. Kun asiakkaat ovat hankalia, aikataulut eivät pidä, tilauksia ei ole riittävästi, sähköposteihin ei vastata ja raha-asiat painavat. Mutta suurimmaksi osaksi työni vapaana luovan alan yrittäjänä on aika ihanaa. En voisi olla kuukausikausia tekemättä mitään. Kun lapset olivat pieniä ja olin kotiäitinä, kaipasin älyllisiä haasteita ja rupesinkin sitten opiskelemaan osa-aikaisesti ja tekemään aika pian töitäkin. Onneksi alallani on mahdollista tehdä myös osa-aikatyötä, mikä oli pikkulapsiperheen pelastus.
[/quote]
Nyt sait vähän motivaatioviisarin heilahtamaan täälläkin. :) Kuulostaa kivalta. Ehkä mun pahin kompastuskivi on ne aamuheräämiset ja se ajatus, että sitä pitää tehdä sitten "aina".
ap.
Minäkin olen ollut 12 vuotta kotona. Haluaisin töihin, mutten pääse edes haastatteluihin. Aloin nyt vuoden aluasta opiskella avoimessa yliopistossa lisää, jotta olisi jotain tuoreempaa kirjoittaa CV:hen.
Hakemiini työpaikkoihin on kaikkiin hakenut vähintään 100 muuta hakijaa..
Minua ei töihin menossa häiritse aamuherätykset, vaan se, että koululaiset tulisivat koulusta tyhjään kotiin.
Nostatteko jotain tukia? Jos nostatte työttömyystukea, niin eikö työkkäri pakota teitä työnhakuun. Jos ei työtä etsi, niin tulee sanktioita. Toimeentulotukeakin voidaan alentaa, jos kieltäytyy työnhausta. Millä siis elätte?
En nosta tukia. Miehen tulot riittävät paremmin kuin hyvin. Olen koulutettu ja palkkatöitä olisi hyvin tarjolla, muuten en olisi uskaltautunutkaan heittäytyä perhe-elämään näin täydellisesti. Työt vetävät puoleensa enenevissä määrin kun lapset kasvavat. 16.
Minä saan siis opintotukea. Ennen sitä olin hetken, etten saanut mitään miehen tulojen vuoksi.
Tuo, että koululaiset tulevat tyhjään kotiin, on myös yksi syy miksi haluaisin olla kotona vielä pitkään.
ap.
Mieskö elättää?