Tienhaarassa, pohdintaa mihin mennä.. ei oikeita eikä vääriä vastauksia?

Vierailija

26.01.2014 | 14:35

Tunnen olevani nyt tavallaan ratkaisevassa tienhaarassa elämässäni. On kaksi vaihtoehtoa, kumpikin tuntuu vaihtelevasti oikealta ja vaihtelevasti väärältä. Tai ei väärältä, se on huono sana, mutta vähemmän houkuttelevalta.

Olen naimisissa oleva, yli 3-kymppinen nainen, kahden lapsen äiti. Parisuhde voi.. noh, normaalisti. Tietyllä asenteella ja tiettyinä päivinä tuntuu että kaikki on hyvin, mies on ihan hyvä ja parisuhde on ihan hyvä, kaikki sujuu. Toisina päivinä tuntuu, että haluan erota ja etsiä vielä itselleni miehen, jonka kanssa olisin enemmän samalla aaltopituudella ja jonka kanssa tietyt asiat sujuisivat mutkattomammin.

Toisina päivinä tuntuu, että olen enemmän "itsekäs/itsellinen" ja haluan elää enemmän omaa elämää, käydä töissä, käyttää rahaa enemmän itseeni, matkustella, käydä elokuvissa, konserteissa ja viihteellä, taidenäyttelyissä, käydä lenkkeilemässä ja kuntosalilla ja panostaa ulkonäkööni. Näinä päivinä huokaisen helpotuksesta, että meillä on "vain" kaksi lasta jotka hekin alkavat olla isoja ja helppoja (8 v. ja 10 v.)

Ja toisina päivinä sitten tuntuu, että oikeasti elämässä antoisampaa onkin perhe-elämä, rakkaat lapset, nähdä kuinka he kasvavat, kuunnella heidän ihania juttujaan. Ja kodinhoito ja perinteinen naisenrooli onkin ihan minua varten. Ja tällöin myös haluan lisää lapsia, ainakin yhden. Mieskin haluaisi yhden lapsen lisää.

Toisaalta tiedän myös sen, että mieheni on matkatöiden vuoksi hyvin vähän kotona, lisälapsia ajatellessa välillä mietin, kuinka mahtaisin jaksaa ekat vuodet, apua ei juuri ole saatavilla... Toisaalta, tiedän että kun ekoista vuosista selvittäisiin, niin sitten kaikki taas sujuisi, onhan sujunut nytkin.

Ikäni puolesta alan kuitenkin olla siinä vaiheessa, että tuntuu että nyt olen tienhaarassa, ja jotain ratkaisuja pitäisi tehdä. Lapsentekoaikaa on jäljellä varmaan noin viisi vuotta enää.

Mihin suuntaan lähtisin? Elämään perhe-elämää ja panostamaan siihen, vai valitsenko itsekkäämmän ja tavallaan helpomman vaihtoehdon? Minusta löytyy molemmat puolet, joinain päivinä toinen on voimakkaammin esillä, toisina toinen. Tällainen olen ollut aina, joskus luulin että vanhentuessani kallistun enemmän jompaan kumpaan/jompi kumpi puoli "voittaa" mutta nyt alan tajuta, että niin ei kai käykään. Tulen olemaan tällainen luultavasti loppuikäni. Silti on valittava, mutta minun täytyy myös muistaa että tulee päiviä, jolloin valintani ärsyttää ja mietin että kunpa olisin valinnut toisin, riippumatta siitä kumman valinnan teenkään.

Lisänä on kaikenmaailman negatiiviset jossittelut, entä jos tehtäisiinkin vielä yksi lapsi mutta kaikki ei menisikään ok? Entä jos minä sairastuisin, entä jos mies, entä jos joku lapsista.. jne. Toisaalta mietin että kaduttaako minua joskus, jos jätämme kolmannen lapsen tekemättä? Toista sukupuolta "puuttuu" ja joskus ajattelen että olisi ihana ainakin yrittää edes, jos saisi sitä toistakin.

Toisaalta ajattelen niin, että elämä jää elämättä, jos ei ota riskejä, eikä elämästä kukaan selviä hengissä. Ja sitten toisaalta joskus mietin myös sitäkin, että pitäisikö olla tyytyväinen jo tähän mitä nyt on (tarkoitan lapsilukua). Vai onko se pelkuruutta ja liian varman päälle pelaamista?

Osaanko nauttia elämästä tällaisena kuin se nyt on, ilman että täytyy tehdä ratkaisuja suuntaan tai toiseen. En tiedä? Tietenkin kolmas "tienhaara" on olla tekemättä mitään, sillä tavallahan tämä elämä todennäköisesti sujuu niin, että käyn töissä normaalisti, omaa aikaa ja elämää tulee koko ajan enemmän, lapset lentävät "kohta" pesästä ja ollaan miehen kanssa kahdestaan... sitten on turha haikailla enempää lapsia, silloin jo luonto sanelee että enempää ei tule. Onko tämä sitten vaan eteenpäin ajelehtimista ilman kummempaa suuntaa, ja onko se sitten hyvä vai huono. Tuntuu kyllä että pitäisi pyrkiä johonkin suuntaan, eikä vaan päämäärättömästi ajelehtia, mutta enpä tiedä sitten siitäkään.

Miltäs kuulostaa? :)

Vastaa

Tapahtumat

Tienhaarassa, pohdintaa mihin mennä.. ei oikeita eikä vääriä vastauksia?

Kommentit (47)