poikani seurustelee yh:n kanssa:(

PROVOOOO!

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 12:05"]

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 11:20"]

Minun poikani meni 22-vuotiaana naimisiin kuuden lapsen yksinhuoltajaäidin kanssa. Tuosta on nyt kulunut 12 vuotta ja pakko sanoa, ettei olisi poika voinut parempaa valintaa millään tehdä. Ovat kovin onnellisia ja lapsensa ja lapsenlapsensa ovat aivan ihania!

[/quote]

Minäkin tiedän tuollaisen miehen. Mahdatkohan olla työkaverini äiti?

[/quote] Ehkä olenkin.  

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 06:13"]

Poikani on kyllä vähentänyt käyntejään huomattavasti tavattuaan tämän yh:n, itse olen nähnyt heitä yhdessä vain kaupassa eli luultavasti poikani tietää mielipiteeni ja häpeää kun ei tuo naistaan meille. Ap

[/quote]

Niin, häpeää äitinsä käytöstä. En itsekään toisi sellaista kumppania kovin usein näytille, joka ei saa ansaitsemaansa arvostusta. Mieluummin viettäisin aikaa hänen kanssaan ilman vanhempien myrkyttävää seuraa. Eli ei hän häpeä kumppaniaan, vaan ei jaksa kuunnella moitteitasi, jotka ovat täysin utopistisia.

Oma äiti ei hyväksynyt miestäni aluksi (olin silloin 18v). Nyt olen 35v ja ollaan edelleen yhdessä, kaksi lasta ja onnellisia. Kyllä äitiäni ketuttaa... En ole hänen kanssaan enää tullut tuon alkuajan jälkeen toimeen, sen verran rumasti kohteli miestäni ja haukkui minutkin lyttyyn siinä ohessa. Ei siis todellakaan kyläillä usein ja se johtuu äidistäni, ei miehestäni.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 13:23"]Mielestäni nainen ei vaikuta hullummalta pakkaukselta kertomasi perusteella, ap. Hänen ammatinvalintansa kuulostaa vastuuntuntoiselta ja hyvältä ja jos lapsikin on tehty aviossa, niin ei paha ollenkaan.

Poikasi olisi voinut valita paremminkin. Kuvauksesi hänestä vaikuttaa siltä, että olisi saanut ihan kenet olisi halunnut. Niinpä alkaa tuntua siltä että tässä ei ole kyseessä mikään pakkorako, vaan poikasi on  todella halunnut juuri tuon naisen. Ymmärrän tuskasi, mutta ehkä se ei olekaan perusteltu? Olisi eri asia, mikäli kyseessä olisi avioliiton ulkopuolella tehty ankkurilapsi ja äiti työtön sossupummi. Nyt ei ole kyse sellaisesta.

[/quote]

Mikä helvetin aviossa tehty, avioliiton ulkopuolinen ankkurilapsi???

Sähän haukut siinä lasta, senkös vika se on??!!

Ja sitä paitsi tänä päivänä taitaa olla aviottomia suhteita PUOLET, suhteista joissa on lapsia

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 15:39"]

Joku ehdotti kahvihetkeä jossa voisin tutustua tähän naiseen. Vielä en koe olevani valmis sellaiseen, mutta laitan harkintaan. Poikani hyvinvointi on kuitenkin etusijalla minulle, en vain usko että tämä hänen ratkaisunsa on se paras hänelle. Työpaikallani on paljon nuoria, voisin vaikka järjestää sokkotreffit pojalleni jonkun lapsettoman sinkun kanssa niin hän huomaisi mitä kaikkea voi tehdä kun ei ole sidottu kenenkään toisen lapseen. Ap

[/quote]

Mietitääs. Olet seurustellut kuusi kuukautta julkisesti, toisella on lapsi ja olette lähentyneet. Suhde tuntuu niin hyvältä, että toisen lapsikaan ei ole este, vaan olette tosiaan jo puoli vuotta seurustelleet avoimesti.

Siinä vaiheessa kun tulee puheeksi, että ehkä voisi tuota miehen äitiäkin tavata - huolimatta siitä, että tämän asenteet ovat mitä ovat (mistä syystä myös tyttöystävän esittelykin on siirtynyt tavallista pitemmälle seurustelun vakavuudesta huolimatta), käykin niin, että miehen äiti alkaa järjestellä treffejä pojalleen muiden, lapsettomien naisten kanssa.

Että onnea vain teille anoppi-miniäsuhteen kehittymiselle! Meinasitko saada oikein paljonkin nähdä tulevia lapsenlapsiasi sitten aikanaan? Tai kutsua häihin edes?

Ymmärrän ap:tä. Minun 23-vuotias poikani seurustelee kymmenen vuotta vanhemman naisen kanssa, jolla on jo kaksi isompaa lasta. Nainen ei ole suostunut tapaamaan minua kun tietää varmaan kuinka paljon olen yrittänyt pojan kanssa asiasta puhua, että miettisi vielä mihin sitoutuu. Tämä on johtanut välien viilenemiseen pojan kanssa. En ymmärrä mitä tämä aikuinen nainen näkee ikäisekseen lapsellisessa pojassani.

AP, tuo pojallesi näytille joku kunnon tyttö niin kyllä se unohtaa yh:n.

Ap, mitä jos suvaitsisit ymmärtää että poikasi on aikuinen mies joka tekee miltä itsestä tuntuu hyvältä. Luottaisit lapsesi omaan harkintakykyyn, onko käynyt mielessä? Välillä ihmettelen tuota "aikuisten ihmisten" ajatuksenjuoksua.

lapseton 18v

Mielestäni ap on ihan oikeassa, harvemmin yh-äiti on kunnollinen nainen. Jotain vikaa on naisessa joka pullauttaa lapsen heti sille ensimmäiselle.

Jotenkin löyhämoraalisia ovat.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 09:46"]

Kyllä se voi vaikeaa olla (uusperheen arki), yhtä helvettiäkin joskus, kokemuksesta tiedän. Niin voi elämä muutenkin olla, eli ei tämä mikään poikkeus sinänsä. Toisaalta voi mennä hyvinkin tai tasaisen puuduttavasti, kuten ehkä enemmistöllä.

Taitaa olla koululaiset kommentoimassa, kun parikymppiset on jo peräkammarin poikia ja kaiken kokeneita wt-yh-mammoja.

[/quote]

Lainaan itseäni. Pyysit miesnäkökulmaa, siinä sitä oli. Huolimatta omasta epäonnistumisestani, en tuomitse muita ja jokainen elää omanlaisensa elämän. Jos olisit äitini en millään tavalla hyväksyisi toimiasi tämän asian suhteen.

Ennemmin ottaisin miniäkseni yh-äidin kuin abortin tehneen (kun lapsi olisi muka tullut liian aikaisin). Aion näin myös pojalleni opettaa.

Meillä oli pojalla sama tilanne. Pidin yllä ystävällisiä mutta etäisiä välejä. Meillä tehtiin remonttia, oli kiireitä kesämökillä jne. eli en ennättänyt tuota naista ja lastaan tapaamaan, vaikka lähettivät jopa äitienpäiväkortin mummille. En todellakaan ole isoäiti lapseni tyttöystävän lapselle, joten palautin korin ja laitoin mukaan kirjeen, että se oli varmaan tarkoitettu biologiselle isoäidille.

Onneksi poika itse huomasi, miten hankalaa on elää perheessä, johon kuuluivat tyttöystävä, tämä lapsi, lapsen isä ja tämän suku. Nyt on onnellisessa avioliitossa sellaisen naisen kanssa, jonka kanssa eka lapsi oli molemmille esikoinen.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 16:31"]

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 12:05"]

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 11:20"]

Minun poikani meni 22-vuotiaana naimisiin kuuden lapsen yksinhuoltajaäidin kanssa. Tuosta on nyt kulunut 12 vuotta ja pakko sanoa, ettei olisi poika voinut parempaa valintaa millään tehdä. Ovat kovin onnellisia ja lapsensa ja lapsenlapsensa ovat aivan ihania!

[/quote]

Minäkin tiedän tuollaisen miehen. Mahdatkohan olla työkaverini äiti?

[/quote] Ehkä olenkin.  

[/quote]

Kiva lukea että on asiallisiakin äitejä, jotka rakastavat lapsiaan sen sijaan että pitävät heitä omaisuutenaan.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 17:44"]

Meillä oli pojalla sama tilanne. Pidin yllä ystävällisiä mutta etäisiä välejä. Meillä tehtiin remonttia, oli kiireitä kesämökillä jne. eli en ennättänyt tuota naista ja lastaan tapaamaan, vaikka lähettivät jopa äitienpäiväkortin mummille. En todellakaan ole isoäiti lapseni tyttöystävän lapselle, joten palautin korin ja laitoin mukaan kirjeen, että se oli varmaan tarkoitettu biologiselle isoäidille.

Onneksi poika itse huomasi, miten hankalaa on elää perheessä, johon kuuluivat tyttöystävä, tämä lapsi, lapsen isä ja tämän suku. Nyt on onnellisessa avioliitossa sellaisen naisen kanssa, jonka kanssa eka lapsi oli molemmille esikoinen.

[/quote]

Hyvä! Kuka edes haluaisi sukuun wt:n.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 17:44"]

Meillä oli pojalla sama tilanne. Pidin yllä ystävällisiä mutta etäisiä välejä. Meillä tehtiin remonttia, oli kiireitä kesämökillä jne. eli en ennättänyt tuota naista ja lastaan tapaamaan, vaikka lähettivät jopa äitienpäiväkortin mummille. En todellakaan ole isoäiti lapseni tyttöystävän lapselle, joten palautin korin ja laitoin mukaan kirjeen, että se oli varmaan tarkoitettu biologiselle isoäidille.

Onneksi poika itse huomasi, miten hankalaa on elää perheessä, johon kuuluivat tyttöystävä, tämä lapsi, lapsen isä ja tämän suku. Nyt on onnellisessa avioliitossa sellaisen naisen kanssa, jonka kanssa eka lapsi oli molemmille esikoinen.

[/quote]

Jotain vastaavaa kannattaa myös ap:n kehitellä. Kyllä se siitä etenee.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 06:16"]Kai minä olen sitten vain niin vanhanaikainen että tälläinen on mielestäni outoa ja väärin. Itse ydinperheessä kasvanut kuten poikanikin, luulisi hänen haluavan samaa ja ihan oman perheen lapset, ei kenenkään vanhaa. Ap

[/quote]

Eli hakusessa olisi samanikäinen nuori hehkuva neitsyt nainen joka on odottanut miestäsi kädet ja jalat ristissä. Ei aikaisempia seurustelu suhteita, mutta valtavasti taitoja parisuhteessa. Leipoo pullaa ja hymyilee aina. Pitää anoppiaan äitinä ja on "täysin vietävänä"?

Eli he ovat tunteneet jo muutaman vuoden, tutustuneet rauhassa ilman sen kummempia paineita ja huomanneet että onkin jotain muutakin kemiaa välissä kuin ystävyys. Eli ei tämä mies suinpäin suhteeseen ole alkanut, vaan vakaasti harkiten ja tietäen mitä tekee.

Tämä nainen on voinut seurustella ennen lapsen syntymää vaikka jo 5-6vuotta, ja sitten tälle lapsen isälle on tullutkin menokausi ja paniikki, vaikka ehkä itse on voinut haluta silloin lasta. Eihän näitä voi tietää jos ei ole tekemisissä tämän naisen kanssa. Tai voihan lapsen biologinen isä olla kuollutkin.

Olen erittäin onnellisessa asemassa kun minulla on suvaitsevainen perhe. Ydinperheessä olen itse kasvanut. Meillä arvostetaan rakkautta, maalaisjärkeä, tervettä moraalia, anteeksiantoa ja suvaitsevaisuutta. Meillä on avoin sivistynyt sydän. On ollut ihana tuoda oma kumppani näytille kun on arvostettu ja otettu aina avosylin vastaan. Kaikki olemme onnellisia ja tyytyväisiä elämässämme. Kiitos suvaisevista vanhemmista. Ja kyllä, ei haittaa vaikka kumppanilla on lapsi edellisestä suhteesta. Rakkaus on tärkeintä ja sen pitäisi pystyä sulattamaan myös yksi jäätynyt anoppi :) Vai mitä? 

Itse olen tällainen yh. :) Meillä vaan tilanne on se, että lapseton poikkikseni haluaa kanssani lapsen (ja minä hänen kanssaan) ja hän hoitaa ihanasti jo olemassa olevaa 2-vuotiastani. Olen tilanteesta hyvin onnellinen enkä pysty näkemään tässä mitään väärää. En myöskään tunne että olen saattamassa miestäni satimeen kun olemme näin antaneet vauvalle luvan tulla.

Että olen onnekas kun en ole tuollaisiin joutunut. Olemme ehjistä perheistä, meidän lapsillamme ollut ehjä perhe ja heillä puolisot ehjistä perheistä ja lapset hankittu vain keskenään. Ei ole äiti- eikä isäpuolia, siskp eikä veöipuolia, oikeita mummoja, teko vaareja, isän exiä, äidin uutta..ei uusioperheiden vihaa, eikä välinpitämättömyyttä eikä lasten asumista siellä ja täällä, ei tapaamis-ei myöskään elatusvelvollisuutta toisten jälkeläisiin.  eikä lomariitoja..Kunhan se aloittajan poika nyt ensin ainakin miettisi tarkkaan mihin sitoutuu, sitä ei välttämättä kaikkea heti tajua kun on nuori ja rakastunut ja elänyt hyvää ehjän perheen elämää.

En sano etteikö voi hyvinkin käydä mutta kannattaa kyllä pojalle ainakin se mainita että jos ihastus haluaa heti lisää lapsia niin hälytyskellojen pitäisi soida..

Kannattaa tutustua tähän nuoreen naiseen, näät millainen on omin silmin ja kun on elämänkokemusta voi huomata hyviäkin asioita tai sitten huonoja.

Luulisin että jokainen äiti ja isä toivoisi lapsensa rakkauden olevan ilman valmiita lapsia, se olisi helpoin tie. Ei ainakaan joutuisi keskelle mahdollisesti isojakin ongelmia. Ei niin aina käy, voi mennä hyvinkin mutta tekee asiat itselleen selviksi heti alkuun niin ei ainakaan kaduta myöhemmin.